lauantai 1. kesäkuuta 2019

Anniina Mikama: Huijarin oppipoika




Fantasia-ainesten lisäksi Taikurissa ja taskuvarkaassa on ainakin aimo mitallinen historiallista romaania (tapahtumat sijoittuvat 1890-luvun Helsinkiin), perinteistä tyttökirjaa romantiikanpoikasella höystettynä, kunnon dekkarijuoni toimintakohtauksineen, ripaus steampunk-henkeä, aikamatkustusta ja dystooppista scifiä! --- Mikama saa tämän lähinnä keitokselta kuulostavan potpurin toimimaan mitä mainioimmin!

Näin kirjoitin viime keväänä Anniina Mikaman esikoisteoksesta Taikuri ja taskuvaras, joka aloitti trilogian. Juttuni loppuun olen todennut kirjan päättyvän niin kutkuttavasti, että jäin odottamaan malttamattomana jatkoa. Vaan Mikamapas osasi jälleen yllättää. Trilogian kakkososa Huijarin oppipoika kun ei olekaan jatkoa aloitusosalle vaan sen esiosa, prequel. Se sijoittuu vuoteen 1829, noin kuusikymmentä vuotta aikaisempaan aikaan kuin Taikuri ja taskuvaras. Paikkakin on vaihtunut Helsingistä Krakovaan.

Mutta tuttujakin aineksia toki on. Huijarin oppipojassa kerrotaan, miten androidi Tom tulee avaruudesta Maahan ja miten hän päätyy yhteen Wiktorin kanssa. Minulta tosin kesti jonkin aikaa yhdistellä asioita ja tajuta, että viisitoistavuotias krakovalaispoika on aikanaan äreä pyörätuolissaan kököttävä Professori Helsingissä!

Wiktor asuu Krakovassa äitinsä ja pahasti sairaan pikkuveljensä kanssa. Hänen paras ystävänsä on taidemaalarin tytär Zofia, jonka kanssa hän on jakanut kaiken pienestä pitäen. Nyt aikuisuuden kynnyksellä Wiktor on ollut panevinaan merkille, että jokin on muuttunut hänen ja Zofian suhteessa. Ainakin Zofia itse on muuttunut monella tapaa. Wiktoria huolettavat omat tulevaisuuden näkymät. Kirjat kiinnostavat häntä kovasti, mutta kirjansitojaa hänestä ei tule, sen hän jo tietää. Kirjansitojamestari sanoi, että hänestä pitäisi tulla tutkija. Mutta millä rahoilla?

Kaikki muuttuu kuin taikaiskusta, kun myöhään eräänä iltana Wiktor näkee kummallisen kirkkaan tähdenlennon. Hänestä näyttää ihan siltä, että meteoriitti iskeytyy joenrantaan lähelle kotitaloa. Mikään ei voi estää Wiktoria tutkimasta asiaa tarkemmin. Seuraa dramaattisia, uskomattomia käänteitä, joiden seurauksena Wiktorin elämä suistuu raiteiltaan ja saa kokonaan uuden suunnan.

Tähdenlento tuo Wiktorin elämään Tomin mutta myös kulkumies Sewerinin, joka onneksi sattuu olemaan jokirannassa juuri parahiksi. Tähdenlennon näkee pahaksi onneksi myös Max Gerard, rikas kartanonherra, joka harrastaa intohimoisesti meteoriittien keräilyä ja tähtitaivaan tarkkailua. Tarinan edetessä käy ilmi, että herra Gerardilla ja Sewerinillä on yhteistä menneisyyttä takanaan, eikä tästä hyvää seuraa.

Mikama kuljettaa juonta nokkelasti ja juohevasti, eikä aloitusosan alun hitaudesta ole tässä kakkososassa tietoakaan. Myös henkilökuvaus on Mikamalla hyppysissään, sillä huomasin kiintyväni kovasti Wiktoriin, Zofiaan ja Tomiin. Muissakin henkilöissä on monenlaisia särmiä, kuten ihmisissä yleensä on, eikä kukaan ole yksiselitteisesti hyvä tai paha. Androidi Tom on poikkeuksellinen, koska hän omaksuu vähitellen inhimillisiä piirteitä, muun muassa oppii valehtelemaan tarpeen tullen.

Mielenkiintoisiin pohdintoihin päästään, kun tullaan ääritilanteisiin. Tom on päättänyt olla koskaan vahingoittamatta ihmisiä. Sewerin saa hänet ajettua tilanteeseen, jossa ei näytä olevan ulospääsyä. Millainen on ihmisen moraali ja etiikka? Miltä ne näyttävät kylmän koneälyn arvioinnin kohteeksi joutuessaan? Samaten sydämenasioihin liittyvät ongelmat Mikama käsittelee raikkaasti päätymättä ilmeisiin ja kaavamaisiin ratkaisuihin.

Tykästyin Taikuriin ja taskuvarkaaseen, mutta Huijarin oppipoika häikäisi minut. Anniina Mikama on loistava lisä suomalaiseen spefi- ja kirjallisuuskenttään ylipäätään. Toivon näille kirjoille laajaa lukijakuntaa niin koti- kuin ulkomaillakin. On suorastaan nerokasta kirjoittaa trilogia näin, että ainakin ensimmäisen ja toisen osan voi lukea kummassa järjestyksessä vain. Odotuksen päätösosaa Tinasotamiehet kohtaan ovat nyt melkoiset!

Anniina Mikama: Huijarin oppipoika
WSOY 2019. 411 s.
Äänikirjan lukija Maija Lang, kesto 12 h 30 min.


Painettu kirja arvostelukappale, äänikirja Storytel.

Laitan kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla.

1 kommentti:

  1. Mukavaa kuulla, että jatko-osa pistää parastaan, koska minusta Taikuri ja taskuvaras oli tosi kiva kirja, mutta kaipasi vielä viimeistelyä. Jäin odottamaan, että jatko-osissa viimeistely tapahtuu. Kirja on minulla jo lainassa, pitäisi vain lukea se.

    VastaaPoista