sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Aleksi Delikouras: Nörtti-sarja





Olen antanut itseni ymmärtää, että nuori kirjailija Aleksi Delikouras on jokaisen äidinkielen opettajan toteutunut märkä uni: nuori mieskirjailija, joka on kirjoittanut poikia kiinnostavia nuortenromaaneja parikin sarjaa. Aiemmin en ole tullut asiaan sen paremmin perehtyneeksi, mutta saatuani arvostelukappaleen Nörtti-sarjan kolmannesta osasta päätin ottaa selvää vähän enemmänkin ja kipaisin kirjastosta sarjan kaksi aiempaa osaa.

Sanotaan, että nuortenkirjan pitää olla nykyään muutakin kuin ’vain’ kirja upotakseen vaikeimmin tavoitettavaan yleisönosaan. Nörtti-sarja on juuri tällainen monimediainen teos. Pohjalla on Youtubessa julkaistu lyhytelokuvasarja, jolla on kunnioitettava määrä katselukertoja. Oheistuotteena sarjalla on päähenkilön DragonSlayer666:n Facebook-sivu, jolla on runsaat parikymmentätuhatta tykkääjää. Ei hassummin ollenkaan! Tavallaan tuntuukin, että itse asiassa kirjat ovat tässä tapauksessa oheistuote.

Muodoltaan Nörtti-sarjan kirjat ovat päiväkirjaromaaneja. Kaava on tuttu ja turvallinen sekä yllättävän toimiva, jälleen kerran. Heikkoa lukijaa ilahduttavat aukeamat, joilla on vain rivi tai kaksi, jos Dragon päivä tai viikot ovat menneet vain pelatessa eikä merkitsemisen arvoista ole tapahtunut. Aikajänne on toistaiseksi ilmestyneissä kirjoissa noin puoli vuotta tai vuosi kussakin. Ensimmäisessä kirjassa päähenkilö aloittaa kahdeksannen luokan ja edetään joululomaan, seuraavassa käsitellään kahdeksannen luokan kevätlukukautta leirikouluineen ja kolmannessa mennään läpi koko ysiluokka sekä kesälomasta niin pitkälle, että tiedot jatko-opintopaikoista saapuvat.

Päähenkilö Drago on nörttipojan todellinen prototyyppi: peliriippuvainen, urheilua inhoava, rillipää ja pitkätukka, ujo ja usein paremmannäköisten kavereitten hampaissa ja kiusattuna. Drago kuitenkin pärjäilee kaikesta huolimatta kohtalaisesti, vaikka vastoinkäymisiä ja kommelluksia toki riittää. Hän suhtautuu maailmaan happaman ylimielisesti, mikä ei aina ole paras strategia. Äiti koettaa rajoittaa pojan peliaikaa, mutta laihoin tuloksin. Koulunkäynti on lähinnä epäsäännöllistä, koska se haittaa ikävästi pelaamista. Jos koulussa ei olisi Fetasalaattia eli ihanaa Kristaa, Drago kävisi siellä varmasti vieläkin harvemmin.

Drago on siis ihastunut Fetasalaattiin, mutta kontaktiin pääsy tytön kanssa on hankalaa, ja sitten pakkaa sekoittaa vielä komea ja suosittu Jake, joka jostain kumman syystä pitää Dragoa ystävänään. Kotona hankaluuksia aiheuttaa äidin lisäksi äidin kreikkalainen miesystävä Jorgos, joka koettaa tehdä tuttavuutta Dragon kanssa. Drago häpeää silmät päästään Jorgoksen hyvää tarkoittavien tempausten vuoksi. Kun luokka lähtee leirikouluun Kreikkaan, Jorgos ilmoittautuu mukaan valvojaksi, esimerkiksi.

Koulu ei oikein maistu, mutta lukioon pitäisi kuitenkin päästä. Yllätyksekseen Drago huomaa jossakin välissä, että saa ihan kohtuullisia numeroita, jos viitsii lukea kokeeseen. Mutta ei hänestä mitään hikaria tule, vaikka ruotsinopettaja onnistuukin hetkeksi jallittamaan poikaa aika mallikkaasti! Drago suhtautuu ainakin pinnalta katsoen ikävähkösti useimpiin koulukavereihinsa, ja opettajat vasta ovatkin nuivaa sakkia:

Kaikki opettajat ovat varmasti oman alansa epäonnistujia. Miksi kukaan muuten haluaisi olla opettaja? Mä joudun luojan kiitos viettämään yläasteella vain kolme vuotta, mutta opettajaraukat ovat olleet siellä jo kymmeniä vuosia ja vielä pitempäänkin. Multa meinas lentää laatta, kun ajattelin opettajien elämää. Mitä haaskausta!

Delikouras kirjoittaa sujuvasti ja hauskasti, jopa niin, että keski-ikäistä naistakin nauratti ihan oikeasti välillä. Kirjat ovat myös hyvin kilttejä ja viattomia. Toisaalta ne valaisivat hauskasti poikien pelimaailmaa, josta ainakin itselläni on hyvin hatara kuva. Hieman minusta ideat alkoivat jo kolmannessa kirjassa loppua ja tarina venyi turhaan toistellen itseään, mutta nuorille faneille se tuskin vielä oli liikaa.

Delikouras on monilahjakas nuorukainen, joka opiskelee elokuvaohjausta ja on myös itse näytellyt elokuvissa. Tällä hetkellä hän toimii myös Lukuintolähettiläänä Siri Kolun kanssa.

Aleksi Delikouras: Nörtti – New game
Otava 2012. 206 s.

Kirjasto.

Aleksi Delikouras: Nörtti 2 – next level
Otava 2013. 173 s.

Kirjasto.

Aleksi Delikouras: Nörtti 3 – game over
Otava 2014. 250 s.


Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle!

11 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä hauskaa luettavaa. Minulla on viimeinen vielä lukematta, kiitos kun muistutit että pitää mennä kirjastoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mars vain kirjastoon siis :D Hieman tämä kolmas osa on aiempia romaanimaisempi, onhan se paksumpikin kuin edeltäjänsä. Ihan hyvä, että lukijalle tarjotaan varovasti hieman haasteita!

      Poista
  2. Hauskaa ja helppolukuista! Tosin itse mietin lukiessani, tarjoaako kirja (kirjat) lopulta samastumiskohteita niille pojille, jotka tykkäävät urheilusta, ovat suosittuja ja hyvännäköisiä mutta joita lukeminen ei kiinnosta. Pisteet Delikourakselle kuitenkin siitä, että Nörtti-jutuissa on yritystä saada pojat lukemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, mikään kirja tai sarja tuskin koskaan onnistuu miellyttämään lukijakategoriaa 'pojat', joten iloitaan siitä, että edes osa tästä vaikeasta yleisönosasta on saanut täsmätuotteensa :D Urheiluaiheisia nuortenkirjoja sentään löytyy joitakin.

      Poista
  3. Yöpöydällä odottelee Nörtti sarjan ensimmäinen osa. Meidän perheen teini informoi, että " toi on jo vanha juttu", mutta sallittakoon äidin kulkevan vähän ajasta jäljessä.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmasti ovatkin jo ihan out, kun minä niihin olen tarttunut! Youtube-leffoista eka on tehty jo 2007, joten idealla alkaa olla ikää. Kirjathan ovat aika tuoreita kuitenkin.

      Poista
  4. Luin ensimmäisen osan, mutta olen kai sitten jo niin vieraantunut nuorison elämästä, ettei siitä löytynyt oikein samaistumiskohtaa. Taisin tosin olla vieraantunut nuorisosta myös silloin kun olin itse nuori. ;) Hieno juttu kuitenkin, että kirjat kelpaavat kohdeyleisölle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samastumispintaa löysin lähinnä Dragon äidistä ja opettajista :D Mutta ihan hauskoja olivat minusta.

      Poista
  5. Itse luin tuon ensimmäisen ja se oli kyllä oikeasti aika hilpeää luettavaa. :) Koulun kirjastojen hoitajat ovat myös todenneet, että näitä kirjoja lainataan ahkerasti mikä on kyllä ihan huikean kiva juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että kirja ja lukijat ovat kohdanneet! Näissä on koulua kuvattu kohtalaisen mukavasti. Opettajat ovat pääsääntöisesti säälittäviä ja epäreiluja, mutta valonpilkahduksiakin onneksi joukkoon mahtuu.

      Poista
  6. Olen lukenut ensimmäisen ja tooisen kolmas odottaa vuoroaan. Kun tartuin ekaan osaan nauroin jo ensimmäisellä sivulla.

    VastaaPoista