Kevään 2014 dekkariuutuudet

Kevät on ollut niin kiireinen, että puolivuosittainen perinteeni julkaista Ruumiin kulttuurin dekkariuutuuslista ja käydä sitä hieman omien lukusuunnitelmieni pohjalta läpi on miltei unohtunut. Mutta eipä hätää, tässä se nyt vihdoin tulee.

Suomen dekkariseuran jäsenlehdessä  siis listataan sekä kevät- että syyskaudella suomeksi ilmestyvät dekkarit. Lista on varsin kattava, sillä mukana on hyvin pieniäkin kustantamoja ja dekkari on käsitetty aika laajasti kattaen kaiken kauhusta trilleriin. Aina tietysti saattaa puutteita olla, ja niitä saa mieluusti listata vaikkapa tämän jutun kommenttiosioon.

Dekkarifriikin ei kannata Suomessa ainakaan vielä vaipua epätoivoon, sillä laskujeni mukaan tuoreimmassa Ruumiin kulttuurin listassa on mukana täydet kolmekymmentä eri kustantajaa Arktisesta Banaanista Zuppa di Porriin. Yhteensä nämä kustantamot julkaisevat kevätkaudella 96 dekkaria. Luettavaa riittää, ja yleensä jää vielä ylikin. Lisäksi lohduttaa (tai kauhistaa, miten vain) tieto, että syyskauden tarjonta on yleensä laajempi.

Hieman yllätyin huomatessani, että eniten dekkareita julkaisee tällä kertaa Tammi. Sen listalla on peräti 15 dekkariksi luettavaa teosta, ja näistä kaksi ilmestyy 60 vuotta täyttävässä Keltaisessa Kirjastossa. Jayne Anne Phillipsin Murhenäytelmän olen omaan listaani merkinnyt kiinnostusta tarkoittavalla pylpyrällä. Väkänen tarkoittaa, että olen jo kirjan ehtinyt lukea, ja sellainen on Kati Hiekkapellon Suojattomien, Erik Axl Sundin Varistytön ja Michael Katz Krefeldin Langenneiden perässä.

Merkitsemäni pylpyrät ovat jääneet skannautumatta ensimmäisestä palstasta. Ne ovat kuitenkin: Mia Vänskän Valkoinen aura, Jarkko Sipilän Luupuisto ja Alexander Söderbergin Andalusialainen ystävä.

Ruumiin kulttuuri 1/2014

Keltaisella olen merkinnyt ne dekkarit, jotka tällä hetkellä näyttäisivät varmimmin olevan luettavien listallani:

Alan Bradley: Piiraan maku makea (Bazar)

Kustantajan sivuilla teosta esitellään näin:

Eletään vuotta 1950. Yksitoistavuotias Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa suvun rapistuvassa kartanossa Buckshawissa Englannin maaseudulla. Flavia rakastaa kemiaa ja arvoitusten ratkomista. Siskojaan hän vihaa.

Eräänä päivänä keittiön rappuselta löytyy kuollut lintu. Omituista kyllä, sen nokkaan on tökätty paperinpala, joka osoittautuu ikivanhaksi postimerkiksi. Mutta vielä oudompaa on, että isä tuntuu olevan tapauksesta aidosti peloissaan.
Kun Flavia tekee keittiöpuutarhasta järkyttävän löydön, on selvää että kuollut lintu oli mitä huonoin enne. Poliisin saapuessa Buckshawiin Flavia päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kenen kanssa Flavian isä riiteli työhuoneessaan myöhään illalla? Kuka tai mikä on Ulsterin kostaja? Ja kuka kumma söi palasen rouva Mulletin sanoinkuvaamattomasta piirakasta, joka oli jäähtymässä ikkunalaudalla?

Miten tätä voisi olla lukemattakaan?

Staffan Bruun: Murhastudio (CrimeTime)

Bruunin hulvaton ’sankari’, toimittaja-lastenkirjailija Burt Kobbat on vertaansa vailla. Ei liian tosikoille tosiaankaan! ”Murhastudiossa Kobbatt on saanut oman talk shownsa, jonka ympärillä alkaa tapahtua kummallisia. Miksi miljonääri luopuu omaisuudestaan tai julkkis katoaa yksityisyyteen? Burt Kobbatt tulee tietämättään vedetyksi katalaan kiristysjuoneen, jossa ihmishenki ei ole paljonkaan arvoinen.” Tuskin maltan odottaa Burtin kuulumisia, sillä viime tapaamisesta on jo aikaa.

Seppo Jokinen: Mustat sydämet (CrimeTime)

Jokinen ei esittelyjä kaipaa, ja komisario Koskisen suhteen tilanne on sama. Kirjan lukeminen on edistynyt siihen pisteeseen, että se on jo ostettu talouteemme mutta odottelee lukuvuoroaan puoliskon yöpöydällä. Piakkoin siis, Sakari!

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi (CrimeTime)

”Palkitun prosaistin Jari Järvelän kiihkeä jännäri Tyttö ja pommi sukeltaa graffitintekijöiden maailmaan ja öisille katoille ja kujille, joilla vallitsevat eri lait kuin meidän tuntemassamme kaupungissa. Järvelä aloittaa CrimeTimen kotimaisten tähtikirjailijoiden vierailijasarjan.” Näin Järvelän teosta esitellään kustannusosuuskunnan sivuilla. Järvelää en ole ennen lukenut, mutta tästä voisi aloittaa. Kirja on saanut varsin myönteisen vastaanoton.

Jyrki Heino: Kello (Schildts & Söderströms)

Tykkäsin Heinon esikoisromaanista eli Kellarista joltisenkin verran. Pidin myös tämän kirjailijan yliopistovirkamiesmäisestä vakaasta ja hieman vaivautuneesta esiintymisestä Helsingin kirjamessuilla Dekkarilauantaissa edellisvuonna. Muilta esikoiskirjailijoilta tuli innostuneita selostuksia siitä, miltä kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen tuntuivat (jännittävältä! upealta!), mutta Heino totesi kuivakkaasti, että onhan noita tieteellisiä julkaisuja jo kertynyt, joten ei tässä nyt ole syytä hötkyillä – ja on siellä pöytälaatikossa toinenkin dekkari. Sen saamme nyt siis luettavaksemme!

Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset (Teos)

Toimittaja Minna Lindgrenin palvelutalo Ehtoolehtoon sijoittunut viimevuotinen romaani Kuolema Ehtoolehdossa vei kertakaikkisesti sydämeni, vaikka ei kovin kriittistä dekkariseulaa läpäisekään. Iki-ihanien 90-vuotiaiden (ja risa!) mummeleiden seikkailut saavat siis nyt jatkoa, kun Ehtoolehdossa aloitetaan putkiremontti. Kaikkihan ei tietenkään kestä päivänvaloa, ja sankaritarten on jälleen aika tarttua toimeen. Hupaisan pinnan alla Kuolema Ehtoolehdossa oli varsin ajatteluttava ja surullisen realistinenkin teos, enkä vähempää odota tältä uutukaiselta. Tiedossa on ainakin kotihoidon surullinen kirjo ja eutanasiapohdintaa.

Gillian Flynn: Paha paikka (WSOY)

Viime kesänä minua viihdytti parin päivän ajan melkoinen pyöritys Gillian Flynnin suomennetun menestysteoksen Kiltti tyttö matkassa. Arvelinkin, että Flynnin varhaisempaa tuotantoa suomennetaan, ja tänä kesänä sitä siis on saatavana. Tuskin mitään korkeakirjallista tavaraa, mutta taattua viihdettä, uskon. WSOY:n sivuilla kirjan sisällöstä kerrotaan näin: ”Pieni Libby Day menettää äitinsä ja sisarensa hirvittävässä veriteossa. Aikuisena hän alkaa epäillä, onko perhesurmassa säästynyt veli, Ben, sittenkään syyllinen.

Kovapintaiseksi kasvanut Libby ajelehtii elämässään, hieman kyynisenä ja itseinhoisena. Kun orpoa tukeneiden hyväntekijöiden rahahanat ehtyvät, Libbyllä on kiire tienata vielä jokunen ropo traagisella menneisyydellään. Näin Libby kohtaa merkillisen, murhamysteerejä penkovan ryhmän, Kill Clubin, joka on vakuuttunut Benin syyttömyydestä. Libby kysyy nyt itseltään ensi kertaa: mitä surmayönä oikeasti tapahtui? Veli oli kyllä kylmäpäinen, mutta kykenisikö hän murhaan?

Kristina Ohlsson: Paratiisiuhrit (WSOY)

Viime kesänä hurahdin Ohlssonin tuotantoon ja luin kaksi ensimmäistä suomennettua putkeen juhannuksen vieton melskeissä. Kolmannenkin eli Varjelijat luin syksyllä tuoreeltaan. Innokkaimmat tuntemani fanit ovat jo lukeneet tämän ruotsiksi, mutta minun lienee paras tyytyä odottamaan käännöksiä. Arvelenpa, ettei Ohlsson petä tälläkään kertaa! Luvassa on kiihkeätahtinen terroristijahti ja lentokoneita. Hui.

Donna Tartt: Tikli (WSOY)

Pitääkö tätä perustella? Jumalat juhlivat öisin on parhaita koskaan lukemiani kirjoja, ja olen sen lukenut pariinkin kertaan. Odotukset ovat kovat, vaikka massiivinen koko hieman pelottaakin. Olen ajatellut pitää kesäkuussa teemakuukauden, jonka aikana luen vain paksuja, yli 500-sivuisia teoksia. Tämä tulee olemaan yksi kesäkuun teemakirjoistani, ehdottomasti! Lisävakuudeksi Tartt pokkasi tällä Pulitzerinkin, joten ei voi olla huono. Kirjasta kustantajan sivuilla mm. näin: ”Newyorkilainen 13-vuotias Theo Decker jää eloon, kun pommi räjähtää taidemuseossa ja hänen äitinsä saa surmansa. Isä on jättänyt perheen jo aiemmin, ja pojan on löydettävä itselleen koti. Theon hämmästyttävä odysseia vie hänet erikoisen hienostorouvan perheeseen, antiikkikaupan tomuntuoksuiseen kellariin, Las Vegasiin juhlimaan uhkapelivoittoja sekä taiderikollisten hämyiseen maailmaan. Valonkipinänä tarinan sydämessä tuikkii Theon salainen aarre ja taakka, pieni 1600-luvun lintumaalaus.”

Vähän aikaisemmin keväällä kirjoitin vastaavan koosteen kevätkauden uutuusdekkareista Lukulamppuun. Valittu näkökulma on tuossa jutussa hieman toinen, ja ainakin yhden kirjan olen silloisista aikomuksistani ehtinyt sittemmin jo lukea. Vertailun vuoksi voi siis kurkata, miten lukusuunnitelmat ajan kuluessa muuttuvat. Suunnittelu on aina mukavaa, vaikka toteuttaa ei kaikkea ehtisikään.

Mitkä kevään dekkareista ovat Sinun lukulistallasi ja miksi?

Syksyn dekkaritärpit

On jo tullut tavaksi näyttää puolivuosittain Ruumiin kulttuurissa ilmestyvä uutuusdekkarilista ja vertailla sitä omiin luettuihin ja luettaviin. Kurkataan kuitenkin ensin, mitä kuuluu keväiselle uutuuslistalle.

Kevään listalta olin ajatellut lukea seuraavat:

Christian Rönnbacka: Julma (Bazar), koska pidin paljon sarjan aloitusosasta Operaatio Troijalainen.  Julman tilanne on nyt se, että ostin sen tällä viikolla itselleni äänikirjaversiona puhelimeeni lenkkiseuraksi ja parin tunnin verran olen jo kuunnellutkin. (Kuunneltu on, enkä edes malttanut tyytyä lenkkiseurana vaan piti sitten loppupuoli jo kuunnella muuten!)

Seppo Jokinen: Vihan sukua (CrimeTime), koska komisario Koskinen on suurimpia suosikkejani. Teos osoittautui oikeaksi dekkarihelmeksi, mielestäni jopa koko Koskis-sarjan toistaiseksi parhaaksi.

Ann Cleeves: Vera – kuolemanhiljaisuus (Karisto), koska olen lukenut kaiken Cleevesiltä suomennetun ja katsoin myös Vera-sarjan televisiosta talvella. Tämä kirja on edelleen aloittamatta.

M. J. McGrath: Lumipoika (Like), koska edellinen osa Grönlantiin sijoittuvasta sarjasta oli hyvä. Lumipojalle kävi vähän nolosti. Lainasin sen kirjastosta, luin kolmisenkymmentä sivua ja vein takaisin. Ei vain lähtenyt viemään.

Simo Pajunen:Musta rengas (Myllylahti), koska pidin edellisestäkin Pajusen jatkosodan käpykaartilaisesta kertovasta kirjasta. Valitettavasti tämänkään kirjan kanssa en ole tämän edemmäs päässyt. Olen saanut siitä arvostelukappaleen, joka on hautautunut pinossa luvattoman alas. Nyt toimeksi tämän kanssa, lupaan! (Kuten linkistä näkyy, lupaus on pidetty!)

Johanna Tuomola: Murhaaja vierelläsi (Myllylahti), koska työpaikkani on aika lähellä Lohjan poliisiasemaa, jossa Noora Nurkka työskentelee. Kirja luettu ja hyväksi havaittu!

Donna Leon: Turvasatama (Otava), koska Guido Brunetti on niin hyvä. Samoin Paolan ruuat! Brunettin kanssa olisi mukavaa viettää iltaa, mutta on jäänyt toistaiseksi.

Qiu Xiaolong: Kuolemanjärvi (Otava), koska tämä Kiinaan sijoittuva sarja on kiinnostava ja laadukas. Uh, edelleen luettavien listalla.

Alicia Giménez Bartlett: Petra Delicado ja vihaiset koirat (Tammi), koska sarjan aloitusosa oli vakuuttava. Tämän jo kerran toin kirjastosta kotiin, mutta palautin sitten, koska en saanut aloitettua. Uusi yritys vielä jossain vaiheessa!

Pyysin keväällä myös lukijoilta suosituksia ja tällaisia sain:

Katarina Wennstam: Alfauros

Mons Kallentoft: Kevätkuolema. Tämä kirjakin on jostain löytänyt tiensä pinoihini. Luen siis vielä joskus!

Vesa Vanhanen: Seitsemän oikein. Myös tämä kirja on tuossa pinossa odottelemassa!

Roslund & Hellström: Kaksi soturia (Tämän kohdalla on sen verran tapahtunut edistystä, että olen hankkinut samojen kirjailijoiden dekkarin Tyttö katujen alta pokkariversion.)

Simon Lelic: Tuomio

Sara Blaedel: Nimimerkki Prinsessa

Peter James: Kuolema kulkee kannoilla

Jørgen Brekke: Uneton

Kiitos mainioista suosituksista! Totuushan on, että vaikka lukisin vain pelkästään dekkareita, en millään pysyisi uutuuksien tahdissa. Lisäksi vielä vanhoja hyviäkin on kosolti lukematta. Ruumiin kulttuurissa 3/2013 luetellaan taas yli 120 uutuutta!

Syksyn uutuuksista on jo luettuna seuraavat:

Pekka Matilainen: Kupoli

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa

Milla Ollikainen: Veripailakat

Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni

Johanna Tuomola: Murhaaja vierelläsi

Piia Kaikkonen: Rakkaat lapset

Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick

Reijo Mäki: Intiaani

Henning Mankell: Haudattu

Gillian Flynn: Kiltti tyttö

Kristina Ohlsson: Varjelijat

Jo hankittuna tai muuten aika varmasti jossain vaiheessa lukuun tulevat:

Philip Kerr: Kalpea rikollinen. Pyysin tästä arvostelukappaleenkin, koska sarjan aloitusosa Liekit Berliinissä oli varsin kiehtova. Berliini-noiria, ja vielä historiallista!

Ursula Poznanski: Vii5i. Kirjaa on kovasti kehuttu ja arvostelukappalekin tuli jo kesäkuussa. Uusi tekijä kiinnostaa. Itävaltaan sijoittuminen plussaa.

Arnaldur Indriðason: Mestaruusottelu. Arnaldur on suosikkejani pohjoismaisista dekkaristeista, ja kaikki suomennokset olen lukenut nauttien.

Sirpa Tabet: Kaikki kaupan. Ruumiin kulttuurissa kerrotaankin syy Tabetin pitkään julkaisutaukoon. Olen lukenut kirjailijan koko tähänastisen tuotannon, tosin osittain siksi, että asuimme jonkin aikaa samassa kunnassa. Tabetin kirjoista kaksi sijoittuu tuonne järven taakse meiltä katsoen!

Matti Rönkä: Levantin kyy. Voih, viimeinen Viktor Kärppä! Rönkä tekee Mankellit eli lopettaa ajoissa. Kirjan ostan isänpäivälahjaksi miehelle, mutta älkää kertoko sitä. Saatan lukea sen ennen antamista…

Tove Alsterdal: Haudattu hiljaisuudessa. Tämäkin ilmestyi kuin varkain jo kesällä. Edellinen osa, ensimmäinen suomennos Kadonneet oli ihan hyvä. Kirjailijan esittelyjen perusteella on syytä odottaa tästä enemmän. Pitää hankkia kirjastosta pikimmiten.

Tarquin Hall: Vish Puri ja nauruun kuolleen miehen tapaus. Tämä leppoisa ja itserakas kaveri vei sydämeni ensimmäisen suomennoksen myötä. Kirjastolistalle siis!

Camilla Läckberg: Enkelintekijä. Läckberg herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Kiukustun usein kirjoja lukiessani, mutta silti vain ajaudun lukemaan niitä. Varmaan sorrun taas tähänkin, kun se kirjastossa tulee vastaan. (Elisa Kirjan messutarjous sai minut koukkuunsa: ostin Enkelintekijän äänikirjaversion itselleni.)

Belinda Bauer: Kadonneet lapset. Aiemmat Exmooriin sijoittuneet dekkarit ovat olleet koukuttavia. Tämä on sarjan kolmas osa, tosin itsenäisesti luettava myös. Arvostelukappale odottelee tuossa lukijaansa. (Linkin takaa löytyy nyt juttuni tästä!)

Elizabeth Hand: Katoava valo. Islantiin ja Suomeenkin sijoittunut Pimeää kohti oli viimevuotisia yllätyksiä. Synkkää mutta taitavaa!

Marisha Pessl: Yönäytös. Blogikavereitten vastaanotto ollut hieman ristikkäistä, joten tämäkin järkäle on lukulistalla. Kirjassa on 725 sivua, joten toivokaamme vetovoimaisuutta juonelta. Tarkoitus on kirjoittaa kirjasta arvio lehteen.

Alicia Giménez Bartlett: Petra Delicado ja vihaiset koirat. Katso, mitä kirjoitin puoli vuotta sitten.

Lisäksi olen sinisellä pylpyrällä merkinnyt listaan vielä kiinnostavat tai sellaiset, joiden sarjoista on edellisiä osia rästissä… Oikeasti harmittaa, että olen pudonnut vaikkapa Peter Robinsonin mahtavien dekkareitten suomennosten vauhdista. Kolme ensimmäistä olen lukenut ja pitänyt valtavasti. Kirjasto kutsuu taas!

Hyvät kirjat eivät siis lukemalla lopu, mikä tietysti on varsin lohdullista. Mitkä ovat Sinun syksyn dekkaritärppisi?

 P.S: Suomen dekkariseura ry:n jäsenlehti Ruumiin kulttuuri on muuten aivan mahtava lehti ja sopii jokaisen dekkarifanin luettavaksi. Lehti ilmestyy neljästi vuodessa. Sitä voi ostaa irtonumeroina, mutta kätevintä on liittyä seuran jäseneksi hintaan 35 euroa. Silloin lehti tulee ihan kotiin asti!

Kevään 2013 uutuusdekkarit

Kirjapinot tuossa pöydänkulmalla (ja lattialla ja…) eivät osoita alenemisen merkkejä, vaikka kuinka lukisi. Miksi alenisivatkaan pinot, kun uutta ja mielenkiintoista tulvii ulos kustantajien pajoista? Ruumiin kulttuuri 1/2013 kolahti viime perjantaina postilaatikkoon, ja tuttuun tapaan tässä kevätnumerossa listataan kaikki kevätkauden suomeksi ja ruotsiksi ilmestyvät dekkarit ja jännityskirjat. Lista on vaikuttava: 24 kustantajaa julkaisee yhteensä 100 rikoskirjaa, joista kaksi on tietoteoksia.

Joitakin kevään kirjoista olen jo ehtinyt lukeakin:

Ferdinand von Schirach: Collinin tapaus (Atena)

Nina Hurma: Yönpunainen höyhen (Gummerus)

Jussi Adler-Olsen:Metsästäjät (Gummerus)

Timo Sandberg: Mustamäki (Karisto)

Kati Hiekkapelto: Kolibri(Otava)

Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa (Teos)

Lisäksi kesken on Hannu harjun ja Ismo Loivamaan toimittama tietoteos Maria Kallio -extra.

Luettavien listalleni pääsevät ainakin seuraavat:

Christian Rönnbacka: Julma (Bazar), koska pidin paljon sarjan aloitusosasta Operaatio Troijalainen.

Seppo Jokinen: Vihan sukua(CrimeTime), koska komisario Koskinen on suurimpia suosikkejani.

Ann Cleeves: Vera – kuolemanhiljaisuus (Karisto), koska olen lukenut kaiken Cleevesiltä suomennetun ja katsoin myös Vera-sarjan televisiosta talvella.

M. J. McGrath: Lumipoika (Like), koska edellinen osa Grönlantiin sijoittuvasta sarjasta oli hyvä.

Simo Pajunen: Musta rengas (Myllylahti), koska pidin edellisestäkin Pajusen jatkosodan käpykaartilaisesta kertovasta kirjasta.

Johanna Tuomola: Murhaaja vierelläsi (Myllylahti), koska työpaikkani on aika lähellä Lohjan poliisiasemaa, jossa Noora Nurkka työskentelee.

Donna Leon: Turvasatama (Otava), koska Guido Brunetti on niin hyvä. Samoin Paolan ruuat!

Qiu Xiaolong: Kuolemanjärvi (Otava), koska tämä Kiinaan sijoittuva sarja on kiinnostava ja laadukas.

Alicia Giménez Bartlett: Petra Delicado ja vihaiset koirat (Tammi), koska sarjan aloitusosa oli vakuuttava.

Höh. Vaikuttava lista, mutta olenpa todella tylsä, jos luen vain niitä kirjailijoita, joiden aiemman teoksen olen jo hyväksi havainnut. Mitä suosittelisit uutuuslistalta kokeilunhaluiselle?

Syksyn dekkarihoukutuksia

Suomen dekkariseuran jäsenlehti Ruumiin kulttuuri (3/2012) kolahti jälleen kuluneella viikolla postilaatikkoon. Jo olin lehteä odotellutkin, sillä tiesin siinä olevan ainakin parin jo lukemani dekkarin arviot sekä ennen kaikkea koonti syykaudella ilmestyvistä dekkareista. Lehteen kootaan siis tieto lähes tulkoon kaikista suomeksi (ja osin ruotsiksikin) ilmestyvistä edes löyhästi dekkareiksi luonnehdittavista kirjoista. Listalla on mukana myös alan tietokirjoja. Vastaavasta kevätpuolella ilmestyneestä koonnista olen kirjoittanut täällä.

Kirjoja julkaistaan Suomessa paljon, eikä se liene kenellekään asian harrastajalle uutinen. Myös dekkareita ilmestyy vuodessa sellainen lasti, että edes kaikkein innokkain lukija tuskin voi kaikkia lukea. Hämmästyttävää on minusta myös kustannuskentän laajuus. Tälläkin kertaa Ruumiin kulttuurin koonnissa on mukana teoksia kaikkiaan 32 kustantajalta. Joukossa ovat lähes kaikki isot kustantamot, mutta mausteena on muutama hyvinkin pieni yhden kirjan ja jopa kirjailijan kustantamo, kuten vaikkapa Burt Kobbat -kustantamo, joka lienee kirjailija Staffan Bruunin omien teosten julkaisemista varten perustama.

Kuten keväälläkin, listaan nyt tänne ne kirjat Ruumiin kulttuurin koonnista, jotka olen jo lukenut tai mahdollisesti aion lukea. Laitan linkin jo lukemiini ja blogissa esittelemiini kirjoihin, ja käyn myöhemmin lisäilemässä linkit, jos satun aikomukseni lukemisesta toteuttamaan. Keväällä laatimastani neljäntoista kirjan listasta olen tähän mennessä lukenut kahdeksan, joten luettava ei ainakaan pääse loppumaan. Noihin skannaamiini sivuihin olen keltaisella huomiotussilla päälleviivannut jo luetut ja punaisella pompulalla merkannut kiinnostavat kirjat. Pahoittelen sivujen huonoa näkyvyyttä, mutta painetusta lehdestä ne voi kukin kiinnostunut lukea itse.

Kiinnostavimmat uutuusdekkarit syksyllä 2012:

Mia Vänskä: Musta kuu (Atena)

Graham Moore: KuolemaSherlock-seurassa (Atena)

Arnaldur Indriðason: Menneet ja kadonneet (Blue Moon)

Ian Rankin: Verisiteet (Blue Moon)

Petri Karra: Pakenevat unet (Gummerus)

Vera Vala: Kuolema sypressinvarjossa (Gummerus)

Tove Alsterdal: Kadonneet (Gummerus)

Camilla Läckberg:Majakanvartija (Gummerus)

Elizabeth Hand: Pimeää kohti (Like)

Peter May: Kriitikko (Moreeni)

Marcello Simoni: Kirottujen kirjojen kauppias (Moreeni)

Piia Kaikkonen: Kuolemanvarjo (Nordbooks)

Reijo Mäki: Sheriffi (Otava)

Petri Tamminen: Rikosromaani (Otava)

P. D. James: Syystanssiaiset (Otava)

Donna Leon: Uskon asia (Otava)

Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki (Otava)

Jyrki Heino: Kellari(Schildts & Söderströms)

Kate Atkinson: Kaikkeinvähäpätöisin asia (Schildts & Söderströms)

Marko Hautala: Unikoira (Tammi)

Leena Lehtolainen:Paholaisen pennut (Tammi)

Pekka Hiltunen: Sysipimeä (WSOY)

Karo Hämäläinen: Kolmikulma (WSOY)

Vepe Hänninen: Minä, vakuutusetsivä (WSOY)

Yhteensä siis 24 kiinnostavaa. Tarkat huomasivat, että kaikkia yllä olevia ei ollut merkitty punaisella skannattuun listaan. Listaa syynätessä huomaa aina lisää kiinnostavia. Onneksi olen jo ehtinyt lukea kahdeksan ja jättää kesken yhden listan kirjoista, koska osa niistä on julkaistu jo kesällä. Jotkut ovat mukana omalla listallani pelkästään kiinnostavan nimen takia, kuten Kriitikko ja Kirottujen kirjojen kauppias. Onko joku lukenut niitä? Toisaalta on mukana suosikkeja vuosien takaa, sarjoista, joista edelliset ja sitä edellisetkin ovat lukematta, kuten Rankin. Jotkut kirjoista ovat jo työpöydälläni odottamassa. Onnekkaasti kaappasin esimerkiksi Hämäläisen Kolmikulman äänikirjaversion eilen kirjastosta.

Miltä syksyn dekkarihoukutukset Sinun mielestäsi vaikuttavat? Mitä olet jo lukenut ja kenties suosittelisit?

Kevään 2012 uutuusdekkareita

Pian ilmestyy jo toinen numero tämän vuoden Ruumiin kulttuuria eli Suomen dekkariseura ry:n jäsenlehteä. Lehti on aina muhkea lukupaketti, jossa minua eniten kiinnostavat dekkariarviot. Lehdessä nimittäin pyritään arvioimaan kaikki suomeksi ilmestyneet dekkarit ja vielä niin, että genre on ymmärretty hyvin väljästi. Takaosan Kirjakäräjät siis tulee tutkailtua tarkasti. Yleensä käytän samaa menetelmää kuin kirjablogeja seuratessanikin. Luen kokonaan arviot sellaisista kirjoista, jotka olen jo lukenut tai joista tiedän, etten aio lukea. Varovasti silmäilen sellaiset tekstit, jotka käsittelevät omia suosikkejani tai muuten lukulistalleni päätyneitä. Parhaita ovat oikeastaan ne arviot, jotka eivät kuulu kumpaankaan sarjaan, siis iloiset yllättäjät. Aika usein onnistun löytämään jonkun uuden tekijän tai teoksen, johon täytyy tutustua.

Aina syynään myös keväällä ja syksyllä ilmestyvät dekkariuutuusluettelot, joihin on samalla avaralla mielellä kerätty suomeksi ilmestyvät dekkarit tärkeimmiltä kustantajilta. Myös pienkustantamot ovat mukana.

 Kaltaiselleni listahullulle nämä ovat aika vastustamattomia, nytkin olen jo kahteen otteeseen käynyt ruksailemassa kiinnostavimpia. Luettavaa kirjaa tarkoittavan pompulan ovat eteensä saaneet seuraavat:

Ann Rosman: Noitavasara (Bazar)

Seppo Jokinen:Hervantalainen (CrimeTime)

Outi Pakkanen: Julma kuu (CrimeTime)

Viveca Sten: Hiljaisissa vesissä (CrimeTime)

Jussi Adler-Olsen: Vanki (Gummerus)

Tiina Forsman: Annikki Nissinen selvittää murhan (Karisto)

Belinda Bauer: Tappajan katse (Karisto)

Ann Cleeves: Vera –kuolonkukkia (Karisto)

M. J. McGrath: Jään muisti (Like)

Johanna Tuomola: Minkä taakseen jättää (Myllylahti)

Mari Jungstedt: Hiljaisuuden hinta (Otava)

C. J. Sansom: Musta tuli

Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina (WSOY)

Jo Nesbø: Kukkulan kuningas -äänikirja (WSOY)

Tänä keväänä olenkin ollut reipas, sillä aika moni kiinnostava uutuus on jo luettuna. Ann Rosmanin Majakkamestarin tyttärestä kirjoitettiin viime keväänä monta kiinnostavaa blogiarviota, ja ostin kirjan talven alennusmyynneistä, mutta en ole sitä vielä ehtinyt lukea. Se kuitenkin pitäisi saada alta pois ennen uutuutta. Outi Pakkasen kirjat olen lukenut varmaan kaikki ja osan pariinkin kertaan. Mitään hyytäviä jännäreitä ne eivät ole, vaan hyvin leppoisia ja persoonallisiakin. Pidän hänen tyylistään. Viveca Sten on täysin uusi tuttavuus, mutta CrimeTimen tallin kirjoittajat kiinnostavat jo periaatteessa. Ann Cleeves soittaa jotakin kelloa, mutta ei kovin kovalla volyymilla. M. J. Mcgrathia ovat kehuneet arvovaltaiset bloggaajat, joten listalla ollaan. Mari Jungstedt on kestosuosikki, jonka kirjat olen kaikki lukenut ja kohtalaisesti aina viihtynytkin. Kirja ilmestyy aina sopivasti kesäloman kynnyksellä. Karin Alvtegen on aavistuksen vakavampi dekkaristi, ja suosittelen hänen kirjojaan pohjoismaisesta tyylistä pitäville. Nesbøn kirjoista olen osan lukenut, mutta uusimmat ovat jääneet jonoon. Lähinnä syynä on se, että pitäisi aloittaa sarja uudelleen alusta.

Näiden merkattujen lisäksi Ruumiin kulttuurin listalla on muutama varma tekijä, joiden uutuudetkin saattavat jossakin vaiheessa listalleni päätyä, nimittäin ainakin Inger Frimansson, Juri Nummelin ja Karin Fossum. Sen sijaan en varmasti aio lukea Katariina Sourin kirjaa! En edes uteliaisuudesta! Lupaan!

Mutta mitkä dekkarit voisivat olla sinun kevään listallasi?

Suomen dekkariseuran www-sivut ja blogi.