torstai 29. marraskuuta 2018

Anu Holopainen: Sydänhengitystä #nuortenkirjatorstai




Tiiralla on elämä edessään ja kaikki mallillaan. Ylioppilaskirjoitusten tulokset olivat hyvät, ja unelmien opiskelupaikka on saavutettavissa. Ennen opiskeluja Tiira kuitenkin aikoo toteuttaa haaveensa ja matkustaa Indonesiaan tekemään vapaaehtoistyötä meriensuojeluprojektissa. Matka on varattu, ja kassaa Tiira kartuttaa vielä kesätöissä. Vapaa-aika sujuu ystävien ja komean poikaystävän parissa.

Tämän kaiken keskelle kuitenkin putoaa pommi: Tiira on raskaana.

Tiiran ei tarvitse miettiä omaa ratkaisuaan kuin hetken. Hän haluaa abortin. Ongelmia seuraa, kun äiti saa selville Tiiran tilan. Lukuisia keskenmenoja läpikäytyään ja lopulta vasta raskaan adoptioprosessin jälkeen äiti on tullut raskaaksi ja saanut Tiiran. Äiti ei voi käsittää, ettei Tiira halua synnyttää tätä lasta, suurta lahjaa. Tiiran tyrmistykseksi Henri ja paras ystävä Olivia asettuvat äidin kannalle. Vain isosisko Lili, pienen tyttären äiti, tukee Tiiraa ja tämän päätöstä.

Sydänhengitystä on fantasia- ja scifikirjailija Anu Holopaisen ensimmäinen realistinen nuortenromaani. Se pitäytyy tiiviisti keskeisessä teemassaan eli naisen oikeuteen tehdä abortti, oikeuteen päättää omasta ruumiistaan ja elämästään. Samalla sivutaan myös tahattoman ja vapaaehtoisen lapsettomuuden kysymyksiä. Tiiran intohimoinen suhtautuminen tulevaan ammattiinsa ja merien suojeluun ovat osa tätä teemaa.

Aihe ja teemat kuulostavat ehkä raskailta, mutta yllättävänkin valoisasti Holopainen onnistuu tarinan kertomaan. Avain lienee Tiiran selväjärkinen ja reipas suhtautuminen tilanteeseen. Tiira on hyvin inhimillinen ja samastuttava henkilö. Järkytys, kauhu, pelko, suru, inho ja helpotus välittyvät lukijalle Tiiran kautta. Hän käy lukuisia keskusteluja eri näkökulmia ja mielipiteitä edustavien läheistensä kanssa, ja niin aihe saa ristivaloa. Vain uskonnolliseettiset kysymykset jäävät romaanissa katveeseen. En tosin niitä siihen itse kaivannut, mutta niitä nousee varmasti esiin, jos kirjan pohjalta virittelee esimerkiksi koululuokassa keskustelua.

Holopainen on ujuttanut tarinaan varsin yksityiskohtaisen prosessikuvauksen abortista ihan siitä alkaen, kun raskaustestin tulos on selvillä. Tiira kohtaa pääosin ystävällistä ja asiallista terveydenhuollon henkilökuntaa, ja asiat rullaavat nopeasti ja varmasti. Abortti tehdään lääkkeen avulla kotona.

Myönnän, että tämän osuuden lukeminen otti koville. Lili kannustaa sisartaan verenvuodon ja kipujen yhä pahetessa, että Tiira pääsee kuitenkin helpolla synnytyskipuihin verrattuna. Aborttikuvaus on kyllä niin helvetillinen, että on vaikea kuvitella, miten synnytys sen ylittäisi. No, ehkä aika on tosiaan pyyhkinyt jotain mielestäni. Mutta on siis turhaa syyttää Holopaista aborttiin yllyttämisestä. Se ei todellakaan kuulosta helpolta ja vaivattomalta ratkaisulta!

Sydänhengitystä sopii hyvin nuorille aikuisille eli yläkoulun yläluokkien oppilaiden ja lukioikäisten käsiin. Se tarjoaa hyviä keskustelunaiheita niin äidinkielen, uskonnon ja elämäkatsomuksen kuin terveystiedonkin näkökulmista.

Anu Holopainen: Sydänhengitystä
Karisto 2018. 228.

Arvostelukappale.












Anu Holopainen: Sydänhengitystä 

Tulossa:

Jyri Paretskoi: K15 - Salaisuuksia 6.12.2018
Maria Turtschaninoff: Maresin voima 13.12.2018
Heidi Silvan: John Lennon minussa 20.12.2018
Elina Pitkäkangas: (Kuura - Kajo -) Ruska 27.12.2018



tiistai 27. marraskuuta 2018

Mika Hentunen: Elossa Washingtonissa #dekkaritiistai




Pakko tunnustaa, että harmillisesti mieleeni nousivat osin karvaat muistot taannoisesta Johtolanka-raatilaisuudestani, kun luin Mika Hentusen uutuusdekkaria Elossa Washingtonissa. Kirjassa on kosolti hyviä ideoita ja onnistuneita ominaisuuksia, mutta kokonaisuus jää valitettavasti pettymykseksi.

Hentunen on monille suomalaisille tuttu kasvo ja ääni, sillä hän on pitkään toiminut Ylen ulkomaankirjeenvaihtajana. Toimittajalla luonnollisesti kynä pysyy käsissä, ja Hentunen kirjoittaakin oikein sujuvaa tekstiä ja pääosin selkeää suomea (vaikka ei kai kukaan enää käytä kannettavasta termiä laptop?).

Elossa Washingtonissa on Hentusen toinen dekkari ja jatkoa esikoiselle Attan aarteelle, jota en ole lukenut. Minulle siis eivät olleet ennestään tuttuja sen paremmin eteläkorealainen vapaa etsivä Rocky Lee, FBI:n agentti Jim Cowell kuin Supon Helmer Hukkanenkaan, jotka takakansitekstin mukaan seikkailivat jo aloitusosassa. Tarinat ovat kuitenkin täysin itsenäisiä.

Kaksikymppinen jääkiekkoilijalupaus Pepe Hukkanen aloittelee rahakasta uraansa Washington Capitalsin riveissä. Maailma hymyilee koko hammasrivillään, mutta kaikki muuttuu painajaiseksi yhdessä silmänräpäyksessä pimeällä kadunpätkällä. Onko Pepe tappanut ihmisen? Näkikö joku yliajon ja paniikinomaisen paon onnettomuuspaikalta? Kuka viskasi rotanraadon Pepen asunnon ikkunasta? Epätoivoissaan nuorukainen ottaa yhteyttä isänsä kautta tämän serkkuun Helmer Hukkaseen.

Samoihin aikoihin Rocky Lee löytää tyttöystävänsä Saijan kotikadun viemärikaivosta raa’asti pahoinpidellyn miehen. Rocky ei haluaisi kiinnittää poliisin huomiota itseensä, koska hänellä on meneillään tärkeä tutkinta eli oman isänsä jäljittäminen. Velvollisuus kuitenkin voittaa, ja pian Rocky Lee on poliisin huostassa vastailemassa kysymyksiin.

Suomalaissiirtolaisten jälkeläinen Lou Kosonen on noussut kotiosavaltionsa Montanan kongressiedustajaksi. Isoisän mainarimenneisyys on mukava koriste poliitikon tarinassa. Kaltaistensa menestyneiden miesten tavoin Lou on heikko naiskauneuden edessä, mutta kaunotarten kanssa huvittelu ei ole vaaratonta. Joku tallentaa arkaluontoisen kohtauksen karjamarkkinoilla, ja Lou huomaa olevansa tiukassa kiristysotteessa.

Nämä ovat dekkarin kolme pääjuonihaaraa. Lisäksi on vielä kosolti sivupolkuja, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän näihin kuvioihin. Pääjuonien keskinäinen yhteyskin on paikoin vain nimellinen jollei peräti sumutusta. Yksi teoksen keskeinen ongelma onkin juuri tässä. Juonenkehittely on lähtenyt lapasesta, eikä oikein pääse kunnolla maaliin.

Toinen ongelma koskee henkilögalleriaa. Väkeä on mukana tuhottomasti! Kenestäkään ei saa oikein minkäänlaista otetta, ei edes kolmikosta, joka on ollut mukana jo aiemmassa kirjassa. Lukijaparan pää on pyörällä henkilöiden määrän takia. Vielä kohtalokkaampaa kuitenkin on, että ainakaan minua ei tippaakaan kiinnostanut, mitä näille lukuisille ihmisille tarinassa tapahtuisi. Henkilöt jäävät vain muutaman ominaisuuden varassa roikkuviksi paperinukeiksi.

Harmillisesti myös jännityksen rakentelu jää miltei alkutekijöihinsä. Kirjassa on parikin toimintakohtausta, joissa on hieno miljöö ja olosuhteet koossa tyrmäävän jännittävän tunnelman rakentamiseksi, mutta ne tilaisuudet hukataan läpijuoksumaisesti.

Kaikki tämä karvastelee siis siksi, että Elossa Washingtonissa -romaanissa on ainekset ihan kelpo dekkariin. Kuten sanottu, teksti kulkee mainiosti. Hentunen on selvästikin päässyt näkemään ja kokemaan monenlaista mielenkiintoista ja käymään erikoisissa paikoissa. Niistä lukisin mielelläni lisää.

Mutta ajatus kirjoittaa näiden kokemusten ympärille dekkari on jäänyt valitettavasti puolitiehen ja ainekset heitetty osin hukkaan. Tiukka karsinta niin henkilöiden kuin juonihaarojenkin suhteen ja tiukkaa treeniä jännityksen tihentämiseen, niin seuraava dekkari onkin jo aivan toista luokkaa!

Mika Hentunen: Elossa Washingtonissa
CrimeTime 2018. 240 s.


Arvostelukappale.

#dekkaritiistai-sarja:


Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo
Mika Hentunen: Elossa Washingtonissa

Tulossa:

A. M. Frost: Näkymätön kuolema

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Max Seeck Nordic Noir 2019 -festivaalissa!




Kun näin ensimmäisen kerran jossakin päin nettiä mainoksen Rukalla järjestettävästä Nordic Noir Festival 2019 -tapahtumasta, huokaisin syvään. Aivan mahtavalta kuulostava tapahtuma! Oikeastiko tällainen järjestetään meillä Suomessa?!



Nordic Noir -festivaalin ohjelmassa näyttäisi olevan vaikutteita minulle tutuista konsepteista eli Helsinki Lit-tapahtumasta ja Dekkarifestivaalista. Kahtena päivänä, tai oikeastaan iltapäivästä puolenyön korville saakka, nähdään esiintyjälavalla nimekkäitä pohjoismaisia dekkarikirjailijoita ja heitä haastattelemassa tunnettuja suomalaisia kulttuurialan ihmisiä. Lisäksi on tarjolla oheisohjelmaa, kuten elävää musiikkia.

Nordic Noir -tapahtuman ohjelma on rakennettu niin, että lavalla on pääsääntöisesti haastattelijan lisäksi kaksi haastateltavaa ja aikaa kutakin keskustelua varten on varattu vajaa tunti. Kyse ei siis ole messumaisesta pikahaastatteluiden ketjusta. Lisäksi useimmat esiintyjät ovat mukana vähintään kahdessa eri keskustelussa. Sekä perjantaina että lauantaina ilta päättyy kirjallisen ohjelman osalta kirjailijapaneelikeskusteluihin.

Esiintyjälista on vaikuttava:

Stefan AhnhemSamuel Bjørk, Agnete FriisKati HiekkapeltoRagnar JonassonJens LapidusNinni SchulmanMax SeeckErik Axel SundYrsa Sigurðardòttir ja Antti Tuomainen

Suomalaisista tekijöistä mukana ovat siis jo maailmallakin menestystä niittäneet Kati Hiekkapelto, Max Seeck ja Antti Tuomainen. Nimet ovat tietysti kotimaista dekkariskeneä yhtään tunteville hyvin tuttuja. Sekä Hiekkapelto että Tuomainen ovat kumpikin korjanneet talteen tavoitellun Vuoden johtolanka -palkinnon ja Max Seeck Vuoden esikoisdekkari-kunniakirjan.

Sattumalta olin mukana Johtolanka-raadissa vuonna 2016, kun valittiin vuoden 2017 Johtolanka-palkittavia. Max Seeckin esikoistrilleri Hammurabin enkelit kiinnitti positiivisesti raatimme huomion ja se siis palkittiin esikoisdekkarille myönnettävällä kunniakirjalla.

Max Seeck Esikoisdekkari-kunniakirjan kera vuonna 2017.


 Perustelimme valintaamme muun muassa näin:

Tausta, Jugoslavian hajoamissodat, on omaperäinen ja antaa paljon mahdollisuuksia teoksen lunastettavaksi. Esikoisteokseksi Hammurabin enkelit onkin poikkeuksellisen hiottu: jännitys kasvaa tasaisesti, juoni on taiten rakennettu, ja yllätyksiä riittää aivan viimeisille sivuille asti.

Max Seeckin esikoisteos eroaa miellyttävällä tavalla nykytrillerien vakiokaavasta sillä, mitä siinä ei ole. Ei ole Venäjän Suomeen kohdistamaa uhkaa, eikä tarina ole pelkkää toimintatykitystä päähenkilöiden viime hetken pelastuksineen. Kroatiassa kadonneen suomalaisen lähetystövirkailijan katoamiseen liittyvää arvoitusta keritään auki maltillisesti ja jopa kihelmöivästi. Myös henkilökuvat on rakennettu kiinnostaviksi.

Max Seeckin jännityskirjailijan ura on käynnistynyt vähintään lupaavasti.

Kuulin Max Seeckiä ensimmäisen kerran lavaesiintyjänä saman vuoden syksyllä Dekkarifestivaalissa Helsingissä. Seeck kertoi ajatuksen kirjan kirjoittamisesta muhineen jo pitkään alitajunnassa, ja Kroatian-lomamatkalla sitten naksahti ja tekstiä alkoi syntyä. Ei siis ihme, että merkittävä osa Hammurabin enkeleiden tapahtumista sijoittuu juuri huikean kauniisiin maisemiin Kroatiaan ja sen lähituntumaan entisen Jugoslavian alueelle.




Hammurabin enkeleiden lähtötilanteessa Suomen Kroatian suurlähetystön pikkuvirkailija on kadonnut jäljettömiin, eivätkä paikalliset viranomaiset ole saaneet mitään aikaan parin viikon tutkinnan aikana. Suomen ulkoasianministeriössä päätetään tarttua itse toimeen, ja pääkallopaikalle lähetetään varsin omintakeinen kaksikko ilman poliisivaltuuksia: Daniel Kuisma, Jugoslavian sodan veteraani, ja Annika Lehto, häikäisevän kaunis blondi ministeriöstä.

Lähes mikään ei ole sitä miltä näyttää eikä lukija sen paremmin kuin Danielkaan voi tietää, kuka kumppaneista tai vastapelureista pelaa merkityin kortein. Daniel on ollut syystä vastahakoinen palaamaan Balkanille, sillä hänellä on siellä poikkeuksellisen kipeitä muistoja, joiden herättely ei miestä houkuta. Haluaako joku varta vasten houkutella Danielin Kroatiaan? Miten Danielin sotakokemukset liittyvät kuvioon?

Ennen kuin Daniel ja Annika saavat kroatialaispoliisien kanssa tutkintaansa vauhtia, seurataan Antonio Franzon kamppailua murhaajia vastaan ja hurjaa pakoa pitkin poikin niemimaata. Minne Franzo meneekään, sinne ilmaantuvat pian myös takaa-ajajat. Ihmishenki on halpaa tässä tuoksinassa. Mutta kuka vetelee naruista kaiken takana? Mikä on motiivi? Miten Antonio ja Daniel liittyvät yhteen? Selviävätkö Daniel ja Antonio hengissä vainoajiensa kynsistä? Entä miten käy orastavan romanssinpoikasen kanssa?

Kiinnostavimmat jaksot Hammurabin enkeleissä sijoittuvat Danielin sotavuosien loppupäiviin. Seeck piinaa lukijaa ja antaa vinkkejä menneisyyden tapahtumien kauhuista vain palan kerrallaan.



Mefiston kosketuksen alkusivuilla puolustusvoimien asiantuntija Daniel Kuisma on vankisellissä Vantaalla odottamassa oikeudenkäyntiä, jossa häntä tullaan syyttämään Balkanilla tehdyistä sotarikoksista. Interpolin tutkija Annika Lehto koettaa terapian avulla koota itseään ja toipua Kroatiassa koettujen rankkojen tapahtumien jälkeen. Kroatiassa rikoskomisario Josip Buvina törmää vinkkiin, joka paljastaa, että puoli vuotta sitten kolmikon etsimä suomalainen diplomaatti Jare Westerlund ei sittenkään ole kuollut vaan paennut maasta valehenkilöyden turvin. Mutta miten ja minne? Westerlund on jättänyt jälkeensä pinon ruumiita, joten mies on huippuvaarallinen.

Muutamien valmistelevien vaiheiden jälkeen ollaan tilanteessa, jossa Annika ja Daniel ovat epätodennäköisenä työparina tekemässä taustatutkimuksia Tammisaaressa. Kovin raskasta penkomista ei tarvita, kun jo alkaa Jaren nuoruudesta paljastua kylmääviä seikkoja, jotka vahvistavat kaksikon näppituntumaa miehen luonnevikaisuudesta: Jare Westerlund on poikkeuksellisen älykäs psykopaatti ja mestarimanipuloija.

Kaksikon matka jatkuu Tukholmaan, jonne Westerlund on oletettavasti saapunut Kroatiasta puoli vuotta aikaisemmin. Myös Josip Buvina saapuu Tukholmaan samalle asialle. Westerlundin liikkeitä selvitellään kiivaasti, ja lopulta miehen määränpäästäkin saadaan vihiä. Kyse on nerokkaasta katoamistempusta ja kiristyssuunnitelmasta. Lopulta jahti jatkuu ja huipentuu Norjan huikaisevan kauniisiin mutta hengenvaarallisiin vuorimaisemiin. 



Mefiston kosketus päättyy vertaansa vailla olevaan koukkuun, jossa Annika Lehto kävelee suin päin kohti tuhoa. Haadeksen kutsun alussa selviää, että Annikan henki onkin ollut hiuskarvan varassa, mutta nyt useita kuukausia myöhemmin hän on hitaasti toipumassa saamistaan kammottavista vammoista. Puukotus on tehnyt hirvittävää tuhoa Annikan ruumiissa, mutta mielikään ei ole säilynyt vaurioitta.

Daniel on aiempien tapahtumien jälkeen pistänyt oman uransa armeijan palveluksessa toistaiseksi jäähylle. On mietittävä, mitä oikein elämältä ja työltä haluaa. Huoli Annikasta on jatkuvasti kova. Daniel törmää entiseen avopuolisoonsa Jennyyn, joka aikanaan jätti hänet kuin nallin kalliolle ja muutti Yhdysvaltoihin NHL-jääkiekkoilijan vaimoksi. Ryppy on kuitenkin tullut rakkauteen myös rapakon takana, ja nyt Jenny on päättänyt virittää verkkonsa uudelleen Danielin pään menoksi. Pystyykö Daniel vastustamaan seireenin kutsua?

Danielin vanha ystävä ja taistelutoveri Antonio Franzo saa Sisiliassa jälleen tappajat tuntumaansa ja pelastuu vain täpärästi. Vanhat viholliset eivät siis ole karisseet vieläkään Hammurabin enkeleiden kannoilta. Zagrebissa murhataan neljä nuorta miestä kerrostaloasunnossa, joka paljastuu Britannian valtion omistamaksi vuokra-asunnoksi. Keitä miehet olivat ja mitä he asunnossa tekivät? Rikoskomisario Josip Buvina alkaa pian vakuuttua, että asuntoon ja siellä kuolleisiin miehiin liittyy jotain, mitä hänen ei halutakaan tutkivan.

Myös Lontoossa tapahtuu. Vankilassa elinkautista lusiva yhdeksäntoistavuotias huippuälykäs psykopaatti Colin Barksdale lähettää kammottavalla tavalla viestin, että hän paljastaa valmisteilla olevaa vakavaa terrori-iskua koskevat tietonsa vain Daniel Kuismalle. Miten kaikki nämä kuviot liittyvät yhteen, avautuu vähitellen lukijalle, jos tämä malttaa olla tarkkana. Matkassa on kuitenkin monta mutkaa, ovelia pelaajia on lukuisia ja tupla- ellei triplapetoksia viljalti. 





Max Seeckin Daniel Kuisma -sarja:

Hammurabin enkelit (Tammi 2016, 416 s.)

Max Seeck: Haadeksen kutsu (Tammi 2018, 389 s.)

Mefiston kosketus (Tammi 2017, 350 s.) 




Erilaisissa esiintymisissä ja haastatteluissa Seeck on tämän syksyn mittaan kertonut, että Haadeksen kutsu on ainakin toistaiseksi viimeinen Daniel Kuisma -kirja. Seuraavaksi hän julkaisee aloitusosan poliisidekkarisarjasta, jossa on naispäähenkilö.

Max Seeckin ohjelma tammikuun Nordic Noir -festivaalissa on tällainen:

Perjantaina 18.1.2019 klo 18.00

I smell a Rat: Informers and specialists around authors
Ninni Schulman, Max Seeck (moderator: Philip Teir)

Lauantaina 19.1.2019 klo 20.00

Darkness is only Absence of Light: Balance between Good and Bad
Max Seeck, Stefan Ahnhem (moderator: Philip Teir)

Lauantaina 19.1.2019 klo 23.00

Congrats, we have all male panel: Politically incorrect conversation about anything
Antti Tuomainen, Samuel Bj
ørk, Stefan Ahnhem, Ragnar Jonasson, Jens Lapidus, Max Seeck, Erik Axl Sund (moderator: Ronja Salmi)

Odotan näitä keskusteluja kovasti, sillä kaikki osallistujat ovat mainioita esiintyjiä ja osaavat ottaa yleisönsä. Aiheet nyt luonnollisesti ovat dekkariharrastajalle kiinnostavia jo itsessään.

Jotta odotus ei olisi liian tuskallista ja jotta virittäytyminen tammikuun pimeisiin pakkasiin sujuisi mahdollisimman miellyttävästi, piristetään marraskuun loppua mukavalla kirja-arvonnalla. Max Seeckin kustantaja Tammi on ilokseni luvannut lahjoittaa kolme kappaletta Seeckin uusinta jännitysromaania Haadeksen kutsu blogini lukijoiden kesken arvottavaksi. Lisäherkkuna jokaisessa arvottavassa kirjassa on kirjailijan omakätinen signeeraus!



Arvonta menee tällä kertaa näin:

1. Arvon tämän jutun alle kommentin jättäneiden kesken kolme kappaletta Max Seeckin Haadeksen kutsu -trillereitä. Kirjoissa on kirjailijan omakätinen signeeraus. Kirjat menevät eri henkilöille, eli voittajia on aikanaan kaikkiaan kolme kappaletta.

2. Kirjat lahjoittaa ja postittaa Tammi. Välitän voittajien yhteystiedot kustantamoon, ja he hoitavat loput käytännön asiat.

3. Arvontaan voi osallistua kommentilla keskiviikkoon 28.11.2018 klo 20.00 asti.

4. Kommentissa on hyvä olla jonkinlainen yhteystieto, jonka kautta tavoitan osallistujan osoitetietojen saamiseksi postittamista varten (Facebook-sivu, sähköposti tai blogi jne.).

Isot kiitokset Tammelle ja Max Seeckille tästä arvonnasta! Onnea kaikille arvontaan!

***

Arvonta on nyt suoritettu!
Uskollinen random.org generoi voittajiksi tällä kertaa Helmi Adalmiinan, Scarlettin ja Kristiinan. Lämpimät onnittelut voittajille ja iso kiitos kaikille osallistujille!

torstai 22. marraskuuta 2018

Satu Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat #nuortenkirjatorstai




Olen hieman mietiskellyt elämääni. Ei ihme, ettei minulla ole ollut onnea rakkausrintamalla. Äitini on mitä ilmeisimmin ES-jonne, kummitätini harrastaa rakastajia ja koirani on nimeltään Raipe Helminen. Jos lähtökohdat summataan yhteen, olen tainnut kuitenkin pärjätä kohtalaisen hyvin.

Neljätoistavuotias Sofia ryhtyy pitämään päiväkirjaa kasiluokan syksyllä. Siihen hän kirjaa uskollisesti oman ja parhaitten kavereittensa Iineksen ja Leon elämän sattumuksia ja perhepiirissä tapahtuvia hassuja kommelluksia. Koulu ja kaverit täyttävät nuoren naisen elämän, mutta mahtuisi joku kiva poikaystäväkin vielä kuvioihin. Sopivia kandidaatteja pyörii maisemissa, ainakin Aleksi ja Perttu.

Pese hampaat ennen kuin pussaat on Satu Kivisen esikoisteos. Genreltään se sijoittuu nuorten chicklitiin, eli on kevyttä tyttöviihdettä, jossa on hyvänmielen huumoria ja vaaleanpunaisia romanttisia unelmia ja haaveita. Esikuviensa mukaisesti teksti on siis kirjoitettu päiväkirjamuotoon ja Sofia laatii mielellään erilaisia hauskoja listoja. Elämänohjeita ja ratkaisuja rakkauspulmiin etsitään tyttöjen kesken naistenlehdistä ja Nora Robertsin rakkausromaaneista.

Sofian lähipiiri on naisvoittoista. Yksinhuoltajaäiti on tiukahko kasvattaja, mutta äidin sisko Päivi on ronski ja huomattavasti vapaamman linjan edustaja. Päivi on Sofian rakas kummitäti ja sinkku. Äidin ja Päivin äiti eli mummu aiheuttaa syksyn aikana murheita naiskolmikolle.

Koulussa Sofialla ja kumppaneilla menee ihan mukavasti. Sen kummempia ongelmia ei ole kaveripiirissä kuin opettajienkaan suhteen (vaikka ovathan he tietysti huvittavia ja outoja). Opiskelukin sujuu, ja suurinta päänvaivaa aiheuttavat lievien ulkonäkö-, meikki- ja vaatehuolien lisäksi se, ettei Sofialla ole oikein selviä tulevaisuudensuunnitelmia. Onneksi niillä ei vielä niin kova kiire olekaan.

Pese hampaat ennen kuin pussaat sopii hyvin yläkouluikäisille lukijoille. Olen yrittänyt välttää näissä esittelyissäni kovin jyrkkää sukupuolijakoa suositteluissani, mutta aika vaikea on nähdä tämän kirjan vetävän puoleensa yläkoulun poikia. Kansi ja nimikin jo toimivat melko tehokkaina karkottimina. Kaiken ei tosiaankaan tarvitse kaikille sopia. Tämä on siis suunnattu pääasiassa nuorille tytöille.

Teksti on helppolukuista ja leppoisatahtinen kerronta soljuu mukavasti, eikä varsinaisen juonen puuttuminen haittaa mitään. Välipalakirjaksi oikein oiva teos.

Satu Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat
Otava 2018. 255 s.


Arvostelukappale
.










Anu Ojala: Petos 
Minna Roininen: Heda 
Satu Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat

Tulossa:

Anu Holopainen: Sydänhengitystä 29.11.2018
Jyri Paretskoi: K15 - Salaisuuksia 6.12.2018
Maria Turtschaninoff: Maresin voima 13.12.2018
Heidi Silvan: John Lennon minussa 20.12.2018
Elina Pitkäkangas: (Kuura - Kajo -) Ruska 27.12.2018