Mika Hentunen: Elossa Washingtonissa #dekkaritiistai

Pakko tunnustaa, että harmillisesti mieleeni nousivat osin karvaat muistot taannoisesta Johtolanka-raatilaisuudestani, kun luin Mika Hentusen uutuusdekkaria Elossa Washingtonissa. Kirjassa on kosolti hyviä ideoita ja onnistuneita ominaisuuksia, mutta kokonaisuus jää valitettavasti pettymykseksi.

Hentunen on monille suomalaisille tuttu kasvo ja ääni, sillä hän on pitkään toiminut Ylen ulkomaankirjeenvaihtajana. Toimittajalla luonnollisesti kynä pysyy käsissä, ja Hentunen kirjoittaakin oikein sujuvaa tekstiä ja pääosin selkeää suomea (vaikka ei kai kukaan enää käytä kannettavasta termiä laptop?).

Elossa Washingtonissa on Hentusen toinen dekkari ja jatkoa esikoiselle Attan aarteelle, jota en ole lukenut. Minulle siis eivät olleet ennestään tuttuja sen paremmin eteläkorealainen vapaa etsivä Rocky Lee, FBI:n agentti Jim Cowell kuin Supon Helmer Hukkanenkaan, jotka takakansitekstin mukaan seikkailivat jo aloitusosassa. Tarinat ovat kuitenkin täysin itsenäisiä.

Kaksikymppinen jääkiekkoilijalupaus Pepe Hukkanen aloittelee rahakasta uraansa Washington Capitalsin riveissä. Maailma hymyilee koko hammasrivillään, mutta kaikki muuttuu painajaiseksi yhdessä silmänräpäyksessä pimeällä kadunpätkällä. Onko Pepe tappanut ihmisen? Näkikö joku yliajon ja paniikinomaisen paon onnettomuuspaikalta? Kuka viskasi rotanraadon Pepen asunnon ikkunasta? Epätoivoissaan nuorukainen ottaa yhteyttä isänsä kautta tämän serkkuun Helmer Hukkaseen.

Samoihin aikoihin Rocky Lee löytää tyttöystävänsä Saijan kotikadun viemärikaivosta raa’asti pahoinpidellyn miehen. Rocky ei haluaisi kiinnittää poliisin huomiota itseensä, koska hänellä on meneillään tärkeä tutkinta eli oman isänsä jäljittäminen. Velvollisuus kuitenkin voittaa, ja pian Rocky Lee on poliisin huostassa vastailemassa kysymyksiin.

Suomalaissiirtolaisten jälkeläinen Lou Kosonen on noussut kotiosavaltionsa Montanan kongressiedustajaksi. Isoisän mainarimenneisyys on mukava koriste poliitikon tarinassa. Kaltaistensa menestyneiden miesten tavoin Lou on heikko naiskauneuden edessä, mutta kaunotarten kanssa huvittelu ei ole vaaratonta. Joku tallentaa arkaluontoisen kohtauksen karjamarkkinoilla, ja Lou huomaa olevansa tiukassa kiristysotteessa.

Nämä ovat dekkarin kolme pääjuonihaaraa. Lisäksi on vielä kosolti sivupolkuja, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän näihin kuvioihin. Pääjuonien keskinäinen yhteyskin on paikoin vain nimellinen jollei peräti sumutusta. Yksi teoksen keskeinen ongelma onkin juuri tässä. Juonenkehittely on lähtenyt lapasesta, eikä oikein pääse kunnolla maaliin.

Toinen ongelma koskee henkilögalleriaa. Väkeä on mukana tuhottomasti! Kenestäkään ei saa oikein minkäänlaista otetta, ei edes kolmikosta, joka on ollut mukana jo aiemmassa kirjassa. Lukijaparan pää on pyörällä henkilöiden määrän takia. Vielä kohtalokkaampaa kuitenkin on, että ainakaan minua ei tippaakaan kiinnostanut, mitä näille lukuisille ihmisille tarinassa tapahtuisi. Henkilöt jäävät vain muutaman ominaisuuden varassa roikkuviksi paperinukeiksi.

Harmillisesti myös jännityksen rakentelu jää miltei alkutekijöihinsä. Kirjassa on parikin toimintakohtausta, joissa on hieno miljöö ja olosuhteet koossa tyrmäävän jännittävän tunnelman rakentamiseksi, mutta ne tilaisuudet hukataan läpijuoksumaisesti.

Kaikki tämä karvastelee siis siksi, että Elossa Washingtonissa -romaanissa on ainekset ihan kelpo dekkariin. Kuten sanottu, teksti kulkee mainiosti. Hentunen on selvästikin päässyt näkemään ja kokemaan monenlaista mielenkiintoista ja käymään erikoisissa paikoissa. Niistä lukisin mielelläni lisää.

Mutta ajatus kirjoittaa näiden kokemusten ympärille dekkari on jäänyt valitettavasti puolitiehen ja ainekset heitetty osin hukkaan. Tiukka karsinta niin henkilöiden kuin juonihaarojenkin suhteen ja tiukkaa treeniä jännityksen tihentämiseen, niin seuraava dekkari onkin jo aivan toista luokkaa!

Mika Hentunen: Elossa Washingtonissa
CrimeTime 2018. 240 s.

Arvostelukappale.

#dekkaritiistai-sarja:

Arttu Tuominen: Silmitön
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka 
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten
Timo Saarto: Kevään varjo
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso ja Anopinhammas

Eva Frantz: Sininen huvila

Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin
Marko Kilpi: Undertaker 1 ja 2
Ari Räty: Varjomies
Jasu Rinneoja: Paha silmä
Matti Laine: Tappajan vaisto
Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (lastendekkari)
Elly Griffits: Käärmeen kirous
Arttu Tuominen: Leipuri
Arne Dahl: Sydänmaa

Max Seeck: Haadeksen kutsu
Antti Tuomainen: Pikku Siperia
Tuire Malmstedt: Pimeä jää
Seppo Jokinen: Lyödyn laki
Lone Theils: Noitapoika

Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo
Mika Hentunen: Elossa Washingtonissa

Tulossa:

A. M. Frost: Näkymätön kuolema