sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Antti Holma: Kauheimmat runot



Viime syksynä (siis vuonna 2014) olin ystävieni kanssa Lohjalla Suomalaisen kirjakaupan perinteisessä kirjailijaillassa, jossa yhtenä vetonaulana esiintyi hiljattain esikoisromaaninsa Järjestäjä julkaissut Antti Holma. Haastattelija tietysti uteli, mitä olisi seuraavaksi ilmestymässä, ja Holma kertoi tulossa olevan runoja. Kokoelmassa tulisi olemaan ainakin Reino Leinon ja Karin Toisiks-Parasken runoja. Riemastuimme erityisesti, kun Holma kertoi Toisiks-Parasken olevan ammatiltaan äidinkielen opettaja. Hieman kyllä mielessäni kummastelin, mistä oikein olisi kyse, ja jäin varovaisen odottavalle kannalle. Ehkä kirjaan pitäisi aikanaan tutustua.

Talven ja kevään aikana Antti Holma teki lopullisen läpimurtonsa tv:ssä, ja jopa kaltaiseni nuiva keski-ikäinen, joka ei juuri televisioviihdettä arvosta, on oppinut hänet tuntemaan. Kauheimmat runot -antologian ilmestyessä saattoi jo aavistaa, että siitä tulisi menestys. Elo- ja syyskuun Mitä suomi lukee -listoilla kirja onkin odotusten mukaan keikkunut kärkikymmenikössä.

Antti Holma luki Kauheimpia runoja
Turun kirjamessuilla 2.10.2015.
Turun kirjamessuilla Holman haastattelu veti väkeä kuin meren mutaa, jopa selvästi enemmän kuin tuntia aiemmin esiintynyt Jörn Donner, joka perinteisesti on ollut messujen yleisömagneetteja. Holma onkin unelmahaastateltava messuilla ja muilla kirjakekkereillä: kirjamaailman ulkopuolella(kin) erittäin tunnettu henkilö, joka osaa ja haluaa esiintyä ja hauskuuttaa yleisöä. Niin mummot kuin teinitkin olivat kerralla myytyjä.

Jo elokuussa nappasin Kauheimmat runot mukaani kirjakaupasta. Tiesin jo jonkin verran, mitä odottaa, ja muutamia runoja silmäillessäni huomasin saaneeni rahoilleni kivasti vastiketta. Nauratti, kuten olin toivonutkin. Kiireinen syksy ei kuitenkaan tuntunut antavan aikaa edes humoristiseen runokirjaan syventymiseen, ja halusin lukea koko kirjan rauhassa, ajatuksella. Kun huomasin, että tarjolla on myös Holman itsensä lukema äänikirjaversio teoksesta, päätin sijoittaa vielä lisää ja hankin myös sen itselleni. Ajattelin, että luen kirjan samalla kuunnellen tekijän luentaa. Mutta mistä aikaa tällaiseen? Onneksi on syysloma, tuo kaikkien rästiin jääneiden tehtävien tekemiseen tarkoitettu aika!

Messuilla Holma kertoi, että hassuja pastissirunoja alkoi syntyä opiskeluaikana tappavan puuduttavien luentojen aikana viihdykkeeksi itselle ja kavereille. Ihan mistä tahansa kynäilystä ei kuitenkaan ole kyse, vaan tekijä selvästikin tuntee hyvin alkuperäisten tekijöiden tyylit ja genret. Holman ’toimittamassa’ ’antologiassa’ on runoja neljältä ’tekijältä’: Reino Leinolta, Karin Toisiks-Paraskelta, Sirsi Sunnakselta ja Edith Södermalmilta. Kirjan esipuheessa toimittaja esittelee lyhyesti runoilijat, heidän keskinäiset välinsä ja oman suhteensa heihin. Tarinat ovat aivan kauheita, kuten arvata saattaa. Kirjan lopusta löytyvät vielä ’virallisemmat’ kirjailijaesittelyt.

Nimistä voi Toisiks-Paraskea lukuun ottamatta suoraan päätellä, kenen runoilijan tyyliä milloinkin jäljitellään ja lempeähkösti irvaillaan. Toisiks-Paraske on siis suomussalmelainen äidinkielen opettaja ja raanuartisti, jolla on ollut rajuksi yltynyt seksisuhde Sunnakseen. Lisäksi Sunnas on toiminut Toisiks-Parasken runoilijamestarina esitellessään tälle murrerunot. ”Murre antoi runoille niistä puuttuneen sisällyksettömyyttä naamioivan verhon, olkoonkin niin, että Toisiks-Paraske päätti valita murteensa Lounais-Suomesta, joka alueena oli hänelle täysin vieras.” Runoilija siis joutui itse keksimään lounaismurteensa!




Runot on ryhmitelty teemoittain kuuteen osaan. On runoja niin ylioppilaalle kuin elämän kolhimallekin. Tarjolla on myös runokukkasia vaikkapa kodin erilaisiin juhlahetkiin. Joistakin aiheista on runo kaikilta tekijöiltä, kuten rakkaudesta. Runonäytteet puhuvat puolestaan vallan mainiosti. Eniten pidin siitä, miten jokainen ’runoilija’ on selkeästi omaääninen ja myötäilee samalla tunnistettavasti esikuvansa linjaa. Reino Leinon runot esimerkiksi on nimetty mahtipontisesti ja ne alkavat yleensä sanahelinällä, joka on naamioitu pettävillä runokuvatuksilla. Sitten ihan lopussa tulee jokin täysin yllättävä veto, joka saa lukijan repeämään. Iloa lukija saa varmasti enemmän, mikäli alkuperäisen runoilijan tuotanto on vähänkin tuttua. Siksi nautin eniten Karin Toisiks-Parasken räävittömästä tuotannosta, mutta kyllä muutkin naurattivat.





Kirjan kuvituksesta vastaa Elina Warsta, joka on tehnyt aivan uskomattoman hienot kannet kirjaan. Ensivilkaisulla kirja nimittäin näyttää hempeän kauniilta, mutta se on vain pettävää harhaa. Tarkempi katsominen paljastaa kauhea totuuden…






Olen iloinen, että hankin Kauheimmat runot itselleni, sillä se kestää useammankin luku- ja kuuntelukerran. Se on myös oivallinen lähdeteos, kun tarvitsee onnittelurunoa tai muuta värssyä merkkipäiväsankareille tai melkein mihin tarkoitukseen tahansa. Kirja on myös oivallinen lahja huumorintajuiselle. Turussa Holma hieman lupaili, että tulossa voisi olla vielä ainakin Kauheimmat joululaulut. Sitä odotellessa!

Antti Holma: Kauheimmat runot
Otava 2015. 192 s.


Sekä painettu että äänikirja ostettu itselle.






Antti Holma kertoo Kauheimmista runoista Helsingin kirjamessuilla lauantaina 24.10. klo 17.00 Kirjakahvilassa.

13 kommenttia:

  1. Onpa hauska! Tämä runous minuakin kiinnostaa, yleensä en runoja lue, mutta voisinhan aloittaa tästä :-)

    Kannesta tulee mieleen kammottava moka, jonka tein kun isäni oli kuolemaisillaan. Ostin lahjaksi espanjalaisen kirjailijan kirjan, jonka nimeä en enää muista. Isäni opetti espanjaa. Vasta myöhemmin huomasin että kannessa oli kello, jonka kaikki viisarit olivat peniksiä. Itse juonikin oli sairaalle aika kamala, siinä käsiteltiin ikuista erektiota. Onneksi ehdin vielä hankkia hänelle vielä toisen kirjan, joka oli lempeämpää luettavaa.

    VastaaPoista
  2. niitä erikoisia viisareita kellossa oli siis 12... enkä silti ostaessani huomannut :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :D Vähän samoin voi käydä, jos kiireessä nappaa Holman kirjan eikä sen kummemmin perehdy, mistä on kyse!

      Poista
  3. Tämä kuulostaa aivan mainiolta! Pitää ilman muuta hommata luettavaksi...

    VastaaPoista
  4. Minua keljutti, että päädyin lukemaan tämän yhtenä könttänä ja silloin rupesi huumorin arvostus kuihtumaan. Parhaimmillaan nämä olivat meillä aamuisin kahvia juodessa ääneen luettuina, repeiltiin miehen kanssa molemmat. Minun suosikkejani olivat Södermalmin runot, niissä nimenomaan se lähdemateriaali oli tutuin.

    Kauheimpia joululauluja odottaessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tehnyt molempia, eli makustelin ensin sieltä täältä, sitten vedin koko kirjan kerralla. Molemmat toimivat, vaikka aika rankka paketti tuo jälkimmäinen olikin.

      Poista
  5. Äänikirjana nämä runot ovatkin hauskoja Holman lukemana! Kokeileppa, miten pokkaa pitää yläkoululaisilla (yseillä)! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelijoille voisi tosiaan tarjota! Valitettavasti en nyt itse sitä pääse heti kokeilemaan, mutta toivottavasti joku muu tekee sen.

      Poista
    2. Tosin kirjamessuilla huomasin, että mummot ja keski-ikäiset naureskelivat Holman runoille, mutta teiniosastolla oli hiljaisempaa. Jonkinlainen taustakokemus runoista siis kuitenkin tarvitaan?

      Poista
  6. Minä hypistelin tätä kirjastolla ja lukaisin muutaman runon, olivat lajissaan kyllä aika mahtavia! Ja kannesta pidän ihan valtavasti, siinä riittää tutkimista.
    Meillä on töissä ääneenlukupiiri jossa on tänä syksynä luettu hauskoja novelleja. Mietittiin josko otettaisiin näitä runojakin mukaan, kun kohta on runoviikkokin. Mutta kellä meistä mahtais pitää pokka näitä lukiessa?

    VastaaPoista
  7. Mainio bloggaus hauskasta kirjasta :)

    Minä en siedä nykyisiä viihdeohjelmia ollenkaan, mutta jostain syystä nämä kauheat runot naurattivat alusta loppuun. Vain Södermalm vähän puudutti, mutta muut revittelivät niin iloisesti (tai ainakin tyylilleen uskollisesti) että oli pakko blogatakin runomuodossa.

    VastaaPoista