tiistai 28. lokakuuta 2014

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein


En ole pitänyt itseäni kummoisenakaan Anna-Leena Härkösen kirjojen ihailijana, mutta Kaikki oikein taisi muuttaa mieleni kertarykäyksellä. Eivät Härkösen kirjat huonoja ole mielestäni olleet, mutta en esimerkiksi ajatellut tätä uusintakaan ottaa luettavakseni. Mutta – sitten se löytyi kirjaston äänikirjahyllystä.

Lainasin siis äänikirjan ja syötin levyn auton soittimeen sen kummemmin asiaan etukäteen perehtymättä. Toki tiesin, että päähenkilö voittaa kirjan alkupuolella Loton jättipotin, mutta enpä sitten muuta. Jos aikoo lukea tämän kirjan, ei kannata ainakaan takakansitekstiä lukea ensin. Lukaisin sen nimittäin äsken kustantajan nettisivuilta ja voihan nenä. Miten ihmeessä tällaisia voidaan vielä tehdä?! Kaikki keskeiset juonenkäänteet on tiivistetty viiteen virkkeeseen. Ja hyväksikäyttäjä on muuten yhdyssana.

Kirjan päähenkilö on kosmetologi-kampaaja Eevi, vähän päälle kolmikymppinen ihan tavallinen nainen. Eevin aviomies Kari on töissä tavaratalon musiikkiosastolla ja keikkailee vapaa-ajallaan bändinsä kanssa läpimurtoa odotellen. Pariskunnan rahat ovat aina tiukalla, pienipalkkaisia pääkaupunkilaisia kun molemmat ovat. Vuokra-asunto on pieni ja nuhjaantunut, räntää tulee ja työ maistuu puulta. Eevin elämän ainoat valopilkut ovat sisko Mirka ja paras ystävä Hanna, jonka tyttären kummi hän on.

Eevin vanhemmat ovat olleet ennätyspihejä, ja lapsuus on ollut ankea. Koulussa Eevi on saanut tuta nahoissaan sen, ettei ole voinut koskaan pukeutua nätisti tai merkkivaatteisiin. Rahaa ei vain ole ollut yhtään mihinkään, koskaan. Nyt Eevin äiti on dementoituneena hoitokodissa ja Eevin välit isään ovat etäisen viileät. Sisaruksiinkin tulee pidettyä yhteyttä harvoin. Yleinen harmaus leimaa kaikkea Eevin ja Karin elämässä, vaikka keskinäisessä suhteessa vielä kipinää tuntuu olevankin.

Sitten kuitenkin rävähtää. Eevi päättää kiukuspäissään lotota ja voittaa yhden rivin lapullaan seitsemän miljoonaa! Juuri tässä kohtaa Härkösen taitavuus ihmistuntemuksessa ja -kuvauksessa pääsee todella oikeuksiinsa. Eevin ja Karin reaktiot on kuvattu loistavan uskottavasti ja elävästi: epäusko, kauhu, riemu, pelko, epäluulo. Härkönen myös kertoo, miten lottovoitto ihan käytännössä lunastetaan ja mitä kaikkea taas siihen voittajien tunnepuolella liittyy.

Erityisesti pelko tuntuu nousevan pintaan. Pelko siitä, että rahat kuitenkin jotenkin katoavat, loppuvat kesken. Eevi sanookin jossain kohdassa, että voitto ei ollut tarpeeksi suuri, jotta hän tuntisi oikeasti olevansa turvassa. Syyllisyyttä pohditaan myös paljon. Eevin isä sanoo ääneen, että voittamalla saatu raha ei ole rehellisesti ansaittua, oikeaa rahaa. Mielenkiintoinen näkemys ihmiseltä, joka on koko elämänsä sairaalloisesti säästänyt! Mutta eihän raha-asioissa läheskään aina ole logiikkaa.

Liikuttavasti Kari ja Eevi myös koettavat sinnitellä kuin mitään ei olisi tapahtunut omissa epätyydyttävissä työpaikoissaan. Miten pyytää vapaata, kun pitäisi päästä Veikkauksen pääkonttorille kuittaamaan miljoonat tililleen? Tai päästä käymään sijoitusneuvojalla? Entä kehen voi luottaa? Sijoitusneuvojakin vain koettaa hyötyä heidän rahoistaan, vai mitä?

Valtava rahamäärä on ihana asia, ja Eevi ja Kari koettavat nauttia parhaansa mukaan. Mutta nopeasti kumpikin huomaa, että nautintoon livahtaa helposti karvas juonne. Onko sittenkään ihanuuden huippu lähteä tuosta vain todelliselle luksuslomalle kaukomaille, kun ei voi ottaa ketään mukaansa jakamaan iloa? Entä miksi lahjojen antaminen muuttuu niin vaikeaksi? Mitä tapahtuu läheisimmillekin ihmissuhteille, kun toinen on yhtäkkiä upporikas? Entä mitä tapahtuu avioliitolle, kun vanhat rutiinit menettävät merkityksensä?

Kaikki oikein on todella herkullinen ihmisyyden perimmäisten ominaisuuksien kuvaus. Koukutuin kirjan tarinaan perusteellisesti. Paikoin se on aika tummasävyinen, mutta ennen kaikkea Härkönen kertoo henkilöistään lämpimästi ja humoristisesti. Oli hauskaa heittäytyä kuvittelemaan, miten itse olisi toiminut monissa tilanteissa, joihin Eevi ja Kari joutuvat. Monet asiat aukenevat seesteisesti lopussa, mutta liian helppoihin ratkaisuihin konkarikirjailija ei sorru.

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Otava 2014. Äänikirjan lukija Sari Mällinen. Laajuus 8 cd:tä, kesto 9 h 8 min.

Lainattu kirjastosta.

Ja kaikkea muuta -blogin Minna oli kirjabloggaajana mukana Helsingin kirjamessujen lukupiirissä, jossa luettavana oli Härkösen Kaikki oikein. Myös kirjailija itse osallistui keskusteluun. Kurkkaa lukupiiriläisten pohdiskeluja täältä.


18 kommenttia:

  1. Olipas ilo taas tavata messuilla, piti tulla sanomaan moiiii! :) Mää olen Härkösfani ja tää oli yksi kirjailijan parhaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Oli tosiaan ihanaa nähdä, vaikkei siellä kaiken hulinan keskellä ehtinyt mitään jutustellakaan. Minä en tosiaan ole läheskään kaikkea Härköseltä lukenut, mutta tämä on kyllä erittäin hyvä. Kepeä kuori, syvällinen sisältö. Melkoinen yhdistelmä!

      Poista
  2. Mä rakastuin tähän kirjaan!
    Ja mulle tuli jotenkin ihan samanlainen avautumisen tunne tätä äänikirjaa kuunnellessani.
    Se kirjoittaa kevyistä aiheista näennäistä höttöä, mutta silti onnistuu sanomaan elämästä jotain, mitä itse ei olisi osannut sanoiksi pukea.

    Iso plussa myös siitä, että oli elämäntilanne mikä tahansa, Härkösen tuotanto naurattaa aina. Niin se vaan on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla lukupiirissä Eeviä oli pidetty hieman epämiellyttävänä ihmisenä, mutta minä tykkään hänestä. Jos ihmistä lytätään ja nujerretaan, ei aina jaksa olla kiltti ja kultainen muita kohtaan. Ja kyllä, olen samaa mieltä siitä, että Härkönen osaa yhdistää kepeän ja vakavan loistavasti. Huumoria unohtamatta!

      Poista
  3. Hyvä, että vinkkasit. Takakansi saa jäädä siis lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. En suosittele sitä osuutta teoksesta ainakaan alkuun :D

      Poista
  4. Ihailen Härkösen taitoa kirjoittaa iskevästi, napakasti ja tarkkanäköisesti. Äänikirjana tämä(kin) muuten varmaan toimii mainiosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä toimii. Sari Mällinen on taitava lukija. Osansa lienee silläkin, että Härkönen kirjoittaa niin pahuksen luontevaa dialogia, ettei sitä edes huomaa. Kirjailijan teatteritausta vaikuttanee osaltaan tähän.

      Poista
  5. Minäkin alkuun ihmettelin, että mitenkäs lottovoitosta oikein saa kirjaa aikaiseksi, mutta hyvin näköjään sai. Näennäisesti helppolukuisessa kirjassa kannatta hidastaa lukutahtia ja miettiä niitä syvemmällä soutavia teemoja... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, koska Härkönen porautuu kiusallisenkin tarkkanäköisesti sinne ihmisen sisimpään :D

      Poista
  6. Kiinnostava aihe tosiaankin. Olen lukenut Härköseltä vain yhden kirjan (Häräntappoase) enkä oikein ihastunut, mutta tämä kirja nyt ainakin aiheen puolesta kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Härkösen Häräntappoase on nuortenkirjaklassikko, jossa on omat nuoren kirjailijan esikoiskirjan puutteensa. Se on eräänlainen kuriositeetti suomalaisessa kirjallisuudessa, ja vaikka se alkaa olla tietyllä tavalla vanhahtava, sen teemat ovat ikiaikaiset, joten sitä luetaan esimerkiksi kouluissa edelleen. Se ei kuitenkaan anna minkäänlaista kuvaa Anna-Leena Härkösestä kirjailijana nyt, kolmekymmentä vuotta (!) myöhemmin. Kannattaa lukea ainakin tämä ja esimerkiksi Härkösen kolumnikokoelmia kokeeksi. Saattaisit pitää!

      Poista
  7. Nythän sulla onkin sitten rutkasti aiempia Härkösiä luettavaksi! Minulle tämä oli sellainen perushyvä Härkösen teos, mielestäni hän on kirjoittanut parempiakin. Yksi suosikkini on Heikosti positiivinen, jossa Härkönen ruotii hyvin henkilökohtaisia ja kipeitä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Njaa, tuskinpa tulen etsineeksi niitä väliin jääneitä ainakaan kovin kiihkeästi käsiini kuitenkaan, vaikka tästä kovasti pidin. Mainitsemasi teos ei tällä hetkelläkään kovasti aiheensa takia kiinnosta, vaikka uskon toki, että se on hyvä ja vaikeasta aiheesta kirjoitettu tärkeä kirja.

      Poista
  8. Tämä on ehdottomasti yksi Härkösen parhaista kirjoista. Aihe on herkullinen, ja toteutus hyvin onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe muuten on häpeämättömän herkullinen :D Ja miten Härkönen sitä käsitteleekään: armottomasti!

      Poista
  9. Olen lukaissut läpi yhden jos toisenkin kirjaa käsitelleen blogin ja mietin, miksi minä luin tätä kirjaa ihan tavalla kuin muut. Ei tämä minusta ole kirja lottovoitosta. Tämähän on kirja alkoholismista parisuhteessa. Ja ei: minulla ei ole kokemusta aiheesta.

    Minulle tuli jopa mieleen, että olisikohan Härkönen miettinyt, että haluaisi käsitellä alkoholismi-aihetta, mutta kun se on niin raskas. Että miten ihmeessä siihen saisi mukaan huumoria ja hauskuutta. Laitetaan ne voittamaan lotossa!

    Kirjan alkupuoli oli kerta kaikkiaan hauska. Raakuin koko illan kirjaa lukiessani. Härkönen on niin mainio sanankäyttäjä, hieman ilkeä, mutta siksi juuri niin hauska. Kaikki ne kostofantasiat, hahaa!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, alkoholismi on selvästikin kirjan teema myös. Erityisesti teatteriversiossa tämä tuntui korostuvan. Eri lukijat luonnollisesti lukevat tekstejä eri tavoin, ja varmaan tilanteestakin riippuu, mikä tarinassa eniten nousee pintaan. Hieno kirja.

      Poista