torstai 21. helmikuuta 2013

Esittelyssä Kirjasto-lehti



Nappasin kirjastoreissullani mukaan Kirjasto-lehden numeron 1/2013, jonka teemana on rakkaus. Kannessa komeilee runoilija Jenni Haukio, josta on myös iso juttu sisällä. Monenlaista muutakin mukavaa lehdestä löytyi. Lehti on osittain tuttu minulle entuudestaan, sillä olen lueskellut sitä satunnaisesti kirjaston lehtienlukusalissa istuskellessani, mutta nyt syynäsin sen tarkemmin läpi. Alla on lehden esittely lainattuna suoraan nettisivulta www.kirjastolehti.fi (sivuilla muutakin mielenkiintoista, mm. lehden juttuja voi lukea sieltä):

Kirjastolehteä kustantaa aatteellinen kansalaisjärjestö Suomen kirjastoseura ja sitä on julkaistu kirjastojen ammattilehtenä vuodesta 1908 vuotta. Lehti uudistettiin vuonna 2011 ja jaettiin kahteen osaan: ammattilehteen (16 sivua) ja yleisölehteen (32–40 sivua).  Ammattilehti nidotaan yleisölehden väliin, ja tämä kokonaisuus ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Ammattilehteen kirjoittavat pääosin kirjastoalan vaikuttajat. Yleisölehteä tekevät freelancertoimittajat, -kuvaajat ja -kuvittajat.
Kirjastolehti on suunnattu alan ammattilaisille, päättäjille ja kirjaston asiakkaille. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvän lehden artikkelit käsittelevät muun muassa kirjaston palveluita, kirjallisuutta, kulttuuria ja yhteiskuntaa. Lehti on aatteellisesti sitoutumaton ja kirjastojen tapaan se antaa tilaa erilaisille näkemyksille ja aatteille.
Lehti on vapaasti tilattavissa. Kirjastot hankkivat sitä kokoelmiinsa ja jaettavaksi sidosryhmilleen, päättäjille ja asiakkaille. Suomen kirjastoseuran jäsenet saavat lehden jäsenetuna ja lisäksi vain jäsenille tarkoitetun ammatillisen vuosijulkaisun.”

Hauska juttu Treffit kirjastossa kertoo Helsingin Kallion kirjastossa 100-vuotisjuhlan merkeissä järjestetystä sinkkuillasta. Monenlaista ohjelmaa oli illassa tarjolla, ja mm. sai laittaa lempikirjansa väliin lapun, jossa voi kertoa, mikä kirjasta tekee itselle tärkeän. Lappuun voi laittaa myös yhteystietonsa, jos halusi keskustella kirjasta jonkun toisen kanssa. Mukana on myös ihmisten tarinoita siitä, miten he ovat löytäneet kirjastosta oman rakkaansa. Onpa joku pitänyt häänsäkin kirjastossa!

Jutussa Minne katosi rakkaus tutkija Markku Soikkeli toteaa, että Suomessa ei ole kirjoitettu vuosikymmeniin suurta rakkausromaania, jollaisina hän pitää Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta tai Juhani Ahon Juhaa. Hieman tämä juttu kyllä sieppasi, sillä jälleen kategorisoidaan jyrkästi viihde ”suuren” kirjallisuuden ulkopuolelle. Eikö muka esimerkiksi Kaari Utrion tuotanto ole ollut juuri rakkausromaaneja pullollaan? Erotiikkabuumin Soikkeli ennustaa pian päättyvän. Nähtäväksi jää.

Ira Koivu on haastatellu pohjoiskorealaisella vankileirillä syntynyttä ja sieltä paennutta Shin Dong-hyukia, joka ei osaa rakastaa, koska ei ole ennen vapauteen pääsyään saanut koskaan kokea rakastettuna olemista. Toipuminen vie aikaa. Mies on julkaissut kokemastaan teoksen Leiri 14. Järkyttävä kohtalo jo tuon haastattelun perusteella!

Lehdessä on menossa sarja, jossa kuvataan kirjan syntyprosessia. Osassa kuusi haastatellaan Tammen myynti- ja markkinointijohtaja Anne-Marie Suomalaista kirjan markkinoinnista. Ei liene yllätys, että kannella on iso rooli markkinoinnissa.

Kirjastoturisti-palstalla Päivi Tolonen kertoo kauniista ja juhlavasta Pariisin Muffetardin  kirjastosta. Unohdetut helmet -palstalle on poimittu Porvoon kaupunginkirjastosta neljä rakkausaiheista kirjaa, joita ei ole aikoihin juuri lainattu. Neljästä kaksi on minulle tuttuja. Olen arvioinut lehteen Andrea di Robillantin romaanin Venetsialainen rakkaus (Otava 2006). Porvoolaiset ovat hylkineet kiinnostavaa historiallista tarinaa, sillä sitä on lainattu vain 18 kertaa ja viimeinen laina on marraskuulta 2008. Harmi. Toinen tuttuni on tyttökirjaklassikko Setä Pitkäsääri, jonka uusintapainosta vuodelta 1994 on lainattu Porvoossa vain 19 kertaa. Kannattaisikohan tämä laittaa tarjolle aikuistenosastolle? Nostalgialukemista kaipaavat voisivat tarttua hyvinkin.

Lehti vaikuttaa kokonaisuutena kiinnostavalta ja hyvin tehdyltä. Julkaisutahti ei päätä huimaa, sillä seuraava numero ilmestyy toukokuussa. Sen teema muuten on mies. Lehteä voi tilata kuka vain, ja vuosikerta maksaa 60 euroa. Tosin on edullisempaa liittyä Suomen kirjastoseuran jäseneksi, jolloin saa lehden kaupan päälle. Jäsenmaksu on 45 euroa vuodessa. Onko joku jo jäsen? Pitäisikö liittyä?

4 kommenttia:

  1. Yksi Suomen kirjastoseuran jäsen viittaa! Liityin jäseneksi niin ammatillisesta syystä kuin siksi, että saan Kirjasto-lehden halvemmalla. Lehden julkaisutahti on tosiaan tuskatuttavan verkkainen, mutta sisältö on kauttaaltaan laadukasta. Kirjasto-lehti onkin sopivasti populaari kulttuurilehti yhdestä Suomen aarteista, kirjastosta. :)

    VastaaPoista
  2. Ehkä Soikkeli haki yksittäistä voimakasta teosta, siinä missä Utriolla (ja joillain muilla viihteesene päin kallellaan olevilla) on tarjota laajempi ja ansiokas tuotanto, josta ei minusta kuitenkaan ole noussut mitään yhtä kirjaa tulevaisuuden klassikoksi (ymmärtääkseni Soikkeli ei ole mitenkään erityisen "hyi, viihdyttävää emme tahdo"-kirjoittaja...)

    VastaaPoista
  3. Kirjastolehteä luin muinoin minäkin..:)))

    VastaaPoista
  4. Mä olen lehteä lukenut satunnaisesti ja olen kyllä tykännyt. Mä en ole koskaan ymmärtänyt Setä Pitkäsäären mahdollista hienoutta ja tavallaan ymmärrän, että miksi se ei välttämättä nykynuoriin iske.

    VastaaPoista