sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kirjahyllyjeni kätköistä VIII: Haa - Hol





H-hylly on lukumääräisesti ja sisällöllisesti niin muhkea, että jaan se suosiolla kahteen juttuun. Tänä sunnuntaina on siis vuorossa Kirjahyllyjeni kätköistä –sarjan osa VIII eli Haa – Hol.

Tuttuun tapaan hyllyyn on säilötty vuosikymmenten takaisia suosikkeja, hieman uudempia suosikkeja odottamaan lisää tekijöitten tuotantoa kylkeensä ja koko joukko parempia lukuaikoja odottelevia opuksia. Ensimmäisten joukkoon kuuluu ehdottomasti klassikkokirjailija Ernest Hemingway, jonka tuotantoon hurahdin lukioikäisenä. Kenelle kellot soivat taisi olla ensimmäinen Hemingwayni, jonka luin äidin hyllystä, ja sitten kolusinkin tarkoin H-hyllyä kirjastossa. Kuten kuvakin kertoo, on myös omaan hyllyyn kertynyt kokoelma Hemingwayta.

On jälleen tunnustettava, että alle parikymppisenä wannabe-älykkönä en todennäköisesti tajunnut paljoakaan Hemingwayn teoksien hienouksista, mutta jotakin sentään. Osaa en varmasti koskaan tule tajuamaankaan, kuten härkätaistelukuvauksia, mutta perhokalastuksen meditatiivisuuteen taisin saada ensikosketuksen Hemingwayn novelleista. Sittemmin Juhani Ahon parissa olen tuosta jalosta kalastusmuodosta nauttinut. Jäähyväiset aseille on edelleen suosikkejani H:n tuotannosta, mutta sitä minulla ei itselläni ole. Kenelle kellot soivat on sen sijaan tullut näemmä itsellekin hankittua. Viimeksi olen nautiskellut vanhan suosikkini tuotannosta kuuntelemalla Vanhuksen ja meren äänikirjana. Se toimi, joten ei liene mahdottomuus, että lukisin vielä joskus uudelleen loputkin Hemingwayni.

Uudempia kirjallisia rakkauksiani on Turkka Hautala, jolta olen kiihkeästi odottanut uutta kirjaa, millaista tahansa. Kaikki kolme tähänastista ovat visusti hyllyssäni tallessa, luettuina ja vaalittuina aarteina. Hautalan esikoisteos Salo ilmestyi jo ennen blogiaikaani, joten siitä en ole juttua julkaissut, Paluusta ja Kansalliskirjasta sen sijaan olen. Myönnän, että Hautalan tapa sijoittaa teoksensa omiin maisemiini ja kieleeni vaikuttaa suhtautumiseeni hänen teoksiinsa. Niissä on kuitenkin myös runsaasti ominaisuuksia, joiden laadun tunnustavat ulkosalolaisetkin lukijat. Suomalaisen pikkukaupunkilaisuuden ydin paljastuu avoimena Salossa. Lisäksi teoksessa fiktiivisenä esitetyt näkemykset kaupungin lähitulevaisuudesta ovat kauhealla tavalla käyneet toteen. Suosittelen! Ja tiedoksi Hautalalle, että seuraavaa kirjaa ihan tosissaan täällä jo kovasti odotellaan!


Kirjabloggaajan aarre!

Toinen uusi suosikkini on Antti Holma, jonka kirjallisen tuotannon makuun onnistuin pääsemään kuin varkain ennen hänen tv-julkkisbuumiaan. Pidän Holman esiintymistyylistä ja esimerkiksi tavasta käyttää some-kanavia, mutta olen myös totaalisen ihastunut hänen kirjalliseen tyyliinsä. Järjestäjä teki vaikutuksen keski-ikäiseen naislukijaan, ja lopullisesti olin myyty saatuani käsiini Kauheimmat runot. Siitä aion lainata säkeet kevään ylioppilaiden onnittelukortteihinkin. Ihan mahtavaa tietää, että Holma on vetäytynyt kirjoittamaan uutta teostaan!



Elina Hirvoselta odotin myös kovasti uutta kirjaa, ja onneksi odotuksiini vastattiinkin, kun Kun aika loppuu julkaistiin viime vuonna. Kirjan omistan, mutta se on jossakin lainakierroksella (saa palauttaa, ken sitten lainaaja lieneekin!) *. Kirjoitin kirjasta lehtiarvion Salon Seudun Sanomiin viime vuoden huhtikuussa ja sanoin sen lopussa muun muassa näin:

Kun aika loppuu on pakahduttavan tiheätunnelmainen romaani. Hirvonen käyttää jälleen taidokkaasti näkökulmavaihdoksia ja avaa siten tarinan aikaikkunoita moneen suuntaan. Notkea, luistava kieli tekee raskasaiheisesta teoksesta nopealukuisen. Suppeahkoon sivumäärään nähden kirjan kansien väliin mahtuu uskomattoman paljon.

Mielenkiintoisesti Hirvonen valottaa joukkosurmaajan profiilia tämän läheisten kautta. Millaista on kuulla, että oma lapsi tai sisar on ampumassa viattomia? Miten elää siitä eteenpäin? Millaiset motiivit ja olosuhteet ajavat nuoria ihmisiä näihin epätoivoisiin tekoihin? Miten heitä voisi auttaa ajoissa? Kenen on vastuu?

Hirvonen kiilasi suoraan suosikkikaartiini, kun luin romaanin Että hän muistaisi saman. Pian sen jälkeen etsin käsiini myös esikoisromaanin Kauimpana kuolemasta, ja olinkin saman tien myyty. Toivottavasti seuraavaa teosta ei tarvitse odottaa taas viittä vuotta, mikä näyttää olevan Hirvosen julkaisemistahti. Toki ymmärrän, että helmiä ei vain synny joka vuosi.

Ihastuin Paula Havasten historiallisiin romaaneihin luettuani esikoisromaanin Kymmenen onnen Anna jokin aika sitten. Aikani ei tunnu millään riittävän kiinnostavien teosten lukemiseen, mutta uskoa tulevaan kyllä sitäkin enemmän. Päätin nimittäin, että ryhdyn lukemaan Havasten uutta historiallista sarjaa ilmestymistahdissa. Nyt hyllyssä odottavat edelleen Tuulen vihat ja Maan vihat ja kolmas osa Veden vihat tupsahtaa painosta minä hetkenä hyvänsä. Lukematta ovat. Mutta vielä luen!

*) Hirvosen Kun aika loppuu palautui hyllyyn 25.6.2016!

***
Mitä ajatuksia kokoelmani tämä osuus herättää Sinussa? Mitä tuttuja kirjoja löysit listasta? Mitä olennaista näyttäisi puuttuvan? Mikä lukemattomista ehdottomasti pitäisi ottaa pian lukuun?

***



H-hyllyn sisältö 17.5.2016:

Joel Haahtela: Katoamispiste (Otava, 2010), a-kpl, luettu, poistettu 2.1.2018
Taina Haahti: Mariaanien hauta (Siltala, 2015), a-kpl, lukematta
Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta (Johnny Kniga, 2015), a-kpl, luettu, poistettu 2.1.2018
Niina Hakalahti: Uimataito (Tammi, 2008), ostettu, lukematta
Anna-Kaari Hakkarainen: Verkko (Tammi, 2011), ostettu, lukematta

Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi (Tammi, 2016), a-kpl, lukematta
Chad Harbach: Pelin henki (Otava, 2013), a-kpl, lukematta
Saima Harmaja: Kootut runot (WSOY, 1938), lahja, osittain luettu
Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita (Otava, 2006), ostettu, lukematta, poistettu 28.6.2016
Pirjo Hassinen: Kuninkaanpuisto (Otava, 20014), ostettu, lukematta
Pirjo Hassinen: Mansikoita marraskuussa (Otava, 2001), ostettu, lukematta
Pirjo Hassinen: Suistola (Otava, 2007), ostettu, lukematta
Turkka Hautala: Kansalliskirja (Gummerus, 2012), ostettu, luettu
Turkka Hautala: Paluu (Gummerus, 2011), ostettu, luettu
Turkka Hautala: Salo (Gummerus, 2009), ostettu, luettu
Paula Havaste: Tuulen vihat (Gummerus, 2014), ostettu, lukematta
Paula Havaste: Maan vihat (Gummerus, 2015), ostettu, lukematta

Tapani Heinonen: Kuka heilutti pesäpuuta (Minerva, 2015), ostettu, lukematta
Saara Henriksson: Moby Doll (Into, 2011), ostettu, lukematta
Ernest Hemingway: Ensimmäiset 49 kertomusta (Tammi, 1991), ostettu, luettu
Ernest Hemingway: Joen yli puiden siimekseen (Tammi, 1951), ei tietoa alkup., lukematta, poistettu 2.1.2018
Ernest Hemingway: Kenelle kellot soivat (Tammi, 1944), ostettu, luettu
Ernest Hemingway: Kirjava satama (Tammi, 1945), ei tietoa alkup., lukematta, poistettu 2.1.2018
Ernest Hemingway: Totta aamunkoitteessa (Tammi, 1999), ostettu, lukematta, poistettu 2.1.2018
Ernest Hemingway: Vanhus ja meri (Tammi, 1952), ostettu, luettu poistettu 14.5.2017
Hermann Hesse: Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltä (Gummerus, 2005), lahja, lukematta
Venla Hiidensalo: Karhunpesä (Otava, 2014), ostettu, lukematta
Venla Hiidensalo: Mediahuora (Otava, 2012), ostettu, lukematta
Sami Hilvo: Viinakortti (Tammi, 2010), ostettu, lukematta

Sami Hilvo: Pyhä peto (Tammi, 2016), a-kpl, lukematta
Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman (Avain, 2005), ostettu, luettu
Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta (Avain, 2011), ostettu, luettu
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (WSOY, 2015), a-kpl, luettu

Pentti Holappa: Ystävän muotokuva (WSOY, 1998), ostettu, lukematta
Antti Holma: Järjestäjä (Otava, 2014), a-kpl, luettu
Antti Holma: Kauheimmat runot (Otava, 2015), ostettu, luettu
Annina Holmberg: Kaiku (Siltala, 2009), ostettu, lukematta



***

Kirjahyllyjeni kätköistä -sarja:

9 kommenttia:

  1. Hemingwayn Jäähyväiset aseille kirjan lukemista aloitin kerran, mutta se on jäänyt kesken. Ehkä joskus, jossain vaiheessa tulee luettua kokonaan. Minulla ei juuri h-kirjailijoita taida löytyäkään hyllyistäni, näin äkkiseltään ei tule mieleen muita kuin tuo Hemingway.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäähyväiset aseille ja Kenelle kellot soivat voisin ainakin lukea joskus uudelleen. Molemmat ovat teemojensa puolesta ikuisia.

      Poista
  2. Totta H-hyllyä riittää jo runoilijoista kertyy Harmajaa, Hellaakoskea, Huldeniakin. Pakko mainita myös ikisuosikkini Joseph Heller ja Me sotasankarit joka on saanut kunnian olla täällä alakerran hyllyssä. Hemingway maistuu minullekin ja moni, moni muu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmajan Kootut runot minullakin on hyllyssäni, vaikka kovin huono runoihminen koen olevanikin.

      Poista
  3. H:n alkupää on näköjään kirjavampi kuin loppupää. Ulkomaisia mulla edustavat Mark Haddonin The Curious Incident of the Dog in the Night-time, jonka brittipokkarin kannen on suunnitellut silloisen työkaverin kaveri :), Joanne Harris ja Paula Hawkins. Pelkkää brittiä siis. Kotimaisissa on dekkaristit Heino ja Hiekkapelto sekä Haahtela ja vastikään bloggaamani Venla Hiidensalon Karhunpesä. Taidan nostaa sen tämän osaston helmeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karhunpesän ostin jostain alennusmyynnistä turvaan, koska se on ollut mentaalisella lukulistallani ilmestymisestään asti. Vielä jonain päivänä!

      Poista
  4. Kirsi saanko varastaa sinulta tämän idean? :o <3 Ihan huikean hieno sarja. <3

    VastaaPoista
  5. Minun täytyy tunnustaa, että en pidä Hemingwaysta, vaikka luimme hänen tuotantoaan yliopistossa. Ehkä olin liian nuori tai sitten luimme sellaista osaa hänen tuotannostaan joka ei sopinut minulle. Olen ainakin lukenut Vanhuksen ja meren ja joitain novelleja. Minun hyllyssäni näyttää olevan Kati Hiekkapeltoa, Martina Haagia (ruotsalaista chick littiä), Johanna Hildebrandtin skandinaavisista pakanajumalista kertova sarja, Vilja-Tuulia Huotarisen runoja.

    VastaaPoista