torstai 11. lokakuuta 2018

Mervi Heikkilä: Tuulenkala #nuortenkirjatorstai





Mervi Heikkilän uusi fantasiasarja Aijalin saaren tarut etenee mukavaa vauhtia, sillä keväällä ilmestynyt aloitusosa Revonpuro on jo saanut jatkoa kakkososasta Tuulenkala. Mikäs sen parempaa, olenhan Revonpuron luettuani jäänyt malttamattomana odottamaan jatkoa reippaan ja tulisen Pöllön ja kumppaneiden seikkailuihin.

Edellisen kirjan hurjien käänteiden jälkeen Pöllö, Hiisku ja Pert ovat matkalla Tuulenkalan kaupunkiin, jossa Pertin on tarkoitus hakeutua työhön ja lasten mennä kouluun. Matkalla kohti rannikkokaupunkia Pöllölle on kuitenkin käydä huonosti. Palkkasoturi Toomas sieppaa pahaa aavistamattoman tytön kievarin pihalta. Onneksi Pöllö saa kuitenkin viime hetkeltä apua paikalle osuneelta Silene-nimiseltä naiselta ja kolmikko pääsee kuin pääseekin jatkamaan matkaansa kohti kaupunkia.

Kaupungissa matkalaisia odottavat kuitenkin huonot uutiset. Mustakaapuiset papit ovat juonineet itselleen paljon valtaa, ja jopa kaupungin käskynhaltia tottelee heitä. Mustakaavut eivät jostain syystä lainkaan siedä naisia. Naisilta on nopeasti mennyt kaikki oikeudet. He eivät esimerkiksi enää saa omistaa yrityksiä eivätkä tytöt käydä koulua. Pert ehtii viime hetkellä pelastaa sukulaisensa Meriken omistaman majatalon joutumasta pappien haltuun, mutta Pöllölle koulunkäynnin tyssääminen jälleen odottamattomaan vastoinkäymiseen on valtava pettymys.

Onneksi kaupungin naiset ovat päättäneet kuitenkin järjestää myös tytöille opetusta, vaikka se on huippuvaarallista ja tehtävä salassa. Pöllökin pääsee työn lomassa opettelemaan lukemista. Mutta oppiiko tyttö lukemaan? Entä jos kaikki toiset jo osaavat ja nauravat hänelle?

Muitakin murheita Pöllöllä on. Kaupungin torilla yleisölle esitellään vangittua jäärää, jonka huudot saavat Pöllön tolaltaan. Jäärä on pelastettava hinnalla millä hyvänsä. Harmillisesti kaupungilla hiippailee myös Toomas, jolla on edelleen palkkatyö suoritettavanaan. Kun hankaluuksia alkaa kertyä pinoiksi asti, vie Merike Pöllön tapaamaan kaupungin laidalla majailevaa Sileneä ja tämän väkeä. Pöllö saa kuulla yllättäviä uutisia itsestään ja joutuu tekemään tulevaisuuttaan koskevan tärkeän päätöksen.

Ennen sitä Pöllö joutuu hurjiin seikkailuihin kaupungin ulkopuolella ja Silenenkin henki on hiuskarvan varassa. Myös kaupungin tyttöjen kohtalo näyttää synkältä, mutta sitten paikalle lentää olento, joka kääntää koko kuvion uuteen asentoon. Tarina saa osittain onnellisen lopun, mutta uusien, entistä vaarallisempien seikkailujen siemenet on jo kylvetty. Jatkoa siis jäädään jälleen odottelemaan!

Revonpuron tapaan Tuulenkala on kompakti fantasiaromaani, joka sopii mainiosti alakoulun ylimpien oppilaiden ja seitsemäsluokkalaisten käsiin. Heikkilä kuljettaa juonta jäntevästi, eikä lukijan mielenkiinto pääse herpaantumaan selitysten tai kuvailun takia. Silti tarinan maailma on rikas ja värikäs. Seikkailun lomaan on taiten kudottu ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja.

Mervi Heikkilä: Tuulenkala. Aijalin saaren tarut 2.
Karisto 2018. 215 s.


Arvostelukappale.









Mervi Heikkilä: Tuulenkala 

Tulossa:

L. K. Valmu: Lappilainen - Kuolema kahdeksannella luokalla 18.10.2018
Elina Rouhiainen: Aistienvartija 25.10.2018
Jasu Rinneoja: Autiotalon arvoitus 1.11.2018

Sarjaa varten jo saamani kirjat:

Maria Turtschaninoff: Maresin voima
Heidi Silvan: John Lennon minussa
Anu Holopainen: Sydänhengitystä
Minna Roininen: Heda
Jyri Paretskoi: K15 - Salaisuuksia
Elina Pitkäkangas: Kuura - Kajo (- Ruska)

Näiden esittelyjärjestys vielä hieman auki. Kaikki kuitenkin aikanaan tulevat vuoroon.

2 kommenttia:

  1. Luin tämän sarjan ensimmäisen osan, ja kuten kirjoitat tästäkin, kirja oli kompakti vaikka tapahtumia oli paljon. Tämän kirjoituksesi perusteella vaikuttaa, että tahti vaan kiihtyy, ja kakkososassa tapahtuu vielä enemmän kuin ensimmäisessä. Plussaa ehdottomasti tuosta yhteiskunnallisesta ajankohtaisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tässä tosiaan on aika jännittäviä käänteitä! Heikkilä todistaa tällä sarjalla kivasti, ettei hyvän fantasian tarvitse olla tiiliskivikokoa. Näiden avulla voi houkutella pahaa aavistamattomat lukijat fantasia pauloihin!

      Poista