tiistai 23. huhtikuuta 2013

Jari Tervo: Jarrusukka



”Elämä, tuokio jarrusukkien välissä.”

Kukaan tuskin on voinut välttyä tiedolta, että tänään on vietetty kirjan ja ruusun päivää. Jo perinteeksi on muodostunut käytäntö, että Suomen Kirjakauppaliitto nimeää ns. ruusukirjailijan, jonka varta vasten päivää varten kirjoittamaa kirjaa jaetaan vain tänä yhtenä päivänä kylkiäisenä yli kymmenen euron ostoksesta kirjakaupassa. Perinne alkoi viime vuonna, jolloin kylkiäiskirjana jaettiin Tuomas Kyrön Miniää.

Hieman petyin, kun kuulin, että tänä vuonna ruusukirjailijana on Jari Tervo. Pidän kyllä monista Tervon kirjoista, joistakin kovastikin, mutta jotenkin pidin valintaa turhan itsestään selvänä. Minusta olisi voinut valita jonkun naisen. No, ehkä ensi vuonna. Ehdottaisin muuten Sinikka Nopolaa.

Omiin perinteisiini selvästikin kuuluu, että ruusukirja pitää lukaista mahdollisimman nopeasti, vähintään samana päivänä. Tavoitteessa pysyttiin, vaikka niukanlaisesti, työkiireet olivat sotkea koko kuvion. Jarrusukka on nyt siis luettu. Nopea lukeminen sopii minusta näille kirjoille, onhan ne kirjoitettukin suhteellisen nopeasti. Tervo kertoo käyttäneensä aikaa kolme kuukautta.

Mikään maailmoja mullistava lukukokemus ruusukirja ei tällä(kään) kertaa ollut. Tervo kirjoittaa jälleen hyvin tervomaisesti, tunnistettavasti. Kieli on sujuvaa ja nokkelaa, ja joukossa on monia kutkuttavia oivalluksia, jotka voi irrottaa tekstistä ja saada ihan toimivan ajatuksen, melkeinpä aforismin maailman kummallisesta menosta. Helsingin Sanomien tämän päivän haastattelussa Tervo avaa kirjan ideaa aika laittamattomasti: Ter­vol­la oli mie­les­sään tyyp­pi, jo­ka suh­tau­tuu maail­maan loo­gi­ses­ti ja ana­lyyt­ti­ses­ti – ta­val­la, jol­la maail­ma ei toi­mi. "Huu­mo­ri syn­tyy sii­tä, et­tä tä­män hen­ki­lö suh­tau­tuu va­ka­vas­ti te­ke­mi­siin­sä. Har­voin huu­mo­ri syn­tyy ko­hel­luk­ses­ta."

Päähenkilö, tuo looginen ja analyyttinen kaveri, on keski-ikäinen kulttuurihistorian dosentti, joka on saanut historian opettajan sijaisuuden yläkoulusta. Koska hän on sosiaalisesti täysi ummikko, syntyy tahattomia yhteentörmäyksiä niin työssä kuin kotona. Vaimo on komisario, lapset esipuberteetissa. Kolmas lapsi on menehtynyt pienokaisena. Lastensa lapsuudesta päähenkilö ei muista mitään, koska väsäsi silloin väitöskirjaa. Hän ei tiedä, mikä on suppo tai jarrusukka. Nyt miehelle alkaa vähitellen selvitä, että se on kenties ollut virhevalinta. Mitä hyötyä on tietää kaikki yläsavolaisten huutolaislasten kulttuurisesta erityisyydestä?

Kirjan alkupuoliskolla päähenkilöllä on missiona järjestää koulun joulujuhlaan seimikuvaelma. Vaikeuksia on kuitenkin projektissa enemmän kuin kyllin. Jeesus-lapsi saa kuumeen, itämaan tietäjät päättävät sairastua nuhaan, eikä netti-ilmoituksellakaan tunnu löytyvän neitsyttä rituaaliin. Ilmoituksesta kiinnostuvat aivan väärät tahot.

Joulujuhlan vääjäämättä lähestyessä tarina nyrjähtää aivan uuteen suuntaan. Farssin ja tragedian aineksia on ilmassa kosolti, ennen kuin kuvio ratkeaa yllättävien käänteiden jälkeen seesteiseen loppuunsa.

Kirjakauppaliiton ruusukirjaidea on minusta aika vekkuli. Ainakin viime vuonna pidettiin tiukasti kiinni siitä, että kirjan sai hankittua vain Kirjan ja ruusun päivänä, joten esimerkiksi monet kirjastot jäivät Miniää paitsi. Varma en ole yhtään, mutta muistelisin, että Miniää jaettiin kirjaostojen kylkiäisinä 30 000 kappaletta. Montakohan Jarrusukkaa lähti tänään koteihin? Hankitko Sinä omasi? Joko olet lukenut?

Jarrusukan kotiuttaakseni ostin muuten Seppo Jokisen uutuusdekkarin Vihan sukua, jonka olisin ostanut joka tapauksessa. Tunnustettakoon, että olin ahne ja tein toisenkin ostoksen, eli tilasin nettikirjakaupasta Katja Ketun Piippuhyllyn. Pian minulla siis on kaksi Jarrusukkaa, molempiin jalkoihin. Mitä Sinä hankit?

Jari Tervo: Jarrusukka
Suomen kirjakauppaliitto 2013. 117 s.

12 kommenttia:

  1. Olisin hankkinut, jollei keskustareissulla olisi yllättänyt pahoinvointikohtaus, jonka vuoksi lähdin kotiin bussilla ennen aikojaan. Eipä Tervon kirja minua suuresti muutenkaan houkuttanut, ja lukemieni arvostelujen perusteella ei tainnut olla ihan kauhean suuri menetys, että en omaani saanut. En ole lukenut Tervolta yhtään kirjaa. Jostakin syystä minulle on muodostunut käsitys, että en Tervon kirjoista pitäisi, mutta ehkä jossakin vaiheessa silti olisi kokeiltava eikä vain luultava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ihan kaikista tervoista ole hirmuisesti pitänyt, mutta jotkut ovat suorastaan hykerryttäviä, kuten Minun sukuni tarina. Troikka-sarjan olen kuunnellut äänikirjoina, ne ovat melkoisia taidonnäytteitä, mutta eivät varmasti kaikkien makuun. Layla oli myös hyvä. Erilainen.

      Poista
    2. Täytyy varmaan laittaa noita mainitsemiasi nimiä ylös. Ehkä aloitan Laylasta, sillä ainakin idealtaan se vaikuttaa kirjalta, josta voisin oikeasti pitääkin.

      Poista
  2. Kävin kirjakaupassa pyörähtämässä siltä varalta että silmään olisi osunut joku "juuri tuotahan olenkin etsinyt"-teos, muttei nyt tullut mitään, eli Tervokin on toistaiseksi lukematta.

    Miniän luin kyllä kirjastosta, ilmeisesti kuitenkin ihmiset lahjoittelivat niitä sopivissa määrin, ja varmaan tämäkin vastaan tulee jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  3. Hdcaniksen tavoin luotan siihen, että tämä tulee jostain vastaan, jotenkin. Aikatauluni eivät tänään suoneet tilaisuutta poiketa kirjakaupassa, eikä mitään ollut pakko-ostosten listallakaan... Tervon tyylin tuntien odotan tältä toiveikkaana mukavaa lukuhetkeä, vaikka maailma ei tärähtelisikään. :-)

    VastaaPoista
  4. Käväisin keskustassa ihan vain saadakseni tämän kirjan. Tervolta olen lukenut vain Laylan, joka vakuutti siinä määrin, että aion lukea muutakin. Ostin pitkään hankintalistalla olleen Sofi Oksasen Baby Janen, kun se sattui sopivasti silmääni pokkarihyllyllä.

    VastaaPoista
  5. Itsekin illalla luin ja olen samaa mieltä kuin sinäkin tietyllä tavalla ok mutta... Nokkelaa ja hauskaakin, eh
    kä luen sen uudelleen joskus kun kaipaan mukavaa "välipalaa".
    Kokemusta eilen häiritsi mielessä pyörinyt loistavan Päivi Istalan esitys Kirjeitä Saima Harmajalle kirjasta. Euforiseksihan sellaisesta tulee kun tapaa vielä silmästä silmään Katja Kallionkin.

    VastaaPoista
  6. Ostin yhden tietokirjan, Arto Pietikäisen Joustava mieli - stressinhallintaa - kun sitä olin miettinyt ja nyt sitten samalla sai sen sukan, jota en ole vielä lukenut. Tervolta en ole itse asiassa lukenut muuta kuin Kallellaan-kirjan, joten melkein menee osastoon Koe uusi kotimainen kirjailija. Myöhästyin viisi minuuttia nimmarista, kun menin kirjaostoksille, en tiennyt että hän oli paikalla Suomalaisessa ja oli just tekemässä lähtöä.

    VastaaPoista
  7. Ostin englanninkielisen taskukirjan Life of Pi, koska olen kuullut, että tämä tarina on kirjana niin paljon parempi kuin elokuvana. Jarrusukka on hauska, se on selvä, onhan Tervo suuri humoristi. Miinuspuoli tässä hauskuudessa on se, että Tervon kerronta on aina juuri sillä hilkulla, että se menee liian viihteelliseksi eli huulenheitoksi. Lopetus olisi ollut tyylikkäämpi, jos loppuna olisi ollut jarrusukan haku, siis kohtaus vaimon kanssa lopusta pois. Nämä huomioita heti nopean lukemisen jälkeen.

    VastaaPoista
  8. Tilasin oman Jarrusukkani nettikirjakaupasta Victor Hugon Kurjien uuden pokkaripainoksen kylkiäisenä. Kirjat eivät ole vielä tulleet. Olen melkein enemmän innoissani Kurjista (luin kirjan lukioikäisenä, rakastuin siihen ja olen vuosikaudet kaivannut sitä hyllyyni, ja nyt paremman puutteessa saan sinne edes uuden pokkarin), Jarrusukankin aion kyllä jossain vaiheessa lukea. Tervoa en olekaan aiemmin lukenut, olen ajatellut ettei hän taida olla oikein minun kirjailijani, mutta viime aikoina olen kieltämättä alkanut kiinnostua. Ennen Jarrusukkaa aion kuitenkin lukea Laylan, joka minulla on jo kirjastosta lainassa. :)

    Palaan tänne lukemaan arviosi sitten, kunhan olen oman sukkani lukenut. ;)

    VastaaPoista
  9. Minulla ei ole suuria odotuksia Jarrusukan suhteen, oletan sen olevan sellainen mukavan hauska pieni kirjallinen välipala ja tämä juttusi vahvistaa ajatustani ;) Minäkin hankin kaksi ;)

    Terveisin Salainen ystäväsi jälleen..

    VastaaPoista
  10. Kautta linjan vallinneet harmittomuus ja helppous eivät tehneet itseään tykö, eikä päähenkilö tullut tarpeeksi iholle. En toki mitään artosalmista kaivannutkaan, mutta luulisi hieman päälle sataan sivuun jotain syvyyttä, ajattelemisen aihettakin saavan ängettyä. Jarrusukka oli perusnokkelaa kolmentähden ihankivaa, joka harmittaa sitä enemmän mitä sitä jälkikäteen ajattelee, joten viisaampi lie siirtyä suosiolla seuraavan kirjan pariin.

    VastaaPoista