maanantai 23. huhtikuuta 2012

Tuomas Kyrö: Miniä




Mielensäpahoittaja vei viime vuonna sydämeni ja ihastuin myös Mielensäpahoittajaan ja ruskeaankastikkeeseen. Miniään suhtauduin aluksi epäillen, mutta sekin onnistui hivuttautumaan suosiooni. Ajattelin, että Miniä on jo hyvän idean ryöstöviljelyä. Ehkä se sitä onkin, mutta silti tykkäsin. Kyrö nyt vain osaa kirjoittaa sydämeenkäyvästi, samalla kertaa humoristisesti ja oivaltavasti, lämpimästi ja ymmärtäen.
                                                                                                    
Miniässä ääneen pääsee sysisuomalaisen appiukon, mielensäpahoittajan, pojan vaimo. Miniä joutuu myrskynsilmään, kun mies lähettää nilkkansa teloneen isänsä taksikyydillä Espooseen ja jää itse järjestelemään tämän asioita kotipuoleen. On käytettävä Eskortti huollossa ja syötettävä äitiä vuodeosastolla. Suur-Helsingissä elämänkatsomukset ja
-tavat törmäävät. Mokkamaasteria ei löydy mistään, kun kukaan ei enää juo tavallista kahvia. Perunatkin appi on tuonut mukanaan, kymmenen kiloa, että riittää.

Liisan hyvin suunniteltu viikonloppu ajautuu hallitsemattomaan kaaokseen, kun työpaikalta ilmoitetaan, että maanantaiksi odotetut venäläisasiakkaat ovatkin jo melkein lentokentällä. On improvisoitava, ja niin Liisa tekee, vaikka hirvittää. Nilkuttava appiukko esitellään paikallistuntevaksi asiantuntijaksi, joka konsultoi firmaa. Yllättäen venäläiset ihastuvat eivätkä vihastu.

Miniän ja apen välit ovat olleet huononlaiset aina, ainakin miniästä niin tuntuu. Mitään ei oikein ole koskaan osannut tehdä appivanhempien silmissä oikein. Ainakaan sitä ei ole myönnetty. Miellyttää silti haluaisi. Halauskampanjaakin miniä on jatkanut kohta parikymmentä vuotta. Melko laihoin tuloksin.

Mielensäpahoittajat lukeneelle kuviot ovat selvät, ja uskoisin, että Miniän voi mainiosti lukea ilman niitäkin. Perusajatus valkenee kyllä. Appi on syntynyt 1920-luvun lopulla, tehnyt melkein kaiken aina itse, elänyt tarkasti ja säästeliäästi. Niin pitää elää. Muu on haihattelua. Puhuminen ei kuulu kommunikointivälineistöön. Yrmyn kuoren alla on kuitenkin piilossa hellä sydän. Lopussa miniä kertoo vierailleen, miten upeasti appi käy syöttämässä vaimoaan kolmesti viikossa.

Appiukko nostaa anopin vilttiä ylemmäs, etsii radiosta sen kanavan jolta tulee hiihtoa ja syöttäessään puhuu hiihdosta poikani kanssa. Miten tänä talvena on suomalaisilla menny ja miksi norjalaisilla menee aina hyvin. Hän kokeilee luontevasti minkä lämpöinen on keitto, minkä kokoiset sinne jätetyt juurekset, pystyykö hampaaton suu syömään. Saisi monta rakkausromaania kirjoittaa, että sen hiihtokisa-syöttämishetken ylittäisi.

Tuomas Kyrön Miniä on ensimmäinen kirjan ja ruusun päivän kirja. Ideana on, että jokainen tänään Kirjakauppaliiton jäsenliikkeistä yli kymmenellä eurolla kirjoja ostanut asiakas on saanut tämän kirjan kaupanpäälle. Kirjaa ei ole ollut myynnissä erikseen, eikä sitä ole tarkoitus myydä tämän päivän jälkeen. Kytkykauppaa siis, mutta minusta ihan kiva idea, joka on tuonut kaivattua vipinää jo hieman kuivahtamassa olleeseen kirjan ja ruusun päivään. Se on myös siten tasapuolinen, että kirjoja on saanut myös tekemällä tämän päivän aikana tilauksia nettikaupasta. Ei ole ollut pakko lähteä Helsinkiin tai muualle suuriin taajamiin Kuka tahansa on siis voinut kirjan hankkia, ainakin noin ylipäätään. Kirjasta voi myös keskustella Facebookin Suomen suurin lukupiiri -sivulla. Toivottavasti tästä tulee perinne!

Tuomas Kyrö: Miniä   
Kirjakauppaliitto 2012. 122 s.

P.S. Kaikillehan tätä ei sitten riittänyt, onneksi ehdin omani saada!

17 kommenttia:

  1. Tämä on eka postaus, jonka näin.

    Sain justiinsa itsekin kirjan käsiini, mutta luen sen vasta kesällä, kuten olin päättänyt, mutta en lue postauksia, sen vilkuilin, että olit pitänyt :)

    Toivottavasti monisi olisi tukenut kirjakauppoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pidin, vaikka ensin epäilinkin. Kirjakaupat ovat tukensa ansainneet, eikä kympin panos minusta ole liikaa.

      Poista
  2. Kuulostaa hyvältä. Kyrö osaa. Ja tuo idea..tuo idea. Miniä tullee olemaan hyvin arvokas kirja, jos se jollakin on omana käsissään, tuon myyntikikan (tai -kikattomuuden) takia. Saakohan Miniää kirjastosta kuitenkin..?

    Anyways Kyrö on minulle samaa kuin Rimminen: nautittava tarinankertoja. Sellainen äijämäinen ja samalla terävä ja letkeä. Tämä kuulostaa hieman samalta.

    VastaaPoista
  3. Oi, olitpa nopea! Minä odottelen yhä omaa kappalettani saapuvaksi kotiin mutta pianpian, pääsen tämän pariin :).

    VastaaPoista
  4. Hauska idea! Itse puntaroin kovin, olenko markkinavoimien vietävissä ja kirjakaupastahan minä itseni sitten löysin ja kassin pohjalta löytyi kaksi Kyröä. Kauan eläköön kotimainen kirjallisuus! ; )

    VastaaPoista
  5. Minun Miniäni on vasta matkalla verkkokaupasta (toivottavasti) joten kirjasta en osaa kommentoida mitään. Idea on kuitenkin mainio, tämmöiset tempaukset ovat oikein paikallaan!!

    VastaaPoista
  6. Olipa kiinnostavaa lukea postaus Miniästä. Itse kävin kirjakaupassa tänään hypistelemässä yhtä jos toista kirjaa, mutta mitään ei lopulta tarttunut mukaan -edes kylkiäinen ei huokuttanut. Ehkä olisi kannattanut sittenkin jotain ostaa, päättelin postauksestasi.

    VastaaPoista
  7. Aamusella näytti Suomalaisessa täällä Oulussakin käyvän ovi tiuhaan ja huomasin monen asiakkaan päätyvän kahteen Kyröön -minä mukaanlukien. ;-)Päädyin lukemaan tätä Miniää ensin (taidan vielä tänään lukia loppuun) ennen Ruskeaa kastiketta (ensimmäisen Mielensäpahoittajan olen lukenut). Vaikka Miniässä kierretäänkin vanhaa ideaa, niin sinunlaillasi myös minä olen nauttinut suuresti lukemisesta. Juuri tätä minä ja lukujumini tarvitsemme: kevyttä, huumoria ja nopealukuisuutta. Kiitos siis Kyrölle. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *kierrätetään. Korjaan omia kirjoitusmokiani. :-D

      Poista
  8. Maanantai aamuna kuulin uutisesta aamuteeveestä.Kyllä minä niin ilahuin kun tajusin että kaksi saa yhyren hinnal. Menin sit suamalaisee ja sokkona ostin Marian Keyes ja kylkiäiseks tuli tää Kyrö.

    VastaaPoista
  9. Sivuja on vähän yli sata, mikä harmittaa kun joutuu jarruttelemaan. On se niin mukaansa tempaava.

    VastaaPoista
  10. Ajattelin kaikkea siitepölykauhistusta ja varmistin sisällä viihtymisen ostamalla Sinikka Nopolan Matkustan melko harvoin ja Miniän sai sitten kytkynä. En pahoittanut mieltäni, luinkin jo illalla ja takuulla uudestaan tuonnenpana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TEIN SAMAT OSTOKSET-LUIN YÖLLÄ MINIÄN,KIITOS TUOMAKSELLE
      SINIKKA NOPOLAN KAA MATKUSTAN KAI ENSI YÖNÄ EVA

      Poista
  11. Voi vitsit, mä en tajunnut, että tämä liittyy Mielensäpahoittajiin. Sitten olisin varmaan hankkinut jonkun kirjan, että olisin saanut tämänkin.... Ajattelin, että tämä on sitä toisenlaista Kyröä niin kuin Kerjäläinen ja jänis, joka ei ollut omaan makuuni, vaan jäi kesken.

    VastaaPoista
  12. Voi että mää en kertakaikkiaan malta odottaa, että saan oman Miniän käsiini luettavaksi ;)

    VastaaPoista
  13. Minäkin sain vihdoin ja viimein Miniän luettua. Minusta oli jotenkin ihana, kun Liisa jatkoi halaamistapaa vaikka sai ensitapaamisella siitä niin jäykän vastaanoton. Hyvin sopii Liisa Mielensäpahoittajan sukuun, pikkuisen jääräpään vikaa molemmissa ;) Vaikka epäilin aluksi Miniän lähtökohtia ihastuin siihen lähes yhtä paljon kuin aiempiin kirjoihin.

    VastaaPoista