Kuolevaiset-niminen rikosromaani täydentää Tommi
Laihon teossarjan trilogiaksi. Aiemmat osat Uhanalaiset ja Rikotut
ilmestyivät vuosina 2021 ja 2022, joten päätösosaa on saatu hieman odotella.
Odotus kuitenkin palkitaan, sillä Kuolevaiset lunastaa hienosti siihen
ladatut odotukset.
Trilogian osat ovat itsenäisiä teoksia jopa siinä määrin, että kustantaja
Myllylahti (tai kirjailija) ei ole nimennyt sarjaa mitenkään. Kustantamon
sivuilla ja Kuolevaisten kansiliepeessäkin puhutaan vain rikostrilogiasta.
Vaikka sarjan osat ovat rikosjuonensa osalta täysin itsenäisiä, seurataan
niissä kuitenkin päähenkilöiden työurien ja yksityiselämän käänteitä jatkumona.
Jos siis haluaa seurata, miten helsinkiläiset rikostutkija Karita Haapakorpi,
psykiatri Amina Rehmann ja tilastomatemaatikko Juha Huhtala tutustuvat
toisiinsa ja ryhtyvät tekemään yhteistyötä, kannattaa aloittaa sarjan alusta. Mutta
Kuolevaiset voi aivan mainiosti lukea, vaikka ei olisi aiempia osia
vielä ottanutkaan haltuun ja palata sitten aiemmin ilmestyneiden teosten
pariin.
Kolmannessa romaanissa Aminan ja Juhan suhde on kehittynyt
siihen pisteeseen, että Juha on useaan kertaan kosinut ja saanut rukkaset.
Kuviosta on tullut jonkinlainen pariskunnan keskinäinen lempeä vitsi, mutta
Juha on kyllä ehdottoman tosissaan. Hänen tilanteensa kuitenkin muuttuu tarinan
aikana merkittävästi, kun hän saa lääkäriltään huonoja uutisia. Miten kertoa
tilanteesta Aminalle tai ylipäätään kenellekään?
Karita Haapakorven tilanne kriisiytyy työpaikalla, kun vakavien
rikosten yksikkö saa uudeksi esihenkilökseen rikostarkastaja Jääskeläisen.
Uuden pomon toimintatavat lamauttavat yksikön työskentelyn nopeasti, ja Karita
ajautuu avoimeen konfliktiin esihenkilönsä kanssa kesken kiperän tutkinnan.
Kuolevaiset alkaa aivan loistavalla, kirjaimellisesti
räjähtävällä prologilla. Iäkäs rouva saapuu kutsumattomana vieraana
teollisuusalueella sijaitsevalle Pirados-moottoripyöräjengin kerholle, jossa on
paikalla vain jengin presidentti. Kun mies tarjoaa rouvalle tämän pyytämää
vesilasillista, vetää vanhus käsilaukkunsa uumenissa käsikranaatista sokan
irti.
Räjähdys moottoripyöräjengin tiloissa herättää tietysti
laajaa huomiota. Poliisi on kuitenkin täysin ymmällään. Miten iäkäs nainen on
päätynyt jengin tiloihin? Miten ja miksi räjähdys on tapahtunut?
Kun kuolemansairas nainen ampuu keskellä kirkasta päivää ravintolan
portieerin kadulle, alkaa Karitan aivoissa kehkeytyä uskomattomalta tuntuva
teoria. Yhdistikö tapauksiin liittyviä naisia jokin? Ainakin he kumpikin
tiesivät päiviensä olevan luetut. Mikä on ollut tekojen motiivi? Entä mistä ihan
tavalliset naiset ovat hankkineet armeijatason aseita käyttöönsä? Ohjaileeko
joku tappajia taustalla? Onko tapauksia kenties tulossa lisää?
Kysymyksiä on vilisemällä, ja lukija tietää, että aika on
nopeasti hupenemassa. Mutta tutkimuksetkin etenevät niin virallisilla kuin
vähemmän virallisillakin rintamilla. Myös Juhalla on oma teoriansa taustalla
häilyvästä voimasta. Voisiko hän auttaa Karitaa ja Aminaa saamaan salaperäisen
johtohahmon kiinni?
Tommi Laiholla on selkeästi erottuva persoonallinen kertojanääni. Aiempien
rikosromaaniensa tavoin Laiho pureutuu Kuolevaisissakin syvälle
ihmismielen syövereihin. Ihmisiä kuvatessaan hän onkin parhaimmillaan. Tutut
päähenkilöt ovat inhimillisiä kaikkine karheuksineen ja pienine heikkouksineen.
Heihin on aiemmat kirjat lukenut lukija jo hyvinkin kiintynyt.
Kirjailijan helmasynti taas tuntuu olevan viehtymys
jonkinlaiseen saarnaamiseen. Muutamaan kertaan Kuolevaisten kerronta
pääsee luiskahtamaan yleiseen maailmantuskaan liittyvän paasauksen puolelle.
Omintakeinen juonikudelma toimii kuitenkin erinomaisesti.
Ylempänä kuvaamani prologi on parhaita koskaan lukemiani rikosromaanin
aloituksia. Ja kun syyllinen kaiken takaa lopulta paljastuu, voi lukija vain
todeta tulleensa pahemman kerran sumutetuksi ja samalla manata, että olisihan
se pitänyt arvata!
Tommi Laiho: Kuolevaiset
Myllylahti 2026. 364 s.
Arvostelukappale.
Tommi Laihon rikosromaanitrilogia:
Uhanalaiset
Rikotut
Kuolevaiset
