lauantai 12. lokakuuta 2013

Rakkaudentunnustus kirjastolaitokselle!



Torstaiaamuna istahdin kotikoneeni ääreen ennen töihin lähtöä ja kirjauduin Web-Origoon eli kirjastomme sivuille tunnuksillani. Halusin tehdä varauksen viimeisestä Harry Potter -äänikirjasta. Euron varausmaksua vastaan voi saada omaan lähikirjastoonsa (tai mihin tahansa kaupungin kirjaston toimipisteeseen) haluamansa aineiston, olipa se sitten minkä tahansa toimipisteen kokoelmassa. Koneeltani näin, että lainattavissa oli parikin kappaletta, mutta ei yhtään lähikirjastossani. Tein siis varauksen.

Hieman ennen puoltapäivää sain puhelimeeni tekstiviestin: Harry Potter ja kuoleman varjelukset oli noudettavissa! Todella salamanopeaa toimintaa! Tämä oli kyllä jonkinlainen nopeusennätys ja johtui sattumasta, että kaipaamani äänikirja oli juuri sellaisessa kirjastossa, josta oltiin samana päivänä toimittamassa aineistoa lähikirjastooni. Mutta silti!

Pääsin kuitenkin noutamaan äänikirjan vasta perjantaina töiden jälkeen. Kirjastomme eteisessä ulko-ovea vastapäätä on poistohylly, josta saa ostaa kokoelmasta poistettua materiaalia. Edellisellä kerralla huomasin hyllyssä kolme loistokuntoista John Harveyn dekkaria, ja siellä ne nököttivät vieläkin. En kuitenkaan sortunut niihin, koska olen jo omista kappaleistanikin joutunut luopumaan, mutta huomasin niiden viereen tyrkylle asetetun Antonio Hillin Kuolleiden lelujen kesän. Kyseessä ei ollut kirjastopoisto vaan kirja, jonka joku asiakas oli halunnut lahjoittaa eteenpäin. Kiitos! Kirja on nyt saanut väliaikaisen kodin täältä.

Kirjastonhoitajan kanssa juttelimmekin sitten hänen ajatuksestaan perustaa asiakkaille vaihtohylly, josta voisi ottaa ilmaiseksi kirjan tai pari ja johon voisi vastavuoroisesti jättää kirjan, jota ei enää tarvitse. Hän kuitenkin kertoi, että aiemmassa työpaikassa ongelmana olivat olleet Valittujen Palojen Kirjavaliot, joiden hävittäminen aina jäi kirjastohenkilökunnan työksi. Niitä ei siis vaihtohyllyyn saisi tuoda. Samaten pitäisi ehdottomasti pitää huolta, ettei kukaan kaltaiseni kirjahamsteri kippaisi vaihtopisteeseen kirjoja kassikaupalla. Kirja on valitettavasti jonkinlainen ongelmajäte tietyssä vaiheessa elinkaartaan. Ainakin osa kirjoista on.

Kuntaliitoksen yhteydessä kotikaupunkimme sivukirjastoista tuli myös kaupungin palvelupisteitä. Viimeksi maanantaina kävimme ostamassa pojalle kirjastosta kuntosalikortin ja aktivoimassa liikuntahallin avaimen. Edellisellä kerralla poiketessani tuttu eläkeläispariskunta oli ostamassa uimahallin kausikorttia ja englantia puhuva herra kävi ostamassa muutaman kopion tarvitsemastaan asiakirjasta. Kaikkia näitä palveluja hoitaa sama kirjastonhoitaja, joka tuntee asiakkaansa nimeltä ja tietää, millaista lukemista kukin kaipailee.

Ei auta, rakastan kirjastoa! Harmi, että kaupunkimme päättäjät ovat sitä mieltä, että kirjastojenkin niukoista varoista on edelleen kiristettävä. Kun kirjastonhoitajamme on lomalla, on kirjaston ovi lukossa. Niin käy taas viikon kuluttua. Onneksi sentään meillä kirjasto on auki syyslomaviikolla, toisin kuin monet muut sivukirjastot.

                                                                              

11 kommenttia:

  1. Ihana juttu Kirsi! Kirjastolaitos tosiaan ansaitsee ylistyksensä. Olen onnellinen, kun meidän lähikirjastomme lakkautuksen sijaan kunnostettiin uudelleen entistä kivemmaksi. Henkilökunta on ystävällistä ja tilat valoisat, koirakin saa pistäytyä sisään varausta hakemaan kunhan ei syö kijoja. <3

    VastaaPoista
  2. Kiskon kirjastossa palvelu pelaa. Alakoulaisten kirjastotunti on perjantaisin, tilaamani kirjat annetaan lasteni mukaan, tämä on suorastaan loistavaa palvelua. Muutenhan oma käyntini osuu vain maanantaille, aukioloajat ja oma aikataulu ei osu samaan aikaan.
    -Wille-

    VastaaPoista
  3. Keskikirjastojen verkkosivutkin pyrähtivät justiinsa käyntiin ja ei muuta kuin toimimaan ja nauttimaan. Palvelua parhaasta päästä.

    VastaaPoista
  4. Ihana juttu! :) Kyllä se oma lähikirjasto vain on aina se paras, vaikka meilläkin naapurikaupunginosan isompaan kirjastoon pääsisi melkein yhtä nopeasti.

    VastaaPoista
  5. Kirjastoja ei tosiaan voi liikaa ylistää. Minunkin lähikirjastoni oli muutama vuosi sitten lakkautuslistalla, mutta onneksi lakkautuslistaa ei sitten toteutettu. Toki täällä Helsingissä on paljon sivukirjastoja, ja minullakin on useampi kirjasto muutaman kilometrin säteellä, mutta lähikirjasto on silti aina lähikirjasto. (Varsinkin, kun lähikirjasto on naapuritalossa, ei siitä halua luopua!)

    VastaaPoista
  6. Myös Vaski (Varsinais-Suomen kirjastot) -palvelussa on tuo sähköinen varausjärjestelmä ja se on aivan mahtava! Saa uutuudetkin nopeasti luettavakseen, kun varauksen voi tehdä heti, kun kirjasto on ko. aineiston tilannut kokoelmiinsa.
    Kirjasto on minulle myös niin tärkeä asia, että varsinkin näinä kuntaliitosuhka- ja säästötoimenpideaikoina ihan hirvittää, jos kirjastot aletaan kokemaan liian kalliiksi ja tarpeettomiksi!

    VastaaPoista
  7. Juuri tulin kirjastosta (mieluummin sinne kuin Hullujen Päivien hulinaan!) ja kaikki ylistys kyseiselle laitokselle on paikallaan. Vino pino kirjoja itselle ja miehelle lähti taas mukaan. Jos vain pystyisi kohdentamaan omia veroeurojaan enemmän kirjastolle, niin sen tekisin oitis.

    VastaaPoista
  8. Ihana rakkaudentunnustus <3
    Aiotko muuten tehdä Pottereista jonkinlaista yhteenvetoa, kun olet saanut viimeisenkin kuunneltua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, voisinpa itse asiassa vaikka tehdäkin!

      Poista
  9. Olen samaa mieltä Kirsi. Kirjastojen palvelut ovat nykyään todella monipuoliset. Sitten vielä sellainen hyvä juttu, että kun esim. Helmet'issä voi uutuusdekkariin olla yli 200:n jono, niin jostain pienemmän paikkakunnan monipuolisesta kirjastosta (Somero!), sen voi saada heti tai jono on hyvin lyhyt.
    Markku

    VastaaPoista
  10. Ihana tunnustus! Minäkin rakastan meidän kirjastoa <3

    Meidän kirjastosta löytyy poistokärryn (hinnat taisivat olla 0,50-1,00 €) lisäksi tuollainen asiakkaiden ota/tuo/vaihda-piste, jonka valikoiman tarkistan mennen tullen palatessa ;) Kerran hyllyn viereen oli tuotu iso pahvilaatikollinen kirjoja, ilmeisesti kirjastonhoitaja oli ne myöhemmin nostanut siihen kärryyn ja pikku hiljaa kirjat ovat tehneet kauppansa. Loistava keksintö!

    VastaaPoista