perjantai 10. lokakuuta 2014

Antti Holma: Järjestäjä (Lukukivaa kimpassa)



Mutta minä en ollut mies, minusta ei koskaan tullut miestä ja minun isäni tiesi sen ja syytti siitä itseään.

Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän juhlistamiseksi kirjablogeissa on luettu uusia kotimaisia romaaneja yhtäaikaa otsikon Lukukivaa kimpassa alla. Tempauksen koontipostaus löytyy Tuijata-blogista. Ideana on ollut siis lukea ennalta sovittu kirja ja julkaista siitä postaus samaan aikaan eri blogeissa. Luettaviksi valikoituivat Paula Havasten Tuulen vihat, Helena Wariksen Vuori ja Antti Holman Järjestäjä. Mikä tahansa näistä kolmesta olisi sopinut minulle mainiosti, ja Wariksen ja Holman kirjat minulla jo olikin kotona. Valintani kuitenkin osui sitten Holman esikoisromaaniin.

Järjestäjän takaliepeessä esitellään kirjailija lyhyesti. Vuonna 1982 syntynyt mies on ’teatterimaailman lahjakkaita tekijöitä’ ja sekä kirjoittanut näytelmäkäsikirjoituksia että näytellyt itse. Teatterimaailma on siis Holmalle tuttu miljöö, ja sen kyllä kirjasta huomaa. Päähenkilö, minäkertoja Tarmo on suurin piirtein Holman ikäinen humanistimies, joka etsii omaa miehuuttaan epätoivoisesti.

Järjestäjä on mainio ja raadollinen työelämäkuvaus. Kirjan alkupuolella Tarmo on töissä kirjastossa ainoana miehenä. Kukaan ei tunnu tietävän hänen salaisuuttaan, sitä, että hän on homo. Tarmoa riivaa kiltin tytön syndrooma. Hän pyytää jo olemuksellaan anteeksi kaikkea ja antaa työpaikan naisten pyyhkiä itsellään lattiaa mennen tullen. Pahin on kirjastonjohtaja Lillukka, työnohjausmenetelmillään työyhteisöä manipuloiva ja nöyryyttävä pomo. Vain lestadiolaistaustainen Minnamari vaikuttaa kunnon tyypiltä, mutta sitten hänen avioliittonsa ajaa karille. Eräänä päivänä lumoava Daniel tulee palauttamaan kirjojaan juuri Tarmolle. Tarmo rakastuu mielettömästi. Hän nappaa näyttelijäksi tunnistamansa Danielin kirjapinosta sankaruuteen neuvovan elämäntapaoppaan ja alkaa rakentaa itsestään uutta ihmistä.

Tarmo onnistuu kuin ihmeen kaupalla saamaan Suomalaisesta Teatterista järjestäjän tehtävän. Meno on teatterissa vielä paljon kirjastoa raadollisempaa, mutta siellä on myös himoittu Daniel. Tarmo järjestää perfektionistin vimmalla kaikkea mahdollista. Silti hän joutuu teatterin hierarkiassa nokittavaksi nopeammin kuin ehtii nimensä sanoa.

”Minä järjestän kaiken tässä työryhmässä. Minä pidän kaikista huolta. Minä pidän kaiken kasassa, kaikkien mahdottomien aikataulujen liikkeen minä hallitsen, tilaan taksit, järjestän vapaata pyynnöstä, olen diplomaatti ja äiti, hoidan juopon näyttämölle ajoissa ja puhekykyisenä. Minä teen kaiken ja minua sanotaan Tarja-Kristiinaksi ja käsketään olemaan sössöttämästä.”

Yksityiselämä vain tahtoo mennä solmuun. Minnamari asettuu kuin varkain Tarmon asuntoon ja elämään. Salaa Tarmo kutsuu netin kautta asuntoonsa kasvottomia miehiä samaan tapaan kuin Pajtim Statovcin romaanin minäkertoja.

Järjestäjä kuvaa Lainapeite-näytelmän muotoutumista esityskuntoon ensi-iltaan asti. Samalla ihmissuhderuletti pyörii teatterilla hurjaa vauhtia. Tarmo on ikuinen sivustakatsoja, joka tempautuu lopulta toimintaan tuhoisin seurauksin. Holma on rakentanut romaaninsa taiten. Välillä päästään kurkistamaan pieniksi toveiksi Danielin tajunnanvirtaan. Lopussa Holma avaa lukijalle arvoitukset, joita on sirotellut matkan varrelle, mutta ei kuitenkaan selitä liikaa.

Pidin Holman karrikoivasta henkilökuvauksesta. Teatterista ja sen liepeiltä löytyy monia hahmoja, jotka yleispätevyydessään ovat helposti tunnistettavissa. Myös teatterielämän raadollisuus on kuvattu tarkasti, vaikka tietysti tai ainakin toivottavasti kärjistäen.

Holman tyyli on paikoin tragikoomista. Tarmon elämäntilanteessa ei ole mitään huvittavaa, mutta viiltävän tarkka itseanalyysi tekee Tarmon kokemuksista paikoin riemastuttavan humoristisia. Vai onko huumorintajuni vain niin kieroutunut, että naurahtelin useaan otteeseen kirjan kielelle ja huumorille?

”Minä vedin reisiä tiukemmin kiinni rintaani ja niiden välistä katsoin munaani ja ajattelin että se pitäisi leikata irti ja syöttää sioille.”

Antti Holma: Järjestäjä
Otava 2014. 380 s.

Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle.


Järjestäjästä lukukimpassa kirjoitti  Marile 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogista. Kiitos  kimpasta!

P.S. Televisioviihteestä hyvinkin perilläolemattomana sain vasta viime metreillä vinkin, että Holma on myös tv-kasvo ja tänä vuonna mukana Putouksessa. Kurkkaa tarkemmin vaikka täältä, jos kiinnostaa.

7 kommenttia:

  1. Siis syksyn toinen romaani teatterin tekemisestä, ihan toisesta vinkkelistä näemmä kyllä kuin Lehtolaisen uutuus. Laitanpa kirjastovarauksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Niinpä onkin :D Ja tosiaan näkökulma aivan toinen. Mutta yhtäläistä on, että teatteri näyttäytyy julmana työpaikkana. Kyynärpäät, juonittelutaidot ja suhdeverkostot jyräävät.

      Poista
  2. Kiitos sinulle kimpasta :) Harmi kun kuivahti vain meidän kahden kimpaksi, olisi ollut kiinnostavaa kuulla tästä laajemminkin mielipiteitä. Minä hämännyin liikaa kaikesta siitä sekalaisuudesta ja karikatyyreistä, mutta kyllä minustakin kirjassa oli paljon kaikessa surkuhupaisuudessaan ja synkkyydessään huvittavia hetkiä. Lopulta jäi olo, että Holmalla on kirjallisia kykyjä vaikka mihin, mutta tämä ei vain ollut yhtään minun juttuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin oikeastaan yllättävänkin paljon. Holma on taitava kirjoittaja, vaikka kirjaa tosiaan vaivaa blogissasi mainitsemasi esikoiskirjan ominaisuus eli yritys tunkea kaikki ideat samaan pakettiin. Kirjassa on sivuja lähes neljäsataa ja teksti on pientä ja rivit tiheässä. Hieman vähemmälläkin olisi tosiaan pärjännyt. Mutta Holmasta kuullaan varmasti vielä kirjamaailmassakin, ei vain telkkarimaailmassa :D

      Poista
  3. No kappas, pitääpä laittaa tämä lukulistalle. Juuri tässä katsottiin Putous-jakso ja todettiin, että nämä uudet kasvothan olivat oikeasti aika hyviä, esimerkiksi juuri Holma. Teatterimaailma toki tässä kiinnostaa myös ja Holman tekstityyli sellaiselta, että voisin tykätä. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukulistoilla on taipumus paisua :D Teatteri kiinnostaa minuakin, paljon kun tulee vuoden mittaan katsomoissa istuttua. Mielenkiintoista on kurkistaa edes fiktion kautta sinne kulissien taakse.

      Poista
  4. Kiitos vinkistä! Tämä täytyy lukea.

    VastaaPoista