tiistai 30. lokakuuta 2012

TTT: Kymmenen pelottavinta kirjaa halloweenin ratoksi




Vastustan halloweenin viettoa noin ylipäätään amerikkalaisena hapatuksena, joka ei suomalaiselle avaudu mutta jonka markkinamiehet ovat osanneet mainiosti krääsän myyntiin valjastaa meilläkin. Toisaalta eipä tuo nyt minua haittaakaan, ja jos lapsilla on kivaa, niin mikä jotteivät saa juhlia. Silti perinteinen pyhäinpäivän vietto jotenkin puhuttelee yksitotista suomalaista sieluani paremmin, olemmehan tunnetusti hyviä pitämään ikävää.

Halloweenin kunniaksi tämän viikon kymmenen kärjessä -listalla on halloweenina tai milloin tahansa luettavaksi sopivia pelottavia kirjoja, omat suosikkini eli pelottavimmat lukemani kirjat kautta aikojen:

  1. Agatha Christie: Kurpitsajuhla
Tämä ei selittelyjä kaivanne. Lukemisesta on jo aikaa, mutta muistaakseni Christiekin hieman nyrpisteli nenäänsä amerikkalaisen juhlan vietolle. Kenties, mutta joka tapauksessa lasten illanvietto päättyy karmeasti, kun yksi osallistujista on hukutettu salissa ämpäriin, josta aiemmin koetettiin napata omenoita pelkillä hampailla tms. Ei varsinaisesti niinkään kammottava teos, mutta halloweenin juhlintaan sijoitettuna dekkarina oivallinen ajankohtaan.

  1. Stephen King: Hohto
Olen varsin vähän lukenut puhdasta kauhukirjallisuutta, mutta genren kuninkaan tuotannosta löytyy useita todellisia kauhuhelmiä. Listalleni nousee peräti kolme. Hohdon luin ensimmäisenä Kinginäni, ja pelkäsin todella! King käyttää loistavasti lapsen näkökulmaa kauhutunnelman luomisessa. En ole vieläkään uskaltanut katsoa elokuvaa, vaikka Jack Nicholson on suuri suosikkini.

  1. Stephen King: Se
Viemäriverkostossa pesivä pahuus on syöpynyt kuvitteellisiin verkkokalvoihini loppuiäksi. Jälleen lapset keskiössä. Pelleasu ei ole tämän jälkeen naurattanut…

  1. Stephen King: Kolkuttajat
Muistan kirkkaasti kirjan alkuasetelman. Mies kävelee metsässä kotitalonsa lähellä ja kompastuu johonkin maasta pilkistävään metallireunukseen. Kun hän alkaa kaivaa esinettä näkyville, se paljastuu jättimäiseksi UFO:ksi, lentäväksi lautaseksi. Samalla mies tulee päästäneeksi aluksesta irti voimia, joita ei voi hallita…

  1. Patricia Cornwell: Post mortem
Moniin aikoihin ja kirjoihin en ole enää Cornwellia kestänyt lukea, koska kirjat ovat mahdotonta sontaa, mutta tämä oli ensimmäinen suomennos Kay Scarpetta
-sarjasta ja veret seisauttava lukukokemus. Murhaaja tunkeutui naisten makuuhuoneisiin parvekkeiden tai tuuletusikkunoiden kautta öisin… Meillä oli tuohon aikaan tapana nukkua parvekkeen ovi avoinna, vain hyttysverkko-ovella suljettuna.

  1. Jyrki Vainonen: Tornit
Tornit alkaa maailmanlopun tunnelmissa. Päähenkilö Henrik on juuri paloitellut ja haudannut äitinsä ruumiin tämän ohjeiden mukaan, kun alkaa ennennäkemätön sade, joka nostaa suuren tulvan. Kolmen viikon sateen jälkeen Henrikin talo huuhtoutuu jokeen. Mies itse pelastautuu tekemälleen lautalle. Tunnelma ei paljon aurinkoisemmaksi muutu myöhemminkään.

  1. Pekka Manninen: Peili
Yksinäiselle majakkasaarelle asettuneen Mirjamin katraasta katoaa lammas, sitten rantaan huuhtoutuu alaston vauvan ruumis. Tapahtumat saavat yhä makaaberimpia käänteitä, kun Mirjam päättää viedä löytämänsä ruumiin kastettavaksi ennen hautaamista. Sitten venetsialaisten aikaan saarelle rantautuu joukko pakanallisia bakkanaaleja viettävä seurue. Karmaiseva kirja monessa mielessä, sillä kuuluu myös huonoimpiin lukemiini kirjoihin.

  1. Mia Vänskä: Musta kuu
Tämän syksyn uutuuskirja, esittely löytyy täältä.

  1. Päivi Alasalmi: Vainola
Kauhukirjaparodia, jossa goottilaisilla kauhuromanttisilla elementeillä leikitellään herkullisesti. Voi lukea myös ryppyotsaisesti ja kokeilla, milloin oma pokka pettää. Kirjailijalla ei petä.

  1. Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa
Tämän tieteisdystopian luettuani nukuin pitkään yöni huonosti. Vieläkin muistan tämän kirjan heti, kun näytetään karttaa maailman ydinvoimaloista, jotka on rakennettu merenrannoille.


Mitkä ovat sinun pelottavimmat lukukokemuksesi? Mitä luet pyhäinpäivänä?

Aiemmat TTT-jutut:

Idea minulle Satulta, Satulle The Broke and the Bookish -blogista.


33 kommenttia:

  1. Minä etsin edelleen sitä oikeasti pelottavaa kirjaa. En oikein pelkää kauhuelokuviakaan, tosin yksin en halua niitä katsoa :D

    Mutta yksi karmeimpia ja ahdistavimpia (ei pelottavimpia) lukukokemuksiani on ollut John Ajvide Lindqvistin Kultatukka, tähtönen. Hohdosta pidän myös, se onkin sitten jo astetta pelottavampi, mutta pidän enemmän elokuvasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole paljoakaan viime vuosikymmenenä kauhua lukenut noita kotimaisia lukuun ottamatta. Lindqvistiltä aloitin Kuinka kuolleita käsitellään, mutta jäi kesken ja annoin pois. En oikein jaksanut niin yliluonnollista tarinaa enää. Kai niistä jotenkin kasvaa yli, jos ei ole ihan sitä ominta lempparigenreä?

      Poista
  2. Kauhean hieno lista! Olen lakannut lukeasta kauhua koska tykkään liikaa nukkumisesta, mutta jotain spookya tekisi mieli lukea...Yksi sopiva, Halloween tree, on tilauksessa, mutta se ei taida ehtiä ajoissa. Lukioaikoina ahmin kauhua ja suosikkini oli uinu, uinu lemmikkini jota luin yksin tyhjässä asuntolassa kun vietin viikonlopun siellä... sen jälkeen taisinkin lopettaa kauhukirjojen lukemisen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uinu, uinu olisi ollut neljäs King minun listallani, kuuluu myös miehen klassikkotasoon, ehdottomasti!

      Poista
  3. Christien Kurpitsajuhla on yksi suosikeistani häneltä ja olen sen nähnyt myös filminä kai pariinkin kertaan.

    Minä olin niiiin pettynyt pariin edelliseen Cornwelliin, mutta viimeinen oli hiukan paluuta juurille eli Kay Scarpetta -fanille ihan käypästä lukemista.

    VastaaPoista
  4. Karmaiseva lista! Minä en oikeastaan koskaan lue mitään pelottavaa yksinkertaisesti siitä syystä, että vihaan pelon tunnetta. Lähinnä tarkoitan nyt erilaisia kauhujuttuja enkä pidä edes dekkareista. Isomäen kirjan luin jokin aika sitten ja se on todella pelottava, mutta tietysti eri tavalla kuin ns. normaali kauhu, jota välttelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, voinko laittaa Isomäen tähän listaan, koska on aika eri genreä, mutta laitoin nyt kuitenkin. Pelkoa ja ahdistavuutta on joskus vaikea erottaa. Harkitsin, että laitan listalle myös ahdistavimmat lukukokemukseni, eli Wasmön Lasi maitoa, kiitos ja Marklundin Uhatut. Kummankin lukeminen on aiheuttanut fyysistä pahoinvointia!

      Poista
  5. Kurpitsajuhla on Christien tuotannossa kyllä siellä trillerin suunnalla enemmän kuin perinteinen arvoitusdekkari...
    Ja King on hyvä kirjoittamaan lapsia. Hohdon leffaversiossa näkökulma on jonkin verran eri, siinä keskitytään isään ja Danny-poika on aika lailla sivussa, lopputulos on erilainen mutta toki myös tehokas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten käyttäminen kauhussa on aika varma tehokeino. Toimii sekä nuorten että aikuisten lukijoiden ja katsojien kohdalla yhtä murhaavasti!

      Poista
  6. Hohto on elokuvana vielä pelottavampi, ja menee itsellänikin 70-luvun parhaisiin elokuviin (toisin kuin moni muu kauhuleffa, jotka toimivat pelkästään kauhuna eikä elokuvataiteellisesti). Se -minisarjan olen nähnyt (vai oliko se elokuva, en muista), ja se sai vihdoin ymmärtämään miksi jotkut pelkäävät klovneja.

    Halloween-kirjaksi voisin suositella myös Washington Irvingin The Legend of Sleepy Hollow -novellia, joka sopii yhden synkän ja sateisen illan luettavaksi. Minua se ei pelottanut, mutta sopii ehkä jollekin toiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nähnyt jonkin elokuvaversion tuosta Se-kirjasta, ja se oli todella erilainen kuin kirja. Kirja onkin valtava tiiliskivi, joten sen filmaaminen vaatii valtavaa bidjettia.

      Poista
  7. Pelottavimmat kirjani ovat olleet Willian Goldingin "Kärpästen herra" ja Agatha Christien "Kymmenen pientä neekeripoikaa". "Hohto" oli leffana aivan karmea. Jack Nicholson oli elementissään roolissaan.

    Vai on Patricia Cornwell sontaa! Perustele ihmeessä! Tajusin, etten ole lukenut mitään Stephen Kingiltä. Jotain kirjaa aloittelin, mutta suomennos vaikutti tahmealta. Ehkä voisin yrittää englanniksi. Vastaisit nyt jotain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm. Kuten siis tuolla listani perusteluissa jo kerroin, ahmin ensimmäisen ja pari seuraavaa Scarpettaa hiukset pystyssä ja silmät renkaina. Tyylilaji oli aikanaan jotain aivan uutta, ja Cornwell kirjoitti vetävästi. Mutta sitten kone alkoi yskiä. Viimeiset lukemani ovat Mustalla merkitty ja Syttymispiste, joista toisen vielä tyhmyyttäni olin näemmä ostanut itselleni (hinta n. 100 mk). Olen kirjoittanut muistiin:"Miksiköhän oikein luen näitä kirjoja? Cornwell on mestari kuvaamaan kaikkia yksityiskohtia, mutta juoni tuntuu paikoin todella epäuskottavalta ja kiemuraiselta. Lisäksi tunteiden kuvaamisessa C. on suorastaan onnettoman kehno." Siinä se.

      Poista
    2. Piti vielä lisätä, että Kärpästen herra on myös ihan lista-ainesta :)

      Poista
  8. Pelottavin lukukokemus on parin vuoden takaa syksyltä, John Avjide Lindqvistin Ihmissatama. Miehen muissakin kirjoissa on joitain pelottavia kohtauksia, mutta tämä saareen sijoittuva teos kyllä vie voiton (paitsi että loppu on kauhea lässähdys). Vieläkin hyytää selkäpiissä kirjan muutamien kohtauksien ajatteleminen.

    Kingiä luin pari kirjaa joskus nuorena, mutta en kyllä muista pelänneeni, outoa? Sama juttu useimpien thrillereiden ja dekkareiden kanssa, ehkä vähän jännittää, mutta ei kuitenkaan pelota. Pitää varmaan viikonlopuksi keksiä jotain aiheeseen sopivaa luettavaa kuitenkin :)

    VastaaPoista
  9. Kingiä luin jossain herkässä iässä (liikaa). Päivi Alasalmen teokset ovat myös tosi pelottavia, koska niitä lukiessa ei edes tajua lukevansa kauhua. Alasalmi kertoo ihan tavismaailmasta tavisten elämästä ja hups! yhtäkkiä sitä onkin jossain kammottavassa maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mennään kirjojen ulkopuolelle, niin kaikkein pelottavinta on ollut katsella Lynchin tuotoksia: Twin Peaks ja Blue Velvet säilynevät varmaan aina elämäni varjoina.

      Poista
    2. Twin Peaksin tunnari saa ihokarvat pystyyn vieläkin!

      Poista
  10. Vannoutunut kingiläinen tunnustaa, että nämä mainitsemasi kolme kirjaa ovat herralta lukematta. Jokaisen olen kyllä nähnyt elokuvana. Minä olen myös hieman kumma tapaus, etteivät kirjat ja elokuvat juurikaan minua pelota. Olivat ne sitten kuinka kauheita tahansa.

    Hauska lista! =D Ja te, jotka ette ole Kingiä lukeneet, minä suorastaan komennan lukemaan hänen tuotostaan! Hih hih. =D

    VastaaPoista
  11. Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä kanssasi Cornwellista. Ensimmäinen koskaan kesken lopettamani kirja oli juuri jokin hänen Scarpetta-teoksensa muutaman surkean edeltäjän jälkeen, enkä ole enää pystynyt antamaan kirjailijalle uutta mahdollisuutta. Viiltäjä Jack-kirjan kyllä tosin luin vielä.

    Kauhu on jäänyt vähille, mutta ajattelin kunnostautua ensi vuonna. Viime vuosien pelottavin teos lienee Adam Nevillen Banquet for the Damned, joka valvotutti muutamana yönä jälkikäteen. Pyhäinpäivä ei muuta lukusuunnitelmiani eli science fictionia on tiedossa silloinkin.

    VastaaPoista
  12. Kurpitsajuhla on ainoa teos jonka olen listalta lukenut, en pitänyt sitä noin jännittävänä, ikävää, että uhri oli muistaakseni (suulas) lapsi, sen sijaan filmi Hohto on todella hyytävä ja pelottava, ja sen kuvaamiseen on käytetty tiettävästi vääristävää linssiä.

    Twin Peaks oli minusta loppuratkaisultaan erittäin jännittävä, mutta epäuskottava, jännitystä on luotu monin eri keinoin, mullistava sarja. Blue Velvet oli minusta hyvä, pyörikö siinä se korvakin?

    Minusta Taru Sormusten Herrasta kaikkikin osat, mutta varsinkin 1 ja 3 ovat hyytäviä, mutta hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otinkin Kurpitsajuhlan tähän listaan oikeastaan enemmän sattuvan ajankohdan kuin absoluuttisen pelottavuuden takia :)TSH:ssa on monia todella pelottavia elementtejä, kuten mustiin kaapuihin verhoutuneet sormusaaveet (vai-mitä-ne-nyt-olivatkaan), Lukitarin luola, Balrogin rotko vuoren sisällä, se kammottava suo, jossa Sam ja Frodo rämpivät...

      Poista
  13. Oi, vinkkejä talteen otettavaksi!
    Lauran tavoin olen myös haikaillut oikeasti pelottavaa kirjaa. Anna Janssonin Hylynryöstäjässä piti yöllä lukiessa pitää pieni tauko, mutta kaipaisin vielä vähän enemmän :D Hohto tuotti hiljattain hienoisen pettymyksen sillä saralla, vaikka muutoin mahtava teos olikin. Suosittelen katsomaan minisarjan, jos Nicholsonin elokuva ei nappaa! :)

    VastaaPoista
  14. Tätä piti oikein pohtia. Kingin Uinu uinu lemmikkini aiheutti painajaisia pitkään, enkä itse asiassa vieläkään ajattele sitä mielelläni. Toisenlaista kauhua ja mykistystä aiheutti Margaret Atwoodin Oryx ja Crake, ja samaa sarjaa toi Maarit Verrosen Karsintavaihe - koska niissä on ahdistavasti yhtymäkohtia todellisuuteen. "Se voisi olla totta..." Vähän samaa on McCarthyn Tiessä, dystopiaa. Päivi Alasalmi tuli minullekin mieleen, hän on erinomainen kauhukirjoittaja; pettävän normaalia, kunnes... kuten joku edellä sanoikin, hän vie rajan yli huomaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Atwoodilta olen lukenut pari vuotta sitten Herran tarhurit, joka on jonkinlainen rinnakkaisteos tuolle O&C:lle. Melkoinen dystopia on sekin! On jäänyt mieleen vahvana, ja aion vielä tuo toisenkin lukea. Verronen kirjoittaa myös kylmääviä kirjoja!

      Poista
  15. Jee, mahtava lista - eikä vähiten siksi, että sille on päätynyt kolme Kingin kirjaa ;)

    Hohto on loistava sekä kirjana että elokuvana, suosittelen katsomaan elokuvaversionkin :) Se on myös hyvä, tosin elokuva ei hirveästi hurraahuutoja aiheuttanut... Tuo Kolkuttajat on myös mainio (tosin metallikappaleeseen törmääjä oli muistaakseni nainen, piina.netistä lunttasin vielä henkilön nimen: Roberta "Bobbi" Anderson) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, kiitos tarkennuksesta! Henkilöstä ei ole jäänyt mitään muistikuvaa, mutta tuo tapahtuma, ihan viaton juttu, joka sitten päästää kaiken kauhean valloilleen!

      Poista
  16. Siitä on aikaa kun olen Hohdon lukenut, mutta muistan sen kyllä olleen hyytävä kokemus. Sama toki pätee moneen muuhunkin Kingin kirjaan. Piina, Uinu uinu lemmikkini ja niin edelleen... Viimeksi olen tainnut kauhistella Susan Hillin The Woman in Blackin kanssa. Vaikka kauhua tuleekin luettua nykyään huomattavasti vähemmän kuin nuorempana, niin aina välillä se vetää puoleensa, vaikka sitä lukiessa sitten joutuisikin tukka pystyssä miettimään että miksi ihmeessä kidutan itseäni tällaisella... :D

    VastaaPoista
  17. Minun "pelottava ja hyvä kirja" listallani selkeästi kärkeen nousevat Jeff Longin Helvetin Piirit ja sen jatko-osa Helvetin Sydän. Nuo meni siihen osastoon, että yksinään kotona kovin myöhään illalla ei halunnut yöunien menettämisen pelossa lukea vaikka kuinka koukuttivat.Miinuspisteitä kirjoille tuli turhan alleviivaavasta splatter-tyylin väkivallasta, joka toisaalta hyvin sopi kirjojen tunnelmaan,

    VastaaPoista
  18. Minä en ole kovin innostunut kauhusta, mutta viime vuosina on tullut luettua John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen ja Joe Hillin Sydämen muotoinen rasia.. jälkimmäinen karmaisi, vaikka luin sitä ulkona auringonpaisteessa. Molemmat hyviä, joten olin iloinen, että uskalsin tarttua niihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudet aluevaltaukset ovat aina mukavia! Tuota Lindqvistiä koetinkin lukea, mutta en enää päässyt imuun. Taitavat olla parhaat kauhukokemukset jo minulta ohi? :)

      Poista
  19. Kingin Kolkuttajat on ehdoton suosikkini. En voi muuta kuin ihailla kirjailijan mielikuvista ja kerrontataitoa. On muuten huomautettava, että Bobbi, joka kompastuu metallinkappaleeseen, ei ole mies vaan nainen.

    Suosittelen kauhun ystäville Peter Straubin Kummitusjuttua. Loistava kirja sekin.

    VastaaPoista