sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Miten kävi vuoden 2011 luettavien pinolle?


Blogini alkumetreillä tammikuussa 2011 olen listannut luettavia kirjoja. Kun nyt taas on lomaviikko edessä, on mukava kurkata, miten parin vuoden takainen lukulista on edennyt ja mitä listalla on tällä kertaa.

Vuonna 2011 olen todennut, että pitäisi lukea kiireesti paikallisten kirjoittajien antologia Moralla murhaa mukavasti. Ainakin sen olen saanut listaltani pyyhittyä kunnialla, sillä kirjoitin tästä omakustanteesta arvion paikallislehteen. Ilokseni kokoelma menestyi samaisena kesänä myös omakustannekisassa mainiosti. Antologia on sittemmin saanut jatkoakin: Rakkaudella sinun – kuolema ilmestyi vuoden 2011 lopussa, ja senkin olen sekä lukenut että arvioinut lehteen. Myös tämä antologia pärjäsi tuossa Möllärimestari-kisassa!

Edelleen lukematta on äidiltä lainattu Kigalin sunnuntait, mutta Meren huoneissa sentään on jo luettu. Richard Masonin Muistojen huoneet on edelleen lukematta. En innostunut Meren huoneista niin paljoa, että toinen huoneisto vetäisi tarpeeksi puoleensa.

Tavoitteena oli lukea myös vuoden 2010 Finlandia-mittelön voittaja eli Mikko Rimmisen Nenäpäivä, jonka sain joululahjaksi, sekä Riikka Pulkkisen Totta, jonka olin ostanut ihan itse itselleni lahjaksi. Näiden osalta suunnitelma on toteutunut puoliksi, sillä Nenäpäivä pölyttyy edelleen lukemattomana hyllyssä, mutta Totta on kuunneltu äänikirjana. En vakuuttunut sen perusteella vielä Pulkkisesta. Hänen esikoisteoksensa Raja on edelleen mukana Morren KKK-haasteessa, johon otin vuoden lisäaikaa. Vieraan olen kuunnellut äänikirjana, joten 2/3 Pulkkisen tuotannosta on hallussa! Aikomukseksi on jäänyt myös Alexandra Salmelan 27 eli kuolema tekee kirjailijan, joka on kyllä tuolla pinossa odottelemassa sekin.

Ensimmäisiin blogikirjoihini kuului Margaret Atwoodin Herran tarhurit, jonka innoittamana olin lainannut vuonna 2011 teoksen Sokea surmaaja. Siitäkin pidin kovasti. Tällä hetkellä omassa hyllyssäni odottavat lukuvuoroaan Atwoodin teokset Oryx ja Crake, Orjattaresi sekä Ryövärimorsian. Pidän Atwoodia yhtenä monista suosikkikirjailijoistani, joten pitäisi vain raivata tilaa näillekin aarteille ja oikeasti lukea ne.

Herta Müllerin Tänään en halunnut tavata itseäni jäi ainakin toistaiseksi ainoaksi Müllerilta lukemakseni. Susan Abulhawan kirjaa Jeninin aamut innosti minut lukemaan muutakin Lähi-itään sijoittuvaa kirjallisuutta. Olin myös haikaillut lukevani pian lisää Joyce Carol Oatesin teoksia, mutta toteuttamatta vielä on. Kosto: rakkaustarinan jälkeen on suomennettu myös Sisareni, rakkaani, joka kiinnostaa kovasti.

Erkki Tuomiojan kirja Häivähdys punaista oli näemmä vuonna 2011 alennusmyyntihankintalistallani, mutta kirja jäi saamatta. Sain sen sittemmin lainaksi ystävältäni, ja häpeäkseni kirja on edelleen minulla ja lukematta. Luin kyllä keväällä 2011 Vappu Tuomiojan muistelmateoksen. Sen sijaan silloin ostetut André Brinkin Kun vielä muistan ja Owen Sheersin Vastarinta odottavat edelleen lukemista. Ian McEwanin romaani Sementtipuutarhat on samaten edelleen lukematta, ja nyt tuossa pinossa on jo hankittuna Makeannälkäkin, joka tulee ohittamaan monta muuta lukemista odottavaa teosta. Rannalla ja Sovitus eivät ole edenneet hyllystä mihinkään. Sen sijaan kuuntelin äänikirjana Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, vaikka olin ostanut sen kirjaversiona. Olsson ei oikein minua sytyttänyt, joten olen pudottanut hänen myöhemmät teoksensa lukulistaltani ainakin toistaiseksi.

Lehtijutun perusteella olin vuoden 2011 alussa innostunut MärtaTikkasen Emmasta ja Unosta, jonka sitten pian luinkin ja ihastuin (tosin myös vihastuin lurjusmaiseen Unoon!). Tikkasen muu tuotanto on edelleen lukulistallani. 

Aika monta kirjaa sentään olen silloiselta listaltani saanut luetuksi, vaikka lukemattomiakin on siis luvattoman paljon. Tällä hetkellä projektina on lukea uudelleen mainio historiallinen dekkarisarja, jonka Kirsti Manninen ja Jouko Raivio julkaisivat 1990-luvulla. Ensimmäinen osa Punavuoren keisarinna on jo luettukin ja pari seuraavaa osaa lainattu valmiiksi kirjastosta. Ihan ensimmäiseksi aion kuitenkin lukea loppuun ennen joulua aloittamani dekkarin Saarroksissa. Kesken on myös Taskunovellit-antologia, jonka lukaisisi varmasti nopsaan, jos ottaisi itseään niskasta. Kirja on kiinnostava, siinä on monen suosikkini novelli, mutta jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi.

Lopputulema kai on, että vaikka millaisia haasteita ja listoja itselleni värkkäilisin, luen kuitenkin melko lailla mielialan ja herätteen perusteella sitä, mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan ja mitä saatavilla on.

Mitä Sinulla on menossa juuri nyt? Mitä pitäisi lukea, mutta ei vain jostain syystä onnistu? Mitä kirjaa himoat, mutta et ole vielä saanut käsiisi?

P.S. Sen Anne Michaelsin Routaholvin sitten sain luettua aikanaan. Hieno kirja!


9 kommenttia:

  1. Olen huono pinoihminen. Pinot voivat jopa ahdistaa, tungen kirjat kaappiin ja poimin sieltä, ellei joku impulssilukeminen ole vetänyt voittoa. Tosin hieman suunnittelen mitä luen, mutta esimerkiksi Siintää sargassomeren hankintaa vetkutin vuoden, mutta luin parissa päivässä, ja vielä uudelleenkin. Pisimmän ajan ovat odottaneet Laila Hietasen joku paksu teos, ja Isomäen Jumalan pikkusormi, josta on jo tullut pokkaripainoskin ja Dickensin Pickwick kerhon paperit haluaisin lukea, mutta sitä kirjaa en ole edes hankkinut. Burnettin Salaista puutrahaa en ole vielä myöskään aloittanut, luen sen rauhassa joskus ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään pidä itseäni pinoihmisenä, mutta pinot vain syntyvät kaikesta huolimatta! :) Ensinnäkin on kirjastopino, sillä kirjaston kirjoja en voi laittaa kaappiin (joissa ei ole edes tilaa). Sitten on pino, joka on lähdössä lainaan. Sitten ovat arvosteltavaksi lehdestä haetut ja muut. Alennusmyyntien jälkeen ym. ostosvimmojen aikoihin syntyy kuin tyhjästä taas uusi pino. Jotain on taas pian kirjoille tehtävä, mutta en käsitä, mitä.

      Poista
  2. Atwoodin Orjattaresi -kirjaan tarttumista ainakin voin suositella lämpimästi. Se on yksi kaikkien aikojen lempikirjojani, todella vaikuttava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, pitää kiilata ainakin Atwood-jonon kärkeen.

      Poista
  3. Minulla on pokkaripino yöpöydällä, hyllyssä muutama lukematon ja Kobossa rivi avaamattomia sähkökirjoja. Blogista löytyy TBR100-lista, joka on venynyt jo pitkälti toisen sadan puolelle. Silti ei listalta tule pahemmin luettua, vaan opportunistinen lukija nauttii sattumalta käsiin osuvista muista kirjoista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on puhelimessa ainakin yksi kirja kesken, samoin autossa äänikirja. Mutta en laske niitä ;)

      Poista
  4. Olen lukenut tuon Meren huoneissa joskus vuosia sitten ja pidin siitä. En tiennyt, että Masonilta on tullut toinenkin kirja. Voisi ehkä tutustua siihen ja mahdollisesti lukeakin.

    Samoin kiinnostaa Atwood, jolta olen niinikään lukenut vain yhden kirjan (Alias Grace). Hänen kirjoistaan Orjattaresi kiinnostaa ehkä eniten tällä hetkellä.

    Pulkkisen Totta odottaa myös hyllyssä. Oma tavoitteeni on (keksin sen eilen) lukea hiljalleen kaikki suomenkieliset kirjat pois hyllystä. Olen lukenut hävyttömän vähän suomenkielistä kirjallisuutta viime aikoina ja minulla on ikävä sitä!

    Juha Vakkurin kirjoja haluaisin lukea enemmän. Olen lukenut häneltä vain yhden kirjan (Räjähdyksen pelko ja kaipuu, Nobel) ja ihastuin etenkin sen tunnelmaan. Onko Vakkuri tuttu kirjailija kenellekään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meren huoneet eivät täysin minua vakuuttaneet, mutta kirjailijakin oli todella nuori sen julkaistessaan. Kirjoittamastani jutusta joku innokkaampi kannattaja lähestulkoon suuttui, ja sain aika kirpeää palautetta :) Vakkuri on minulle tuntematon, pitääpä laittaa mieleen. Kiitos vinkistä!

      Poista
  5. Minäkin nostaisin Kirsin kirjapinossa Atwoodin Orjatarta ylemmäksi. Lukukokemus oli aikoinaan vavahduttava ja siitä on jo vuosia. Nenäpäivän ja Totta-romaanin kanssa minulle kävi samoin kuin Kirsille: harpoin Nenäpäivän lupaavan alun jälkeen lähes loppuun. Totta jäi kesken - se kun oli mielestäni epäuskottavaa, joskin tyylikästä kerrontaa.

    Itsekin olen ihmetellyt nyt nämä blogit löydettyäni näitä listoja: houkuttelevuutensa lisäksi ne tuntuvat hieman rajoittavilta. Kiitos Minnalle tuosta "opportunistinen lukija" -käsitteestä, löysin siitä heti itseni.

    Ja pinoista puheenollen: käykääpä kirpputoreilla ja puhukaa pinoista vasta sitten ;)

    t. Miina

    VastaaPoista