sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kati Hiekkapelto: Suojattomat



Vuosi sitten olin varsin innoissani luettuani Kati Hiekkapellon esikoisdekkarin Kolibri. Tykästyin heti Hiekkapellon päähenkilöön, maahanmuuttajataustaiseen poliisiin Anna Feketeen. Kirjoittamani jutun kommentteihin sain varsin kirpakkaa palautetta, kun pidin Anna Feketeä raikkaana ja uudenlaisena hahmona suomalaisessa dekkarigenressä. Anna kuitenkin jatkaa työtään pohjoissuomalaisen kaupungin rikospoliisissa Hiekkapellon toisessa dekkarissa Suojattomat.

Hiekkapelto vain parantaa otettaan. Annan ja Eskon henkilöhahmot syvenevät entisestään. Kolibrin loppu oli heidän keskinäisten väliensä osalta ehkä hieman turhankin ruusuinen, mutta tässä seuraavan vuoden kevättalveen sijoittuvassa kirjassa on siinä suhteessa otettu monta askelta taaksepäin. Eskosta ei kuoriutunut kerta heitolla suvaitsevaa herrasmiestä, onneksi. Anna pohdiskelee henkistä kodittomuuttaan ja sitoutumispelkoaan edelleen. Tunteet nousevat pintaan, kun äidiltä tulee entisestä kotimaasta huonoja uutisia.

Suojattomat jatkaa siis osin samoja teemoja kuin Kolibrikin. Uusina teemoina ovat vahvasti mukana huumeet ja rikollisjengit. Paperiton, karkotuspäätöksen saatuaan kadulle paennut Afganistanin kristitty Sammy on ajautunut ahdingossaan pahaan Subutex-koukkuun. Kaverinsa kämpiltä annosta hakiessaan hän joutuu mukaan entistä pahempiin hankaluuksiin. Yläkerran asunnon vanhus tulee valittamaan kovaäänisestä musiikista, jolloin asunnon omistaja tulee käyttäneeksi liikaa voimaa. Seuraavana päivänä Anna joutuu hoitamaan nuoren unkarilaisen au pair -tytön kuulustelua. Gabriella on yöllä ajanut tiellä maanneen vanhan miehen kuoliaaksi.

Samaan aikaan ryyppäämään ratkennut Esko hoitaa KRP:n toimeksiannosta kimuranttia tehtävää. On selvitettävä nuoren maahanmuuttajapojan Rezan osuutta vaarallisen kansainvälisen katujengi Black Cobran yritykseen rantautua Suomeen. Reza vain tuntuu kadonneen kuin maan nielemänä. Etsinnöissään Esko tulee sohaisseeksi johonkin arvaamattomaan ja saa tappajat peräänsä. Kaiken lisäksi terveys tuntuu uhkaavasti murenevan, eikä elämänhalukaan ole kukkeimmillaan. Yllätyksekseen Esko huomaa miettivänsä lähtöä kansainvälisiin avustustehtäviin. Yllätys sen sijaan ei ole, että Annan ja Eskon tutkimat jutut alkavat kietoutua yhteen.

Kolibrissa riehui sarjamurhaaja, ja lievästi kritisoin loppuratkaisun epäuskottavuutta. Suojattomat on huomattavasti tukevammin kiinni realismissa, vaikka aika lailla odottamattomia yhteensattumia toki on. Fiktiosta kuitenkin on kyse, ei poliisin arjen pikkutarkasta dokumentoinnista (missä siinäkin lienee sattumilla osuutensa). Suojattomienkin heikoin kohta on rikosjuonen ratkaisu. Eskon juttu saadaan pakettiin astetta uskottavammin kuin Sammyn kaverin asuintalon kummalliset kuolemantapaukset. Murhaaja narahtaa lopulta varsin yksioikoisesti kaiken tutkinnan jälkeen. Annan henkilökohtaisen elämän osalta tarina jää kutkuttavasti kesken, joten jatkoa jään jälleen toiveikkaana odottelemaan.

Hiekkapelto ei saanut Kolibrilla Finlandia-ehdokkuutta eikä muitakaan kirjapalkintoja, vaikka sellaisia vuosi sitten juttuni kommenttikeskustelussa ennakoitiin. Lukevan yleisön suosioon hän on kiinnostavilla kirjoillaan kuitenkin päässyt. Suojattomat vain nosti Hiekkapellon pisteitä omassa taulukossani!

Kati Hiekkapelto: Suojattomat
Otava 2014. 298 s.


Arvostelukappale kustantajalta. Kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti