sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kirjabloggaajien joulukalenteri 15.12.2013


Jouluun lienee ladattu juhlapyhistämme eniten erilaisia odotuksia ja paineita. Kaiken pitää olla täydellistä, komeroitten ja ullakon siivottuina ja lapset kauniisti puettuina laulelemassa kuusen ympärillä. Mainokset lataavat lisää paineita idyllisine kuvineen onnellisista sukuillallisista, joissa suloiset vanhukset ja silkkihapsiset lapset yhdessä syövät (äidin valmistamaa) lipeäkalaa itse valettujen kynttilöiden lempeässä valossa. Aattoillan kääntyessä kohti yötä koko perhe pelaa sovussa uutta lautapeliä tai lojuu uusissa yöasuissaan lukemassa pukin tuomia kirjoja samalla herkkuja somasti napostellen. Huomaa myös äidin viimeistelty meikki ja isän seksikäs parransänki.

Totuus vain on usein jotain ihan muuta. Idylli saattaa olla kaukana joulunvietosta tai se jää ainakin lyhyemmäksi ja jotenkin laimeammaksi kuin naistenlehtien kauniissa tunnelmakuvissa. Itse olen aina ihmetellyt, missä välissä kaikki ehtivät lukea lahjaksi saadut kirjat joulunpyhien aikana. Eihän siinä realistisesti ajatellen niin hirveästi ylimääräistä aikaa yleensä ole. Aatto kuluu vielä valmisteluissa ja ’pakollisissa’, perinteisissä kuvioissa. Käydään joulusaunassa ja hautausmaalla, syödään, avataan paketteja ja seurustellaan. Kun kaikki ’pakollinen’ on tehty, on ainakin meidän perheessämme harvalla enää voimia keskittyä kirjaan. Pyhät kuluvat usein sosiaalisten suhteiden hoitamiseen ja muuhun mukavaan. Kaksi vuotta sitten Tapani-myrsky vei meiltä sähköt kahdeksi päiväksi ja osoitti senkin, kuinka hankalaa on lukeminen kynttilän tai taskulampun valossa. Aikaa olisi kyllä ollut.

Olen ollut työni ansiosta vuosikymmeniä siinä onnellisessa asemassa, että minulla on ollut aina niin sanotut välipäivät lomaa, usein ihan loppiaisen yli asti. Niinä joutilaina välipäivinä olen oikeasti ehtinyt uppoutua kirjoihin sillä mainosten ja naistenlehtien kuvaamalla tavalla tuntikausiksikin kerrallaan. Takavuosilta muutamaan kirjaan on lähtemättömästi liittynyt tietty kuusentuoksuinen tunnelma, joka nousee mieleen, kun muistelen kyseisiä teoksia.

Usein olen hankkinut nämä uppoutumiskirjat itse itselleni lahjaksi tai pyytänyt joskus jopa kaupassa sormella osoittaen (”Tuon haluan lahjaksi! Osta.”) mieheltä joululahjaksi. Itse hankin ainakin Siri Hustvedtin ensimmäisen suomennoksen Kaikki mitä rakastin. Olin lukenut lehdistä useitakin kiittäviä arvioita ja kirjailijaa myös haastateltiin tiheään noihin aikoihin suomalaisissa lehdissä. Sain palkkioksi ammattiyhdistyksen aktiivitoiminnasta pienen lahjakortin kirjakauppaan, ja kävin sillä lunastamassa tämän kirjan itselleni heti joulun jälkeen. Vuosi oli 2007, ja muistan varsin hyvin vieläkin tuolloiset lukutunnelmat.

Ennakko-odotukseni olivat aika korkealla, enkä pettynyt yhtään. Suorastaan hurahdin kirjaan ja uppouduin sen maailmoihin antaumuksella. Olen kirjoittanut muistiinpanoihini uudenvuoden aattona näin: ”Kerrankin kunnon tarina, jossa on sekä syvyyttä että laajuutta.” Jätän tästä pois juoniselostuksen, joka pilaisi kirjan sellaisilta, jotka eivät sitä vielä ole lukeneet, mutta olen päättänyt muistiinpanoni näin: ”Kirjassa viehätti monikin asia. Henkilöt ovat mielenkiintoisia mutta realistisen tuntuisia. Heillä on historia. He ovat kiinnostuneita älyllisistä asioista. Hustvedt saa henkilöiden kautta myös valotettua teemojaan. Violet tutkii mm. hysteriaa ja muita vastaavia sairauksia. Niiden kautta Markin toimintakin saa lisää syvyyttä.”

Jälkikäteen ja kriittisesti ajatellen kirjassa on toki heikkoutensa. Erityisesti loppuosa on varsin hurjaa menoa, joka ei ole kaikkia kirjan lukeneita viehättänyt. Itse kuitenkin rakastuin kirjaan ehdoitta. Uskon myös, että osansa oli juuri sillä, että saatoin lukea kirjan lähes yhteen menoon, kunnolla keskittyen ja nautiskellen. Hustvedtista tuli kerta heitolla suosikkikirjailijani, vaikka myöhemmin suomennetut teokset eivät enää olekaan vetäneet vertoja tälle lukukokemukselle.

Vuonna 2008 sain joululahjaksi Ken Follettin järkälemäisen Maailma vailla loppua. (Tätä kirjaa osoitin sormella miehelle kirjakaupassa.) Lapset ivallisesti nimesivät teoksen Kirjaksi vailla loppua, mutta loppu tuli siitäkin kiitettävän nopeasti, sillä olen päivännyt muistiinpanoni jälleen uudenvuoden aattona. Sivuja jättiläisessä on 1078.

Taas ennakko-odotukset olivat korkealla, sillä muistikuvissani leijui vuosientakainen ahmimiskokemus Follettin Taivaan pilarien äärellä. Kyseessähän on tavallaan jatko-osa tuolle romaanille, vaikka oikeastaan voisi varmaan puhua ennemminkin sisar- tai rinnakkaisteoksesta. Vain tapahtumapaikka on sama Kingsbridge. Olen kirjannut muistiin keskeisimpiä juonikuvioita, mutta ne ovat nykysilmilleni melkoisen mitäänsanomattomia. Muistiin on vain jäänyt, miten kirja imaisi mukaansa kuin pyörremyrsky. Oivallinen välipäivien sulostuttaja! Minulla on muuten nyt omassa hyllyssä myös Taivaan pilareista otetun uuden painoksen versio. Kirjat painavat varmaan yli kaksi kiloa yhteensä… Jonakin jouluna voisin ne lukea vielä uudelleenkin. Ehkä.



Myös Kjell Westön romaanit Missä kuljimme kerran ja Älä käy yöhön yksin ovat olleet minun joulukirjojani. Kummankin parissa olen viihtynyt mainiosti, joskin ensin mainittu on edelleen oma Westö-suosikkini. Näidenkin kirjojen tyyli on sellainen, että rauhallinen ja uppoutumisen mahdollistava lukuaika ovat niille eduksi.

Tämän joulun uppoutumiskirja on vielä valitsematta. Se voisi olla jompikumpi jo aikoja sitten kirjastoista laahaamistani ja yhä uudelleen lainaamistani kirjoista. Ne ovat Ann-Marie MacDonaldin Linnuntietä ja Iris Murdochin Hyvä oppilas. Kummatkin olen lainannut blogisuositusten perusteella. Poplaari-blogin Pekka on esitellyt perusteellisesti Murdochin tuotannon. Kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa! MacDonaldin kirjasta taas löytyy hyvä bloggaus esimerkiksi Lumiomena-blogista. Myös kovasti kehuttu uutuuskirja Hugh Howeyn Siilo kiinnostaa monesta syystä, ja se vaikuttaisi olemukseltaan hyvinkin uppoutumiskirjaksi sopivalta. Kirjan on esitellyt mm. Booksy.



Mikä on ollut Sinun mieleenpainuvin joulukirjasi? Mitä aiot lukea tulevana jouluna? Entä mitä suosittelisit minulle täksi jouluksi?

Joulun ja uppoutumisen kunniaksi 
loppuun vielä arvonta. Koska joulu jo kolkuttelee niin lähellä, on osallistumisaika ennätyslyhyt: vain tämän päivän (15.12.) klo 18.00 asti. Arvon Laila Hirvisaaren Minä, Katariinan äänikirjana (16 cd:tä, kesto lähes 20 tuntia, lukijana Leena Pöysti) ja Me, Keisarinnan perinteisenä paperikirjana. 

Molemmat ovat arvostelukappaleina saatuja ja käytettyjä (äänikirja on kuunneltu pariin kertaan, kirja luettu kerran), mutta siistikuntoisia. Kirjat lähtevät siis samalle henkilölle, joten kuunneltavaa ja luettavaa riittää hyvin niin joulunpyhiksi kuin välipäiviksikin. Osallistuminen tapahtuu perinteisesti eli alle kommentin jättämällä. Muista mainita kommentissasi, että haluat osallistua arvontaan. Vain maininnan sisältävät kommentit osallistuvat! Jos osallistut anonyymina, jätä kommenttiin myös nimimerkki, jolla sinut tunnistaa. Arvon kirjapaketin vielä tänä iltana, ja mitä pikemmin saan voittajan yhteystiedot, sen pikemmin saan myös paketin postiin.

***
Arvonta on nyt suoritettu. Laskujeni mukaan arvontaan halusi osallistua kaikkiaan 26 henkilöä! Mahtavaa! Aikaa oli niukalti, mutta kirjapaketti selvästikin kiinnostava. Armoa tuntematon ja lahjomaton Onnetar antoi tällä kertaa voiton - Aletheialle! Onnittelut! Laitathan yhteystietosi nopsaan minulle osoitteeseen kirsi.htnn (at) gmail.com 

Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille sekä kaikille teille, jotka halusitte jakaa joululukemiskokemuksenne kanssani! Todella kivoja muistoja. Ryhdynkin tässä vastailu-urakkaan!

***
Tämä juttuni on osa kirjabloggaajien yhteistä joulukalenteria 2013. Eilen kalenteri aukesi blogissa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, ja huomenna Pinon päällimmäinen -blogissa. Mukavaa joulunodotusta kaikille!

76 kommenttia:

  1. Kiitos luukusta. Itse odotan joulun lukurauhaa malttamattomana, koska pidän opiskelutaukoa ja se mahdollistaa muun lukemisen. Ihana arvontapalkinto. Kuuntelin Katariinan aikanaan äänikirjana, Keisarinna on vielä lukematta/kuuntelematta. Osallistun arvontaan innosta hihkuen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä vain! Kaikesta tohinasta huolimatta joulu on varsin tervetullut hengähdystauko. Mukavia lukuhetkiä Sinullekin!

      Poista
  2. Minulle tulee mieleen vähän hassu joulun lukumuisto. Olimme tapaninpäivänä enon perheen luona kyläilemässä ja enoni oli saanut lahjaksi uusimman Alistair MacLeanin (en todellakaan muista, mikä oli kirjan nimi). Muiden seurustellessa luin kirjan; olin tuolloin noin 10-vuotias.
    Arvontaan en osallistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, kymmenvuotiaalle tytöllehän nuo MacLeanit olikin suunnattu :D Mutta luin kyllä ne kaikki itsekin, tosin hieman vanhempana.

      Poista
  3. Mieleenpainuvimmat joululahjakirjat ovat varhaisnuoruudessa saadut Anni Polvan Tiina-kirjat.

    En tiedä säästyvätkö kaikki jouluun asti vai ennatänkö jo ennemmin lukea Tarquin Hallin Vish Puri & nauruun kuolleen miehen tapaus, Kristina Ohlssonin Tuhatkaunot ja Varjelijat, Pasi Lönnin Viimeinen tili ja Lunastaja sekä Häkan Nesserin Herra Roosin tarina. Ja ehdottomasti jossain välissä vielä Päivi Alasalmen Joenjoen laulu.

    Osan näistä muistelen sinun jo lukeneen, mutta en tullut kurkanneeksi, mitkä kaikki. Mutta jos joku on lukematta, niin lue pois. On sitten kiva verrata taas omaa mielipidettä sinun arvioosi.

    Ja tietysti osallistun arvontaan. Aina kun on kirjoja tarjolla.

    t. Kirjakammarin täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että minäkin olen aikoinani Tiinoja myös joulunaikaan lukenut.
      Vish Purin toinen seikkailu on minulla vielä lukematta, samoin mainitsemistasi Lönnin ja Nesserin teokset. Pitääpä muistaa.

      Poista
  4. Olen käynyt itse jo kirjastossa lainaamassa joululukemista, ehkäpä joulupäivänä ehtii lukea. Tietenkin osallistun arvontaan, en ole edes lukenut Hirvisaarelta mitään, Hietaniemen ajoilta kyllä.

    VastaaPoista
  5. Kirja ja joulu kuuluvat yhteen. Kirjaa en muista mitä luin (lukupäiväkirjasta löytyisi) mutta sen muistan kun yksi lapsista oli just oppinut kirjoittamaan numerot; välillä poika tuli katsomaan mikä on sivunumero missä äiti lukee. Tämä pieni paperin pala jossa on haparoivilla vedoilla tehtyjä sivunumeroita on säilössä kotona kirjan välissä.
    Ja arvontaan osallistun.
    -Wille-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikuttava joulumuisto, kiitos sen jakamisesta! Kirjaisaa joulua teille! Kirjastommekin aukeaa vielä sopivasti hetkeksi ennen joulua.

      Poista
  6. Arvontaan pitää tietysti osallistua varsinkin kun Me, Keisarinna on vielä lukematta.

    Siilo on ehdottoman hyvä joululomalukemista, suosittelen. Vaikka itse sen tulinkin lukeneeksi jo tuossa syksyllä.

    Minun on vaikea muistaa yksittäistä joululomakirjaa, mutta usein on tullut ahmittua erilaisia dekkareita, jotain historiallista tai romanttista. Siis jotain sellaista vähän "kevyempää". Lapsena joulupukin kirjeessä oli aina pitkä lista kirjoja, joista useampi yleensä paketista löytyikin. Joulupäivän suurin nautinto oli avata joululahjaksi saatu suklaarasia ja uppoutua johonkin uuteen aarteeseen sohvalla kuusen vieressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Dekkareita on minulla kokonainen pino odottamassa, joten luulenpa, että pari niitäkin solahtaa tuossa joulunaikaan alas kurkusta (suklaan ohella).

      Poista
  7. Ihana luukku, Kirsi! Kaikki mitä rakastin on hieno romaani. Ja suosittelen uppoutumiskirjaksi tietenkin Linnuntietä, tosin Murdoch on omallakin lukulistallani.

    Minun mieleenpainuvin joulukirjani on omaan lukumakuuni nähden jossain määrin kevyt ja viihteellinen. Se on Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus. Sain sen jouluna, jolloin toivuin yhdestä isosta operaatiosta ja samalla opettelin muutamia asioita. Olin jo hyvässä kunnossa ja nautin kyllä joulusta, mutta kirjan myötä uppouduin täysin tarinan vietäväksi ja sen jälkeen löysin taas lukutoukkailun ilot. Siksi muisto Kolmannestatoista kertomuksesta ja tuosta joulusta on niin erityinen ja rakas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saapa nyt nähdä, mihin kirjaan sitten lopulta tulen tarttuneeksi.

      Hauskaa muuten, että otit esiin tuon Kolmannentoista kertomuksen. Se oli minulle varsinainen pettymyspannukakku. Mutta ymmärrän kyllä, että kuvailemassasi tilanteessa se on ollut juuri sopivaa lukulääkettä.

      Poista
  8. "Huomaa myös äidin viimeistelty meikki ja isän seksikäs parransänki." :D Ihan tuollaista harmoniaa en odota, kunhan jouluna olisi kaikilla suhteellisen hyvä mieli, vatsat täynnä ja enimmiltä (lasten) nahinoilta selvitty ;)

    Minä en useinkaan ehdi jouluaattona ja -päivänä lukea, joten en voi äkkiseltään nimetä mitään mieleenpainunutta joulukirjaa. Lapsuudenkodin jouluista tosin muistan sen ihanan tunnelman kun sai lukea sängyssä (joululahja)kirjaa pitkälle yöhön, usein kinkkuleipä ja tiikerikakkupala/pipari ja maitoa vieressä. Toki odotan enemmän kuin innokkaana kirjalahjoja, jotka minäkin usein vinkkaan aika suorasanaisesti. Itse asiassa tänä vuonna tilasin mieheni puolesta joululahjakirjani, maksoin laskun ja vein kirjan kaappiin odottamaan. En kuitenkaan suostu paketoimaan omaa lahjaani, säilyypä pieni jännitys aatoksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä olet hyvin huolehtinut ainakin omasta lahjastasi :) Toivottavasti myös sopivia lukuhetkiä löytyy.

      Poista
  9. En osallistu arvontaan, mutta kehaisen luukkua… :-) Oikein innolla odotan itsekin, että pääsen joululomalla lukemaan. Lukeminen on ehdottomasti osa joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ehdottomasti samaa mieltä! Ja ainakin sitten niihin välipäiviin.

      Poista
  10. Mieleenpainuvin joulukirja on varmaan ollut se Taru Sormusten Herrasta, jonka sain parin vuoden kerjäämisen jälkeen omaksi 14-vuotiaana. Eipä tarvinnut miettiä, mitä välipäivät tekisi. Isä taisi jotain jupista, ettei enää ikinä osta minulle mitään kirjoja, jos vetäydyn ne saatuani johonkin satumaailmoihin (!! Mur!) päiväkausiksi. :D

    Tänä jouluna luen varmaankin Nälkäpeliä, koska mieheni on vakaasti sitä mieltä, että minun pitää se lukea, ja samaisen ukon joululahjaksi minulle hankkimaa kirjaa joka saattaa olla tai olla olematta Finlandia-voittaja. :)

    Osallistun arvontaankin. Jee! Hieno luukku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) TSH olisi tosiaan mainio joulukirja! Jos siis en jo olisi sitä pariin kolmeen kertaan lukenut. Nälkäpeli ei oikein houkuta, vaikka pojan hyllystä sen löytäisikin vaivatta. Jännityksellä odotan, mitä pukki lopulta Sinulle tuo!

      Poista
  11. Osallistun tottakai arvontaan, ihana Kirsi! Hieno luukku, minulla olisi ensi viikolla edessä joulun ajan kirjojen valinta. Vaikeaa. Tiedän kyllä etten ehkä ehdi joulun aikaan paljoa lukea, mutta aina täytyy varautua. Ettei vaan tule sellaista hetkeä, ettei olisi mitään luettavaa. Kauhea ajatus! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan olisi! Mutta onneksi kirjastosta voi lainata myös ihan vain varalle kaikkea mukavaa.

      Poista
  12. Minulla on kolme kirjaa hankittuna itselleni lahjaksi. Ne ovat olleet jo niin kauan piilossa, että en muista mitä kirjoja ne ovat, mutta ostaessa tiesin, että hieno elämys on edessä, kuusen katveessa nojatuolissa ja välillä sohvalla pötköllään. Mieheltä olen toivonut Kreetta Onkelin nuorten kirjaa "Poika joka menetti muistinsa", koska sen aihe kiinnostaa kuten itse kirjailijakin, jolta olen odottanut "Ilosen talon" jälkeen jotakin vastaavaa.

    Yhtenä jouluna suuri kyynelet nostattava elämys oli Markus Zusakin Kirjavaras, jota ostin myös pari kappaletta lahjaksi. Kirjaa lukiessa sain vielä mielihyvää siitä, että totesin antaneeni lahjaksi hyvän kirjan.

    Olen samaa mieltä Kirsi tuosta mainosten "joutilas joulu" -idyllistä. Ei se kyllä ruuhkavuosiaan elävälle ihmiselle ole mahdollista. Se kuvaa jotain mennyttä maailmaa, mutta voihan sitä nykyihminenkin (yrittää) viettää tunnin verran ja palata sitten taas hyörimään. Itselläni on eläkeläisenä paljon aikaa, mutta muistan kyllä ajan, jolloin lukemishetkeä sai odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkelilta minä en ole Ilosen talon lisäksi lukenut kuin Beigen, joka oli pieni pettymys. Mutta tuo nuortenkirja kyllä kiinnostaisi.

      Hyvä tietää, että Kirjavaras kannattaa lukea, se nimittäin majailee tuolla hyllyssäni :)

      Poista
    2. Minä olen myös lukenut Beigen ja sen lisäksi romaanit Kotirouva ja Kutsumus, jotka eivät myöskään sytyttäneet.

      Kirjavaras on hieno kirja, kauheita asioita sadun muodossa kevyesti. Siitä jäi surumielinen ja onnellinen olo.

      Poista
  13. "Huomaa myös äidin viimeistelty meikki ja isän seksikäs parransänki." Ja jos mainoksia on uskominen, niin perheen naiset istuvat sohvalla pelkissä alusvaatteissa :)
    Mieleenpainuvin joulukirja on "Missä kuljimme kerran", jonka luin joulupäivän ratoksi. Sitä ei vaan voinut jättää kesken.
    Osallistun arvontaa. Yritän voittaa Hirvisaari-allergiani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Westö-kokemus on siis meillä varsin samankaltainen!

      Katariinat muuten lienevät varsin erilaista Hirvisaarta, suosittelen kokeilemaan.

      Poista
  14. Varsinkin lapsena käytin suuren osan lomasta joululahjakirjojen lukemiseen, sillä vietin joululomat isäni luona ja isä ei kovin pitkiä joululomia pitänyt. Melko pian joulun jälkeen olinkin jo isäni työpaikalla kirjan kanssa, jollen ollut päässyt viettämään päivää jonkun lähellä asuvan kaverini luokse. Ennen lukemaan oppimista "suunnittelin" isäni työpäivien ajan värikkäitä ovia (ei taida olla vaikea arvata, millaisessa firmassa isäni on töissä), joissa oli luukkuja kaiken maailman eläimille. Sitten kun opin lukemaan, loppui ovien suunnittelu ja alkoi kirjakasojen mukanaan raahaaminen. Kaikkein ikimuistoisin ja vaikuttavin joulukirjani on ollut Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi. Sain sen kahdeksanvuotiaana joululahjaksi ja luin kirjan joululoman aikana moneen kertaan, koska se oli niin vaikuttava. En muista, että mikään muu joululahjaksi saamani kirja olisi ollut niin hyvä, että se olisi pitänyt lukea monta kertaa peräkkäin uudelleen.

    En ole ihan varma vielä, minkä kirjojen lukeminen sijoittuu joulupyhien aikaan. Todennäköisesti Koshun Takamin Battle Royalen, Catherine Fisherin Incarceronin ja Asko Sahlbergin Herodeksen aion ainakin joululoman aikana lukea, jos ehdin.

    No joulun aikaan olisi aikaa vaikka lukea Haruki Murakamin 1Q84, jonka kolmannen osan sain juuri päätökseen ja jota suosittelen lämpimästi. Osallistun arvontaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsena lukemiseen muuten tuntuu ylipäätään kuuluvan tuo uudelleen ja uudelleen samojen kirjojen lukeminen. Jotkut kirjat ovat suorastaan kuluneet puhki ihan lukemalla.

      Sinulla tuntuu olevan varsin tuhdit eväät joulun varalle :)

      Poista
  15. Hei Kirsi, haluan osallistua arvontaan! Nuorempana nautin jouluyön rauhasta. Kun muut olivat jo nukkumassa, luin sohvannurkassa kuusen kainalossa jotain lahjaksi saamaani kirjaa ja napostelin suklaata... Pikkutunneille luin, en sentään ihan aamunkoittoon... Yksi erityisesti mieleen jääneistä on Orhan Pamukin Istanbul. Nykyään olen niin vanha ja väsynyt, että simahdan aattona viimeistään puolen yön aikaan ja koko muu perhe jaksaa valvoa paljon pidempään :).

    VastaaPoista
  16. Jee, kiitos linkityksestä! Murdoch ja MacDonald sopivat varmasti molemmat tarkoitukseen, houkuttelevat uppoutumaan.

    Mieleenpainuvin kirjajouluni oli vuonna 1998, jolloin sain lahjaksi Nick Hornbyn High Fidelityn ja John Irvingin A Prayer for Owen Meanyn. Kumpikin on top 10 -listallani. Tulevana jouluna minulla ei ole ylimääräisiä vapaapäiviä, joten taidan lukea vain ihan normaalisti mitä sattuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eip kestä! Murdoch-juttusikin on todella vaikuttava! Irving muuten on myös mitä parhainta joululuettavaa. Minulla olisikin tuo Minä olen monta vielä korkkaamatta.

      Poista
  17. Voi viimeistelty meikki ja parransänki sentään! :)
    Minulle tulee jouluisena lukumuistona mieleen ensimmäisenä Elvis-elämäkerran ensimmäinen osa, jonka sain enolta lahjaksi jouluna -98. Asuin vielä kotona, eikä minun tarvinnut kantaa suurempaa vastuuta ruoanlaitosta tai muustakaan, joten sain lukea ihan niin paljon kuin halusin.

    Tänä jouluna saan (itseltäni) lahjaksi ison pinon kirjoja ja haaveilen lukevani Muumi-kirjoja. Saa nähdä, miten paljon muilta puuhilta jää aikaa itse lukemiselle.

    Sinulle voisin suositella joulukirjaksi vaikkapa Maeve Binchyn uusinta/viimeistä kirjaa, Seitsemän talvista päivää. Se ei ole maailman syvällisintä tai laadukkaintakaan kirjallisuutta, mutta sitäkin lämminhenkisempää ja talveen sopivaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Binchyä en olekaan koskaan lukenut.

      Poista
  18. Olipas tässä rehellinen luukku, jes! Tykkäsin kovasti keksimästäsi ideasta!
    Luulin olevani ainoa, joka on ihan poikki joulupäivien tohinoista, että loppuilta menee vain mässäillessä ja joululeffoja katsellessa. Tosin joka joulu on aina erilainen, joskus saattaa jaksaakin :)
    Itse vietän tänä vuonna kunnon parin viikon joululoman ja odotan innolla mitä kaikkia romaaneja ehdinkään lukemaan.. Puolisolle olen kyllä sanonut, että haluaisin kovasti lahjaksi Murakamin 1Q84-trilogian, joka oli Akateemisessa tarjouksessakin mutta saa nähdä :D

    Niin ja osallistun arvontaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voivoi, joulu on varsin raskastakin aikaa :) Ainakin minulle, joka kärsin myös lievästä kaamosväsymyksestä. Mutta kunhan pyhät lopulta koittavat ja 'pahin' on ohi, on yleensä ihan rattoisaa ja leppoisaa.

      Toivottavasti Murakami-jättiöläinen sieltä lävähtää! Ainakin sitten tiedämme, mitä Anni tekee jouluna, uutenavuotena, loppiaisena... :D

      Poista
  19. Osallistun mielelläni arvontaan! Kirjahyllystäni puuttuu Hirvisaaren teoksista vain muutama, joista yksi on juuri tämä uusin. Äänikirjoja ei vielä olekaan. :)

    Mieleenpainuvin joulukirjani... Muistan hyvin elävästi kun sain joululahjaksi Taru Sormusten herrasta -trilogian joskus yläasteikäisenä. Siinä se joulu sitten menikin, makasin sängyllä milloin missäkin asennossa (kaikki kolme kirjaa olivat tosiaan yksissä kansissa, joten mukavan asennon löytäminen pitkäksi aikaa oli mahdotonta) ja söin joululahjasuklaita. :) Tänä jouluna palaan luultavasti nyt vuoden tauon jälkeen (sain vihdoin opintokokonaisuuden valmiiksi eikä tenttikirjoja enää ole pinon päällimmäisenä) Päätalojen pariin, käyn vihdoin Iijoki-sarjan kimppuun luettuani muut Päätaloni. Vietän joulua paikassa, jossa on lähes täydellinen Päätalo-kokoelma, joten käytän tilaisuutta heti hyväkseni. ;)

    - Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TSH onkin mitä parhain tähän tarkoitukseen! Pari joulua sitten kuuntelin sitä äänikirjoina, ja kokemus oli mainio sekin.
      Sain juuri viikolla ensimmäisen Päätaloni päätökseen. Positiivinen kokemus, mutta ei sentään saanut minua vielä Iijoki-sarjaan siirtymään :D

      Poista
  20. Meidän isällä oli tapana ennen joulua ottaa minut mukaansa kirkonkylän kirjakauppaan ja siellä yhdessä valittiin jokaiselle, myös minulle, joulukirja. Tästä on nyt yli 50 vuotta aikaa, joten aika monta joulukirjaa on tullut luettua. Luen muutenkin niin tavattoman paljon että mitään yksittäistä kirjaa en taida muistaa enää. Viime jouluina olen puolisolta saanut uuden P.D.Jamesin suomennoksen, koska se on ollut yleensä takuuvarma nakki. Jos pitää vähän älyllisimmistä rikosromaaneista, joissa veri ja sisälmykset eivät roisku jokaisella sivulla, suosittelen kovasti tutustumaan.
    Toivottavasti saan uuden myös täksi jouluksi, mutta kaiken varalta haluan osallistua arvontaan, en ole Hirvisaarta lukenut ollenkaan, ainoastaan joskus äidiltä lainattuja Hietamiehiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P. D. Jamesin kirjat ovatkin muuten varsin oivallisia pyhien sulostuttajia, eivät todellakaan liian raakoja. Tuo jouluperinteenne on suorastaan kadehdittava! Sen soisi leviävän ja periytyvän.

      Poista
  21. Ihana luukku. Minäkin haluan osallistua arvontaan. Luen paljon dekkareita, mutta joulun pyhiksi olen varannut Sari Luhtasen kaksi rakkausromaania: Tuulin viemää ja Kaikkea kaunista. Lämpimän glögin, suklaarasian ja hyvän hömppäkirjan kanssa sohvan nurkkaan peiton alle kun talo on hiljentynyt ja lapset nukahtaneet yöunille. Siitä ei aaton (tai joulunpyhien) myöhäisilta voi enää parantua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, kuulostaa aivan oivalliselta suunnitelmalta! Mukavia hetkiä Sinulle!

      Poista
  22. Olisi hienoa vastata joku suuri klassikko, mutta nyt tulee mieleen vain se joulu, kun isoveljeni osti koko kuusihenkiselle perheelle lahjaksi Viivi ja Wagner -sarjakuvakirjoja. Koko loma sitten luettiin Viiviä ja Wagneria. Siinä kyllä viihtyi hyvin :)
    Tänä jouluna aion lukea muutaman hyllyni kirjan ennen aatoa ja aaton jälkeen toivon mukaan olen saanut lahjaksi kirjan johon paneudun. Ehkä Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa tai Johanna Sinisalon Auringon ydin.
    Olen arvonnassa mukana. Laila Hirvisaarta on ennenkin luettu, olisi kiva lukea/kuunnella lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klassikoita olen noina aikoina pyrkinyt välttämään... ei vaan, eivät vain ole sattuneet käsille. Jotenkin valintani myös paljastavat, että joulun hengähdystauko on monessa mielessä ollut tarpeen, ja viihteelle on ollut tilausta.
      Auringon ydin on muuten lukulistallani, ja Sielut on kesken (tosin varmaan lykkääntyy jonnekin kevääseen).

      Poista
  23. Osallistun arvontaan! Mieleeni ei ole jäänyt yksittäistä kirjaa, saan joka joulu kirjoja lahjaksi, lähinnä dekkareita, ja niitä olen mielelläni joululomalla lukenut. Toivon, että saan myös tänä jouluna ainakin yhden kirjan lahjaksi, genrellä ei niin väliä, kunhan ei scifiä!
    -LeenaP-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Miksi et scifistä pidä? No, en minäkään kaikesta scifistä jaksa innostua, mutta monet sen liepeille sijottuvat ovat olleet todella hyviä. Esimerkiksi Johanna Sinisalon teokset ovat olleet kaikki mieleeni, ja Auringon ydin olisi tarkoitus lukea piakkoin.

      Poista
  24. KIva luukku. Itse en vielä tiedä mtiä joulun alla luen, mutta joko jotain kivaa omasta hyllystä tai sitten jos pukki jotain tuo ;)

    Arvontaan en osallistu tällä kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omassa hyllyssä on hyvä olla aina varuiksi jotakin!

      Poista
  25. Mukava luukku! Haluan osallistua arvontaan. Mieleenpainuneinta yhtä joulukirjaa ei ole. Se oli aina se, jonka nuorempana joka jouluna sain. Nyt aikuisena en ole yleensä onnistunut aloittamaan lahjakirjojen lukemista jouluna, lapsena ja nuorena kyllä. Käperryin lahjakirjan ja lahjasuklaan kanssa omaan maailmaani enkä kuullut tai nähnyt ympäröivää maailmaa tuntiin, pariin. Tänä jouluna luen luultavasti Robert Galbraithin Käen kutsua. Paljon lukevalle on vaikea mitään suositella... Margaret Atwood? Alice Munro? Carol Shields? Kate Atkinson?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon Käen kutsun olen päättänyt suoda itselleni Elisa Kirjan äänikirjaversiona, kunhan saan ensin kuunneltua Enkelintekijän loppuun. Atwoodia, Munroa, Shieldsia ja Atkinsonia olen kaikki lukenut ja pidän hurjasti. Onneksi jokaiselta on vielä monta kirjaa lukemattkin.

      Poista
  26. En muuten onnistunut kommentoimaan wordpress-tunnuksella, vaikka se tuossa pudotusvalikossa on vaihtoehtona.

    VastaaPoista
  27. Ihana luukku! Lukeminen kuuluu jouluun - vähintään niissä mielikuvissa. Eihän sitä käytännössä joulunpyhinä läheskään aina ehdi käytännössä kauheasti lukea, mutta meidän perheessämme ainakin joulupäivän aamu on perinteisesti ollut sellainen, että kaikki vetäytyvät johonkin omaan nurkkaansa kirjan ja herkkujen kanssa (tosin veljeni valitsivat kirjan sijaan kyllä jonkun pelin).

    Viime jouluna käytin melkein koko joulupäivän lukemalla Cunninghamin Illan tullen -kirjaa, ja se oli aivan unelmaisen ihanaa! Toinen jouluinen kirjamuisto on parin vuoden takaa, jolloin luin Westön Missä kuljimme -kirjaa: sekin sopi jouluun erinomaisesti.

    Hyviä joulun lukuhetkiä! (En osallistu arvontaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluaamuperinteenne kuulostaa aivan ihanalta! Jaamme näemmä myös Westö-joulukokemuksen :D

      Poista
  28. Lukeminen kyllä niin kuuluu jouluun. Odotan itsekkin välipäivien suomaa lukuaikaa, vaikka kirjaa en ole vielä valinnut.
    osallistun arvontaan, sillä nuo kirjat kiinostaa. Ehkäpä hyvällä tuurilla niistä tulee minun tämän vuoden joulukirjat.

    terveisin kirjoihin kadonnut blogin aletheia, joka ei luurilla pääse kirjautumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut, Aletheia! Sinä sitten korjasit tällä kertaa kirjapotin!

      Poista
  29. Mieleenpainuvimmat joulukirjamuistot liittyvät lapsuuteen (varhaisnuoruuteen), kun vielä oli aikaa lukea joulunpyhinä. Yhtenä jouluna sain Alcottin Kahdeksan serkusta & Kun ruusu puhkeaa sekä Montgomeryn Sateenkaarinotkon ja Kotikunnaan Rillan, oi sitä iloa!

    Tänä jouluna/välipäivinä toivoisin ehtiväni lukemaan Westön Missä kuljimme kerran ja Kangastus 38:n, jotka molemmat olen ostanut itselleni etukäteen.

    Osallistun arvontaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onpa ollut oikea tyttökirjaklassikkoputki! Noita samaisia kirjoja minäkin taisin aikoinani saada lahjaksi, en tosin kaikkia kerralla!
      Westö on takuuvarma joulukirjavalinta. Nautinnollisia pyhiä!

      Poista
  30. Onpa tosi ihanaa seurata joulukalenteria tänäkin vuonna, miten erilaisia ja tunnelmallisia luukkuja eri bloggaajat ovat luoneet. :) Ihan innolla odottaa joka päivä uutta seikkailua! ♥

    Minun joulunviettoni poikkeaa varmaan monesta muusta, sillä vaikka ennen joulu olikin lempiaikaani, nykyinen kaupallisuuden huntu painaa raskaana ja lähinnä vaan yritän selvitä tästä vuodenajasta. Viimeistään lokakuussa kauppoihin ilmestyvät suklaakalenterit yms. krääsä ja huono joulumusiikki, joka soitetaan ihan liian kovalla kiristävät pinnaa. Tänä vuonna seminaaritöiden kirjoittaminen on kuitenkin estänyt turhasta ärtymisen, kun päässä on ollut muutakin ajateltavaa kuin ostoshelvetit.

    Pidän siis joulun juhlan ideasta: ollaan läheisten kanssa, syödään ja muistellaan mennyttä vuotta, vaihdetaan pieniä lahjoja ja ollaan vaan. Mutta joillakin läheisilläni joulussa on erilainen sävy: esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa ahjoja arvostamattomat ja silti lisää pyytävät lapset tai jotkin traditiot (vaikkapa hautausmaalla käyminen) eivät ole minun juttuni. Tahdon vain rauhoittua hyvää ruokaa täynnä olevan vatsan kanssa hyvän kirjan ääreen.

    Ja tänä vuonna toivon sydämeni pohjasta, että pääsen toteuttamaan itseäni. menemme avoppini, mieheni ja hänen siskonsa kanssa mökille jouluksi. Siellä pitäisi sitten kuuden aikuisen ja yhden alle vuoden vanhan lapsen viettää aikaansa. Onneksi minä ja mieheni saamme talon yläkerran. On sentään jokin alue, jossa omaa rauhaa silloinkin, kun lapsi herää yöllä huutamaan nälkäänsä ja närkää vaippaansa. Täytyy toivoa, että lomasta tulee ihana, kirjat ainakin on jo valittu. :)

    Osallistun arvontaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti lomasuunnitelmanne toteutuu, ja voit rauhassa nautiskella pyhänseudusta! Kaupallisuus saattaa tosiaan ahdistaa moniakin, kun tuputtaminen tuntuu alkavan vuosi vuodelta yhä aikaisemmin.

      Poista
  31. Viime jouluna sain ystävältäni lahjaksi Sarah Winmanin Kani nimeltä jumala. En ollut törmännyt kirjaan missään, joten lukukokemukselta en tiennyt mitä odottaa. Luin kirjan kolmessa tunnissa, se imaisi mukaansa enkä voinut lopettaa. Ja kun kirja loppui, olin kuin krapulassa. Mietin oikeasti, että luenko kirjan heti perään uudestaan kun en olisi tulla tarinasta pois.
    Osallistun arvontaan.

    OutiS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Kani nimeltä jumala onkin mitä parhain ahmimisromaani! Pidin siitä myös, vaikka mitään suuria tunteita se ei herättänytkään. Tunnistan myös tuon krapulaolon kunnon lukuputken jälkeen :D

      Poista
  32. Kiva joulukalenteri! Haluan osallistua arvontaan. Odotan joululomaa ja rauhallista lukuaikaa . Ei yhtään esseetä tai tekstitaitovastausta vaan romaaneja!!! Westöllä aloitan ja sitten jatkan muilla kotimaisilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oikein rauhallista ja rentouttavaa joulua Sinulle ja koko perheelle! Westö onkin mitä parhainta jouluseuraa :)

      Poista
  33. Tänä jouluna olen itselleni valinnut joululahjakirjaksi Pauliina Rauhalan Taivaslaulun. Osin sen jo kirjamessuilta ja annoin miehelleni paketoitavaksi. Sinnikkäästi odotan jouluun saakka, vaikka kirjasta on kohuttu joka paikasta koko syksy. Joka vuosi toivon mieheltäni joululahjakirjaa ja annan yleensä hänelle muutaman vaihtoehdon, joista valita, jotta saan yllätyksen. Tämä vuosi oli poikkeus, en antanut vaihtoehtoja. Viime jouluna sain Agatha Christien Grand Tourin.
    Unohtumattomin joululukumuisto on, kun joskus lapsena sain (tai saattoi se olla sisarusten kanssa yhteinenkin lahja) Valittujen paljojen Suuren satukirjan. Se oli paksu ja iso, mutta luin sen melkein kerralla läpi ja melkein koko jouluyö taisi mennä
    Osallistun arvontaan.
    Kiitos kivasta kirjablogista. t. Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että olet käynyt blogiani lukemassa, Merja! Ilman lukijoita tuskin olisin kolmea vuotta tätä harrastusta jaksanut pitää yllä :)
      Oletpa tehnyt hyvän joulukirjavalinnan! Toivottavasti pidät edes puoleksi yhtä paljon kuin minä.

      Poista
  34. Itsekin olen ihmetellyt tuota samaa: miten muka jouluna ehtii lukea? Ainakin laisemme lapseton pariskunta, jonka kummankin vanhemmat ovat eronneet, suhaa hullun lailla ympäri Uuttamaata ja Päijät-Hämettä, ettei vaan kenenkään tulisi lisään mielensäpahoittajia :) No, tämä on toki kärjistetysti sanottu, sillä nykyisin jopa pidän joulunajasta - mutta enemmän joulunALUSajasta ja välipäivistä kuin itse pyhistä.

    Joulukirjamuistona minulla on jouluni Pentinkulmalla. Lainasin Linnan Pohjantähti-trilogian työpaikkani kirjastosta joululoman ajaksi, kun tiesin viettäväni välipäivät itsekseni. Luin aamusta yömyöhään, nukahdin kirjan viereen, ja heti herättyäni haparoin kirjan käsiini. Tunnelmaa on vaikea kuvata. Kirja tekei lähtemättömän vaikutuksen, vaikka olin elokuvankin useasti nähnyt.

    Osallistun mieluusti arvontaan samalla julkisesti tunnustaen, etten ole koskaan lukenut yhtään Hirvisaaren enkä Hietamiehenkään kirjaa. Olisiko nyt aika?

    Rentouttavaa joulunaikaa, Kirsi!

    Toivottaa
    Jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rauhallista ryntäilyä Sinullekin :D
      Joidenkin kirjojen kanssa toivoisi voivansa vielä palata neitseelliseen lukukokemukseen, vaikka TPA teki kyllä varsin ravistelevan vaikutuksen vielä kolmannellakin lukukerralla.

      Poista
  35. Terry Pratchettin seurassa, muistaakseni Noitasiskot, olen jouluna nauranut vatsani kipeäksi. Joulunaikaan en kyllä yleensä ehdi pahemmin lukea. Tänä jouluna toivon pääseväni ainakin aloittamaan Finlandiaehdokkaita Herodes ja Rasputin. Saattaapi kyllä pukki tuoda yllätyksiä tuohon suunnitelmaan. Osallistun arvontaan sillä Katariina on haluan lukea listallani vaikka en Hirvisaaresta muuten niin välitäkkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katariina on minun mielestäni Hirvisaaren pääteos, ainakin toistaiseksi, vaikka en läheskään kaikkea ole häneltä lukenut. Herodes vaikuttaa oivalliselta joulukirjavalinnalta!

      Poista
  36. Huomenta! Täältä yötyöläinenkin heräsi tähän päivään, ja tulee osallistumaan arvontaan aivan viime minuutilla! :D Ihana luukku. Minun mieleenpainuvin lukujouluni taitaa olla muutaman vuoden takaa, kun olin Gabaldon-putkessa ja luin joulun tienoilla Sudenkorentoa, joka sai unohtamaan kaiken muun, myös sen että on joulu. :) Tänä vuonna minun joulukirjanani on ainakin Murakamin 1Q84, mutta koska sen aion lukea jo alkavalla joulunalusviikolla, ehtinen lukea jouluna vielä jotain muuta (olen harkinnut Adichien Kotiinpalaajia tai Pelon Jokapäiväistä elämää, katsotaan nyt). Aattoiltana tosin alkaa viiden yön työputki, joten siitä eteenpäin päivittäistä lukuaikaa on vain vähän.

    Ihanaa joulunalusviikkoa ja mukavia jouluisia lukuhetkiä sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta vain! Todellinen viime hetken osallistuminen :)

      Nyt kun sanoit, niin tosiaan, Gabaldonin sarjan aloitusosankin (Muukalaine) olen ahminut joululomalla 2002! Varsin sovelias oli sekin. Senkin olin itse itselleni varta vasten hankkinut. Murakamin jättiläisteos voisi sekin sopia pirtaani, sillä Norwegian Wood oli ihan kelvollinen. Sain tänään iltapäivällä Kotiinpalaajat luettua, ja pidin kovasti. Uskon Sinunkin pitävän! Pelon kirjasta minun lienee turha tässä edes puhua :D

      Poista
  37. Kiitos luukusta, Kirsi! Muistin nuoruuteni joululomat, joista yhtenä ahmin Sinuhen ja toisena Anna Kareninan. Vastaavia järkäleitä en ole tainnut joululomalla enää sen jälkeen lukea, viime joulunakin ahmin monta hyvää, mm. Nälkävuoden ja Jään. Hieno loma! Tänä vuonna on luvassa järkäle, Herodes, joten tunnelma on taattu...

    Ihanaa joulua, Sinulle, Kirsi! Hyviä lukuhetkiä sosiaalisten suhteiden keskelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin Sinulle! Herodes vaikuttaa ainakin ulkoiselta olemukseltaan juuri sopivalta joulukirjalta.

      Poista