sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kirjablogin kulut ja tulot



Kuvassa kirjabloggaajan kodin sisustuselementti.
Mukana pyydettyjä arvostelukappaleita, yllätyksenä tulleita arvostelukappaleita,
 ennakkokappaleita sekä uutena ja käytettynä ostettuja kirjoja.



Bibbidi Bobbidi Book -kirjablogin ihanat Minna ja Laura raottivat salaisuuksien verhoa ja paljastivat, kuinka paljon he käyttävät blogiinsa rahaa. Aihe on ollut minullakin mielen päällä viime aikoina, joten kopsaan härskisti idean kavereilta ja hyödynnän itse. Jos siis vähänkin kiinnostaa, paljonko käytän blogiini rahaa ja ennen kaikkea, kuinka hurjasti sillä hyödyn, tervetuloa lukemaan ja mielellään myös kommentoimaan!

Suora vertailu Kirsin kirjanurkan ja BBB-blogin välillä ei onnistu, koska lähtökohdat ja blogi-ideologiat ovat niin erilaiset. Luulenpa, että näin on minkä tahansa kahden kirjablogin välillä. Minnan ja Lauran alkuperäisenäkin tarkoituksena on ollut tehdä bloginsa näkyväksi eri tavoin, saada sille ja omalle viestilleen lukijoita ja vastaanottajia.

Minulla ei vastaavaa ajatusta silloin vuoden 2010 pimeimpinä päivinä blogini perustamisvaiheessa ollut, kaukana siitä. Tietoni blogeista olivat hatarat, kirjablogeista vielä hatarammat. Alkuperäisenä ajatuksenani taisi olla, että siirrän kirjamuistiinpanoni nettiin omaksi ja mahdollisesti jonkun muunkin iloksi. Kaikki muu, mitä vuosien mittaan on blogille ja minulle tapahtunut, on tullut vähitellen ja yllätyksenä. Edelleenkin keskeisin blogi-ideani on välittää lukemisen ja kirjojen ilosanomaa kanssaihmisille.

Tarkoitukseni ei ole missään vaiheessa ollut eikä ole vieläkään ansaita blogin avulla. Minulla on kaikin puolin tyydyttävä työ, jossa blogista ei ainakaan tällä hetkellä ole suoraan hyötyä, mutta ei kyllä haittaakaan. Työ tosin rajoittaa aikaa, jonka voin blogiharrastukseeni käyttää.

Kirjablogia voi pitää lähes kuluitta, jos niin haluaa. Oman blogini perustin maksuttomaan Blogger-pohjaan, jota ylläpitää Google. Maksuttomilla osilla voi blogista rakentaa ihan toimivan kokonaisuuden, ja sillä meninkin pitkään. En ole mitenkään innokas värkkäilemään taustoja ynnä muita juttuja, joten tyydyin valmiisiin vaihtoehtoihin tavoitteenani neutraali ja miellyttäväkäyttöinen ulkoasu.

Sitten luin paikallislehdestä jutun valokuvausta harrastavasta lukiolaistytöstä, joka oli kouluhomminaan perustanut pienen yrityksen. Firmalta sai pientä korvausta vastaan ostaa muun muassa blogin ulkoasun kohennuksen. Päätin kokeilla, ja lopputulos on edelleen käytössä. Olen fiksautunut Kirsin kirjanurkan oranssiin ulkoasuun niin, etten enää siitä kyenne luopumaan. Kulut olivat todella maltilliset, muistaakseni 30 euroa, mutta siis täysin vapaaehtoiset, koska ilmankin olisi pärjännyt.

Joitakin vuosia sitten aloin haaveilla myös omasta domainista eli halusin pudottaa blogin osoitteesta blogspot-osan pois. Jo valmiin olemassa olevan ja toimivan blogin osoitteen muuttaminen oli niin vaativa tietotekninen säätö, että ostin sen palvelun ystäväni kontaktilta hyvin nimellistä summaa vastaan, käytännössä ystävänpalveluksena. Louhi-palvelu laskuttaa domainista vuosittain 15-20 euroa. Pidän summaa kohtuullisena. Korostan, että domain on vain omaa turhamaisuuttani, jota ilman pärjäisin loistavasti.



Blogitaipaleeni alkumetreillä päätin haluta itselleni oman exlibriksen, josta olin tosin haaveillut jo pidempään. Nyt kuitenkin etenin asiassa ja otin yhteyttä entiseen kollegaani, jolta tilasin exlibriksen. Käytän sitä myös blogissani profiilikuvana, koska en halua omaa pärstääni nettiin enemmän kuin on aivan välttämätöntä. Ostin myös oikeuden käyttää kuvaa näihin tarkoituksiin. En ole painattanut exlibriksiä, vaan tulostan haluamani paperiset merkit itse. Kulut olivat ja ovat jälleen lähinnä nimelliset.




Exlibristä seurasivat aikanaan käyntikortit, jotka tilasin painotalosta. En enää muista hintaa, mutta kovin monta kymppiä postilaatikkoon toimitetut kortit eivät maksaneet. Paljoakaan niillä ei ole ollut käyttöä, joten ne eivät tosiaankaan kuulu kirjablogin vakiokulueriin.

Koko blogin olemassa olon ajan olen omistanut oman läppärin ja puhelimen. Alussa käytin digikameraa jonkin verran ottaessani (huonoja) kuvia kirjatilaisuuksista, mutta nykyään käytän vain älypuhelimeni kameraa. Erillisen kameran käyttö on muutenkin hiipunut olemattomiin, koska emme harrasta kuvaamista sen kummemmin ja puhelimen ominaisuudet ovat ajaneet digipokkareiden ohi meidän tarpeitamme ajatelleen. Puhun siis perheestäni.

Blogia varten en kuvaile muuten mitään, ja pääosassa jutuistani on vain kirjan kansi kuvituksena. Ne otan yleensä kustantamojen tarjoamista kuvapankeista. Rekvisiittaan ei siis mene rahaa. Tietoliikenneyhteydet on hyvä olla, mutta ne meillä olisi kotona kuitenkin, olisipa blogia tai ei. En siis laske tietokonetta, nettiyhteyttä, kameraa ja puhelinta kuluihin, koska periaatteessa blogiani voisi ylläpitää vaikka yleisen kirjaston laitteita hyödyntäen.



Kirjapaketteja tulee ja menee.


Minna ja Laura ottavat esille myös blogiarvonnat. Arvonnat ovat perinteisiä menetelmiä seuraajien ja lukijoiden houkuttelemiseen blogin pariin, ja niiden avulla myös mahdollisten yhteistyökumppaneiden on helppo saada näkyvyyttä blogeissa. Muutamia kertoja olen itsekin järjestänyt blogiarvontoja muun muassa juhlistamaan blogisynttäreitä tai kun olen halunnut laittaa jonkin kirjan tai useammankin eteenpäin kiinnostuneelle lukijalle.

Heti ensimmäinen kirja-arvonta paljasti karun totuuden. Vaikka palkinnoiksi valitsisi itse maksutta saamiaan kirjoja, kuten arvostelukappaleita, ja vaikka käyttäisi pakkaamiseen kierrätysmateriaaleja, toisin sanoen niitä pakkauksia, joissa on itse kirjoja saanut, jäävät postikulut bloggaajan maksettaviksi. Ja kirjojen postittaminen on mielettömän kallista! Normaalikokoisen kirjan postittaminen maksaa vähintään viisi euroa, ja jos kyse on hiemankin isommasta teoksesta, hinta nousee nopeasti. Aika äkkiä alkaa tarkasti miettiä, onko sittenkään viisasta järjestää vaikkapa kymmenen kirjan arvontoja, vaikka ne seuraajia ilahduttavatkin.


Helsingin kirjamessujen kirjasaalista.
Pinossa sekä arvostelukappaleita
että ostettuja kirjoja.


Kirjablogissa kirjoitetaan kirjoista. Käytännössä homma menee yleensä niin, että bloggaaja on lukenut jonkin kirjan ja kirjoittaa sitten kirjasta ja lukukokemuksestaan blogiinsa jutun. Kirjat voivat olla peräisin melkein mistä tahansa: kirjastosta, kirjakaupasta, antikvariaatista, kirpputoreilta, ne on saatu lahjaksi tai kaverilta lainaksi. Monet kirjabloggaajat saavat kirjoja myös suoraan kustantamoilta. Kirjoja voi tilata arvostelukappaleiksi tai sitten kustantamot lähettävät kirjoja näytekappaleina tutuille bloggaajille.

Suhtautumisessa arvostelukappaleihin on suuria bloggaajakohtaisia eroja. Kirjablogifilosofia tavallaan kulminoituu tähän kysymykseen. Itse olen suhtautunut arvostelukappaleisiin alusta asti hyvin mutkattomasti ja käytännönläheisesti. Avuksi on ollut blogiaikaa edeltänyt pitkä ’ura’ paikallislehden avustajana ja sitä kautta saamani arvostelukappaleet. Näen siis kirjanäytteet ennen kaikkea työvälineinä. Kustantamot tekevät vapaasti omat ratkaisunsa. Ne joko lähettävät maksutta kirjojaan tai sitten eivät. Rahallista hyötyä kirjoista ei bloggaajalle ole, sillä kirjojen jälleenmyyntiarvo on kehno. Lisäksi maksuton kirjastolaitos takaa sen, että ilman arvostelukappaleitakin voi pitää kirjablogia maksamatta kirjoista.

Itse hankin kirjoja kaikilla yllä mainituilla menetelmillä. Olen aina, niin kauan kuin minulla on omaa rahaa ollut käytössä, ostanut kirjoja. Vaikka tällä hetkellä välillä tuntuu siltä, että asuntomme on jonkinlaisen kirjatsunamin kohteena (koska olen mukana Botnia-palkintoraadissa ja koska aloitin #nuortenkirjatorstai-sarjan), ostan edelleen kirjoja sekä uusina ja täysihintaisina, alennusmyynneistä että käytettyinä. En kuitenkaan ostaessani ajattele ostavani niitä blogia varten vaan iloksi itselleni, pahan päivän varalle ja erityisesti hyvän päivän varaksi.




Erilaisiin kirjarientoihin osallistuminen on kirjablogin myötä moninkertaistunut aiempaan elämään verrattuna. Kävin muun muassa kirjamessuilla ja kirjailijailloissa ennenkin, mutta nyt erilaisia kirjallisuustapahtumia on kalenterissani kuukausittain, ellei jopa viikoittain. Kirjabloggaajia kutsutaan erilaisiin kustantamojen järjestämiin tilaisuuksiin samaan tapaan kuin perinteisemmän median edustajiakin.

Kutsuja on todella mukava saada, mutta läheskään kaikkiin tilaisuuksiin en millään voi osallistua. Ensinnäkin olen päivätyössä, joten päiväsaikaan järjestettävät lehdistötilaisuudet karsiutuvat pääsääntöisesti väkisinkin pois kalenteristani. Toinen merkittävä hidaste ovat välimatkat. Asun Helsingin ulkopuolella sen verran kaukana, että omalla autolla tai julkisilla kulkien aikaa menee pääkaupunkireissun matkoihin kolmisen tuntia. Iltariennot viikolla ovat siis melkoisen ponnistuksen takana. Pääosa kirjariennoista sijoittuu Helsinkiin.



Kirja vieköön! oli kirjariento, johon sain medialipun.
Matkat ja muut sivukulut menivät omaan piikkiini.


Kirjabloggaajana saan siis kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin ja esimerkiksi Helsingin ja Turun kirjamessuille bloggaajat voivat akkreditoitua median edustajiksi, jolloin saa käyttöönsä samat edut kuin toimittajillakin on (ilmainen sisäänpääsy, naulakkopalvelut, taukotilat, pysäköinti jne.). Näitä etuja olen hyödyntänytkin iloiten, mutta matkakulut maksan jokaisesta reissusta aina itse. Jos päätän yöpyä jossakin kohteessa, maksan itse. Mutta toki myös aivan vapaaehtoisesti osallistun tapahtumiin, mikään pakko ei ole. Ilmankin kirjablogia voi vallan mainiosti pitää.



Kirjabloggajaelämän glamouria!

Rahaa huomattavasti enemmän kirjabloggaamiseen menee aikaa. Vaikka en laske lukemiseen käyttämääni aikaa, koska lukisin joka tapauksessa, voin karkeasti arvioida, että jokaista julkaisemaani juttua kohden olen käyttänyt noin kaksi tuntia. Aikaa menee paitsi ihan raakaan kirjoittamiseen, myös muokkaamiseen, suunnitteluun, kuvien hakemiseen, kommentteihin vastaamiseen sekä oman tekstinsä somessa jakamiseen ja somekanavissa käytävään keskusteluun osallistumiseen. Tätä juttua olen kirjoittanut kohta neljättä tuntia. Tämä on blogini 1074. juttu, joten aikaakin on 'hieman' vuosien varrella kulunut. Mutta harrastuksiin kuluvaa aikaa on turha laskea. 


Kuluja siis kirjablogista on, jos siihen haluaa rahaa käyttää. Mutta entä ne tulot? Rahalliset ansiot ovat pyöreä nolla. Ihan näinkään asian ei tarvitsisi olla, vaan myös tämä on oma valintani. Blogiin voi liittää mainoksia, joista maksetaan pientä korvausta. Bloggerin blogiin saa mainoksia liitettyä helposti Googlen avulla, samasta firmasta kun on kyse. Oma päätökseni on ollut ja on edelleen, että näitä en blogiini halua. Sivupalkissani on näkyvillä muutamia linkkejä yrityksiin, mutta ne ovat siinä maksutta, lähinnä ystävänpalveluksina.

Erilaiset kaupalliset tahot myös ottavat bloggaajiin yhteyttä ja tarjoavat yhteistyötä. Ainakin pari vuotta sitten oli jonkinlainen pieni buumi menossa tällä suunnalla. Kirjablogiinkin olisi saanut kirjoittaa esimerkiksi jonkin nettipelifirmaan liittyvän jutun, johon olisi liitetty heidän haluamansa linkki. Tällaisesta jutusta olisi bloggaaja saanut korvauksen, ja muistaakseni minullekin tarjottiin pariin otteeseen sataa euroa tms. En kuitenkaan halunnut tällaiseen ryhtyä.

Kirjablogia voidaan myös pyytää mukaan esimerkiksi jonkin mediatalon portaaliin, jolloin saa korvausta mainoksista ja kävijämääristä. Pari tällaistakin yhteydenottoa olen vuosien varrella saanut, mutta olen kohteliaasti kieltäytynyt. Blogini on harrastus, enkä halua sitoutua sen paremmin aikatauluihin kuin kenties sisältöihinkään. Kirjoitan mistä kirjoitan ja silloin kun haluan.


Muutaman jutun olen blogini ansiosta tai sen kautta saanut kirjoittaa ihan maksua vastaan Suomen dekkariseuran Ruumiin kulttuuri -lehteen. Tästä mahdollisuudesta kiitän kovasti lehden päätoimittajaa. Samaten pääsin kahdeksi vuodeksi mukaan seuran Johtolanka-raatiin, jonka työskentelystä ei makseta korvausta. Aikanaan päivitin jonkin verran myös seuran blogia ihan talkootyönä, ja talkoolaisena päivystin yhtenä vuonna myös seuran kojulla Turun kirjamessuilla. Kumpi siis on rahassa mitattuna hyötynyt yhteistyöstä enemmän, Suomen dekkariseura vai minä, lienee arvoitus. Hällä väliä, mukavaa on ollut!

Jokin aika sitten käytiin Twitterissä keskustelua siitä, millä keinoin kustantamot ja kirjailijat saavat teoksilleen näkyvyyttä kirjablogeissa. Esitettiin myös väite, että tässä puhuu raha. Pieni kustantamo ei voisi saada teoksestaan juttua kirjablogiin, jos ei tarjoaisi arvostelukappaleen lisäksi rahaa tai jotain muuta etua bloggaajalle. Väite herätti kirjabloggaajissa ja muissakin kuvioon liittyvissä tahoissa kummastusta. Voin vastata tietysti vain omasta puolestani.

Vastaus on, että ainutkaan kustantamo tai kirjailijan edustaja saati kirjailija itse ei ole yli seitsemänvuotisen blogiurani aikana tällaista mahdollisuutta tuonut esille. En sitä myöskään odota saati toivo. Luen niitä kirjoja, joita haluan lukea. Kirjoitan niistä kirjoista, mistä haluan kirjoittaa. Kirjoitan, mitä haluan kirjoittaa. Blogi on olemassa niin kauan kuin sen ylläpito tuntuu mukavalta.

On valitettavaa, jos joku taho pitää uskomattomana sitä, että vaikkapa yli tuhannen blogijutun kirjoittaminen seitsemässä vuodessa on mahdotonta ilman, että rahaa on liikuteltu. Valitettavasti joudun siis tuottamaan pettymyksen: harrastukset ovat harvoin rahallisesti tuottavia, eikä kirjabloggaaminen ole poikkeus tästä säännöstä.

Käyty keskustelu kenties kuvastaa sitä, kuinka vaikeaa on saada kirjoille näkyvyyttä mediassa. Se on surullinen tosiasia, ja on hienoa, että kirjablogit ovat yksi uudehko väylä. Valitettavasti yksittäinen kirjabloggaaja voi tehdä vain hyvin vaatimattoman osuutensa tällä saralla. Mikään suomalainen kirjablogi ei mielestäni ole niin merkittävässä asemassa, että kirjan pääsy sen esiteltäväksi olisi avain menestykseen.

Rahaa ei ole kertynyt, mutta monenlaista aineetonta hyvää senkin edestä. On uskomatonta, millaisen maailman harkitsematon päätökseni painaa Julkaise-nappia silloin marraskuussa 2010 oikein avasikaan. Olen saanut koko joukon loistavia ja rakkaita ystäviä toisista kirjabloggaajista. Tämä on mittaamattoman arvokas asia, enkä lakkaa sitä hämmästelemästä ja siitä kiittämästä. Kiitos, rakkaat blogikollegat!!!


Kirjabloggaajia ja kirjailijoita Helsingin kirjamessuilla vuonna 2016
kirjabloggaajien päivystyspisteellä Boknäsin osastolla.

Kirjablogi on myös avannut näköalan kirjamaailmaan aivan uudella tavalla. Minulla on nyt koko joukko tuttuja ja jopa ystäviä kirjailijoiden ja kustantamojen ammattilaisten keskuudessa. Olen saanut korvaamattoman mahdollisuuden verkostoitua. Ihan mahtavaa! Tästä mahdollisuudesta kieltämättä voisi olla ihan hyötyäkin, jos olisi omia ammatillisia haaveita tai pyrkimyksiä siihen suuntaan. Niitä siis ei minulla ole.

Yllättävää on siis ollut, että kirjabloggaaminen herättää epäluuloja ja jonkinlaista kateuttakin. Epäluulojen hälventäminen on työlästä, jos keskustelukumppani ei halua kuulla ja uskoa vakuutteluja. En tiedä, miten avata blogimaailmaa uskottavasti. Pitääkö oma pankkitili ja sähköposti muuttaa julkisiksi? Ainahan siellä arvostelukappaleen sivujen välissä voisi olla käteistä piilossa…

Kateus tuntuu vielä käsittämättömämmältä. Blogin ja myös kirjablogin voi Suomessa perustaa kuka tahansa milloin tahansa, vaikka nyt heti. Rahaa ei tarvita ja teknistä osaamistakin hyvin vähän. Kokeilemalla olen itsekin pääosin oppinut tarvitsemani. Perustamisen jälkeen blogi ei sitten muuta vaadikaan kuin työtä eli säännöllistä päivittämistä. Jos jaksaa olla mukana eri somekanavilla, siitä on apua. Mutta sekin on vapaavalintaista.

***
Millaisia ajatuksia avautumiseni Sinussa, rakas lukijani, herättää? Oletko törmännyt samoihin ilmiöihin kuin minä? Miten pidät omat blogikulusi kurissa? Oletko keksinyt, miten kirjablogilla lyödään rahoiksi (ja haluatko jakaa sen tiedon)?






78 kommenttia:

  1. Hyvä postaus, kiitos! Monet kirjabloggaajat korostavat, etteivät tienaa senttiäkään blogillaan. Välillä tuntuu siltä että kirjablogilla ei saisikaan tienata ja kaikki kaupallisuus on pahasta, jopa ilmaiset arvostelukappaleet. Vähän vaikeaahan rahanteko tällä alalla on, eikä mielestäni pidäkään lähteä tekemään vaikkapa maksettuja arvioita. Mutta olen sitä mieltä, että jos blogilla onnistuu tienaamaan jokusen euron ja mainossisällön merkitsee selkeästi, go for it.

    Minulla on blogissa Tradedoublerin affiliate-linkkejä jokaisen postauksen lopussa. Niiden kautta olen tienannut blogiurani aikana muutamia satasia. Bannerimainokset blogeissa ärsyttävät, mutta mielestäni selkeästi merkatut tekstilinkit ovat hyvä kompromissi. Jos joku kirja-alan taho ehdottaisi kaupallista yhteistyötä (jotain muuta kuin tietyn kirjan arvioimista rahaa vastaan), lähtisin mielelläni mukaan. :)

    Yllätyin joskus törmätessäni YouTubessa suositun vloggarin tekemään yhteistyövideoon kustantamon kanssa. En muista kenestä oli kyse, mutta hän selkeästi sai rahaa siitä, että promosi kirjallisuutta ja lukemista ylipäätään videoissa. Jäin miettimään, miksi lifestyleblogeja/vlogeja hyödynnetään yhteistyömielessä, mutta kirjablogeja ei. Suosituimpien kirjablogien (esim. sinun) kävijämäärät varmasti ovat samaa luokkaa kuin monen lifestyle- tai muotibloginkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sanna!

      Joo, mulla on sama mielikuva, että kaupallisuutta turhaan vieroksutaan. Vaikka itselläni ei ole haaveena tienata rahaa blogillani, ei se tarkoita sitä, etteikö toisilla voisi ja saisi olla. Totta kai saa ja pitääkin! Ja tottahan toki, jos jokin kiva tapa olisi mahdollinen, voisin siihen itsekin tarttua.

      Mainoksista olen myös samalla linjalla kanssasi. Minua eivät toisten blogien mainokset haittaa tippaakaan, itse vain olen tehnyt oman linjaukseni näin kuin se nyt on.

      Kävijämäärät eivät Google Analyticsin perusteella mitään hirmuisia täällä ole, mutta jonkin verran kuitenkin porukkaa käy. Lisäksi trendi on edelleen ylöspäin, mikä ilahduttaa. Itselleni kävijämäärät eivät ole mikään itseisarvo, mutta on aina kivaa ajatella, että kirjat ja lukeminen kiinnostavat ihmisiä.

      Poista
    2. Ainakin tubettaja Mansikkka on tehnyt yhteistyövideoita kirjoista, mutta en muista oliko se kustantajien vaiko Suomalaisen kirjakaupan kanssa. Hänen lukemiensa teosten lisäksi oli tehty kirjanmerkki, jonka yläosassa oli muotoon leikattu kuva tubettajasta itsestään ja niitä sai Suomalaisista kirjakaupoista.

      Kirjablogimaailmakin muuttuu koko ajan ja viimeisin uusi juttu oli esim. Elina Rouhiaisen Muistojenlukijan blog tour. Esim. Sivujen välissä blogissa siitä kerrotaan näin: "Joitakin viikkoja sitten Tammi otti minuun yhteyttä tiedustellen kiinnostusta osallistua Muistojenlukijan julkkareita edeltävään blogirinkiin. Siinä kirjasta ilmestyy arvosteluja viikolla ennen itse tapahtumaa, joka pidetään tänään lauantaina Hel-YA tapahtuman jälkeen." Linkki: http://www.sivujenvalissa.com/2017/08/elina-rouhiainen-muistojenlukija.html

      Poista
  2. Hyvä postaus, oma juttuni aiheesta olisi sen verran lyhyempi että taidankin laittaa vain tähän kommenttiin.
    Aika monia noita sinun kulujasi ei ole ollut, minulla on ihan blogger-pohjainen yksinkertainen perusmalli joten sivusuunnittelu- tai domainkuluja ei ole. Käyntikortteja päätin tilata ja niistä maksoin alle kympin, ja vaikken minäkään niitä ole niin laajatsi levittänyt niin sen verran näppäriä ovat olleet sopivissa tilanteissa että oli ihan hyvä hankinta.

    Arvonnat eivät ole kiinnostaneet, yhden haasteen yhteydessä arvoin osallistujille palkintoja muttajoo, postikulut ovat selllaiset ettei niitä ihan mielellään näin harrastelijapohjalta tee.

    Arvostelukappaleita en kovin paljoa saa kun en haekaan kun uutuuskirjoista tulee kirjoitettua aika vähän, jotain tarjottuja olen ottanut vastaan jos ovat olleet mielenkiintoisen kuuloisia. Yksi pienkustantajakirjailija on kysynyt onko bloggauksissa tapana maksaa, sanoin että ei ja vinkkasin Nuoren Voiman arvostelupalvelusta jos haluaa ihan vaan palautetta korvausta vastaan. Mutta periaatteessa on rahaa teoreettisesti tarjottu :)

    En myöskään tapaa saada kustantajatapahtumiin kutsuja ja silloinkin kun saan niin aika harvoin menen (ihan vaan koska niissä on yleensä puhe eri kirjoista kuin ne jotka minua enemmän kiinnostavat). Kirjamessulippuja olen saanut mutta messureissut jäävät kyllä silti rahallisesti tappiollisiksi (kokemuksiltaan tietysti reippaasti voiton puolelle) kun tulee matkakuluja, syömistä ja niitä kirjoja joita tulee ostettua...
    Ja joihinkin bloggarien omiin tapaamisiin tulee tietysti osallistuttua, niissä ei tule senkään vertaa sponsseja vaan ihan itse pitää kahvikuppi/viinilasi/muu maksaa :)

    Mainoksista en tykkää joten en niitä hanki (enkä ole ihan innoissani nähdessäni niitä muiden blogeissa mutta se on enemmän tyyli- ja käytettävyysseikka kuin "paha kaupallisuus"-asia...)

    Vaikka näin harrastuspohjalta asiaa hoidetaan niin väittäisin että potentiaalia taloudelliseen hyötyyn on, mutta se tapahtuu lähinnä välillisesti: blogin kautta voi luoda kontakteja ja toimii se myös eräänlaisena portfoliona, jonka avulla voi ehkä saada kirjoitushommia johonkin sellaiseen mediaan joka jotain maksaakin tai päätyä johonkin muihin projekteihin jossa saattaa ihan rahakin liikkua (en tiedä onko kirja-alalla nykyään montakaan duunia jossa pääsisi varsinaisesti rikastumaan...)
    Vaikka tämäntapaisia tapauksia tiedänkin jossa esim. työhönotossa blogi on katsottu hyväksi jutuksi niin en nyt ihan usko että kovinkaan monella tämä on keskeinen syy pitää blogia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, olen mä pari kirjaa ostanutkin ihan vaan siitä ilosta että pääsisin bloggaamaan niistä, kuten muutama päivä sitten blogatun Harlekiini-teoksen, kirppikseltä viidelläkymmenellä sentillä.

      Poista
    2. Kiitos, Reijo, kommentista! Tuo Harlekiini-ostoksesi onkin muistissani oikein hyvin, kiitettävää uhrautuvuutta hyvän asian takia! :D

      Tuo portfolio- tai CV-käyttöidea on toki aivan varteenotettava. Monet bloggaajatuttuni ovat vuosien varrella edenneet 'urallaan' jos eivät nyt blogiansioillaan niin ainakin osittain niiden avulla tai kannustamina. Jotkut ovat lähteneet opiskelemaan jotain aiheeeen liittyvää, toiset ovat hakeutuneet kirjalliselle alalle, osa on julkaissut kirjoja. Blogin säännöllinen päivittäminen on jo melkoista kirjoittamisen harjoittelua, ja lisäksi tässä oppii monenlaista muuta kiinnostavaa ja hyödyllistä.

      Poista
    3. Harlekiinipostaus! Jee! Pakkolukeapakkolukea.

      Poista
  3. Moikka. Kieltämättä minäkin olen aluksi luullut, että olet ehkä puolipäiväduunissa, koska luet ja kirjoitat niin paljon. Mielenkiintoisia nämä ihmisten mielikuvat. Omalla kohdallani olen usein kuullut kirjailijuuteeni liittyen: "kohtahan sä jo voit jäädä pois töistä" -tyyppistä kyselyä. Ihmiset oikeasti luulee, että kirjoja kirjoittamalla rikastuu. Olen toistuvasti todennut, että paremman tuntiliksan saisi juomanlaskijana ravintolassa (nuoruudenaikainen ammattini).
    Nyt, kun olen pari vuotta pitänyt Pulina Elli -blogia, kyselyt ovat siirtyneet blogisponsseihin. Tai oikeastaan ehdotuksiin: "eikös nyt kannattaisi jo tehdä soppari". Lukijamäärät (kuten myös aiheet ja oma innostus) vaihtelevat niin paljon, että eipä kukaan ole mitään edes tarjonnut. Mutta siis tunnistan tuon ajatuksen: blogi on pelkkä harrastus, enkä tahdo mitään aikatauluihin tai aiheisiin liittyviä vaatimuksia keneltäkään. Minulla ei ole ollut mitään kuluja blogiini liittyen,ellei lasketa eilen tekemääni facebookin tyrkyttämää viiden euron mainoskokeilua. Hetken mielijohteesata painoin nappulaa ja markkinoin kirjoitustani ilman mitään syytä. Sitten hörähdin itselleni ääneen: eihän tässä nyt ole mitään järkeä, että maksan siitä, että juttuani luetaan.
    Blogiin liittyen minulla ei ole mitään ansaitsemisajatuksia, mutta kirjan kirjoittamisesta haluan kyllä saada edes vähän rahaa. Siksi olen äärimmäisen iloinen, että on olemassa kirjasto, Sanasto ja bloggateita. Sillä eihän kukaan voi ostaa tai lainata kirjaa, jos ei tiedä sen olevan olemassa.
    Arvostan sitä, että te kirjabloggarit luotatte omaan makuunne ja siten tuotte esiin myös muita kuin lehtien palstoilla esiteltyjä kirjoja.
    Kiitos, että harrastat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Elina, niin kirjoittamisesta kuin bloggaamisestakin! Olen blogiaikana havahtunut siihen todellisuuteen, että todella harvat kirjailijat pystyvät elättämään itsensä edes vaatimattomasti pelkästään kirjoittamalla. Jotta siihen tilanteeseen pääsee, vaaditaan hurjasti työtä ja kenties onneakin. Onneksi tosiaan meillä on kirjastot ja Sanasto. Aivan loistavia keksintöjä minustakin, koska juuri kotimainen kirjallisuus on erityisen rakasta minulle. Menestystä kirjoittamisurakoillesi!

      Poista
  4. Kiva ja rehellinen postaus. En minäkään ole tällä rakkaalla harrastuksella lyönyt rahoiksi enkä ole kyllä yrittänytkään. En ole ottanut blogiini mainoksia enkä myöskään ole lähtenyt mukaan yhteistyökuvioon bloggaamaan lehden verkkosivuille. Se vain ei ole minun juttuni, mutta jollekin toiselle se varmasti on sopiva väylä. Arvostelukappaleita pyydän todella vähän, pyytämättä niitä tulee silloin tällöin ja ne, jotka eivät ole jääneet omaan hyllyyn olen laittanut kiertoon kirjabloggarikavereille tai kirjaston vaihtohyllyyn. Ehdottomasti suurin "tulo", jos sitä sellaiseksi voi sanoa, on se minkälaiseen mahtavaan yhteisöön blogin myötä on päässyt osalliseksi. Mahtavia, erilaisia tyyppejä, joita yhdistää rakkaus kirjoihin. Osan olen tavannut vain virtuaalisesti, osan livenä. Ilman kirjablogia olisi jäänyt tutustumatta moneen upeaan ihmiseen. Toki "tulona" voi nähdä oman blogin, juttuarkiston, monen vuoden lukupäiväkirjan. Aikaa tähän tosiaan uppoaa, mutta niinhän on muidenkin harrastusten kohdalla. Joku urheilee, joku tekee käsitöitä, joku bloggaa kirjoista, joku tekee jotain muuta tai vaikka näitä kaikkia. Onneksi on vapaus valita <3

    Ihanaa, aurinkoista kevättä ja hyviä luku- ja bloggaushetkiä sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin Sinulle!

      Blogi nielee rajusti aikaa, mutta on koukuttava ja antoisa harrastus. Muita harrastuksia minulla ei juuri olekaan :D

      Uskon, että mitään yhteisiä bloggausfilosofioita ei ole eikä tule, vaan jokainen joutuu ja saa tykönään miettiä omat linjauksensa. Sekin on yksi syy siihen, miksi tämä on niin mukavaa. Tosin aina välillä törmää ajatusmalleihin, joissa koetetaan asettaa hyväksyttävälle kirjanbloggaamiselle raameja. Onneksi niistä ei tarvitse piitata.

      Poista
  5. Kirsi, veit kuin sanat suustani, jos käytän tätä kulunutta sanontaa:) Meillä on taustoissakin samaa eli olen ollut suuren maakuntalehden toimittaja ja tänne muutettuamme avustin monta vuotta paikkakunta-aviisia ja sen lisäksi olin 10 vuotta työssä jossa kuuluin firman lehden toimituskuntaan ja olin tekemässä kaikkea oman pakinapalstani lisäksi.

    Tämä on kuin toistaisi sinun tekstiäsi, mutta vertaiskokemus auttaa:) Aloitin 14.9.2009 kun sain Lumimieheltä lahjaksi avatun blogin eli täysi yllätys! Satakuntalisena aloitin sanomalla, että 'mää en ainaskaan...', mutta ennen kuin klo oli puoliyö, oli jotain jo syntynyt ja nyt takana on tuhansia bloggauksia.

    Sinänsä tämä bloggaaminen ei kuluta rahaa, mutta yhden satasen pokkarin ostin ihan blogin takia, kun kuvaan puuskissa paljonkin. Lisäksi olen pariin kertaan aikanaan teettänyt käyntikortit.

    Minua on usein kysytty milloin mihinkin yhteistyökumppaniksi, mutta vain yhtä harkitsin 2 viikkoa. Lopulta siinä harasi vastaan aikataulutus ja aikakauslehden blogipohja, joka ei vain käynyt minulle. Hylkäsin siis varsin hyvän palkan säilyttääkseni tavallaan vapauteni ajakäytön suhteen. Maksettuja mainoksia en ole ottanut.

    Se mikä tässä on maksanut ovat kirjamessukäynnit eli kun lähden Hesaan, haluan olla messuilla pe-la ja su lähtö kotiin. Kaksi yötä hotellissa maksaa yhtä paljon kuin meidän viikkomme Salzburgissa ja kumpaankin on laskettu ruoat, paitsi messuliput tietty saan kuten muutkin. Kun nyt sattuneesta syystä en viime messuille päässyt olin ihan down..Toisaalta olemme päättäneet tästä lähin yöpyä tyttärellä, jolla on melkin 70 neliön opiskeilija-asunto ainakin vielä tämän vuoden ja meren rannalla. Julkiset kulkevat.

    Koneeni on vanha, suuri pöytäkone, joka on erään firman poisto eli ilmainen. Ihme, että tämä toimii vieläkin, kop, kop maalaamaton puu.

    Kun vaihdoin blogipohjaa, se olikin makusullinen, mutta dollarisumma joka lankeaa kerran vuodessa on minusta kohtuullinen.

    Se mikä todella maksaa, on kirja-arvonnat ja millään en ole saanut niistä luovuttua. Ei minulla ole aikomus näitä kaikkia kirjoja pitää ja kun tulee paljon myös kirjoja joita en ole edes tilannut, haluan jakaa lukijoilleni, mutta viisi kirjaa oli niin liikaa POSTIMAKSUISSA, että palasin kolmeen. Ainakin nyt, kun on aivan uusi kuluerä tullut elämään. Aika näyttää, miten sitten jatkossa.

    Minulla on aivan sama blogimantra kuin sinulla: "Luen niitä kirjoja, joita haluan lukea. Kirjoitan niistä kirjoista, mistä haluan kirjoittaa. Kirjoitan, mitä haluan kirjoittaa." Kaikki muu olisikin mahdotonta. Miksi kuluttaisin aikaani kirjoihin, jotka eivät kiinnosta minua!

    Se mikä tässä maksaa kuitenkin eniten, on AIKA. Se ei vie rahaa, mutta aika on kultaakin kalliimpaa! Minulla on nyt vuoden mennyt niin, että olen lukenut enemmän kuin olen blogannut. Nessit vedin kaikki terveydeksi ja lainasin kirjastosta, vähän aikaa sitten luin kaikki Fossumit ja Frimanssonit uudelleen. Frimanssonista pakko sanoa sen verran aiheen ohi, että omistan ne kaikki ja nyt vasta tajusin, että Justine Dalvik vilahtaa niissä kaikissa. Pääosassa hän on vain kirjoissa Hyvää yötä, rakkaani ja Varjo vedessä eli jännä huomio kun luin nyt kronologisesti.

    Voiko kukaan edes kuvitella, että tästä maksettaisiin!!!??? Se olisi vähän enemmän kuin outoa - minusta.

    Kuten hdcanis, minäkin olen myös ostanut kirjoja välillä, niistä toisista olen blogannut, kaikista en. Valitettavasti en selvinnyt 50 sentillä vaan ennemminkin eurolla ja taisi tapahtua sekä marras- että joulukuussa.

    Olen huono lukemaan blogeja, joissa vilkkuvat mainokset, mutta minulla on muutamia niin hyviä ystäviä, että olen siedättänyt itseäni ja yritän kestää ne:)

    Tämä herätti sellainsen ajatuksen, että näin tätä on nyt tehty jo yli 9 vuotta eli en usko, että mitään mullistuksia on tulossa, korkeintaan haluan vain tehdä tätä yhä omaehtoisemmin eli vähän hitaammin.

    Hyvä juttu Kirsi♥♥

    (Pahoillani, en ehdi oikolukea, sillä television urheiluun liimaantunut Lumimies odottaa just kohta ruokatarjoilua: Onneksi on eilen tehtyä lohilaatikkoa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana Leena <3

      Niin, paljon on samanlaisia ajatuksia meillä tästä aiheesta. Kumpikin on valinnut oman tiensä ja sillä todennäköisesti jatkaa tasaiseen tahtiin. :D Hyvä niin! Tämä sopii meille.

      Ymmärrän kyllä, että moni haaveilee saavansa bloggaamisesta elantonsa. TODELLA upeaa, jos se joskus joltakulta onnistuu. Uskon, että blogin avulla voi saada muita töitä, joista saa palkkaa tai palkkiotakin, mutta tällainen blogi, jota minä pidän, ei kyllä voi ketään pitää hengissä. Onneksi sen ei tarvitsekaan. Pääasia, että se toimii omana henkireikänäni :D

      Poista
  6. Tää on kyllä hurjan mielenkiintoinen keskustelu! Itse myös tuolla kirjainstagramin eli bookstagramin maailmassa näen paljon myös sitä kansainvälistä meininkiä ja kymmenien tuhansien seuraajien tilejä, joissa kaupallisuus ja raha ovat aivan toisella tavalla läsnä kuin ihan perinteisissä blogeissa. Siellä maksaa jo välineistökin, koska tokihan paremmilla kameroilla saa parempia kuvia. Ja kyllä, tietyllä tapaa ne, kenellä on rahaa ja aikaa siihen panostaa, myös siitä eniten taloudellisesti hyötyvät erilaisten kaupallisten yhteistyöprojektien kautta.

    Itse kirjablogimaailma etenkin täällä Suomessa ja noiden Youtube- ja instragram-sovellusten ulkopuolella taas on ihailtavan tasa-arvoinen ainakin näin "sisältä" katsottuna: minulle ei muiden blogeja lukiessa ulkoasu juurikaan merkitse, saati se, minkä verran postauksen kuvitukseen on panostettu. Jos postaus kirjasta on tehty laadukkaasti, postaukset ovat aidosti arvioita eikä ikuista hehkutusta toisensa perään ja sisältö on tekijänsä näköistä (mitä ikinä sillä nyt sitten tarkoitetaankin), nousee blogi luettujeni listalle huomattavasti todennäköisemmin kuin vain siksi, että se on visuaalisesti näyttävä tai että siihen on selvästi käytetty rahaa.

    Toki itsellänikin jokunen kymppi on mennyt omaan domainiin, ehkä käyntikortitkin olisivat ihan käteviä olla olemassa. Ylläkin kommentissa mainittu blogin toimiminen eräänlaisena CV:na on myös mielenkiintoinen ja hyvä pointti, ja tokihan se on kiva, että silloin se blogi on sellainen, että sitä kehtaa ansioluottelonaan käyttää. Mutta vakaasti uskon, että sekään ei ole rahasta kiinni, laadukasta sisältöä ja oivaltavia näkökulma ei käteisellä aikaan saa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, aihe tuntuu puhuttavan aivan mahtavasti! Kiitos Sinullekin osallistumisesta!

      Itse en kauheasti seuraa ulkomaista skeneä, ja Instassakin olen tosi laiska. Visuaalisuus ei oikein ole mun juttuni, valitettavasti. On todella mukavaa katsella toisten hienoja kirjakuvia, mutta oma mielenkiintoni lopahtaa hyvin nopeasti, jos pitäisi ryhtyä jotain säätöjö miettimään :D

      Sisällön puolesta liputan ehdottomasti minäkin. Laadukas ja kiinnostava sisältö omassa blogissa on korkea tavoite, johon toivottavasti joskus yltäisi. Uskon kehittymiseen ja treeniin!

      Poista
  7. Kiitos, Kirsi!

    Kirjabloggaaminen on minullekin harrastus, hyvin halpa sellainen.

    Yli yhdeksän vuotta erittäin epäsäännöllisesti ja huomattavasti vähemmän kuin sinä kirjabloganneena voin todeta, etten käytä blogiini lainkaan rahaa. Kirjariennoissa kävisin varmaan yhtä paljon/vähän ilman blogiani, joten niitä ei voi laskea blogin kuluiksi. Kerran järjestin arvonnan ja tuli lähetyskuluja. (Arvostelukappaleita saan vain Ruumiin kulttuurin käräjäjuttuihin, koska en halua blogiin mitään velvoitteiden tapaistakaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin! Kerran sain kaksi leffalippua ja kirjan blogin vuoksi ja pakko kirjoittaa huonoon kirjaan perustuvasta huonosta elokuvasta. Ja kahdesti olen saanut teatterilipun Kuopion kaupunginteatterin ensi-iltaan. Olen siis ansainnut sittenkin bloggaamalla! :D

      Poista
    2. Kiitos kommenteista, Tuulevi!
      Bloggaaminen on todellakin halpa harrastus, haluttaessa ihan ilmainenkin. Se käynee ilmi tuosta jutustanikin. Harva harrastus on yhtä antoisa ja edullinen kuin lukeminen ja siitä bloggaaminen :D

      Enpä muuten laske tuloksi tuota, että joutuu kirjoittamaan tekstin jostakin huonona pitämästään tuotteesta :D Homma voi olla melkoisen takkuista ja joka sentti on silloin hiellä ansaittua (toki tuloa tietysti siltikin, jos haluaa saivarrella).

      Poista
  8. Minä olen ajatellut niin, että yleensä harrastuksista pitää maksaa jotain, mutta bloggaaminen on siitä hyvä harrastus, että se on aivan ilmainen.

    Ostan ja lainaan kirjoja saman verran, mitä tekisin ilman blogiakin ja arvostelukappaleita en ota vastaan. Kun joku pienkustantamo tai heidän kirjailijansa tarjoaa teostaan arvosteltavaksi, niin kieltäydyn kohteliaasti ja lupaan ehdottaa ko kirjaa tilattavaksi omaan kirjastooni. Juuri nyt minulla on lainassa tällä tavalla kirjastoon hankittu kirja, mutta en usko kirjoittavani siitä.
    Ostan ja lainaan kirjoja, voittopuolisesti lainaan. Näin en joudu mihinkään kirjakaaokseen, säilytän vapauteni kirjoittaa mistä tykkään ja milloin tykkään. Koen myös, että kirjat säilyvät minulle jotenkin arvokkaampina esineinä kuin silloin, jos ilmoittaisin kustantajille, että tänne kirjoja vain, kiitos, enkä sitten tietäisi, mitä tehdä niikllä kirjakasoilla.

    En katso myöskään, että kirjallisuustapahtumissa käyminen liittyisi minulla mitenkään bloggaamiseen, koska olen käynyt niissä vuosikymmeniä ennen kuin aloin blogata.

    Jos kirja- ja kulttuuriblogit alkavat muuttua mainosalustoiksi ja bloggaajat alkavat kutsua itseään sisällöntuottajiksi, niin se on minusta suuri menetys. Sen tyylisessä bloggaajayhteisössä en osaa olla mukana, vaan totean, että aikansa kutakin.
    Saatamme olla menossa siihen suuntaan. Viimeksi Top 10-kirjablogit Cision-listauksessa ei enää seurattukaan blogeja sinänsä, vaan blogin näkyvyyttä muualla, facebookissa ja twitterissä.

    Tämä on hyvä aihe keskusteltavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, tänne ilmaantuikin monta kommenttia minun kirjoittaesssani hitaasti pohtien tuota yllä olevaa.
      Kuten Laura sanoo, niin postauksen teksti on se kaikkein tärkein. Ulkoasu on vähemmän tärkeä.
      Ja Leenan tavoin huudahdan:"Voiko kukaan edes kuvitella, että tästä maksettaisiin!!!???"

      Poista
    2. Jatkan vielä omaa juttuani. :)
      Blogeja on yhtä monenlaisia kuin on bloggareitakin - vai blogisteja - se tekeekin tästä niin kiinnostavaa. Jokainen tekee tietysti niin kuin itselle parhaiten sopii.
      Kun tietää, mistä bloggailu on alkanut (itse olen ollut mukana vasta vajaat viisi vuotta), niin on kiintoisaa seurata, tuleeko isoja muutoksia. Muuttaako muu some blogien tyyliä? Tuleeko kaupallisuus enemmän mukaan? Pysyykö kirjabloggauksen suosio?

      Poista
    3. Kiitos pohdiskelevista kommenteistasi aiheeseen, Marjatta! Kuten toteat, jokainen bloggaaja on yksilö ja jokaisella bloggaajalla on omat bloggaamisperiaatteensa. Se on mielestäni yksi homman parhaista puolista. Samoin harmittaa kovasti välillä, kun joku taho (milloin mikäkin) niputtaa kaikki (kirja)blogit yhteen nippuun ja antaa sitten siitä jonkin arvolauselman.

      Tuo mainitsemasi Cision-listaus saa vieläkin leukapieleni aavistuksen kiristymään. Koetan unohtaa koko farssin.

      Minäkin joudun aika ajoin vastaamaan kieltävästi omakustanteiden ja pienten kustantamojen tuotteiden tarjoajille. Se ei tunnu mukavalta, mutta on pakko olla rehellinen. En vain millään ehdi lukea kaikkea, mitä haluaisin. En myöskään ole mikään arviointiautomaatti. Toivon, että tarjoajatkin tämän ymmärtävät eivätkä loukkaannu 'hylsystäni'.

      Poista
  9. Mielenkiintoinen kirjoitus! Tavallaan hassua, että tämä aihe pohdituttaa monia: Saako tienata, saako lukea arvostelukappaleita, saako laittaa mainoksia. Miksei? Ei kaikkien tarvitse pitää blogia samalla tavalla. Onko kyse siitä, että pelätään, mitä muut sanovat? Jos luo omalla blogillaan vaikka väärää kuvaa kirjablogeista?

    Minulle ei tule mitään kuluja bloggaamisesta. Käytän bloggeria. En postita palkintoja. Asun Helsingissä, joten pääsen helposti kirjamessuille ja muihin tapaamisiin. Perustin kirjablogin, koska se vaikutti hauskalta harrastukselta. Minusta oli mukavaa kirjoittaa ylös lukukokemuksiani luetuista kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi että blogikommenteista ei voi tykätä :D "Ei kaikkien tarvitse pitää blogia samalla tavalla." Peukutan!

      Poista
    2. Täältä myös peukkua! Todellakin asian ydin: jokainen blogi on omanlaisensa, jokaisella bloggaajalla on omat juttunsa. Silti aina välillä törmää mielipiteisiin, joiden mukaan blogien ja bloggaajien pitäisi sopia johonkin ulkoa annettuun muottiin tai kaavaan.

      Poista
  10. Minun on vaikea uskoa, että Suomen kielialueella kukaan oikeasti tienaisi blogilla itselleen mukavaa elämää. Ehkä korkeintaan jotkut lifestylebloggaajat, mutta esim. ruokabloggaajatkin tuntuvat tekevän aika paljon muita töitä varsinaisen blogin rinnalla (keittokirjoja, asiakascateringia, valokuvausta jne...)
    Kirjat nyt vain sattuvat olemaan aika niche-alue, jolloin volyymien saaminen on työn takana.
    Siis, enpä ole kirjoilla palkkioita saanut minäkään. Ruokablogin puolella taisin tehdä yhden kampanjan, josta sain rahallista korvausta eikä silläkään kyllä kunnon tuntipalkoille päässyt millään, kun ottaa huomioon tilaisuudessa kuluneet tunnit, kirjoituisajan, valokuvien muokkauksen jne...
    Tää nyt vaan on niin kiva harrastus, ettei pieni rahanmenokaan häiritse. Voisi sitä pahempaankin ropojaan kuluttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkun verran on niitä, jotka ihan elävät bloggaamisella, tuolla lifestyle-puolella. Seurasin skeneä silloin kun se oli vielä nuori, ja muutama nykypäivän "blogiammattilaisista" on siltä ajalta hyvänpäiväntuttuja. Mutta se vaatii halua, tuuria ja duunia. Ja sitä volyymia :)

      Poista
    2. Kiitos, murut, keskusteluun osallistumisesta! Omassa jutussani keskityn sattuneista syistä hyvinkin tiukasti kirjablogeihin, muista kun tietoni ja kokemukseni ovat laihat. Kuvittelisin, että Suomessa kirjablogituotot ovat pääsääntöisesti samantasoisia kuin minulla, poikkeukset ovat todella harvassa. En sano, että tämä on hyvä juttu. Päinvastoin, olisi aivan loistavaa, jos kirjablogillakin voisi ansaita lisätuloja.

      Poista
  11. Joissakin tapahtumissa saa syötävää ja juotavaa. Ne voisi laskea tuloihin. :D

    Arvostan vapautta kirjoittaa kirjoista, joista olen kiinnostunut. Halvalla en ole kaupan, mutta jos olisi tarjolla diili, jolla voisin elättää itseni paremmin kuin nykyisellä palkkatyöllä niin harkitsisin asiaa vakavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missään bloggaajatilaisuudessa ei ole vielä ollut sellaista ruoka- tai juomatarjoilua, että niiden takia kannattaa meiltä saakka lähteä paikalle.

      Samat sanat. Heti kun tarjotaan diiliä paremmilla ehdoilla kuin nykyisessä työssni on, suostun 😂

      Poista
  12. Minäkään en ole blogilla tehnyt rahaa, mutta en koe siihen mitään sijoittaneenikaan. Kirjamessuille en varmaan olisi hoksannut lähteä, jos en bloggaisi, koska en olisi tutustunut muihin bloggaajiin enkä olisi hoksannut miten kiva tapahtuma se on.

    Kirjoja toki ostan, mutta ostopäätöksen teen kyllä lukuhalujen enkä blogin perusteella.

    Mutta tosiaan, blogin ansiosta minäkin olen tutustunut lukuisiin mainioihin kirjabloggarikollegoihin ja siitä olen ikionnellinen. Vaikka harvoin ketään naamatusten näen, niin arvostan näitä ystävyyksiä kovasti.

    VastaaPoista
  13. Hieno avautuminen ja hienosti olet onnistunut verkottumaan.

    Itse tein melko varhaisessa vaiheessa aika tiukat säännöt itselleni, mutta vain itselleni, eli ostan kirjat tai lainaan ne kirjastosta, ei mainoksia, enkä veljeile. Kuitenkin olen avittanut joitain runoilijoita lukemalla ja arvioimalla heidän teoksiaan Jokken runonurkkaan, runoilijoita on syytä auttaa koska heidän taipaleensa on hankala. Sähköpostitse olen saanut kommentteja hyviä ja huonoja. Blogissa olen saanut asiallista korjaavaa palautetta, mutta myös asiatonta, jossa minua on jostain syystä syytetty feministiksi ja miesvihaajaksi, minulla on onneksi vanhoissa jutuissa kommentinvalvonta päällä.


    Yhteistä meille on se, että meidän blogimme mainitaan Grantassa.

    Vuosi 2018 on sellainen että luen jo ostettuja kirjoja. Työ ja perhe vievät paljon aikaa joten ylimääräisille tapaamisille ei juuri heru aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuloja en ole koskaan saanut blogista, iloa kylläkin.
      Kuluja on ollut eli joinain vuosina ole ostanut kirjoja sadoilla euroilla ja ennen vielä nämä kirjaston varausmaksut.
      Tämä on kylläkin ollut oma valintani.

      Itseäni on harmittanut yleistäminen, jokainen blogi ja bloggari ovat erilaisia ja arvostan heitä.

      Jos minulla on ollut jotain sanottavaa kirjasta olen sen uskaltanut sanoa. Jos kritisoin kritisoin aina tekstiä en ihmistä.

      Poista
    2. Kiitos, Jokke, kommenteista ja hyvistä pointeista, jotka nostat esiin. Minäkin olen koettanut jutussani korostaa, mutta on hyvä painottaa lisää, että sääntöjä voi kirjabloggaamisellekin tehdä, mutta ne voivat koskea vain ITSEÄ ja OMAA BLOGIA. Tämä tahtoo keskusteluissa usein unohtua. Toki tunnustan, että on myös lakeja ja esimerkiksi journalistiikan etiikka, joita pitää ja kannattaa noudattaa, mutta kaikki hienosäätö niiden päälle on vapaaehtoista ja kunkin bloggaajan itsensä päätettävissä. Minäkin olen saanut koko joukon kannustavaa ja rakentavaa palautetta, mutta valitettavasti joskus tulee myös kakkaa tuulettimeen, vaikka omat vaikuttimet omasta mielestä ovatkin mitä hienoimmat ja jaloimmat :D Tunnustan, että opettelua sen palautteen vastaan ottaminen on vaatinut. Granta-tapaus vielä ihan omana lukunaan. En oikein vieläkään tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella! Olen tehnyt korjauksen siihen bloggaukseen, johon Grantan tekstissä viitataan. Toivottavasti se helpotti kirjoittajaa.

      Hyvä periaate tuo, että mahdollinen kritiikki kohdistuu nimenomaan tekstiin, ei sen kirjoittajaan. Sen muistaminen on itselle tärkeää myös. Koetan myös aina kertoa perusteluni esittämälleni arvostelulle.

      Veljeilystä vielä sen verran, että kunnioitan päätöstäsi. Itse en osannut sellaista päätöstä tehdä ryhtyessäni bloggaamaan, enkä olisi varmaan siltikään tehnyt, vaikka olisin osannut. Yhteisöllisyys on tämän jutun keskeinen suola. Rajanveto sitten bloggaajan ja muun kirjallisuusalan ammattilaisen ja jopa kirjailijan välillä on todellisuudessa mahdoton. Monesta alkuajan bloggaajaystävästä on ajan mittaan tullut kirjailija. Pitäisikö katkaista välit heihin? Sen sijaan voin toki rajata, että en heidän kirjoistaan kirjoita blogiin. Sekin tuntuu hieman ahtaalta. Mutta reilua on toki avata avoimesti, mikä suhde minulla milloinkin kirjoittajaan ja muihin osallisiin on. Mutta pointti siis on, että eristäytyminen on aika hankalaa ja että kenttä elää nopeasti.

      Poista
    3. Minusta ihmisten sosiaalisia suhteita syntyy, ja bloggareiden välillä syntyykin, tunnen joitain bloggareita. Veljeilyllä tarkoitan kirjailijoiden liehittelyä, jota toivottavasti ei tapahdu, asiallinen keskustelu ei luonnollisesti ole veljeilyä.
      Oikeastaan Grantassa mainittu bloggaus oli ainoa, jossa kysyin onko tekstin kirjoittaja asunut lähiössä, sillä teksti ei ollut kovinkaan ymmärtävää. Pohdin Grantan tekstin luettuani jopa sitä lopetanko bloggaamisen kokonaan, ja luin sen kirjan uudestaan ja siitä bloggasin. Kirja oli loistava, mutta kaikesta siinä olevasta en erityisemmin pitänyt, sen sijaan kirjailijan viimeisin teoksesta kovinkin pidin. Pieniä pysähtyisiä on hyvä pitää. Yleensä jos alkaa kysellä, mitä tästä saa on jo aika lähellä lopettaa. Monista harrastuksista saa hyvää mieltä, elämän sisältöä ja niitä kavereita, eli kaveeraaminen on ok, mutta vljeily minusta ei ole :)

      Poista
  14. Kiitos Kirsi tästä -- se avasi varmasti paljon seikkoja, joista saattaa lukijoilla tai muilla ihmisillä liikkua erilaisia huhuja, niinkuin nyt se, että kustantajat maksaisivat arvostelukappaleiden lisäksi rahaa bloggareille. Kun rahallista hyötyä ei ole, ihmettelen aina miksi ammattikseen kirjallisuutta arvostelevat suhtautuvat "meihin" usein nihkeästi. Ostan itse paljon kirjoja ja toisinaan tilaan myös kustantajalta vapaakappaleen jos minusta tuntuu etukäteen jo siltä, että tässä on opus, josta aivan varmasti tulen postaamaan. Toisinaan minulle tarjotaan kirjoja, joita en halua lukea enkä kirjoittaa -- silloin en ota niitä vastaan. Ja kuten Marjatta kirjoitti -- blogi on harrastus ja miltei kaikkiin harrastuksiin täytyy panostaa jonkun verran rahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emmehän me tiedä maksetaanko jollekin. Tärkeää on minusta olla sinut omien periaatteiden kanssa minulle jo vastaan otto tuntuu ajatuksena vastenmieliseltä. En voi myöskään blogata kirjasta, jonka tekijän tunnen.

      Poista
    2. Emme tiedä, mutta "kirja-ala kriisissä" -seminaarissa oli paljon kustantajien edustajia ja tämä olisi suurimmalla todennäköisyydellä tullut esille kun puhuttiin kirjojen markkinoinnista. Postaan myös kirjoista, joiden tekijän/tekijät tunnen, mutta selostan aina suhteestani tekijään jos tällaista kirjaa käsittelen.

      Poista
    3. Asia ymmärretty, kirjabloggaamisesta ei siis saa rahaa. Kuten Kirsillekin, minuun ollaan aika muutamia oltu yhteydessä blogini luovuttamisesta jonkun toisen juttujen alustaksi, tai valmiiden juttujen julkaisua varten. En ole koskaan edes vastannut näihin.

      Vaikkaitse en bloggaa, jonka tekijän tunnen, niin muut voivat tehdä niin, ja akateemisessa maailmassa kaikki tuntevat toisensa, ja joutuvat jo työnsä puolestakin arvioimaan toistensa tuotoksia, joten se on varmasti toimiva ratkaisu.

      Poista
    4. Kiitos kommenteista, Sanna ja Jokke! Mielenkiintoisia ajatuksia tuotte esiin. Minua harmitti todella, että en tuohon seminaariin päässyt osallistumaan, koska siellä on käsitelty juuri sellaisia aiheita, josita olen tosi kiinnostunut.

      Minäkään en voi väittää koko kirjablogikenttää tuntevani saati tietäväni, millaisia sopimuksia kenelläkin on. Mutta tukeva kouratuntuma on, että rahaa liikkuu hyvin marginaalisesti. Omani kaltaiset blogit tuskin tuottavat kirjoittajalleen juuri mitään mainitsemisen arvoista. Hienoa olisi, jos bisnes tähän jollain tavalla saataisiin kestävästi kytkettyä, mutta maksavaa tahoa kaipaillaan :D

      Surullista on, että on kirjabloggaajana päätynyt 'asemaan', jossa joutuu kieltäytymään, kun tarjotaan jotain kirjaa luettavaksi. Ymmärrän loistavasti, että kirjoja tarjotaan meille, ja niin saa toki tehdä. Silti raastaa sydäntä, kun joutuu kohteliaasti kieltäytymään.

      Poista
  15. Loistava kirjoitus, Kirsi! Luulisi tämän jutun hälventävän niitä kummallisia luuloja, joita bloggareihin on viime aikoina kohdistunut.

    Oli kiva lukea kokemuksiasi oman domainin, ulkoasun ja käyntikortin hankkimisesta. Olen miettinyt niitä itsekin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Ehkä vielä jonakin päivänä :) Edellä mainitut hankinnat ovat minulla siis harkinnassa, eikä minulle tällä hetkellä tule kuluja tästä harrastuksesta suoranaisesti. Ostan kyllä kirjoja, viimeksi tänään SPR:n Kontista kuusi kappaletta, mutta ilman blogiakin olisin niin tehnyt. Minäkin pidän arvostelukappaleita työvälineinä, enkä halua luopua periaatteestani kirjoittaa siitä, mistä haluan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nanna! Tuntuu, että olen tullut osuneeksi johonkin kirjabloggaamisen kipupisteeseen :D Hyvä niin, asioista kannattaa minusta aina keskustella ja tuoda esille eri näkökulmia. Epäluulot ovat yllättäneet ainakin minut totaalisesti. On vaikea käsittää kaikkea, mitä tästäkin harrasteesta voidaan ajatella.

      Omat kuluni ovat olleet hyvin vaatimattomia, kun ne jakaa seitsemälle vuodelle. Lisäksi niistä suurin osa on sellaisia, joita ei välttämättä ollenkaan tarvitse. Mutta blogi on minulle jo niin rakas, että mielelläni laitan siihen joskus pienen rahallisenkin panostuksen :D

      Poista
  16. Kiinnostava teksti, Kirsi, hyvä että kirjoitit. Aloin miettiä, että jos minulta kysyttäisiin, millaiset ovat blogini tulot, vastaisin ettei niitä ole. Arvostelukappaleista moni on jo maininnut, joten ei niistä nyt enempää. Ostan, lainaan ja saan kirjoja. Suomessa on niin hyvä kirjastolaitoskin, monet uutuudet saa nopeasti (vippi- tai bestseller-lainaksi jopa jonottamatta). Lisäksi BookBeatin ja Storytellin kaltaisista palveluista voi lukea ihan uudetkin heti, joskus jopa ennen kuin painettu kirja ehtii kirjakauppaan.

    Kirjablogin "taloudellinen" hyöty onkin enemmän kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Kaikki kirjavinkit, kirjatapahtumat (joissa en itse juurikaan käy messuja ja muutamia tapahtumia satunnaisia lukuun ottamatta, niistäkin muutamiin, kuten Helsinki Litiin, ostat lippuni)... Ennen kaikkea kaikki sosiaaliset kohtaamiset ovat varmasti tämän harrastuksen suurin anti. Osa rakkaimmista ystävistäni on tullut tutukseni kirjabloggauksen kautta (tässä liki kymmenessä vuodessa tuttavuus on muutaman kanssa syventynyt hyväksi ystävyydeksi, mistä olen äärettömän iloinen). Blogin kautta olen tutustunut myös muutamiin kirja-alalla työskenteleviin ihmisiin ja uskon että nämä sidokset vaikuttivat osaltaan siihen, että vuosikymmenen alussa sain joitakin freelance-töitä alalla (mutta korostan tietenkin, että tutttavuus ei yksin olisi riittänyt, vaan pitkä alaa liepeilevät työkokemus mm. julkaisujen toimittaminen aiemmissa hommissa). Mutta verkostoitumisessa kirjablogista on ollut hyötä. ♥

    Mitä blogiin tulee, niin minäkään en ole koskaan saanut blogistani palkkaa tai palkkioita. Mainoslinkkejä en ole blogiini halunnut vilkkumaan, muttei niitä ole juuri tarjottukaan. Joitakin vuosia sitten olin pari kuukautta yhden portaalin alaportaalissa (tai miksi sitä kutsuisin, en siis varsinaisesti portaalissa, jossa olevat blogit olivat palkkion alaisia, mutta portaalin linkityksissä kuitenkin), mutta silloin blogini yläpalkissa alkoi pyöriä terveyssidemainos, joka tuntui jotenkin - noh, kaukaiselta kirjablogiympyröissä. Portaalin alasivustosta ei ollut _mitään_ rahallista hyötyäkään, eli tulin luovuttaneeksi ilmaisen mainospaikan pariksi kuukaudeksi. Se se vasta ärsyttikin, mutta tulipa kokeiltua.

    Kulut taas... No, matkat harvoihin tapaamisiin, pääsyliput erilaisiin kulttuurimenoihin tai matkaliput (kirjojen ohella kirjoitan matkoista ja toisinaan, harvakseltaan, teatterista tms.), jotka kustannan itse. Kirjaostoksia, tietokonetta tai kameraa en osaa laskea blogikuluksi, koska ostaisin muutenkin kirjoja, ilman tietokonetta ei nykyihminen oikein edes voi olla ja valokuvaamista rakastan, joten kameran kanssa kulkisin joka tapauksessa.

    Näitä on aina toisinaan hyvä pohtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Domainia en ole edes pohtinyt, vaikka voisihan se Lumiompun kohdalla olla kätevä. Käyntikortit hommasin silloin ekojen joukossa vuonna 2011, mutten koskaan muista käyttää niitä. :D

      Poista
    2. Kiitos, Katja <3

      Minäkin sekä ostan kirjoja että maksan myös pääsymaksuja itse. Ei tässä ihan kaikkea maksutta saada sentään :D En haluaisikaan. Itse maksaminen myös vapauttaa. Aina ei ole kaikesta 'pakko' kirjoittaa. Pidän sitä kuitenkin tietynlaisena velvoitteena monissa tapauksissa, mutta korostan, että sekin velvoite on vain omien korvieni välissä ja että silti kirjoitan, kuten haluan.

      Muistan tuon mainoskokeilusi :D :D Pakko myöntää, että olisin päätynyt aivan samaan lopputulemaan!

      Poista
  17. Hyvä kirjoitus! :) Ja pakko vielä todeta, että hyvä ettet lähtenyt nettipelifirman kanssa yhteistyöhön. Uhkapelien mainostaminen on Suomessa laissa kiellettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääks! Ilmankos juttu olisi voinut käsitellä oikeastaan mitä hyvänsä, kunhan linkki olisi vain ollut mukana!

      Poista
  18. Hienoa pohdintaa, Kirsi!

    Itse en ole koskaan miettinyt, saati laskenut sitä, kuinka paljon rahaa kirjablogiharrastukseeni uppoaa, sillä ostaisin kirjoja ilman blogiakin. Siinä vaiheessa kun vielä pyysin ja vastaanotin arvostelukappaleita, uusien kirjojen ostaminen jäi,ja tämän voisi ehkä laskea pieneksi 'tuloksikin'. (Todellisuus tästä 'tulopuolesta' on sitten käytännössä aivan toisenlainen: kirjan hinta verrattuna siihen työmäärään, minkä kunnollisen postauksen laatimien vaatii... eihän siitä voi edes puhua: tuntitaksa olisi joka tapauksessa olematon, kun ottaa huomioon kirjan analyttiseen lukemiseen, muistiinpanoihin, blogitekstin kirjoittamiseen ja muokkaamiseen, somepäivitysten laadintaan, kustantajalle suunnatun viestintään, kommenttien vastaamiseen yms. käyttämänsä ajan...

    Olen muutamaan otteeseen miettinyt myös sitä kysymystä, olisiko blogin pitämisellä mahdollista hankkia voita leipänsä päälle. Viime aikoina olen pohtinut asiaa myös kirjailijoiden kannalta: Olisiko minulla kanttia tehdä diili, jossa vuosiansioni nousisivat korkeammaksi kuin kirjailijoiden, joiden tuotokset ovat blogini rakennuspuita. Tällaiset sinänsä kiintoisat pohdinnat ovat ainakin omalla kohdallani tietenkin täysin teoreettisia...

    Olen kyllä törmännyt viime vuonna erääseen kulttuuriblogiin (ei vars. kirja- eikä kirjallisuusblogi), joka on tehnyt jonkinlaisen taloudellisen soimuksen parin kirjakustantajan kanssa. Blogin ylläpitäjän mukaan nämä diilit "mahdollistavat blogin pitämisen", joten ihan pikkusummista tuskin on kyse. Uskoisin, että kustantajat tekevät tällaisia sopimuksia mielellääm juurikin esim lifestyle- ja laajemmalle kulttuurikentälle erikoistuneiden blogien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pohdinnoistasi, Kaisa Reetta! Tuo on juuri noin kuin sanot. Vaikka uutuuskirjan kirjakauppahinta olisi 40 euroa, ei tuntipalkka kummoiseksikaan nouse, vaikka juttunsa kirjoittaisi kuinka nopsaan. Yllättävän paljon säätöä kuitenkin aina tulee ja aikaa kuluu. Arvostelukappale on työväline, piste. Kaikki eivät halua arvostelukappaleita riesakseen, ja se on ihan ok. Minä pidän a-kpl-systeemiä toimivana win-win-juttuna. Joskus vielä joku kolmaskin ilahtuu, kun laitan kirjat kiertoon.

      Huomaan olevani etuoikeutettu kermaperä, koska voin huoleti kieltäytyä vaikkapa mainosdiileistä. Työstäni maksetaan niin hyvä korvaus, että en hetkeäkään kuvittele voivani hankkia vastaavia tuloja kirjoittamalla. Enkä siis ole missään kovapalkkaisessa duunissa! Onneksi tykkään myös työstäni enkä mitenkään erityisesti haikaile minkään muun perään.

      Poista
    2. Niinpä. Kyllä tämän homman suurin 'palkka' tulee joka tapauksessa niistä asioista, joita ei voi rahassa mitata: lukemisen ja kirjoittamisen tuomasta ilosta, lukukokemusten jakamisesta ja yhteisöllisyydestä! <3

      Poista
  19. "Olen saanut korvaamattoman mahdollisuuden verkostoitua. Ihan mahtavaa! Tästä mahdollisuudesta kieltämättä voisi olla ihan hyötyäkin, jos olisi omia ammatillisia haaveita tai pyrkimyksiä siihen suuntaan."

    Nykyään melkein hävettää kutsua itseään bloggaajaksi, kun niin vähän bloggaan, mutta verkostoituminen on ollut ammatilliseltakin kannalta olennaista. Tai olennaista ja olennaista, mutta kai sillä jotain vaikutusta on. "Hei, joku tietää mun nimen!" Kirjallisuuspiirit Suomessa ovat niin pieni pläntti, että tottakai pitää verkostoitua, jos siellä aikoo työnsorttista tehdä :D Lisäksi olen pitänyt blogia ihan omasta navastani aikoinaan vuosikausia, jolloin verkostoiduin kivasti ranskansuomalaisten kanssa. Kaikki hyvää lisää elämässä, kun livenä olen kankea verkostoituja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No osut kyll asian ihan ytimeen: kirjallisuuspiirit ovat Suomessa niin pikkiriikkiset, että ihan naurattaa :D En tarkoita tätä mitenkään pahalla, päinvastoin! Mutta koska kaltaiseni tavis voi ihan rehellisesti sanoa tuntevansa jo koko joukon alan ihmisiä, kertoo se aika paljon tilanteesta. Minäkään en ole kaikkein sujuvin tutustumaan uusiin ihmisiin livenä, joten on ollut mukavaa voida pohjustaa kontakteja näin kirjallisesti etukäteen!

      Poista
  20. Hyvä postaus, ja voisin sanoa samat sanat melkein jokaiseen nostamaasi kohtaan. Jospa kirjoista kirjoittamisesta saisikin rahaa, vaihtaisin heti hommia... Kirjablogi on rakas harrastus, ja harrastus maksaa. Tässä tapauksessa ei paljon, blogin logon ja Blogger-sivun muokkauksen teetin graafikolla kerran, käyntikortteja askartelin itse, arvontojen postimaksuja maksan pari kolme kertaa vuodessa. Luulen, että kävisin kirjatapahtumissa ilman blogiakin, joten satunnaisesti saadut ilmaiset liput sellaisiin ovat plussapuolta - mutta toki reissuista on aina matkakuluja. Kirjamessuliput eivät ole "ilmaisia", sillä teen messuilta aina monta juttua, koen sen itse tarpeelliseksi, vaikkei siihen velvoitetakaan. Kirjoja saan hyvin vähän, tosin aina jos pyydän, mitä en paljon tee, koska kirjasto toimii hyvin ja pinoista tulisi kierrätysongelma. (Olen aina ihmetellyt, mihin joutuvat virallisten medioiden kulttuuritoimitusten saamat kirjat, nehän saavat ymmärtääkseni kaikki.) Muutaman jutun muualle kuin blogiini olen kirjoittanut vuosien varrella, harrastuksesta, ilman maksua. Muutamien eurojen takia en mainostamiseen lähde, riippumattomuuden ja laiskuuden vuoksi, enkä verotusselvittelyjä halua joutua tekemään. Joten kuten yllä Katjakin sanoo, harrastuksen anti on aivan muualla kuin taloudellisessa puolessa. Valitan, jos joku haaveili alkavansa kirjablogata ammatikseen... En pidä lainkaan pahana, että diilejä kustantamojen kanssa blogeilla olisi, kunhan asia käy lukijoille selväksi. Kannatan bisneksentekoa, mutta kirjablogeille se on kovin kaukaista. Ehkä tilanne muuttuu tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Arja <3 Emmeköhän me lähes kaikki kirjabloggaajat painiskele näiden samojen kysymysten ja ajatusten parissa? Todella mahtavaa, että niin moni kollega on osallistunut tähän keskusteluun. Olen siitä otettu.

      Ilmaista lounasta ei tosiaan ole, eikä messulippuakaan. Lippujen tarjoajalla on perusteltu oikeus edellyttää jotain niitä vastaan myös. Onneksi ainakin tähän asti tuo vastine on ollut hyvin väljästi tulkittavissa, eikä ole tuntunut ahdistavalta. En minäkään toisaalta halua olla mikään siipeilijä.

      Poista
    2. Messulipuista (kun ne nyt on varmaan blogini konkreettisin sponssi) sanoisin että jos niitä ei saisi niin menisin silti yhtenä päivänä ja kirjoittaisin yhden jutun, nyt menen vaikka kolmena päivänä (ja kirjoitan kolme juttua, ja kun ehdin nähdä ja kuulla enemmän niin messujen anti vilahtelee tietysti myös muissakin jutuissa).
      Ja luulen että vastaavaa on joillain muillakin eli velvoitteen sijasta siinä on myös kyse että järjestäjä saa sisäänheitettyä ja viettämään enemmän aikaa tiloissaan henkilöitä jotka joka tapauksessa kirjoittelevat kirjoista someen...

      Poista
    3. Tämä on varmasti juuri näin! Messuille menisin minäkin joka tapauksessa, mutta todennäköisesti vain yhtenä päivänä. Nyt vietän Turussa täydet kolme päivää ja Helsingissä 1-3. Kirjoitan ja laitan somekanaviin aika paljonkin niistä materiaalia.

      Poista
  21. Asiaa, Kirsi! Tunnistin bloggaamisjutuistasi todella monia asioita (paitsi etten ole raadeissa ym.). Tämä harrastus ei tuota taloudellisesti, mutta antaa aineetonta, kuten luku- ja kirjoittamisharrastuksessa kehittymistä, verkostoja ja yhteyden saman harrastuksen jakajiin. Niin kauan bloggaan, kun se ei tunnu suorittamiselta! Koska kirja- ja kulttuurikirjoittaminen on aina ollut haaveeni, pyörisin ymmyrkäisenä onnesta, jos joku tarjoaisi sitä työkseni, mutta koska se ei ole todennäköisestä, nautin harrastamisesta ja bloggaajakollegakohtaamisista. Eli taas jossain kirjakekkerissä kohdataan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrastuspohjalta varmaankin edelleen mennään, vaikka Arjan tavoin molemmat toivottaisimme reilun bisneksen tälle alueelle myös tervetulleeksi. Aineeton hyvä, jota olen tästä harrastuksesta saanut, on tosiaan mittaamattoman arvokasta. Huojuvat kirjapinoni herättävät perheessäkin lähinnä lempeää huvittuneisuutta :D

      Poista
  22. Minä taas olen rikastunut bloggaamalla. Nimittäin henkisesti! Lukeminen ylipäänsä kasvattaa pääomaa, puhumattakaan keskustelusta älykkäiden kirjabloggaajien, kirjailijoiden, lukijoiden, kustantajien ja muiden kirja-alan ihmisten kanssa. Jos hyvälle mielelle ja henkiselle kehitykselle voisi määritellä yksikköhinnan, olisin miljonääri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miljönnärikerhoon ehdottomasti kuulun minäkin! Parin kesän takainen Kuopion-reissu muun muassa aivan mahtava <3 Vieläkin kasvaa monenlaista korkoa.

      Poista
  23. Minulla on Facebook-kavereina muutama kirjailija, pääosin he ovat runoilijoita. Bloggaan heidän kirjoistaan ja annan heille mielelläni näkyvyyttä - julkituomatta että kyseessä on FB-kaveri. FB-ystävyys on kuitenkin aika pintapuolista. Minä en näe tässä mitään epäeettisyyttä, joku toinen tietysti voi nähdä.

    Arvostelukappaleiden suhteen olen 'tunnollinen' - jokaisesta itse pyytämästäni tunnen velvollisuudekseni blogata. Tämä ei kuitenkaan aina ole onnistunut - kirja on ollut huono tai jäänyt kesken. Sitten harmittaa. Luulen etten vastaisuudessa itse pyydä a-kappaleita. Pyytämättä tulleet luen jos kiinnostaa.

    Miljönäärikerhossa minäkin. Bloggaaminen syventää lukukokemusta, tulee syvennyttyä ja pohdittua kirjaa tarkemmin kuin ilman blogia. Ja aivan hurjasti ilahduttavat tietysti blogissakävijät! Monet ovat hiljaa eivätkä kommentoi, mutta kommenttejakin tulee.

    Tuloitta mennään. Arvonnoissa minäkin vähensin viidestä kolmeen postimaksujen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Riitta!
      FB-kaveruutta kirjailijan kanssa en pidä vielä tuttavuutena, joka tekisi minusta jäävin kirjoittamaan kirjailijan teoksesta. Johan menisi vaikeaksi elämä! Lisäksi on vielä Twitter- ja Instagram-seuraajat, pitäisikö nekin kieltää, jos tavoittelee neutraalia asemaa? Totuushan on, että paikallisella tasolla ympyrät ovat vielä suppeammat kuin valtakunnan tasolla. Paikallislehden toimittaja tuntee jokaisen paikkakunnan ja lähitienoon kulttuurialan toimijan, ja avustajakin alkaa olla kadulla naamatuttu aika monen kanssa. Kuka kuitenkin kirjoittaa lehteen kirja-, konsertti- ja teatteriarviot? Niinpä. Uskon, että Hesarin kulttuuritoimituksen väellä on ihan sama 'ongelma' näpeissään. Jotenkin on vain tasapainoteltava tässä.

      Poista
  24. Minulla on kaksi henkilöä, jotka olen ensin tuntenut bloggaajana, ja sitten kun he julkaisivat romaanin, niin kirjoitin jossain vaiheessa siitä. En näe, että tässä olisi mitään hämärää. Pidin kirjoista ja olisin kirjoittanut, vaikka tekijät olisivat olleet täysin tuntemattomia.

    Eri juttu on, jos kirjailija on sukulainen. Tässä sain nenilleni. Minähän aloin blogata, koska olin seurannut, mitä lähi-ihmisen novellikirjasta kirjoitettiin lehdissä ja huomasin siinä yhteydessä, että on olemassa myös sellainen asia kuin blogit, joissa kirjoitetaan kiinnostavasti.
    No, sitten kirjoitin blogini alkutaipaleella kehuvan postauksen tämän henkilön kirjasta, olikohan se jo toinen kirja, ja sieltä tuli kehotus poistaa se ja äkkiä. Silloin en tohkeissani heti tajunnut miksi, mutta pian tajusin. Kuka haluaisi vetoapua omalta äidiltä tai anopilta! No, kyllähän sitäkin on, mutta en näe sitä hyvänä.

    En tiedä, miten tuttuja ihmiset facebookissa, twitterissä ja instagrammissa ovat, kun en itse käytä niitä. En vain jaksa niin paljoa yhteisöllisyyttä. Hyvä, etten ole enää työelämässä, voin valita vähemmän osallistumisen.

    Kun aiemmin oli puhetta, että kirjablogeja on monenlaisia, niin onhan blogi tietenkin joillekin myös tärkeä lisä CV:ssä. Silloin siihen ei voi kirjoittaa mitä tahansa, kuten minä teen. :D

    En ole itse kuullut mitään epäilyjä kirjabloggaajan isoista tuloista, mutta onhan se ymmärrettävää, kun on niin paljon muita blogeja, joilla ansaitaan.

    Minun "vanhan ajan ihmisenä" on vaikea ymmärtää sitä, että joku tarjoaa/tyrkyttää itseään yöksi hotelliin luvaten mainostaa hotellia blogi- tai vlogimuodossa. Onhan niillä hotelleilla omat PR-henkilöt ja sieltä voidaan myös pyytää mainostajia tarpeen mukaan. Minusta ei olisi nöyrtymään tuohon. Tulee mieleen ne USA:n pula-ajan ihmismainokset, jotka kulkivat kadulla mainospahvi kaulasta riippuen. Minulla on jäänyt ilmeisesti - aivan varmasti - jotain ymmärtämättä tästä sisällöntuottamistyöstä, tavallisista ihmisistä tubettajina yms. Itse luen paljon mieluummin kirjaa kuin seuraan jatkuvasti jonkun arkielämää.

    Olisi hauska tehdä vitsinä sellainen postaus, jossa kertoisi pokkana kirjoittamisympäristöstään ja viittaisi, mistä firmasta mikin on hankittu. Istun tässä Halpahallin hupparissa (10 €) ja näpyttelen läppäriäni (Gigantti 399 €), eväinä koneen vieressä näette K-Supermarketin appelsiineja (5 € ämpäri)... Silloin tulisi epäilyksille "yhteistyökumppaneista" katetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän tuontyylisen vitsibloggauksen taisi joku aikoja sitten tehdäkin nimenomaan tuohon life style -blogien tyyliin. Oli aika hauska :D

      Poista
  25. Kerran kysyin messulippua bloggaajana Turun messuille. Olisi pitänyt arpoa blogissa, olikohan kolme lippua. En viitsinyt ryhtyä siihen.
    Helsinkiin olen joko maksanut itse, viivyn yleensä pari päivää, se riittää, tai olen saanut lippuja tutulta antikvariaatin pitäjältä mökkikunnassa.

    Ennen kuin bloggasin, silloin kun huomasin blogien olemassaolon, kirjoitin ehdotuksena messujen järjestäjille, että huomioisivat bloggaajat messujen ohjelmassa.
    Nykyään onkin kaikenlaista. Pitäisköhän seuraavalla kerralla, jos osallistun, hankkia oikein bloggaajaläpyskä rintaan. Onhan se ehkä vähän suureellista. Mitä hyötyä siitä on? Tunnistaa ehkä jonkun toisen bloggaajan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggaajaläpyskän siis saa, kun akkreditoituu messuille bloggajana. Silloin kohdellaan siellä median edustajana, eli voi esimerkiksi käydä välillä levähtämässä pressitilassa. Se hyöty läpyskästä on. Siinä on Turussa ainakin myös pysäköintilupa, eli jos tulee autolla, sitä näytetään lähtiessä portilla jne. Lippuarvonnat yms. ovat osa yhteistyökuviota. Messujärjestäjät luonnollisesti haluavat vastineeksi maksuttomasta sisäänpääsystä jotain itselleen. Minusta se on ollut vähintäänkin kohtuullista. Jokainen voi luonnollisesti tehdä omat valintansa aivan vapaasti :D Messuille saa helposti vapaalippuja muutakin kautta, jos pääsylippu tuntuu kynnyskysymykseltä.

      Poista
    2. Bloggaajien lukupiirit kirjamessuilla on minusta kiva idea, kun ne vain voitaisiin vielä toteuttaa mahdollisimman pieninä ryhminä, niin että bloggaajat ehtisivät todella keskustella.

      Kaikkein hienointa blogiharrastuksessa on minustakin keskustelut toisten kirjallisuuden harrastajien kanssa.

      P.S. Nyrpeyteni tässä keskustelussa johtuu ärsyttävästä flunssasta, joka vielä ajoittui pahasti. Ilman tätä olisin ollut varmaan positiivisempi.

      Poista
  26. Olipas se mielenkiintoinen postaus, kiitos näistä pohdinnoista. Minun blogillani on ikää vasta noin 3 kuukautta, joten en tuollaisia asioita ole juuri ajatellut. Blogini perustin osana omaa surutyötäni ja luonnollisesti siksi, että kirjat ovat minulle niin tärkeitä. - Aiemmin minulla oli puutarhablogi tai on se vieläkin, mutta vähän vähemmillä postauksilla kun nyt keskityn enemmän kirjablogiin. Sitä kautta sain aika paljon puutarhakamaa, multaa, puutarhatyökaluja, kukkasipuleita. Mm Fiskars oli hyvä yhteistyökumppani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullahan on jo rautainen kokemus kaupallisesta yhteistyöstä tuon puutarhablogisi puolelta. Älä yhtään sitä vähättele. Minä pullahdin blogikentälle aivan tyhjästä, ja hämmennyin, kun aloin törmätä erilaisiin vaatimuksiin siitä, millainen blogin ja bloggaajankin milloin kenenkin mielestä pitäisi olla. Enää en niin kauheasti jaksa piitata.

      Poista
  27. Tosi hyvä postaus! Olen itsekin lähdin vajaa vuosi sitten kirjoittamaan kirjablogiani samoilla aatoksilla, kuin itsekin olet. Lähinnä sen takia, että olen halunnut tuoda omia ajatuksiani kirjoista esille, koska en ole lainkaan sellainen ihminen, joka osaisi pysyä hiljaa :D. Ja aina on plussaa, jos joistakin kirjoituksistani on ollut iloa jollekin toiselle. Koin yhdessä vaiheessa blogikriisin, sillä kritisoin kaikkea blogissani. En kirjoita oikein, pitäisi olla itseotettuja kuvia jne. Mutta sitten tajusin, että saan pitää blogiani omalla tyylilläni. Mikään kirjablogi ei ole samanlainen ja sehän tekee tästä yhteisöstä kirjavan ja elävän. Jokainen saa pitää blogia pystyssä miten itse tykkää, sillä harrastuspohjaltahan tätä paljon tehdään ja harrastuksen kuuluu olla mielekästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogisielunsiskoja siis ollaan! Tutulta kuulostavat nuo kriiseilytkin. Minä olen sen verran itseriittoinen, että niitä on ollut hyvin vähän tai erittäin lievinä, mutta monen muun tiedän tuskailleen niiden parissa ja muutaman osittain niiden takia lopettaneenkin. Rakastan tätä blogiani juuri siksi, että sen ei tarvitse olla minkään muun blogin kaltainen. Juuri tällainen riittää :D Mahtavaa!

      Poista
  28. Tosi mielenkiintoista keskustelua! Vähän harmillistakin, että kirjablogeja on vaikeampi saada rahallisesti tuottavaksi kuin vaikka lifestyle-blogeja, koska lukijakunta on rajatumpi. Kuitenkin kirjafanit ovat yleensä tosi omistautuneita omille blogeilleen :) Mutta en itsekään ole mikään bisnestyyppi eikä edes mahdollinen tienaaminen ole ollut koskaan blogin motiivina, se olisi tietysti vain plussaa rakkaasta harrastuksesta. Sen sijaan ajattelen kyllä blogia jonkinlaisena cv:nä muita kirjoitustöitä ajatellen, eli välillistä hyötyä siitä voi olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta kannattaa blogia tuoda esille, jos urahaaveet liippaavat edes jotenkin kirjoittamisen ja kirjallisuuden läheltä. Tutuilla on tästä paljon positiivista kokemusta!

      Poista
  29. Pitää vielä tulla tänne. Tein nimittäin äsken vanhoja lehtileikekasojani selvitellessäni löydön. Syyskuussa 2015 (jo silloin) Hesarissa on ollut kolmen sivun juttu "Sisältöä mainontaan". Siinä kerrotaan mm. äidistä, joka kuvaa lapsiperheensä elämää Valion uuteen minisarjaan ja todetaan, että kaupallisen ja ei-kaupallisen mainonnan raja hälvenee koko ajan.
    Artikkelissa selvitellään sisältömarkkinointia, natiivimainontaa (jota pidetään ongelmallisena) ja advertoriaaleja.

    Jutussa korostetaan sitä, että lukijalle/katsojalle pitää olla selvää, jos sisällön taustalla on yritys. "Sille olen allerginen, jos vaikka bloggaaja saa tavaraa ja mainostaa sitä ilman, että lukija tietää lukevansa mainosta."
    Tämä on minusta hyvä ja kohtuullinen periaate.

    VastaaPoista
  30. Todella mainio postaus. Olen kanssasi samoilla linjoilla. Aikaa tällainen harrastus vie ja kirjakasat kasvavat, josta tulee toisinaan kotona sanomista. :D Itsekään en näe kirjabloggaamista ansaintakeinona. Sen sijaan olen kanssasi samoilla linjoilla, että kirjabloggaamisen myötä on vastaan tullut aivan uusi maailma. On päässyt mukaan mahtaviin tilaisuuksiin ja on saanut tutustua uusiin, hienoihin ihmisiin. Lisäksi se, että itsekin aloitin kirjabloggaamisen sillä, että kirjoitan muistiin lukemieni kirjojen herättämät ajatukset. En edes tainnut tietää, että Suomessakin kirjabloggaajia löytyy. Kuvittelin naivisti olevani yksin, mutta toisaalta en edes ajatellut, että joku lukisi tekstejäni. Blogini olin tosin jo perustanut aiemmin. Halusin kirjoittaa muistiin elämän kummallisuuksia ja hauskoja sattumuksia. Vähitellen mukaan tulivat kirjat ja teatteri. Itselleni blogi on edelleen harrastus, koska ei tällaisella bloggaamisella ansaita. Pakko minun on ainakin käydä töissä. Lottovoitosta voi sen sijaan aina haaveilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Mannilainen! Lottovoitto tosiaan olisi poikaa :D

      Poista