Juhana Säde: Kaupunkien kuningatar

Vanajan Rautia herää tokkuraisena ruumispinosta. Kuka hän on, missä ja mitä tekemässä? Muisti palailee pätkittäin. Mies on paennut Rusinmaalta, harhauttanut takaa-ajajiaan kääntymällä kohti etelää, palkkautunut tovereineen Konstantinopolissa Rooman keisarin henkivartiokaartiin ja joutunut sen tehtävän tiimoilta osallistumaan sotaretkeen verenhimoisia bulgaareja vastaan. Sotajoukko on joutunut väijytykseen ja se on lyöty perusteellisesti. Onko keisarikin kaatunut? Rautialla ei ole asiasta varmaa käsitystä.

Koettaessaan etsiä tovereitaan ja työnantajaansa taistelun jälkimainingeissa Rautia ajautuu kreikkalaisen ylimysperheen maatilalle, jossa hän tapaa kauniin ja itsellisen Marian. Tämän veli Ramonos on kilpa-ajaja, jonka on tarkoitus osallistua syksyllä Konstantinopolissa suuriin kilpa-ajoihin. Marian matkassa Rautia matkustaa Thessalonikiin, missä hän tapaa ystävänsä Nikeforoksen, munkin, jota hän koettaa houkutella mukaansa pohjoiseen Hämeeseen.

Hämeeseen Rautia on nimittäin päättänyt palata heti, kun hänen sopimuksensa henkivartiostossa muutaman kuukauden kuluttua päättyy. Nikeforoksella on kuitenkin Rautialle annettavanaan tietoa, joka on kiireesti välitettävä Basileiokselle, itselleen keisarille. Näin Rautia tulee sotkeutuneeksi hengenvaaralliseen peliin, jossa panokset ovat mittaamattomat. Keisarin lähipiiriin kuuluvia henkilöitä on mukana salaliitossa, jonka tarkoituksena on surmata hallitsija. Mutta ketkä ovat pettureita, ketkä uskollisia keisarille?

Monimutkainen juonittelu heittää Rautian keskelle purppuraveristen ylellistä elämää. Samaan aikaan hänen lähimmät toverinsa viruvat keisarillisessa tyrmässä. Miten tämän kuvion keskellä Rautia onnistuu salassa valmistelemaan lähtöään takaisin pohjoiseen? Haluaako hän oikeasti jättää Kaupunkien kuningattaren lopullisesti taakseen ja palata köyhään kotiinsa, jossa rakas vaimo ei ole enää vuosiin ollut elossa?

Vanajan Rautia ja hänen varhaisemmat vaiheensa ovat tuttuja niille, jotka ovat jo lukeneet Juhana Säteen esikoisromaanin Maattomat kuninkaat. Kaupunkien kuningatar on kuitenkin itsenäinen jatko-osa, joten seikkailuihin pääsee vaivatta mukaan ensimmäistä kirjaa lukemattakin. Melkoinen hyppäys joka tapauksessa tehdään näiden kahden teoksen välissä. Kaupunkien kuningattaren alku on mitä mainioin. Lukija imaistaan suoraan tapahtumien pyörteeseen yhtä hämmentyneenä kuin minäkertoja Rautiakin.

Alun jälkeen seuraa jonkin verran tyhjäkäyntiä Rautian matkatessa sinne tänne, mutta Konstantinopolin porteilta alkaen Säde saa taas kunnolla tarinan hännästä kiinni. Kuhiseva kaupunki lumoaa lukijan, ja jännittäviä juonenkäänteitä on riittämiin. Takakannessa luvattua kotiinpaluuta on kuitenkin turha vielä odottaa (kuten minä tein lähes viimeiseen kolmannekseen asti). Se lienee sitten ihan oma tarinansa, josta toivottavasti saamme lukea lisää aikanaan.

Juhana Säde: Kaupunkien kuningatar
Myllylahti 2017. 333 s.

Arvostelukappale.

P.S: Kirjan alun voi lukea ilmaiseksi täältä.