maanantai 3. huhtikuuta 2017

Markku Ropponen: Kuhala ja isku Helsingissä



Puolitoista vuotta kotimaisten uutuusdekkareiden pakkolukuako alkaa vaikuttaa negatiivisesti vai mikä, mutta olen tainnut kadottaa sen vähäisenkin huumorintajun, joka minulla mielestäni joskus oli. Vuosi sitten olen ollut lempeän mieltynyt Markku Ropposen vanhenevaan yksityisetsivä Otto Kuhalaan ja hänen Hippu-koiraansa lukiessani Kuhala ja vapaa pudotus -dekkaria. Huumori ja juonen absurdit käänteet ovat olleet mielestäni virkistäviä, vaikka olen toivonut juonenkuljetukseen reippaasti vähemmän rönsyjä.

Uusimmassa (v. 2016) eli viidennessätoista Kuhala-dekkarissa Kuhala ja isku Helsingissä tavataan Kuhala Hipun kanssa kesälomareissulta Helsingissä. Suhde jyväskyläläisen poliisin kanssa on kuivunut kokoon, ja Kuhala on päättänyt koettaa onneaan ja lämmitellä uudelleen Anastasiaa, kaunista lääkäriä. Kummallista kyllä Anastasia tuntuu unohtaneen sovitun tapaamisen, ja Kuhala saa vain ovesta päähänsä koettaessaan kurkistella ihastuksensa postiluukusta sisään. Minne Anastasia on kadonnut ja kuka hänen asunnostaan lähti livohkaan?

Helsinki kärvistelee helteen kourissa. Piinana on lisäksi pahamaineinen kuristaja, joka on tappanut jo kaksi naista. Ei kai Anastasia ole kuristajan kolmas uhri? Kun Anastasiaa ei näy eikä kuulu, ihastuu Kuhala koirapuistossa näpsäkkään Oonaan, jolla on mukava Puntti-niminen koira. Koiranpaskaepisodin seurauksena Kuhala ajautuu läheisehköön tuttavuuteen Oonan kanssa. Harmi vain, että sitä ennen Kuhala on tutustunut myös paikalliseen kovanaamaan Benjamin Suuroseen ja tämän kaappimaiseen lakeijaan. Ihan kaikkien varpaille ei kannattaisi Kuhalankaan astua.

Seuraa hyvin absurdi käänne, kun Kuhala ajautuu Kirkkonummen metsien syliin. Paetessaan luotisadetta mies joutuu entistä kimurantimpaan tilanteeseen törmätessään maankuuluun talousasiantuntijaan ja eksentriseen kartanonisäntään Dag Skogbackaan (joka on kuin risteytys Nalle Wahlroosista ja majuri Vadenblickistä). Ei aikaakaan, kun Kuhala huomaa joutuneensa omituisen metsästysseurueen vangiksi. Pitkän, monipolvisen sekä absurdiudestaan huolimatta lähinnä pitkäveteisen seikkailun jälkeen Kuhalan onnistuu palata Helsinkiin vain törmätäkseen seuraavaan kuristajan uhriin. Tällä kertaa epäiltyjen joukkoon kuuluu myös Kuhala, koska tapetun naisen kaulan ympärille on kiedottu Hipun talutushihna.


Juoni polveilee vielä vaikka kuinka, ja Kuhala ehtii palata Jyväskyläänkin ja syksy tulla, ennen kuin kuristaja on saatu selville pitkien jaanailujen jälkeen. Missään vaiheessa Kuhalalla ei ole toimeksiantoa tutkia kuristajan tapausta, mutta jostain syystä hän vain tulee sotkeutuneeksi siihen. Samalla tavalla ratkaisu loppusivuilla sitten tulee, kuin vahingossa. Rikosjuonta paljon tärkeämpää tuntuu olevan kuusikymppisen miehen rakkauselämän satumainen käänne, jonka seurauksena miehen haaroväli aristaa kävelyä haittaavalla tavalla. Nimen ’isku’ viittaa siis lähinnä Kuhalan menestykseen tällä saralla.

Jos ei kaipaa dekkarilta jännitystä vaan enemmänkin nokkelaa sanailua ja leppoisaa viihdykettä eikä ole turhan tarkka sen suhteen, mikä tarinan rönsyistä vie juonta eteenpäin (ja missä maali on), Ropposen Kuhala-sarjan uusin osa on varmasti oivallinen valinta. Ainakin, jos on vähintään kuusikymppinen mies, joka ei pahastu ikätoverin fyysisestä yliarvioinnista sen pahemmin väkivaltaisissa toimintakohtauksissa kuin makuuhuoneen puolellakaan.

Markku Ropponen: Kuhala ja isku Helsingissä
Tammi 2016. 319 s.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.

Ruumiin kulttuurin (1/2017) Kirjakäräjillä arvostelija Pekka Turunen toteaa: "Kokonaisuus on kaikkineen lähinnä tylsä. Enemmän pidin Ropposen varhaisesta tuotannosta."

Savon Sanomien
Teppo Kulmala taas ei tiedä, miten hehkuttaisi Ropposen etevyyttä:
"Samalla Ropponen on solkenaan juokseviin sattumuksiin liittyvän mustan huumorin hirsipuuvelho, liki Kurt Vonnegutin slapstick-heimon Suomi-jäsen."

Veli-Pekka Leppänen Helsingin Sanomissa antaa sapiskaa: "
Niin rennoksi kuin hän äityykin, kieli sortuu monin paikoin vaarallisiin kliseisiin ja laiskuuksiin. Raskaalla editoinnilla se lyhenisi, mutta paranisi jälkikin."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti