tiistai 7. huhtikuuta 2015

Milja Kaunisto: Piispansormus



Enpä olisi pari vuotta sitten Milja Kauniston Synnintekijän suljettuani uskonut, että vielä tulen ahmimaan sarjan kolmannen osan lähes päivässä. Melkoisen varauksellisesti olen Kauniston historiallisen trilogian aloitusosaan suhtautunut, mutta jo kakkososan eli Kalmantanssin äärellä olen ollut huomattavasti suopeammalla mielellä. Pääsiäiseksi säästelemäni Piispansormus sitten veikin sydämeni lopullisesti.

1300-luvun Ranskaan ja vähän Suomeenkin sijoittuvan sarjan päähenkilö on historiallinen henkilö Olavi Maununpoika, joka teki näyttävän uran sekä Sorbonnen yliopistossa että myöhemmin kirkon palveluksessa yleten lopulta Turun piispaksi kasvatti-isänsä Maunu Tavastin jälkeen. Protestoin sarjan aloitusosan luettuani tällaista ratkaisua vastaan, Kaunisto kun on punonut historiallisten henkilöiden tarinoihin huiman mielikuvituksellisia käänteitä seikkailuineen ja romansseineen. Mutta on tunnustettava, että Kaunisto saa yhtälön toimimaan lopulta loistavasti. Henkeä haukkoen seurasin, miten kaikki juonittelu ja yllätyskäänteet lomittuivat sulavasti kuin kohtalon oikusta historiallisten faktojen kanssa muodostaen kiehtovan tarinan.

Piispansormuksen alussa Olavi Maununpoika on tyytyväinen elämäänsä. Hän pitää tiukassa otteessaan entistä verivihollistaan rehtori Cauchonia. Vieläkin täydellisempää on, että hän elää hekumallista elämää Etelä-Ranskassa syrjäisessä Serviéresin linnassa rakastajansa kreivi Miracle de Servièresin käsivarsilla. Onni olisi täydellinen, jollei käärmeenä paratiisissa luikertelisi Miraclen lapsuudenystävä, tallimestari Oudinet. Mies herättää Olavissa ristiriitaisia tunteita himosta mustasukkaisuuteen. Muutenkin viini alkaa houkuttaa Olavia kuukaudesta toiseen yhä enemmän. Kunnes eräänä kohtalokkaana yönä kaikki muuttuu.

Kauhukseen Olavi huomaa menettävänsä nopeassa tahdissa kaiken itselleen tärkeän Miraclea myöten. Hän on myös sotkeutunut kiristyksellään Euroopan korkeaan poliittiseen juonitteluun, josta hän ei olisi osannut villeimmissä unissaankaan haaveilla tai pelätä. Panokset ovat kovat, eikä vähäinen ulkomaalaismaisteri tunnu merkitsevän pelaajille mitään. Kuka lopulta käyttää hyväkseen ketä? Tiedonsaanti on uuvuttavan hidasta ja vaarallista, ja epätietoisuus Miraclen kohtalosta kalvaa Olavin mieltä.

Kaunisto on uskollinen persoonalliselle tyylilleen. Hänen kielensä on rehevää ja aistivoimaista. Erityisesti hajut ja löyhkät tuntuvat olevan hänen sydäntään lähellä, sillä keskiaikaisen elämän hajumaailma tuntuu välittyvän kirjan sivuilta suoraan lukijan nenään, joka paikoin nyrpistyy ja paikoin on nipistettävä huolella kiinni.

Myös estoton erotiikka on jälleen vahvasti mukana tarinassa. Olavi on monen muun kirjan henkilön tavoin katolisen kirkon pappisvihkimyksen ottanut hengenmies, jota siis sitoo selibaattisääntö. Säännöille ja laeille ei tunnuta paljoakaan arvoa annettavan, vaan päinvastoin mitä pyhempi mies, sitä irstaampaa on meno.

Kiinnostavimpia teemoja sarjassa on sukupuolisuuden käsite ja siihen suhtautuminen ylipäätään. Motiivina on useaan otteeseen ristiinpukeutuminen, joka oli keskiajan Euroopassa kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettyä, niin kuin moni muukin seksuaalisuuteen ja siveellisyyteen liittyvä asia. Olavinkaan mieltymykset eivät mene aivan perinteiseen heteromuottiin, mikäli tarkkoja ollaan, ja monenlaista muuta meilenkiintoista vilahtelee sivujuonteissa sarjan mittaan.

Myös henkilökuvauksessa Kaunisto on vahvoilla. Erityisesti Olavi tuntuu oikealta ihmiseltä heikkouksineen. Olavin parissa viihtyy, vaikkei häntä aina niin kovin hyvänä ja mukavana ihmisenä pidäkään. Oikeastaan välillä kaveri kävi hermoillenikin ruikutuksineen. Ainakaan Kaunisto ei ole tehnyt hänestä ylivertaista älyniekkaa tai muuta vastaavaa. Miracle on kiinnostava ja kompleksinen, vaikka ei kovin uskottava hahmo. Epäuskottavuuskaan ei haittaa, koska juuri se tuo sarjaan jännitteen.


Huonomuistisena lukijana hieman kadehdin nyt niitä, jotka vasta sarjan kokonaan valmistuttua tarttuvat siihen. Osien lukeminen vuoden välein on tuhoisaa yksityiskohtien ja henkilöiden suhteiden muistamisen kannalta, joten on järkevää aloittaa vasta nyt, kun voi lukea kirjat vaikka yhteen menoon. Teokset muodostavat kiinteän jatkumon, joten järjestyksessä lukemista suosittelen erittäin lämpimästi. Suosittelen Kauniston sarjaa myös mieslukijoille, jotka pitävät historiallisesta seikkailusta. 

Milja Kaunisto: Piispansormus
Gummerus 2015. 469 s.

Lainattu kirjastosta.


Milja Kauniston Olavi Maununpoika -trilogia:

Synnintekijä. Gummerus 2013.
Kalmantanssi. Gummerus 2014.

Piispansormus. Gummerus 2015.

P.S. Piispansormuksen kansikuva on upea, mutta kirjaston kappaleesta ei käy ilmi kannen tekijää tai alkuperäisiä teoksia.

7 kommenttia:

  1. Tämä kirja on minulla hyllyssä odottamassa lukuvuoroaan. Pidin kyllä kahdesta edellisestä kirjasta, joten odotukset tämänkin suhteen ovat kohtuullisen suuret.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olet kaksi edellistä lukenut, on pakko tämäkin lukea :D Uskon, ettet pety.

      Poista
  2. Tämä sarja voisi olla kirjahyllyssä ja voisin lukea sen uudestaankin, vaikka olen sen jo lukenut kirjaston kirjoina. Kaksi ensimmäistä oli minusta todella hyviä, mutta tämä kolmas jo hiukan uuvutti juonillaan. Loppu oli sitten pienoinen pettymys. Suosittelen kuitenkin koko sarjaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavasti menevät näkemyksemme tai kokemuksemme ristiin, minä kun aloin vasta loppupuolella kunnolla lämmetä! Tähän kyllä kannattaa tutustua, huolella kirjoitettu sarja.

      Poista
  3. Kiinnostava bloggaus ja sarja tuntui "kasvavan". Gummeruksen sivuilla asiasanat ovat tälle kirjalle aakkosjärjestyksessä: erotiikka,historia, rakkaus, Ranska, romaanit ja uskonto, ensimmäistä bloggauksenkin perusteella paljolti käsitellään. Kysymykseen blogissani voisis olla kiinnostavaa lukaista tätä. Samaa e-teemaa on myös käsitelty esim. Kim Leinen Ikuisuusvuonoissa, joskin vuosisata on 1700-luvun loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa tosiaan kivaa kuulla mielipiteesti tästä! Kim Leinen järkälekin minulla hyllyssä odottelee vuoroaan, ja olen siitä samansuuntaista vähän kuullut muualtakin.

      Poista
  4. Minäkin pidin trilogiasta, vaikka täytyy sanoa, että Kalmantanssi jäi kolmesta osasta suosikikseni. Kokonaisuutena tosin lopputulos on kolmea osaansa suurempi...

    VastaaPoista