keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Saara Henriksson: Linnunpaino




"Ei kaiken tarvitse olla vaikeaa, ei hierarkioita tai alistussuhteita ihmisten välillä. Juuri nyt minä tiedä, että tämä on oikea tapa olla rakastunut. Minun ei tarvitse joka hetki tietää, missä mies on, sillä ruumis ei tee mitään sillä tiedolla."


Vuosi 2013 on ainakin luettaviksi sattuneiden kirjojen puolesta osoittautunut tähän asti vallan mainioksi. J. Pekka Mäkelän pikkuisen suomikummaan päin vinksallaan oleva Muurahaispuu miellytti kovasti, uudet dekkarituttavuudet Sloveniasta ja Intiasta olivat virkistäviä ja Tapani Heinosen vaikuttava Reunalla jäi mieleen varmasti pitkäksi aikaa. Ajattelin sen jälkeen ottaa jotain hieman kevyempää ja valitsin kirjastopinostani Saara Henrikssonin Linnunpainon. Eipä ollutkaan mitään tyttömäisen kevyttä romanssia, vaan hieno, täysipainoinen tutkielma parisuhteen mahdottomuudesta.

Linnunpainon päähenkilö ja minäkertoja on vähän päälle kaksikymppinen Lilja, joka on ammatiltaan tanssija. Hän kuuluu yksityiseen tanssiryhmään, jota vetää karismaattinen Jukka. Liljalla on sydänsuruja, koska toinen tanssija Marko on jättänyt hänet lyhyen suhteen jälkeen. Välit Tukholmassa asuviin vanhempiin ovat vaikeat. Isä on vaatinut ja odottanut molemmista tyttäristään suuria, Liljasta tanssijana, Annasta muusikkona. Sisaruksista Lilja on toteuttanut isän toiveita ja kestänyt paineita paremmin. Annalla on vaikeampaa.

Lilja ihastuu lintuaiheisella yleisöluennolla väitöskirjaa tekevään Tommiin, joka myös valokuvaa lintuja. Lilja asettuu Tommin reitille kyllin monta kertaa, jotta suhde pääsee alkuun. Tommi on jo lähemmäs kolmikymppinen mutta tuntuu eläneen yksin opiskelujen alusta alkaen. Lilja kyselee ja saa selville, että aiemmin Tommilla on ollut vain Petri, lapsuus- ja nuoruusajan ystävä. Petristä tulee Liljalle jonkinlainen fiksaatio. Hän ei saa miestä mielestään, vaan hän jatkuvasti kyselee Tommilta hänestä lisää, vaikka Tommi selvästikään ei halua kertoa enempää. Mutta Liljan on saatava tietää. Lopulta arvoituksen viimeisetkin rippeet selviävät hänelle, mutta jokseenkin kyseenalaisin menetelmin.

Lilja on mustasukkainen ja omistushaluinen, ja Tommi on yhtä paljon sitoutumiskammoinen. Hän ei halua suhdetta, ei yhdessä asumista tai edes yhteistä aikaa niin paljon kuin Lilja. Ei siis mikään kovin helppo asetelma. Tilanne alkaa nopeasti vertautua Liljan työhön. Tanssiryhmä alkaa työstää balettia Siniparrasta. Judithin rooli alkaa vaivata Liljan mieltä. Miksi Judith halusi kaikesta huolimatta avata seitsemännenkin oven? Miksi on pakko saada tietää, vaikka se aiheuttaa vain tuhoa? Täytyykö parisuhteessa tietää kaikki toisesta ja toisen menneisyydestä, myös entisistä rakkauksista? Onko rakkaudessa kilpailuasetelma, jossa uuden rakkauden on oltava entisiä parempi? Henriksson kuljettaa hienosti Siniparran ja Judithin tarinan tulkintaa Liljan ja Tommin parisuhteen kehittymisen rinnalla. Oikeastaan vasta nyt minullekin tuntui avautuvan, miten Sinipartaa voi tulkita.

Mutta ei Linnunpainossa puhuta pelkästään rakkaudesta ja sen vaikeudesta. Oikeastaan vielä keskeisemmässä osassa on Liljan työ, tanssi. Sitä Henriksson kuvaa suorastaan taiturimaisesti. En ole koskaan itse harrastanut tanssia tai mitään muutakaan taidetta tai urheilua, mutta kuvittelisin, että juuri Henrikssonin kuvaaman kaltaista elämä esimerkiksi tanssipiireissä on. Oma keho on jatkuvasti äärirajoilla ja jo parikymppiset alkavat kärsiä vaivoista, joista viisikymppiset tavikset vasta saavat varoituksia. On treenattava, treenattava, treenattava. Kilpailu työtehtävistä on veristä ja kavalaa. Vain harvat voivat päästä pääosiin. Hetki huipulla on joka tapauksessa lyhyt. Rahat ovat tiukassa niin ryhmällä kuin yksilöilläkin. Voiko tanssimalla todella elättää itsensä? Onko mikään tällaisten uhrausten arvoista?

Henriksson kirjoittaa niin, että hiki haiskahtaa lukijan nenään ja korvissa soi. Aivan mainio on kirjan lopusta löytyvä musiikkiluettelo kappaleista, joihin kirjassa viitataan. Musiikilla kun on tietysti tanssijoista kertovassa kirjassa keskeinen osansa.


Usein ihmettelen, miten sattumalta valituissa kirjoissa vilahtelee samoja aiheita tai teemojakin. Esimerkiksi juuri ennen joulua luin Kaj Korkea-ahon teoksen Tummempaa tuolla puolen, jossa keskeisessä osassa on homoseksuaalisuus ja se, miten homous on edelleen Suomessa ainakin maaseudulla tabu. Tämä tietysti vertautui tuohon Heinosen Reunalla-kirjaan ihan suoraan. Mutta Linnunpainossakin on viittaus miesten homoseksuaaliseen suhteeseen, vaikka Petrin ja Tommin välejä ei sen enempää avatakaan. Enemmän juuri tanssin takia mieleen palautui taannoin lukemani Marianne Backlénin romaani Tulilinnun tanssi, joka kertoo nimensä mukaisesti baletin maailmasta ja jossa viitataan samoihin tanssimaailman ongelmiin kuin Henrikssoninkin teoksessa. Tulilinnussa lisäksi homosuhteet ovat keskeisenä teemana.

Saara Henriksson: Linnunpaino
Into 2012. 246 s.

Saara Henrikssonin blogi Margaret Pennyn muistikirja. Kirjatraileri Linnunpainosta.

6 kommenttia:

  1. Minulla tämä on lukupinossa, nyt innostuin todella. Minulle tanssi on rakas, joskin suht usein tauolla oleva harrastus, joten veikkaisin että tämä menisi minulle oikein hyvin.

    VastaaPoista
  2. Kiinnostavasti kirjoitat. Niin kiinnostavasti, että haluan tämän lukea!

    VastaaPoista
  3. Tanssikuvauksena Henrikssonin kirja on tosiaan ihan omaa luokkaansa. :)

    VastaaPoista
  4. Hyvä esittely, kiitos Kirsi!<3333

    VastaaPoista
  5. Hieno esittely - täytyypä tämäkin kirja listata luettavaksi. Kuulosti sen verran kiinnostavalta.

    VastaaPoista
  6. Hieno esittely tosiaan. :) Oi, tykkään tanssikirjoista, joten tämä voisi olla mielenkiintoista luettavaa.

    VastaaPoista