keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Ihmisen osa 2


Keväällä kuuntelin ja hehkutin aivan loistavaa äänikirjaa, Kari Hotakaisen Ihmisen osaa, jonka lukee Ritva Valkama. Oiva tallenne on ainakin ollut kuunneltavissa myös Ylen tarjonnassa.

Ihanan työpaikkamme teatterivastaavan kautta onnistuin saamaan kadehdittavat liput Helsingin kaupunginteatterin Ihmisen osaan, jossa pääosassa on itseoikeutetusti upea Ritva Valkama. Teatterilla on hyvät nettisivut, joihin on koottu kuvia ja arvioita näytelmästä. Sieltä pääsee katsomaan myös pienen näytteen esityksestä. Hauska on myös Kari Hotakaisen kirjoittama tarina näytelmän ja romaanin synnystä. Käykää ihmeessä lukemassa.

Esitys on hengästyttävän hieno, se varmasti on sanomattakin selvää. Minulle tarina oli tuoreessa muistissa, joten saatoin keskittyä sen lisäksi muuhun, tarkkailemaan sitäkin, mikä tapahtui spottivalon varjossa. Raila Leppäkosken ohjausta ja dramatisointia ei ole suotta kehuttu. Pidin myös vähäeleisestä lavastuksesta, koska siinä teksti ja näyttelijät nousevat kunnolla esiin. Roolitus on onnistunut muutenkin kuin Valkaman ja Palon osalta. Leena Uotila on vanha suosikkini, ja hän tekee tässä näytelmässä mainioita karikatyyreja. Uusi kasvo minulle oli Maijan osan tekevä nuori mutta taitava Armi Toivanen. Lehtimyyntikohtaus on hauska! Markku Huhtamokin oli uusi tuttavuus. Mies on näytelmässä kirjailija ja moni muukin hahmo. Jaakko Saariluoma ei ole varsinaisia suosikkejani, mutta änkyttävänä Pekkana hän oli hyvä. Hatunnosto ensimmäisen näytöksen päättävästä alasti tehdystä kukkoanimaatiosta. Ei ihme, että Mirja päätti jatkaa elävien kirjoissa!

Ritva Valkamalla tuntuu olevan harteillaan armottoman komediennen viitta. Tämä tuli mieleen näytelmän alussa, kun mikä tahansa rouva Malmikunnaksen repliikki sai yleisön hörähtelemään. Koska tiesin tarinan sysimustan pohjavärin, joka jo alussa erottuu, jos vain kuuntelee, tämä naureskelu pikkuisen harmitti. Turhannauraminen kyllä jäi aika nopeasti. Mutta pakko oli itsekin nauraa, kyynelten läpi tosin ainakin lopussa, kun Hotakaisen neulantervät repliikit puotoilivat milloin kenenkin suusta. Hotakaista en voi olla ihailematta. Mikä tervävänäköisyys! Mikä tiivistämisen taito! Vaikeat, laajat yhteiskunnalliset ongelmat tulevat tarinassa esiin mahtavasti koskettavien yksilötarinoiden välittäminä. Olen vaikuttunut, kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti