torstai 10. lokakuuta 2013

Onnittelut Alice Munrolle!



Ajan riennon huomaa tällaisista maamerkeistä kuin tämä päivä. Tänään nimittäin julkistettiin Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja, ja huomasin, että on jo kolmas kerta, kun voin onnitella Nobel-voittajaa kirjablogissani (tosin en kuvittele, että kukaan näistä kolmesta vähääkään olisi onnitteluistani kiinnostunut saati niistä tietoinen). 

Vuonna 2011 yllätyin iloisesti, koska varmasti ainoan ja viimeisen kerran universumin historiassa Nobel myönnettiin kirjailijalle, jonka oli ihan lähietäisyydeltä nähnyt ja kuullut. Tomas Tranströmer oli nimittäin ollut taannoin esiintymässä lähes paikallisessa kesätapahtumassa ja minut oli saatu puhuttua sinne juttukeikalle. Esiintyjä oli tavattoman sympaattinen vanha herra, mutta juttukeikka lievähkösti hankala, koska lupauksista huolimatta keskustelu käytiin ja runot luettiin på svenska. Lisää tästä tapauksesta täällä.

Viime vuonna purin turhautumistani sen edessä, että ”aina” Nobel menee kirjailijalle, jota ainakaan minä en tunne edes nimeltä. Lisäksi palkittu on yleensä mies ja yli 80-vuotias.

Mutta nyt siis olen ainakin pääosin tyytyväinen Nobel-raatiin. Olen lukenut kolme (kenties jopa neljä) voittajan teosta ja hän on nainen (13. naisvoittaja). Mutta kitistävääkin on: Alice Munro on 82-vuotias. Vilpittömät onnittelut voitosta! Sen vain olisi suonut Munrollekin vuosikymmen ellei jopa pari aiemmin. Raha ei tee ketään onnelliseksi, mutta olisi siitä kiva ehtiä edes hieman itsekin nauttia. Toivon siis myös pitkää ikää voittajalle!

Suhteestani Munron tuotantoon olen avautunut aiemmin Kerjäläistyttö-novellikokoelmaa käsittelevässä jutussani. Sen taas kirjoitin, koska osallistuin Kirjainten virrassa -blogin Hannan innoittamana Alice Munro -viikonloppuun. Idea on vallan mainio, ja olisi kiva uusia se vaikkapa Margaret Atwoodin parissa joskus.

Olen pitänyt kaikesta lukemastani Munron tekstistä kovasti. Ensimmäisestä (kaiketi) lukemastani novellikokoelmasta eli kirjasta Viha, ystävyys, rakkaus olen kirjoittanut itselleni muistiin näin:

Kaikissa (novelleissa) on päähenkilönä nainen, mutta viimeisessä näkökulma on aviomiehen, vaikka vaimo siinäkin on tärkein.

Novellit ovat kaikki melko pitkiä, joten tarinat ja henkilöt ehtivät syvetä mukavasti. Tarinat ovat myös kiireettömiä, vaikka useimmat sisältävätkin jonkin merkittävän käänteen. Osa on sellaisia, että ne jäävät kokonaan lukijan oivallettaviksi.”

Mukavaa, että tietää nobelistin tuotannon sopivan omaan kirjalliseen makuunsa ja että on vielä monta teosta lukemattakin. Tosin en voi brassailla sillä, että olisin lyönyt lanttini likoon Munron puolesta. Jossain veikkauskisassa taisin hätäpäissäni tarjota Joyce Carol Oatesia, kun voittajaehdokas piti nimetä. Sopisi Nobel hänellekin. Ensi vuonna sitten?

P.S. Liikuttava juttu kirjailijasta, joka uinailee autuaan tietämättömänä siitä, että suuri unelma toteutuu juuri jossain aivan muualla. Kirjailijat eivät siis odota malttamattomana tietoa voittajasta.

11 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Voisin pitääkin, mutta vasta ensi vuonna :)

      Poista
    2. Joo, ensi vuonna voisi olla lukutempauksia. Vuorokuukausin joku vetäisi teemaviikonlopun, johon voi osallistua pienimuotoisesti tai tykittämällä kaiket päivät ja illat kirjoja.

      Poista
    3. Tässähän se onkin jo ideoituna :) Mutta palataan tosiaan tammikuulla...

      Poista
  2. Jee, minäkin olen iloinen Munron palkinnosta ja etenkin siitä, että kerrankin olen ylipäänsä lukenut voittajan teoksen (vaikkakin vain yhden). Kommentoinkin tuolla Tarukirjan blogissa, että samalla taisivat mennä suosikkini Atwoodin mahdollisuudet, kun tuskin toista kertaa palkinto matkaa Kanadalaiselle naiskirjailijalle,

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että Nobel-palkinto meni naiskirjailijalle, vaikka 13 on kyllä häpeällisen pieni määrä! Nyt minun pitäisi varmaan viimeistään tutustua Munron teoksiin, koska jostain syystä en ole lukenut häneltä vielä mitään. Nimenomaan tuo mainitsemasi Viha, ystävyys, rakkaus löytyy kirjahyllystäni ja kuvauksesi perusteella se voisikin olla tutustumisen arvoinen... :)

    VastaaPoista
  4. Zephyrin kanssa olen samaa mieltä, 13 naispuolista kirjallisuuden Nobel-voittajaa on häpeällisen vähän. Toivottavasti määrä lähtee tulevina vuosina jyrkkään nousuun. :) Munro on minullekin vielä tbr-listan kirjailija. Lähikirjastossa jo näin hänen kirjojaan esillä tänään, mutta vastustin kiusausta kun luettavaa on jo yöpöydällä vino pino.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa! Minusta on todella ihanaa, että Munro voitti. En ole lukenut häneltä kuin kaksi kokoelmaa, mutta vaikutuin kovin jo niiden perusteella :) Ja jotenkin kiva sattuma oli, että tänään sain elämäni ensimmäiset Kirjailija-lehdet postiluukkuuni, ja siellä oli artikkeli Munrosta.

    VastaaPoista
  6. Minuakin ilahdutti, että palkinnon voitti nainen, vieläpä sellainen, josta olen kuullut. En ole ihan varma olenko joskus lukenut häneltä jotain, mutta luettavien listallani hän jokatapauksessa on.

    Herttaista, Munron toiveuni toteutui useammassakin merkityksessä, kun hän kerran nukkui palkintoilmoituksen aikana :)

    VastaaPoista