maanantai 16. maaliskuuta 2020

Eppu Nuotio: Elämänlanka




Antti Hyyrysen vähintäänkin ahdistavan dystopian Viimeinen Atlantis jälkeen oli ihanaa sukeltaa keväisen aurinkoiseen Berliiniin leppoisan Ellen Lähteen kanssa. Eppu Nuotion Ellen Lähteen tutkimuksia -pehmodekkarisarjan odotettu kolmas osa Elämänlanka ilmestyi kuin tilauksesta kaiken koronatuskailun keskelle. Olin totisesti skumppalasillisen ja muhkean suklaakakkupalan tarpeessa!

Eläkeläisleski ja aktiivinen martta Ellen Lähde on epätodennäköinen dekkarisarjan päähenkilö. Pian 60-vuotias entinen Turun kaupungin kartanpiirtäjä asuu idyllisellä Portsan puutaloalueella. Ellenillä ovat jalat tukevasti maassa ja sormetkin mieluusti mullassa, sillä puutarhanhoito on hänen lempiharrastuksensa.

Myös keittiössä Ellen on melkoinen velho, ja kuppi kuumaa sitruunainkivääriteetä sopii helpotukseksi vaivaan kuin vaivaan. Rakkauselämään tuo sopivaa lämpöä espanjalainen puutarhuri Carlos, jonka kanssa etäsuhde on toiminut kohtuullisen miellyttävästi jo vuoden päivät.

Nuotion sarjassa on aiemmin ilmestynyt kaksi osaa eli sarjan aloittanut Myrkkykeiso ja kakkososa Anopinhammas. Valitun nimilinjan mukaisesti on siis nimetty myös uunituore kolmososa Elämänlanka. Nimi viittaa tunnetun suomalaisen elokuvaohjaaja Johannes Svärdin viimeisimpään elokuvaan, joka kuvaa kolmiodraamaa. Triangelin muodostavat myös elokuvan ohjaaja itse sekä sen naistähdet, Johanneksen nykyinen nuori turkulaistaustainen vaimo Aino Tiuramäki ja saksalainen supertähti Elke Schwartz, Johanneksen ex-vaimo.

Sattumalta Ellen on Berliinissä hoitamassa poikansa Leon kaksosia samaan aikaan kun kaupungissa ovat meneillään Berlinale-elokuvajuhlat, joiden ohjelmaan kuuluu myös Svärdin elokuvan ensi-ilta. Svärd Aino-vaimoineen vieläpä vuokraa Leon entisen asunnon elokuvajuhlien ajaksi. Ellen saa vapaalipun Elämänlangan ennakkonäytökseen ja on haltioissaan. Suomalainen Aino Tiuramäki on kovassa nosteessa, mikä tuntuu Ellenistäkin mukavalta. Hän tosin toivoisi, että Johannes Svärd palaisi vielä yhteen lumoavan Elken kanssa.

Berlinalen gaalaillan aikaan tapahtuu rikos, joka liittyy Svärdiin ja hänen lähipiiriinsä. Siitä ei kuitenkaan tehdä rikosilmoitusta, mutta kun Ellen saa siitä vihiä, se alkaa askarruttaa häntä. Kotona Turussa Samuel saa tehdä vähän tiedusteluja, ja lopulta Ellen voi huokaista tyytyväisenä ratkaistuaan ainakin omasta mielestään mysteerin.

Ellen Lähteen tutkimuksia -sarja edustaa erittäin pehmoa dekkarityyliä, joten rikosromaaniodotukset kannattaa säätää hyvin alhaiselle tasolle, kenties jopa nollaan. Näin tehtyään voikin sitten huoleti heittäytyä kultturellin Ellenin matkassa nauttimaan turistikierroksesta Berliinin nähtävyyksien parissa, kiertelemään museoissa ja shoppailemaan putiikeissa ja toreilla välillä kahviloissa virkistäytyen. Ellen kokkaa, hoitaa parvekekasveja ja ihmissuhteitaan antaumuksella.

Sarjan aiemmat osat lukeneena oli mukavaa päivittää myös Ellenin suomalaisten ystävien kuulumiset. Nuotio on parhaimmillaan kuvatessaan leppoisaa kotoilua, jota Ellenkin arvostaa.

Harmillisesti tekstiin oli jäänyt pari katalaa oikolukuvirhettä. Korjaakohan jokin ohjelma automaattisesti taimen taimeneksi? Hyvä, ettei kahvi pärskähtänyt sivuille, kun Ellen ostaa puutarhaliikkeestä ties kuinka monen kukan ’taimenia’! Entä miksi oikolukuohjelma tai ihmisoikolukija ei nappaa milleniumia tekstistä ja korjaa sitä millenniumiksi? Mutta nämä annettakoon anteeksi, koska Elämänlanka kokonaisuutena viihdytti ankeatunnelmaista viikonloppua niin oivallisesti!

Eppu Nuotio: Elämänlanka
Otava 2020. 285 s.


Arvostelukappale.

1 kommentti:

  1. Ihmettelen miksi näitä markkinoinaan dekkareina, olen lukenut e-kirjasta 30 % ja toistaiseksi olen kokenut lukevani Seiskan juorupalstaa yhdistettynä mummon lapsenvahtina olemiseen. Viihdyttävää ehdottomasti, mutta kun sarjan nimenä on "Ellen Lähteen tutkimuksia" niin mielestäni niitä tutkimuksia pitäisi tapahtua ennen kuin kolmannes kirjasta on luettuna :)

    VastaaPoista