tiistai 25. maaliskuuta 2014

Siri Kolu: Me Rosvolat -sarja





Äänikirjojen kuuntelun autuutta olen täällä blogissani hehkuttanut ties kuinka monesti. Kaiken muun hyvän ohella äänikirjoilla voi paikkailla kirjalliseen sivistykseensä syystä tai toisesta jääneitä aukkoja vähällä vaivalla. Näin päätin tälläkin kertaa toimia, kun poimin lähikirjaston lastenosaston äänikirjahyllystä Siri Kolun Me Rosvolat -äänikirjan. Teoksesta tiesin ennestään oikeastaan vain, että se joitakin vuosia sitten voitti Finlandia Junior -palkinnon. Koska omat lapset ovat jo isoja, en enää tule luontevasti lukeneeksi lastenkirjoja, joten tämä oli jäänyt kokonaan väliin. Ajattelin, että nyt voisin kirjan kuunnella, niin olisi sitten sekin ’hallussa’. Ihan niin helpolla en kuitenkaan päässyt! Jäin nimittäin koukkuun ja jouduin varaamaan loputkin osat kuunneltavakseni.

Kirja alkaa suoraan toimintakohtauksella. Kymmenvuotias Vilja Vainisto on vanhempiensa ja sisarensa Vanamon kanssa autossa, kun hänet ryöstetään. Maantierosvoperhe Rosvolat on päättänyt hankkia Kalle-pojalleen ystävän. Koska kaikki muukin tarvittava perheessä hankitaan maantierosvouksella, tehdään niin myös, kun tarvitaan ystävää. Vilja onnistuu nappaamaan mukaansa vain reppunsa, jossa ei oikeastaan muuta tarpeellista ole kuin vaaleanpunakantinen muistikirja. Siihen Vilja kesän aikana kirjoittaa muistiin rosvoelämästä oppimiaan asioita.

Aluksi Vilja koettaa kaikin keinoin pelastautua ja karata rosvojen kynsistä, mutta vähitellen hän alkaa sopeutua tilanteeseen ja sitten jopa viihtyä. Asiaa auttavat paitsi rosvoperheen mukavuus ja sen viettämän elämän kiehtovuus myös Viljan oman perheen tylsyys. Isä Jouni Vainisto on veronmaksajan eli VeMan perikuva (pahinta, mitä rosvoperhe tietää!): kunnollinen ja tunnollinen virkamies, joka haluaa tehdä aina kaiken oikein ja joka harrastaa sukututkimusta. Äidillä on aina kiire ja paljon töitä, joita tehdään kotonakin. Vanamo taas on oikea pississiskon painajaisversio! Oikeastaan on siis mukavampaa viettää kesälomalla hurjaa rosvoelämää kuin palata kotiin.

Maantierosvojen kesän kohokohta on kesätapahtuma, johon koko Suomen rosvoperheet kokoontuvat kisaamaan erikoisista rosvomestaruuksista. PiMassa eli pienoismallikisassa esimerkiksi kisataan siitä, kuka on koonnut hienoimman pienoismallin kokonaan rosvotuista materiaaleista. Arvissa taas arvioidaan ryöstösaaliita. Hurjimpiin lajeihin kuuluu naisille tarkoitettu Piirakka ja paini, jossa ensin syödään kilpailijoiden valmistamat piirakat ja sitten painitaan mahat täysinä. Rosvolat huomaavat pian, että Viljalla on kosolti taitoja ja älyä, joita rosvoelämässä ja kesäpäivien kilpailuissa voi hyödyntää.

Koukutuin siis täysin tähän Hannu-Pekka Bjökmanin vetävästi lukemaan vauhdikkaaseen ja jännittävään tarinaan. Minusta Kolun teksti asettuu hienosti taidesatuperinteen kehykseen. Mieleen tulevat esimerkiksi Astrid Lindgrenin Peppi ja Ronja, itsenäiset ja älykkäät tytöt, jotka pärjäävät aikuisille mennen tullen. Myös Thorbjørn Egnerin Kolmen iloisen rosvon humoristisuus ja rosvoilun hyväntahtoisuus väikkyivät jossakin ajatuksissani tätä kuunnellessani. Kolu on vielä lisännyt mukaan aimo annoksen lapsia (ja toisella taolla aikuisia) puhuttelevaa huumoria ja ennen kaikkea kunnon satsin jännitystä. Mielessäni näin jo, miten tämä toimisi elokuvana. Enpä paljoa erehtynytkään, sillä mikäli oikein ymmärsin, kirja on aikoinaan kirjoitettu sillä silmällä, että se voitaisiin myös filmata. Koekuvaukset taitavat olla parhaillaan menossa.

Me Rosvolat aloittaa sarjan, jonka tähänastiset neljä osaa olen nyt kuunnellut lähes putkeen. Viihdyin vallan mainiosti! Konnakaraokessa on kulunut vuosi Me Rosvoloista, ja talveksi kotiin ja kouluun palannut Vilja odottaa uutta ’ryöstöä’, josta on sovittu Rosvoloitten kanssa. Mutta samaa odottaa ja pelkää Viljan isäkin. Varotoimeksi Vilja on toimitettu koko kesän mittaiselle tarkoin vartioidulle musiikkileirille, jossa tarjotaan vain vihanneksia ja viulunsoittoa. Onneksi leiriohjaaja menee lankaan ja Viljan onnistuu lähettää hätäsanoma. Uusi seikkailukesä voi alkaa. Yllättäen kesäpäivien kilpailuihin on tullut hankalia sääntömuutoksia. Viljan nokkeluudelle on jälleen käyttöä.

Iso-Hemmin arkussa ja Vaakunaväijyssä juoni tihenee entisestään, ja muutkin rosvojoukot tulevat tutuiksi. Rosvoloilla ja Viljalla on sekä liittolaisia että verivihollisia muiden rosvoperheitten joukossa, ja kisa rosvovaltiaan arvonimestä sekä salaperäisestä vanhasta rosvo-oppaasta käy hermoja raastavan jännittäväksi. Viljan oma perhe sotkeutuu vaarallisiin tapahtumiin syvemmälle kuin kenties on terveellistä. Yllättäen myös isän sukututkimusharrastuksesta on hyötyä.

Kahdessa viimeisessä kirjassa on mukana myös muutama vedet kielelle nostattava leivonta- ja ruokaresepti, jotka mieluusti haluaisin talteen. Autossa kuunnellessa muistiin kirjoittaminen ei oikein suju, joten pitänee lainata kirjat vielä perinteisessäkin muodossa. Ainakin niitä mainioita huippukokouskeksejä olisi saatava joskus.

Jos minulla siis vielä olisi alle kymmenvuotiaita mutta yli neljävuotiaita lapsia, lukisimme heille Rosvoloita iltasaduiksi ja nauraisimme ja jännittäisimme yhdessä. Alakouluikäiset lapset lukevat näitä varmasti mielellään itsekin, ja koko perheen automatkoilla äänikirjaversiot lienevät aika yliveto viihdyke. Kirjoissa autoilla ja maanteillä on keskeinen rooli, joten jännityskerrointa tulee vielä lisää!

Hieman kuuntelusessioitani häiritsi, että neljän kirjan sarjan lukee kaikkiaan kolme eri lukijaa. Aloitusosassa lukija on siis Björkman, mutta kakkosen ja kolmosen lukee Elsa Saisio. Pidän Saision luennasta kovasti, ja kun sain ravisteltua päästäni mielleyhtymät Riikka Pulkkisesta, jonka kirjoja Saisio on lukenut, homma toimi vallan mainiosti. Sitten olikin hetki nieleskeltävä, kun neljättä osaa alkoi lukea Eija Ahvo. Loistava lukija on Ahvokin, ja alun yllättymisen jälkeen totuin taas nopeasti. Kuitenkin toivoisin, että sarjoja lukisivat samat henkilöt.

Siri Kolu: Me Rosvolat
Otavan äänikirja 2011. Lukija Hannu-Pekka Bjärkman. Kesto 5 h 4 min.

Siri Kolu: Me Rosvolat ja konnakaraoke
Otavan äänikirja 2012. Lukija Elsa Saisio. Kesto 9 h 17 min.

Siri Kolu: Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku
Otavan äänikirja 2012. Lukija Elsa Saisio. Kesto 5 h 49 min.

Siri Kolu: Me Rosvolat ja vaakunaväijy
Otavan äänikirja 2013. Lukija Eija Ahvo. Kesto 5 h 22 min.


Lainattu kirjastosta. Kaikki äänikirjat voi myös ostaa ja ladata Elisa Kirjasta.

11 kommenttia:

  1. Kiitos Rosvoloiden esittelystä. Vaikuttaa mainiolta. Meidän 11 v. on lukenut ensimmäisen osan ja oli kuulemma tykännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihmettele! Näissä on sopivassa suhteessa hyvät ainekset.

      Poista
  2. Ah, ainakin tuo HPB:n lukema osa houkuttelee kummasti. :) Minulla loppui juuri edellinen äänikirja, pitääpä tutkia olisiko tämä saatavilla kirjastosta. Voisi olla aika leppoisan jännää kuunneltavaa autossa. :)

    VastaaPoista
  3. Minä lainasin Me Rosvolat kirjan kirjastosta ihan sen takia että huomasin Goodreadsissa sinun lukeneen niitä. :) Mietin että jos Kirsikin kerran tykkää niin varmaan minäkin! <3

    VastaaPoista
  4. Muumi-haastetta pukkaa: http://pahkinakukkula.blogspot.fi/2014/03/mina-ja-muumit.html :)

    VastaaPoista
  5. Sattumalta luin mielenkiinnosta tämän sarjan ensimmäisen osan juuri tällä viikolla ja tykkäsin hirmuisesti! Äänikirja versiot kuulostavat todella hyviltä ja luulenkin, että seuraaviin osiin on tutustuttava juuri tässä muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Yllättävän hyvin nämä uppoavat aikuisiinkin, ja siksi taas kerran harmittaa, että niin harva (?) aikuinen tulee lukeneeksi lasten- ja nuortenkirjoja.

      Poista
  6. Meilläkin vihdoin aloitettiin tämä sarja, ja hyvältä vaikuttaa! Kiitos innostuneesta arviosta, Kirsi!

    VastaaPoista