tiistai 26. huhtikuuta 2011

Kriitikon valta ja valinta

Tämän aamun Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla on arvio Henna Helmi Heinosen esikoisromaanista Veljen vaimo. Kritiikin on kirjoittanut Raisa Mattila. Arvion voi kokonaisuudessaan lukea myös verkosta ilmaiseksi Hesarin sivuilta. Se on julkaistu Esikoiskirja-sarjassa, jossa lehden kriitikot arvioivat vuoden mittaan ilmestyviä kotimaisia esikoiskirjoja. Loppuvuodesta näiden joukosta valitaan ehdokkaat lehden omaan esikoiskirjapalkinnon saajiksi. Virallisesti palkinto on nimeltään Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto, ja sen arvo on 15 000 euroa. 

HHH nousi jo alkutalvesta mediailmiöksi kirjailijablogillaan, jossa hän kertoi aikeestaan tulla kirjailijaksi ja esikoiskirjansa valmistumisprosessista. HHH:sta oli myös laaja henkilökuva syksyllä Image-lehdessä (jota valitettavasti en ole lukenut). Kun esikoiskirja sitten alkutalvesta, helmikuussa ilmestyi, sitä tarjottiin kirjabloggaajille arvioitavaksi. Itsekin tartuin tilaisuuteen, ja tulokset voi katsoa täältä. Kirjoituksen julkaistuani blogini kävijämäärät nousivat uusiin ennätyksiin. Sivua käytiin ahkerasti kurkkailemassa noin kuukauden ajan, mutta sitten innostus hiipui. Nyt joku eksyy sivulle ehkä kerran viikossa.

Helsingin Sanomat on alkutalven ja kevään aikana kirjoittanut mm. Antti Leikaksen Melomisesta, Helen Mosterin Hylystä ja Katja Kaukosen Odelmasta arviot varsin pian kirjojen ilmestymisen jälkeen, Melomisesta aivan tuoreeltaan niin, että PEKK:kään ei saanut sitä lähettää asiakkailleen ennen arvion ilmestymistä. Niinpä olin jo kuvitellut, että Hesari ohittaa Helmisen kirjan kokonaan. Niin ei siis kuitenkaan käynyt, mutta kirjan ilmestymisestä on vierähtänyt jo kolme kuukautta. Mielenkiintoista olisi saada tietää, miten tämän arvion ilmestyminen juuri nyt vaikuttaa Veljen vaimon myynti- tai lainauslukuihin. Vai vaikuttaako mitenkään. Samaten kiinnostaa, miksi kirja arvioitiin juuri nyt eikä aiemmin. Tai miksi ylipäätään arvioitiin? Mediakohun takiako? Arvion kainalojutussa kohuun nimittäin lyhyesti viitataan.

Raisa Mattila lyttää Heinosen kirjan perusteellisesti. Lehden mittakaavassa laajahkossa arviossa on nähdäkseni yksi positiiviseksi luonnehdittava lause: ”Heinosen kieli on kelvollista.” Kaikki muu onkin sitten negatiivista. Olen samaa mieltä lähes kaikesta, mitä Mattila arviossaan sanoo. Hän myös perustelee näkemyksensä asiallisesti ja pitävästi. Silti hiukan harmittaa, että mitään positiivista sanottavaa ei kirjasta tähän tekstiin löytynyt. Sillä ei romaani niin huono ole, vaikka ei mikään huipputaideteos olekaan. Mutta eihän se sellaiseksi pyrikään. Pohdituttaakin siis se, miksi arvio ylipäätään julkaistiin, myöhään ja näin negatiivisena. Onko kuitenkin niin, että huonokin arvio Helsingin Sanomissa on parempi kuin ei arviota ollenkaan? Ainakin siltä vaikuttaa, kun vilkaisin HHH:n blogia. Tosin en usko, että kirjailija malttaa jättää arvion lukematta väitteestään huolimatta.

Vielä mietityttää sekin, miksi Hesari on kuvittanut jutun Heinosen kuvalla, ei kirjan kannella. Mitään selkeää linjaa tässä ei taida olla, ja viereisellä sivulla olevassa Kazuo Ishiguron Yösoittoja-novellikokoelman arviossa on menetelty aivan samoin, kuten myös Martta Rossin runokirja-arviossa Heinosen arvion alla. Ehkä tässä ei ole mitään piiloviestiä.

16 kommenttia:

  1. Mä olen huomannut, että Hesarin arvioiden jälkeen blogiin tulee tosi paljon google-hakuja suoraan kirjojen nimillä. Luulen, että näkyvyys Hesarissa on aina hyväksi, oli se sitten millaista tahansa. Ainakin se tuo kirjan näkyviin, ja sitten jokainen voi etsiä lisää tietoa kirjasta, jos se kiinnostaa vähääkään. Niin itse asiassa toimin itsekin. :D

    Olen ennenkin huomannut, että Hesarissa saattaa olla arvio tosi paljon julkaisemisen jälkeen. Olisi kiva tietää, millä perusteilla noita arvioita julkaistaan. Epäilen, että valmiitkin arviot saattavat joutua odottelmaan julkaisuvuoroa, jos jotkin ajankohtaisemmat aiheet ajavat niiden ohitse.

    VastaaPoista
  2. Hei vaan, Marjis! Varmasti on niin, että valmiit arviot joutuvat odottelemaan joskus pitkiäkin aikoja. Mutta silti mietityttää juuri tämän kirjan kohdalla, kuinka harkittua viivyttäminen on ollut. Eikö Hesari halunnut sorkkia aihetta silloin, kun kohu oli kuumimmillaan (vaikka eihän tämäkään nyt mikään hirmuinen julkisuusmylly ollut, oikeasti).

    VastaaPoista
  3. Ihan totta! Luulisi jopa olleen parempi päin vastoin, eli että olisi julkaistu arvostelu mahdollisimman pian, kun keskustelu oli suurimmillaan.

    Kerro sitten, jos kirja muuten nousee hakutuloksissa! :)

    VastaaPoista
  4. Useimmat hesarin kritiikit on kuvitettu aina kirjailijan kuvalla. Se on mielestäni käytäntö, eikä liity mitenkään HHH:n, vaikka olen nähnyt hänestä edustavampiakin kuvia.

    VastaaPoista
  5. En ole vielä lukenut Hesarin arviota, mutta käyn kohta lukenmassa, niin tiedän mistä puhutaan ;)

    Minusta se oli ihan kelpo esikoiskirja ja sain muutamaan päähenkilöön tarttumapintaakin jne. Siksi en ymmärrä, miten joku valtakunnan kriitikko voi niin totaalisesti sen lytata, kuin ilmeisesti nyt tuossa vielä lukemattomassa Hesarin arviossa on. Mutta nyt menen lukemaan sen ;)

    VastaaPoista
  6. Ylipäänsä nuorien, kauniiden naisten kirjoja markkinoidaan usein heidän kuvillaan. Olin eräässä tilaisuudessa, jossa Leena Parkkinen kertoi, että hänen teostensa kritiikkien vieressä on aina melkein yhtä suuri kuva.

    VastaaPoista
  7. Sen vielä sanon kriitikosta, että hän on asiallinen ja hyvä kirjoittaja. Tekee monenlaisia juttuja ja mielestäni perustelee vielä, miksei kyseisestä teoksesta pidä. Myönnän, hän on myös ystäväni. :)

    VastaaPoista
  8. Hanna, kuten kirjoitinkin, olen kriitikon kanssa lähes kaikesta samaa mieltä ja pidin hänen asiallisista perusteluistaan. Mutta ihemttelin sitä, ettei mitään hyvää sanottavaa löytynyt. Ajattelisi kuitenkin, että jos eiskoiskirja arvioidaan, voisi myös jotenkin kannustaa kirjailijaa eteenpäin.

    VastaaPoista
  9. Kyllähän Hesarin arviot vaikuttavat aika paljon siihen, että kirjoista kuullaan. Muuten en tiedä mitään siitä, miksi joku kirja saa arvionsa heti ja joku toinen vasta myöhemmin. Mukavaa, että kirjoja ylipäätään vielä on Hesarissa mukana. Saisi olla minusta enemmänkin. Salmelan kirjastahan taisi olla vähän väliä juttua.

    No, mutta mitetn minusta tuo Hesarin kritiikki oli ihan neutraali? Kirjan näköinen arvio.

    VastaaPoista
  10. Eihän se tosiaan nyt ollutkaan mitenkään paha. Kriitikko oli ihan asiallisesti tuonut esille ne asiat kirjassa, miksei hän nähnyt sitä kummoisena tai ei itse pitänyt. Toki olihan se sillä tavalla kovaa kritiikkiä, ettei kriitikko löytänyt tosiaan kirjasta juurikaan mitään hyvää. Mutta näinhän se taitaa olla joidenkin kirjojen, muidenkin kuin Veljen vaimon kohdalla, että ne jakavat lukijansa. Toisaalta en ole vielä nähnyt Veljen vaimosta mitenkään ylistävää arvostelua, lähinnä on kyse ollut siitä, että siitä on osa pitänyt ja todennut sen ihan kelvoksi kirjaksi, kun taas osa ei ole pitänyt lainkaan.

    VastaaPoista
  11. Hesariin tulee kyllä yllättäen vähemmän kritiikkejä kuin muihin lehtiin. Olen myös ymmärtänyt, että hesaria moititaan siitä, että kulttuuriuutisten kohdalla toimittajat eivät jalkaudu tekemään juttuja kuin suurista tapahtumista, esim. nyt Ars11-näyttelystä, vaikka koko ajan tapahtuu ja kulttuuritarjonta on laaja.

    Kirjoilla on sentään vielä melko hyvä asema, jos vertaa teatteriin, näyttelyihin tai vaikka elokuviin. Koko ajan kulttuurijutut vähenevät tai niistä tulee enemmän uutisten kaltaisia.

    Uskon, että monille kirjailijoille juuri hesarin kritiikki on tärkeä, sillä onhan sillä merkittävä vaikutus kirjan näkyvyyteen.

    VastaaPoista
  12. En usko, että arvion ajankohtaa on mitenkään laskelmoitu. Kolme kuukautta ei ole mitenkään ihmeellinen aika odottaa arvostelua. Toki syystä tai toisesta erityisen merkittäviksi/ajankohtaisiksi koettujen kirjojen arviot pyritään julkaisemaan tuoreeltaan (jo ennen kirjan virallista ilmestymistä jopa, kuten Kirsin Leikas-esimerkistä kävi ilmi.

    En ole lukenut Veljen vaimoa (en valitettavasti blogannut vielä silloin, kun kirja oli jaossa), aion sen kyllä lukea kun se sattuu kirjastossa eteen. Aihe vaikuttaa kiinnostavalta.

    Olen lukenut Heinosen kirjasta useamman blogiarvion ja Mattilan kritiikki oli aika eri linjoilla. Ainakin niissä blogiarvioissa, joita olen lukenut, kehuttiin juonta ja henkilöhahmoja, mutta moitittiin kieltä. Mattila taas kuittaa kielen lyhyesti mutta ruotii enemmän henkilöhahmoja ja pitää niitä kliseisinä. Mielenkiintoista sitten aikanaan muodostaa ihan oma mielipide :).

    VastaaPoista
  13. Hauskaa, että kritiikki herättää keskustelua.

    Kiinnostaisi kovasti tietää miksi jokin kirja koetaan miten se sitten se koetaankaan, ts. syitä ja selvennystä miksi kirjasta pidettiin tai ei pidetty.

    VastaaPoista
  14. Olen miettinyt kriitikon ammattia ja ammattitaidon kyseenalaistamista. Aina nostetaan kritiikkien kohdalla esiin, että se on "vain yhden ihmisen mielipide". Tuntuu jotenkin typerryttävälle, sillä niinhän se tosiaankin on, mutta mitä sitten. Yleensä tämä mielipide tulee kuitenkin laajasti lukeneelta toimittajalta, joka kirjoittaa ja lukee työkseen. Ei se ole ihan vain jonkun kadulta napatun ihmisen mielipide.

    Mutta jos vielä saivartelee, niin onko oikeasti millään mielipiteellä väliä, vaikka se olisi suurenkin joukon, vaikka meidän kirjabloggaajien yhteisön yleinen konsensus. Eihän sekään kerro yleismaailmallisesti mistään. Eikä se kerro edes kirjasta mitään, eikä varsinkaan kirjailijan työpanoksesta. Kirja on silti olemassa ja tärkeä kirjailijalle ja monelle lukijalle, vaikka siitä olisi satamäärin negatiivisia lukijakokemuksia. Yhden tai useamman ihmisen mielipide ei kerro koko totuutta, mutta en ymmärrä tuota vähättelyä kriitikon osalta. Eihän kirjoistakaan sanota, että se on "vain yhden ihmisen mielipide". Sehän on huomattavasti paljon enemmän.

    Kirjailijan työtä ei mielestäni saa kyseenalaistaa, etteikö kirjaan ole panostettu, mutta mielestäni myöskään kriitikkoa vastaan ei saa halpamaisesti hyökätä. Miksi kirjaa täytyisi lukea kuin piru raamattua, että sieltä löytyy kaikki ne merkitykset, mitä kirjailija on halunnut? Monesti kriitikkoa moititaan siitä, että hän ei ole vain ymmärtänyt teosta saati edes lukenut sitä ollenkaan. Varmasti näinkin käy, mutta kai sitä voi vähän toisen ammattitaitoon luottaa.

    Ajatteluni eivät liity nyt mitenkään HHH:n kritiikkiin, vaan ylipäänsä kriitikoiden ammattiin.

    VastaaPoista
  15. Onpas tästä sukeutunut melkoinen keskustelu, hienoa! Olen Hannan kanssa aivan samaa mieltä tuosta, että kriitikon työtä on turha mitätöidä. Kyllä lehteen painettu kritiikki pääsääntöisesti on melkoisen punnittua ja perusteltua. Takana on tosiaan ammattitaitoa ja kokemustakin. Äärimmmäisen harvoin, ainakin uskon niin, kriitikko ei ole lukenut kirjaa ja pohtinut sitä monelta kantilta kirjoittaessaan.
    Hienoa, että kirjallisuuskritiikkiä sentään vielä printtimediaankin mahtuu. Kyllä sillä on arvoa, antaapa se sitten teoksesta millaisen kuvan hyväsä. Siihen on sitten lukijan mahdollisuus peilata omaa kokemustaan, jos haluaa.

    VastaaPoista
  16. Hei kaikki!
    Luin kritiikin sillä silmällä, mitä olen opiskellut tekstin arviomisesta ja millaista kritiikkiä itse olen saanut.

    Harmittelen sitä, että kirjailijan alkutaipaletta ja ensimmäisiä ponnistuksia ei arvosteta tarpeeksi. Mielestäni ammattimaisen kriitikon tehtävä on ruotia kirjaa neutraalisti. Toki jokaisesta julkaistustakin kirjasta voi löytyä korjausehdotuksia, mutta mikä estää kriitikkoa - sanankäytön ammattilaista - muotoilemasta sanomansa kauniisti, kirjailijaa arvostavasti?
    Sen ei kuvittelisi olevan keneltäkään pois!

    Uskon kirjojen myynnin romahtamisen johtuvan osittain myös kirjojen julkisesta arvioinnista. Lukevan Suomen kukkaronnyörit eivät aukene kirjojen kohdalla, joista valtansa tietyllä tavalla näyttävät kriitikot löytävät vain huonoa.

    Liitän oheen viimeisimmän omaa kirjaani koskevan arvion. Pidin tätä lyttäävämpänä kuin Hennan saamaa kritiikkiä, mutta voi johtua tietysti omakohtaisuudesta. :)

    http://www.ilkka.fi/kulttuuri-ja-viihde/kun-elama-ei-riita-1.1133821

    VastaaPoista