keskiviikko 21. elokuuta 2013

Iain Banks: Crow Roadin käsikirjoitus



Kesäkuussa mediassa kerrottiin tieteiskirjailija Iain M. Banksin kuolemasta. Herran nimi ei sanonut minulle mitään, enkä ollut tainnut nähdä vilaustakaan hänen teoksistaan. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että kyseessä on skottikirjailija Iain Banks, jonka kirja Crow Roadin käsikirjoitus on odottanut hyllyssäni hetkeä, jolloin olisin unohtanut murha-aseen. Olen kirjoittanut kannen sisäpuolelle, että olen ostanut teoksen itselleni 10.10.2000, joten aika kauan meni. Muistan nimittäin, että katsoimme televisiosta romaaniin perustuvan samannimisen sarjan joskus 90-luvun lopulla. Sarja oli hyvä, ja siksi kai olin sitten kirjankin päättänyt ostaa unohdusta odottamaan.

Muistikuvani sarjasta siis on hyvin dekkarimainen, ja dekkaria oletin ryhtyväni lukemaan kirjan avatessani. Dekkariksi määritteleminen ei kuitenkaan tee tälle romaanille oikeutta (niin dekkari-ihminen kuin olenkin). Kirjassa tosin ratkotaan mahdollista tai oletettua murhaakin, mutta se on vain yksi juonne hienossa sukuromaanissa.

Minäkertoja on parikymppinen Prentice McHoan, joka opiskelee Glasgow´ssa historiaa ja etsii paikkaansa perheessä ja maailmassa. Prentice on perheen keskimmäinen poika ja tuntee aina jääneensä isoveli Lewisin varjoon. Poikien isä kuuluu lasitehtailijasukuun, joka asuu pienessä skotlantilaiskylässä. Toisen sukuhaaran omistuksessa on vanha linna, josta on kunnostettu asunto. Prenticen isä Kenneth ei ole halunnut lasitehtailijaksi, vaan on ryhtynyt ensin opettajaksi ja sitten lastenkirjailijaksi. Isän veli Rory on luonut kyseenalaisen uran matkakirjailijana.

Banks on rikkonut tarinan kronologian, ja lukijan on poimittava vihjeitä tapahtumia yhdistävistä seikoista pitkin matkaa. Saattaa kuulostaa sekavalta, mutta ei sitä ole. Päinvastoin oikeastaan, menetelmä saa mielenkiinnon pysymään yllä. Henkilöitä on paljon, onhan klaaneissa väkeä, joten tarkkaavaisuutta vaaditaan. Oikeastaan tekisi mieli piirtää jonkinlainen sukupuu henkilöistä, lähes kaikki kun ovat jotenkin samaa sukua.

Kirjan alkuasetelmassa Prentice on käymässä kotona, koska isoäiti Margot on kuollut pudottuaan tikkailta kasvihuoneen läpi. Dramatiikkaa ei puutu hautajaisistakaan, sillä isoäitiä tuhkattaessa sattuu onnettomuus. Saattaa nyt kuulostaa farssimaiselta kohellukselta, mutta sellaista meno ei kuitenkaan ole. Pikemminkin huumorissa on aina mukana surumielinen vivahdus. Muistotilaisuudessa Prentice rakastuu tulisesti silmittömän kauniiseen Verityyn, josta tulee hänelle pakkomielle pitkäksi aikaa. Koko suku on kokoontunut hautajaisiin kadonnutta Rorya lukuun ottamatta. Rory oli kadonnut jäljettömiin lainattuaan ystävänsä moottoripyörää vuosia sitten.

Rory oli Prenticelle tärkeä ja rakas. Yllättäen Prentice saa käsiinsä Roryn entiselle naisystävälleen jättämät kryptiset muistiinpanot ja sekalaiset paperit. Pitkällisten vaiheiden jälkeen selviää, onko Rory kadonnut tahallaan vai kuollut.

Mutta kuten sanottu, tämä selvittely on vain yksi kirjan juonteista. Yhtä keskeisessä osassa ovat Prenticen sydämenasiat ja välit isän kanssa. Ne ovat menneet kertakaikkiseen umpisolmuun uskonasioiden takia. Lisäksi erittäin tärkeitä ovat myös viskinjuonti ja krapulasta toipuminen sekä skotlantilaisen maiseman upea karuus. Minua kiehtoi erityisesti kirjan tapahtuma-ajan eli 1990-luvun taitteen ajankuva (kirja on ilmestynyt vuonna 1992). Tietokoneet ovat juuri läpimurtonsa kynnyksellä, ja edistyneimmät, ei kuitenkaan esimerkiksi Prentice, käyttävät jopa sähköpostia. Vain joitakin vuosia aiemmin tehdyt tiedostot ovat jo täysin unohtunutta formaattia, ja apua tarvitaan valtameren takaakin. Kännyköistä ei vielä edes haaveilla, vaan puhelut soitetaan perinteisesti lankaverkon välityksellä. Yllättävän nostalgista! Aikaa on silti kulunut vain 25 vuotta.

Nyt kirjan luettuani mieluusti katsoisin tv-sarjan uudelleen. Jotenkin tuntuu, että siinä murhajuonta on korostettu muun kustannuksella, tai sitten olen katsonut jonkinlaisten dekkarilasien läpi.

Muistin muuten oikein sen murha-aseen, mutta murhan uhrista tai tekijästä minulla ei ollut aavistustakaan!

Iain Banksilla ja Iain M.Banksilla on melkoinen tuotanto, josta vain pieni osa on ainakin toistaiseksi suomennettu. Onkohan joku lukenut kummankin herran tuotantoa? Luen joskus scifiäkin, vaikka se ei mitenkään hirmuisesti kiehdo. Kannattaako vaikkapa tuota Kulttuuri-sarjaa kokeilla?

Suomentaja Anu Partaselle pitää nostaa hattua. Kirjassa lienee ollut muutamakin käännöspähkinä. Esimerkiksi jo kirjan nimi on ongelmallinen. Tarinassa selitetään, että englannin kielessä on sanonta ’mennä variksen tietä’, joka tarkoittaa, että joku kuolee. Suomessa vastaavaa kielikuvaa ei ole. Prentice löytää Roryn muistiinpanot juuri Crow Roadilla sijaitsevasta asunnosta…

Iain Banks: Crow Roadin käsikirjoitus (The Crow Road)
Suom. Anu Partanen. Loki-kirjat 1998 (1992). 392 s.


Ostettu omaan hyllyyn.

6 kommenttia:

  1. Ampiaistehdas. Lue Ampiaistehdas. Mieluiten mahdollisimman vähillä taustatiedoilla joten en kerro enempää :)

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut Kulttuuri-sarjan alkua kolmen kirjan verran ja nyt luen Kulttuuriin liittyviä novelleja (hitaasti). Olen ostanut kaikki sarjan kirjat aikeenani lukea ne lähivuosina, joten se lienee kertoo minun tykästyneen sarjaan. En ole lukenut kirjailijaa vielä ilman M:ää, mutta mm. Ampiastehdas sekin on kyllä lukulistalla. Ikävää kirjailijan poismeno. Hän oli ensi vuoden worldconin kunniavieraana ja toinen syy miksi olin innoissani osallistumassa.

    VastaaPoista
  3. Muistan myös tuon tv-sarjan, mutta en yhtään, mitä siinä oli. Muistan pitäneeni ♥

    VastaaPoista
  4. Olen juuri päättänyt yhden lukupiirin skottiteeman ja Banks oli lukulistoilla, joten huomioin uutiset hänen kuolemastaan. Ampiaistehdas ja tämä kiinnostavat entistä enemmän.

    VastaaPoista
  5. En ole lukenut, mutta kiinnostaa. Varsinkin tämän jutun ja hdcanisin kommentin jälkeen.

    VastaaPoista