keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kirsin kirjanurkan Finlandia-ehdokkaat



Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokkaat julkistetaan tämän viikon perjantaina 10.11.2017 klo 10. Palkinto myönnetään ’ansioituneelle kotimaiselle romaanille’. Kolmejäseninen esiraati saa asettaa ehdolle kolmesta kuuteen teosta niistä kirjoista, jotka kustantamot ovat ohjeiden mukaisesti kilpailuun lähettäneet.

Hmmm. Kuulostaa juhlavalta. Sitä se onkin, sillä Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto on kiistatta Suomen merkittävin kirjallisuuspalkinto paitsi palkintosumman (30 000 euroa) myös sitä ympäröivän mediajulkisuuden vuoksi. Kustantamojen mukaan jo pelkkä ehdokkuus voi olla merkittävä käänne kirjoittajan uran kannalta (ks. juttuni unohdetuista kirjoista).

Perjantain ehdokaslistaa siis joudutaan vielä tovi odottelemaan, joten päätin laatia oman, vaihtoehtoisen Kirsin Finlandia-ehdokaslistan. En ole tosiaankaan kaikkia, lähellekään, uusia, vuonna 2017 julkaistuja kotimaisia romaaneja lukenut. Valitsen siis ehdokaslistalleni kirjat niistä, jotka olen tähän mennessä lukenut. Valintaperusteena on puhdas subjektiivinen lukukokemukseni. Listallani on kuusi kotimaista romaania, joiden lukeminen on ollut nautinto ja elämys. Jokainen listani kirja on ravistellut ja liikuttanut, koskettanut ja haastanut minua.

Vaikka joudun valitsemaan huomattavasti suppeammasta teosvalikoimasta kuin oikea F-raati, joudun silti tekemään kipeitä valintoja ja jättämään hyviä kirjoja listani ulkopuolelle. Jonain toisena päivänä valitsisin ehkä toisin, mutta tänään mennään näillä. Oikeakin raati joutuu perustelemaan valintansa, joten leikkasin mukaan perusteluja omista blogikirjoituksistani.





Ennen kuin mieheni katoaa on siis kertomus avioliitosta naisen näkökulmasta. Kertomisen arvoiseksi tarinan tekee poikkeuksellinen tilanne: aviomies onkin aina halunnut olla nainen ja päättää nyt, nelikymppisenä, toteuttaa halunsa. Naisen maailman perusta tuntuu murenevan hallitsemattomasti. Miten olla vahva tuollaisessa tilanteessa? Miten tukea rakkainta ihmistä näin vaikean ratkaisun partaalla, kun itse huutaa sisimmässään epätoivoisesti katoavan miehen ja rakkauden perään? Tämän tarinan Ahava kertoo päähenkilönsä kautta kauniisti ja riipaisevasti.







Opin siis romaanin parissa paljon. Mutta ennen kaikkea uppouduin hienoon, surumieliseen tarinaan ja kiinnyin henkilöihin. Halusin tietää, miten heidän käy ja miksi heille kävi niin kuin kävi. Tarina on mielenkiintoinen ja koskettava, henkilöt aitoja. Kieli ja rakenne ovat mietittyjä ja toimivia. Tästä kirjasta merkitsin itselleni muistiin monta hienoa lausetta ja katkelmaa. Hyvän kirjan merkki sekin.





Yön kantaja on kertakaikkisen kiehtova romaani. Ensinnäkin se on kirjoitettu kielellä, joka hivelee lukijan mieltä. Myös rakenne aukkoineen on ihailtavasti sommiteltu. Amandan luotettavuus on paikoin vähemmän ja paikoin enemmän kyseenalaista, eikä hän aina itsekään usko omia muistojaan todeksi. Mitä oikeasti on tapahtunut, on kuitenkin lopulta samantekevää. Kallio kertoo koskettavan tarinan.






Kivitasku on rikas teos. Sen voi lukea monella tavalla, ja siitä eri lukijat saanevat irti keskenään hyvinkin erilaisia asioita. Minua Mustasalmien suvun jäsenten ja heidän lähipiirinsä ihmisten kohtalot maailman kuohuissa koskettivat. Tunsin myös, että Kytömäen tapa kuvata henkilöitään ja heidän toimiaan tietyllä tavalla luontoa ja maisemaa vasten on poikkeuksellisen toimivaa. On minusta väärin puhua Kytömäestä ’vain’ luontokirjailijana, sillä vaikka luonnolla ja sen myyttisilläkin ulottuvuuksilla on hänen romaaneissaan vankka osuutensa, hän on kirjailijana paljon enemmän. Vaikka Kivitaskussa väkevillä rakkaustarinoilla on keskeinen asema, ei se silti ole oikein rakkausromaanikaan. Se on paljon enemmän. Se on hienoa kirjallisuutta!







Tiiviin romaanin teemat ja tarinat kurkottelevat moniin suuntiin. Mitä seurauksia on länsimaisen ihmisen rajattomalla ahneudella? Kuinka yksin voi olla parisuhteessa ja perheessä? Miksi on niin vaikeaa puhua lähimmilleenkään oikeasti tärkeistä asioista?







50/50 on laadukas sotaromaani, historiallinen romaani ja jännitysromaani. Lukija saa ratkaista, mikä osuus lukukokemuksesta jää päällimmäiseksi. Minulle 50/50 avautui ennen kaikkea lähihistoriaan sijoittuvana puhuttelevana ja väkevänä romaanina, joka vertautui mielessäni muun muassa Sirpa Kähkösen Graniittimieheen ja Katja Ketun Yöperhoseen.

Lauri Mäkinen on selkeästi näyttänyt kuuluvansa nykykirjailijoittemme kärkikaartiin tuotantonsa vahvalla kansainväliset mitat täyttävällä laadulla.



***
Tällainen olisi siis oma Finlandia-listani tänään, tällä hetkellä. Mielenkiintoista on nähdä, onko oikea raati päätynyt kanssani yhteenkään samaan valintaan. Toivottavasti! Samaten olisi mielenkiintoista tietää, minkä näistä minun ehdokkaistani Elisabet Rehn valitsisi...

Entä mitä kirjoja Sinun listallasi on? Jännittäviä kirja-aikoja eletään!

18 kommenttia:

  1. Loistovalintoja! Olen lukenut sinun listaltasi kaikki lukuun ottamatta Laitila-Kälvemarkin ja Mäkisen kirjoja, nekin molemmat toki kiinnostavat. Omalle listallani päätyisivät ehdottomasti Kytömäen Kivitasku (josta koetan juuri luonnostella bloggausta) ja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa. Kallion kirjan haluan lukea uudestaan, Kallandin romaania jäin kaipaamaan HS-ehdokkaista. Jos laatisin listaa, niin varmasti ainakin Liksomin Everstinna, Hurmeen Niemi (joka mulla vielä vähän kesken) ja Kurton Tristania (kieli!) päätyisivät omiksi suosikeikseni. Kirjaa lukematta tuntuu, että Nymanin Röyhkeys voisi olla myös ehdolla, se olisi ainakin jonkinlainen aikamme kuva.

    On kyllä ollut hurjan hyvä kotimainen kirjavuosi. Perjantaita voi odottaa jännityksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omassa lukuhistoriassani huutavimpia puutteita tämän vuoden kirjoista ovat ehdottomasti Everstinna, Sandra ja Tristania. Mutta aion ne kaikki vielä korjata <3 Upea kirjavuosi, totisesti!

      Poista
  2. Kiinnostava ehdokaslista. Näistä olen lukenut Ahavan, Kallion ja Kytömäen ja sijoittaisin ne myös omalle listalleni. Tänä vuonna lukemistani kotimaisista minun listalleni päätyisivät noiden lisäksi Rosa Liksomin Everstinna, Marianna Kurton Tristania ja Marisha Rasi-Koskisen Eksymisen ja unohtamisen kirja. Nyt huomaan, että kaikki ovat naisia!

    Tuo Ben Kallandin kirja kovasti kiinnostaa ja sitä odottelenkin jo kirjastosta. En ole edes lukenut sitä, mutta silti toivon, että se löytyisi varsinaiselta ehdokaslistalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Katjalle jo sanoin, iso aukko on tuo Everstinnan lukemattomuus, ja Tristaniaa on kehuttu todella paljon. Sekin onneksi on tuossa ihan käden ulottuvilla!

      Poista
  3. Hieno kuusikko! Olen lukenut niistä vasta Ahavan ja Kallion kirjat, joista jälkimmäisen toivoisin itsekin näkeväni Finlandia-ehdokkaana. Olen lukenut tänä vuonna sen verran vähän kotimaisia uutuuksia, etten kykene muodostamaan omaa ehdokaslistaani, mutta Kallion ohella listallani voisi olla Anneli Kannon Lahtarit ja Hanna Haurun Jääkansi, upeita ja omanlaisiaan romaaneja molemmat.

    Tuo Lauri Mäkisen romaani 50/50 kiehtoo minua ja harmittaa, etten toissa kirjastoreissulla napannut sitä mukaani, oli lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota ensi kerralla 50/50:stä tiukka ote!

      Kannon kirjat ovat nekin ihan ehdottomasti lukulistallani. Ostettukin jo!

      Poista
  4. Olen lukenut Ahavan ja Laitila Kälvemarkin ja jälkimmäisen nostaisin minäkin ehdokaskuusikkoon. Ahavan kirja oli vaikuttava mutta jotenkin siitä jäi puuttumaan jokin, ehkä "rosoisuutta" olisin kaivannut enemmän, jotain joka olisi iskenyt enemmän myös tunnetasolle. Nyt nautin vain siitä uskomattoman kauniista kielestä, Ahava on mestarikirjoittaja! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivaalta tippuvat asiat pitäisi myös ehtiä lukea, niin tykästyin Ahavan kerrontatapaan.

      Poista
  5. Kannatan ehdottomasti Kytömäen ehdokkuutta. Kivitasku on osoitus paitsi hienosta kotimaisesta kirjallisuudesta myös suomen kielen voimasta ja rikkaudesta. Olen lukenut tänä vuonna harmillisen vähän kotimaista uutuuskirjallisuutta, mutta Kivitasku oli hieno lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Käypä miten hyvänsä F-ehdokkuuksien kanssa, Kivitasku on upea!

      Poista
  6. Hieno lista! Itse olen näistä vain Ahavan lukenut, mutten sitä ehkä ehdokkaaksi nostaisi. Jos veikata pitäisi, voisin ajatella Liksomin Everstinnaa yhdeksi ehdokkaaksi, Cristina Sandun Valas nimeltä Goliat sekä Annistiina Stormin Me täytytään valosta taas olisivat virkistävän hienoja esikoisia ehdokkaiksi, ravistelisivat hieman tuota tyypillistä kotimaista kirjallisuutta. En esimerkiksi tahdo ymmärtää, miksei Pajtim Statovcin teokset koskaan ehdokkaiksi ole päässeet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Statovcin esikoiskirja jo on F-mitat täyttävä, kyllä!

      Poista
  7. Melkein minun listani, Kirsi! Olisin valitsisin Kallandin ja Kälvemark-Laitilan top12-kirjalistaani. 50/50 on lukematta mutta eilen kirjastosta kotiin kannettu. Elämme jännittäviä kotimaisen romaanin lista-aikoja. Mutta hienointa on se, että on todella vara valita parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, aivan mahtavaa! TOP-listoja voisi laatia vaikka kuinka!

      Poista
  8. Kytömäki, Kallio ja Kalland löytyvät minunkin listaltani! Niiden seurana ovat Marianna Kurton Tristania, Rosa Liksomin Everstinna ja Heidi Köngäksen Sandra. Juttu kuusikostani tulee blogiini myöhemmin tänään. Laitila-Kälvemarkia jonottelen vielä kirjastosta, Mäkisen hain tänään. Jännityksellä odotan huomista ja raadin valintoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo sun kolme mun listalta puuttuvaa ovat ihan-pakko-pian-lukea-listallani aika kärjessä :D

      Poista
  9. Listaltasi valitsisisin Vien sinut kotiin. Harmittaa kun en ole toimeentunut lukemaan Kallion Yön kantajaa. Oma ehdokkaani on lisäksi Liksomin Everstinna.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, lue vielä Yön kantaja joskus! Uskon, että on sinun kirjasi!

      Poista