torstai 21. kesäkuuta 2018

Jyri Paretskoi: K15 #nuortenkirjatorstai




Niko näytti puhelimeltaan videon, jossa Roni sanoi:
 ”Mä tykkään runkkaamisesta” ja hymyili iloisesti perään.
Heti sen jälkeen video alkoi alusta
 ja toistui automaattisesti loputtomiin.

Yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana olen ties kuinka monesti tuskaillut, ettei heikosti lukeville ja kirjallisuuteen vähintäänkin epäluuloisesti suhtautuville (poika)lukijoille oikein tahdo löytyä sopivia kirjoja, joilla houkutella heitä lukemisen pariin.

Ensinnäkin kirjan pitää olla ohut, siis tosi ohut, ja muutenkin nuorta houkuttelevan näköinen, ’nykyaikainen’. Aiheen pitää olla kohderyhmää kiinnostava ja ajankohtainen eli mielellään saisi olla huumoria ja seurustelu- ja seksijuttuja (muttei kuitenkaan mitään kovin heviä sellaista!). Päähenkilöiden pitäisi olla samastuttavia eli suurin piirteen lukijakunnan ikäisiä ja aika tavallisia nuoria. Tekstin pitää olla vetävää ja helppoa, mieluiten dialogivetoista. Kaiken kaikkiaan kirjan pitäisi siis olla omien suosikkiteosteni vastakohta. Mutta mistä tällaisia löytyisi?!

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Jyri Paretskoi lienee tuskaillut samojen kysymysten äärellä tai on ainakin kuullut kollegojensa tuskailevan. Mutta hän ei ole tyytynyt tuskailemaan vaan on tehnyt ’jotain’ eli ryhtynyt kirjoittamaan ihan itse sellaisia kirjoja, jotka täyttävät kaikki edellä kuvatut toiveet! Ihana ihminen!

Uusin Paretskoin nuortenkirja K15 on hyvä esimerkki kirjasta, jollaisesta olen työssäni unelmoinut. Siinä on 80 sivua. Siis alle sata sivua! Sen jaksaa heikompikin lukija lukea kokonaan ja saada onnistumisen kokemuksen urakan suorittamisesta. Kansi on suunniteltu kivasti. Siihen on poimittu kirjan sisältä pätkä nuorten käymää Whatsapp-keskustelua, jossa on huumoria ja viatonta kaksimielisyyttä (opehan nyt ei vain voi tietää, mistä oikein on kyse, kun on puhe lerssistä…). Edes kantta ei tarvitse avata, kun jo saa maistiaisen sisällöstä! Kiitokset siis kustantamon suuntaan myös, asian ydin on siellä ymmärretty. Kansien ja ulkoasun suunnittelijan tietoja en kirjasta löytänyt. Miksiköhän?

Takakannessa luvataan Skam-henkistä menoa. Skamista tiedän vain, että se on nuorille suunnattu tv-sarja. Mutta kyllä minäkin tunnistin tuttuja piirteitä Ronissa. Hän muistuttaa kovasti Rillit huurussa -sarjan Sheldonia, joskin tietysti huomattavasti nuorempana versiona, sillä Roni on yläkouluikäinen. Roni on suorapuheinen kaveri. Ei siksi, että hän olisi röyhkeä ja itsevarma, vaan siksi, ettei hän ymmärrä ironiaa eikä hallitse sosiaalisen kanssakäymisen karkeampiakaan nyansseja. Roni sanoo, mitä ajattelee, vaikka seuraukset ovat usein hämmentäviä ja poika joutuu hankaluuksiin tuon tuosta.

Roni on kuitenkin sikäli poikkeuksellisen onnellisessa asemassa, että vaikka häntä kiusataan omalla luokallakin avoimesti (vaikkei puusilmäinen opettaja sitä huomaakaan), hänellä on kuitenkin ystävä, Niko. Luokalle tullut uusi tyttö Sara lyöttäytyy myös kaverusten seuraan, vaikka Roni varoitteleekin, ettei se kannata. Sara ja Niko eivät piittaa, mitä muut heistä ajattelevat. Roni on heidän mielestään mukava, ja se riittää.

Roni päästää suustaan tuonne ylös lainaamani totuuden keskellä ainekirjoitustuntia. Seuraukset ovat karut, kun videoklippi leviää netissä kulovalkean nopeudella. Asiaa ei sen kummemmin jäädä märehtimään, vaan kaverukset lähtevät koulun jälkeen Ronin kotiin. Seuraa monenlaista selkkausta ja kommellusta. Hissikauhuinen Roni saa kestostondiksen, Ronin äidin makuuhuoneesta etsitään avainta ja löydetään dildo, joka päätyy Saran pikkusiskon otsalle ja niin edelleen. Varsinainen juoni on siis hyvin löyhä ja tarina muodostuu lyhyistä toisiaan seuraavista episodeista. Sara kuitenkin saa alun videoepisodin siistiin pakettiin aika näyttävällä tempauksella.

K15 tarjoaa aineksia myös luokkakäsittelyn pohjaksi, sillä teemoina erilaisuus, ystävyys ja kiusaaminen ovat antoisia. Kaiken kukkuraksi kirjaan on tulossa myös jatkoa, sillä kakkososa K15 – salaisuuksia ilmestyy lokakuussa.

Jyri Paretskoi: K15
Otava, 2018. 80 s.


Arvostelukappale.








Tulossa:


Tittamari Marttinen: Aurinkoa, Linnea! 28.6.2018
Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 2, 5.7.2018

2 kommenttia:

  1. Jyri oli vetämässä erään koulutuksen, johon osallistuin keväällä. Hän oli hauska esiintyjä, enkä yhtään ihmettele, että' tällainen kirja on synytynyt juuri häneltä. :) Muistaakseni se hänen debyyttisarjansa Shell's angles on muuten syntynyt juuri tuosta turhautumisesta, ettei hänen poikalukijoilleen löytynyt sopivaa, poikia kiinnostavaa luettavaa. Sarjan kirjat ovat kyllä paksumpia kuin tuo K15. Olisiko tämä K15 muuten ollut peräti tilauskirja kustantajalta vai oliko se sittenkin se alakouluikäisille suunnattu, joka on nyt syksyllä ilmestymässä...? Noh, niin tai näin, Paretskoin tyyli selvästi vetoaa nuoriin.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia hienosta arviosta kirjanurkalle! Rohkenen vastata Kirsin kysymykseen kannen suunnittelusta, kantta suunniteltiin yhdessä, mukana oli tiiviisti Jyri, kirjan kustannustoimittaja Marjo Lemponen, ja graafikot Timo Numminen ja allekirjoittanut. Yhteistyönä tehtiin, joten yksiselitteistä kannen suunnittelijaa ei ole ehkä helppo nimetä. Kiva, että kansikin sai kiittävää palautetta! �� T: Mirella Otavasta

    VastaaPoista