sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Piia Kaikkonen: Kuoleman varjo




Kuoleman varjo on ylikiiminkiläisen Piia Kaikkosen esikoisromaani. Nimestäkin jo voi päätellä, että kirja sujahtaa dekkarigenreen. Päähenkilö Hessu Laine työskentelee parhaan ystävänsä Kari Kallion kanssa suuressa suomalaisessa lääkealan yrityksessä markkina-analyytikkona, ja hänellä on suhde yrityksen toimitusjohtajan vaimon kanssa. Tapahtumat alkavat päivästä, jonka kuluessa Kari kuolee työpöytänsä ääreen äkilliseen sydänkohtaukseen. (Karmaisevaa kyllä luin juuri tätä alkuosaa, kun tuli tieto erään suomalaisen kulttuurivaikuttajan kuolemasta.)

Hessu on tietysti järkyttynyt ja surullinen kuolemantapauksesta, mutta hyvin pian hän alkaa ihmetellä muutamia siihen liittyviä tapahtumia. Ensinnäkin hän ihmettelee, miksi johtaja samana aamuna kyseli häneltä Mark Johnsonista, toisesta firman työntekijästä, jonka kanssa sekä Kari että Hessu olivat tutustuneet urheilukentillä vapaa-aikanaan. Entä miksi Karin kalenterissa luki punaisella Markin nimi ja termi Shadow? Hyvin epämääräisten vihjeiden perusteella Hessu alkaa selvitellä omin päin Karin kuolemaan liittyviä kysymyksiä, vaikka poliisin mielestä tapaus on selvä ja loppuun käsitelty.

Sattuma johdattaa Hessun myös Espanjaan, ja siellä tapahtumat alkavatkin yllättäen saada aivan uusia kierroksia. Salaperäinen Shadow paljastuu espanjalaiseksi peitefirmaksi, jonka suojissa puuhataan isoja kansainvälisiä rikoksia. Miten suomalainen PharMax liittyy kaikkeen? Sen Hessu haluaa selvittää ja saada samalla rikolliset käpälälautaan. Kovin helppoa saati vaaratonta se ei suinkaan ole. Hessu uusine ystävineen joutuu jo Espanjassa pariin otteeseen todelliseen kiipeliin ja hengenvaaraan, eikä tilanne suinkaan helpotu, vaikka hänen onnistuu palata Suomeen.

Kuten jo tästä ylimalkaisesta kuvauksesta voi päätellä, Kuoleman varjo on hyvin juonivetoinen dekkari. Kaikkonen on hienosti onnistunut väistämään monia dekkareita vaivaavan keskikohdan junnaavuuden. Toisaalta tässä auttanee sekin, että kirjaa ei ole väkisin venytetty 300–400-sivuiseksi, vaan napakat 224 sivua ovat riittäneet. Toimintaa ja ihan aitoa jännitystäkin siis riittää, vaikka paikoin lukija joutuu kyllä katsomaan joitakin ratkaisuja läpi sormiensa. Miten esimerkiksi kansainväliset ammattirikolliset voivat olla niin huolimattomia, että ensin kalauttavat epäilyttävän tunkeilijan tajuttomaksi, mutta jättävät sitten hänelle kännykän käden ulottuville? Myös aimo ripaus romantiikkaa tarinasta löytyy sitä kaipaaville. Henkilökuvauksen saralla kirjoittajalla vielä on varaa kehittyä, sillä Hessukin jää kaikesta taustoituksesta huolimatta melko ohueksi kaveriksi, joka ei herättänyt ainakaan minussa kovin suurta myötätuntoa tai samastumisen kokemusta.

Kuoleman varjo on siis ihan kelpo esikoisdekkari, joka antaa aihetta odottaa kirjoittajan seuraavalta kirjalta vielä enemmänkin. Kirjoittajan puolesta ottaakin sitten todella raskaasti päähän kustantajan suorastaan luokaton panostus tähän teokseen. Nordbooksin eräs aiempi julkaisu antoi minulle aikoinaan innoituksen melkoiseen vuodatukseen kustannusalan toimintatavoista.

Kyseinen pohjoissuomalainen keskikokoiseksi kai luokiteltava kustantamo julkaisee oman otantani perusteella raakileita, jotka olisivat kaivanneet kunnon kustannustoimittamista. Vaikkapa tämä Kaikkosen kirja olisi hyötynyt ensinnäkin kunnon oikoluvusta. Jos kielenhuollon perusasiat taitava henkilö olisi kerran lukenut ja korjannut käsikirjoituksen ennen painoon lähettämistä, se olisi huomattavasti lukukelpoisempi. Nordbooksissa nähtävästi ajatellaan, että käsikirjoitukset kelpaavat ainakin kielensä puolesta sellaisenaan ja olettavat, että niitä tarjoavat henkilöt osaavat kirjoittaa kirjakielen normien mukaan. Valitettavasti niin ei ole. Voisin luetella tässä pitkän listan Kaikkosen kirjasta etsimättä löytämiäni oikeakielisyyspuutteita, mutta mainitsen nyt vain muutamia. Shadow-sanaa taivutetaan normin mukaan heittomerkillä (Shadow’n), mutta kaunokirjallisuudessa suvaitaan myös heittomerkitön muoto (Shadown), jota Kaikkonenkin paikoin käyttää. Sen sijaan kaksoispistettä taivutuksessa ei käytetä (Shadow:n). Kuoleman varjossa saattaa olla samalla sivullakin vuoroin kumpaakin jälkimmäistä versiota. Lauseenvastikkeet on pääsääntöisesti erotettu pilkulla päälauseista, vaikka niin ei tule tehdä. Pahempaa kuitenkin on, että paikoin lauseenvastikerakenteet ovat muutenkin aivan omituisia: ”Noustessaan matkalaukkunsa kanssa lentokenttäbussiin, Hessun puhelin pärähti soimaan – Minna!” Puhelin siis nousee matkalaukkunsa kanssa lentokenttäbussiin. Jos käsikirjoitusta tarjoava kirjoittaja ei ole kirjoittamisen ammattilainen, hän mitä todennäköisimmin kaipaa apua juuri tällaisten seikkojen kanssa. Pidän kustantajan velvollisuutena huolehtia, että käsikirjoitus nyt ainakin pintatasolla huolehditaan julkaisukuntoon kunnolla!

Myös juonta olisi voinut kustannustoimittajan kanssa vielä hioa, samaten henkilökuvausta.
Kansikin voisi olla houkuttelevampi. Kuvan on tehnyt Sampo Kaikkonen. Mieshahmoisen varjon takaa häämöttää sanomalehden otsikkosivu, mikä kyllä saa selityksensä kirjassa, vaikka ei kovin keskeinen minusta olekaan.

Piia Kaikkonen: Kuoleman varjo
Nordbooks 2012. 224 sivua.

6 kommenttia:

  1. Hyvä kritiikki ja esimerkkien perusteella perusteltuja huomioita. Oikeinkirjoituksen merkityksen huomaa todella silloin, kun tulee viimeistelemätön vaikutelma tai jopa tuollaisia lausetason kömmähdyksiä. Toivottavasti Piia Kaikkonen jatkaisi, ehkä voisi yrittää toista kustantamoa...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon todellakin Kaikkosen jatkavan kirjoittamista ja saavan vastaisuudessa kustantajaltaan enemmän tukea.

      Kritiikkini ei siis kohdistu Kaikkoseen, vaan Nordbooksin toimintatapaan tai lähinnä toimimattomuuteen. Toki kirjoittajan kannattaa itsekin treenata noita kielenhuoltojuttuja, mutta hänen oma kielensä on muuten kunnossa, sujuvaa ja luettavaa, ja esimerkiksi dialogi toimii harvinaisen luontevasti.

      Poista
  2. Olen huomannut tuon saman valitettavan piirteen monissa nykykirjoissa: kustantamoissa ei enää vaivauduta ilmeisesti lainkaan lukemaan käsikirjoituksia vaan arvotaan julkaistavat, koska kyllä kai siellä korjattaisiin pahimmat kielioppimokat, mikäli tekstin oikeasti joku lukisi? :( Tosisssaan harmittaa monen kirjailijan puolesta tuollainen välinpitämättömyys, koska tarina voi olla vaikka kuinka hyvä ja hyvällä suomella kirjoitettuna olisi aivan loistava.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Kirsi todella paljon huolellisesta työstä, jota teet kaikissa arvioinneissasi! Osuit aika lailla napakymppiin huomioissasi ja kommenteissasi puoleen ja toiseen - siis sekä kirjailijan (itseni) että kustantajan suhteen. Tarkoitukseni ei ole puolustella - ainakaan ylenmäärin - itseäni tai virheitä, joita kirjaan on jäänyt, valitettavan paljon.

    Tupsahdin 'kirjallisuuden ja kustantamisen' maailmaan puolivahingossa. Lukeminen on ollut aina todella rakas harrastus, johon uppouduin välillä kirja per päivä tahtiin. Mutta kirjoittamista en ole koskaan harrastanut enkä siis myöskään opiskellut. Lähdin tähän touhuun sinisilmäisenä ja tietämättä mistään mitään tai edes ottamasta asioista etukäteen selvää. Kun sain alkuvuodesta kuulla, että joku oli halukas laittamaan kansiin kypsän 38 vuoden iässä pienen yllyttämisen seurauksena, noin viidessä kuukaudessa syntyneen tekstin, olin tietenkin aika fiiliksissä. Kustantajan ensimmäisen puhelinsoiton ensimmäiset 5 minuuttia olin jopa varma, että mieheni on pyytänyt jotain radioasemaa soittamaan minulle pilasoiton :) Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että tekisin nyt pari asiaa toisin, mutta niissä epäuskon-ihmetyksen-onnen-fiiliksissä jätin kaiken muiden huomaan ja tyydyin itse vain jännittämään.

    Uskokaa tai älkää, mutta kun ensimmäisen kerran tajusin, että kirjan oikeasti lukee joku muu kuin minä, voin pahoin. En missään vaiheessa ollut edes ajatellut, että tekstini kustannettaisiin ja että se joutuisi lukijoiden arvosteltavaksi. Tunsin jossain vaiheessa jopa häpeää - tiedän niiiiiiiii-in monien kirjoittavan tonneittain runoja, novelleja, romaaneja, mitä vaan ja haaveilevan jopa vuosikausia kustannussopimuksesta - ja minä, joka en ollut lähtenyt kirjoittamaan puhtaat jauhot pussissa eli tosissaan - päädyin tähän tilanteeseen.

    Mutta siis, olen saanut palautetta muiltakin kirjoitusvirheistä. Ja harmittelen sitä todella paljon itsekin. Jos uskaltaudun samaan prosessiin toisen kerran niin lupaan olla tarkempi viimeistelyn suhteen :) Onneksi paljon on myös kannustettu, kuten Kirsikin.

    Lupaan myös, että seuraavalla kerralla kun lähden mukaan johonkin päättömään niin harkitsen seuraamuksia jo etukäteen!!!

    Nyt jo kevyehkön, tiukkaan neulotun villapaidan paksuisen panssarin kasvattaneena otan mielelläni vastaan kommentteja muiltakin kirjan lukeneilta.

    Hyvää kirjasyksyä kaikille!
    Piia

    VastaaPoista
  4. Aivan sattumalta eksyin näille sivuille ja bongasin Piia Kaikkosen kirja-arvostelun. Pakkohan se oli lukea, sillä oman kirjani tuli ulos saman kustantajan kautta. Toisaalta harmittaa, mutta on myös lohduttavaa kuulla, että myös muut ovat huomanneet kirjojen olevan raakileita, joita ei ole kunnolla luettu kustantajan toimesta. Tällä en tietenkään tarkoita, etteikö kirjailijalla ole vastuuta omasta teksitistään, mutta loppumetreillä on kuitenkin kustantajan tehtävä huolehtia, ettei kirjaan jää kirjoitusvirheitä.
    Olen Piian kanssa samaa mieltä, että näin jälkikäteen on helppo sanoa, että tekisin nyt pari asiaa toisin. Piiasta poiketen minä en jättänyt onnenhuumassa asia muiden huomaan vaan yritin useamman kerran olla yhteydessä kustantajaan tekstin työstämisen merkeissä. Sain ylimalkaisia vastauksia, ettei kirjassa ole korjattavaa ja se luetaan aikanaan. No se oikoluettiin kustantajan puolesta niin myöhään, etten enää ehtinyt kuin hädintuskin lukea sen ennen painoon menoa. Kai itsekin siinä vaiheessa jo kiirehdin liikaa, sillä julkkarit oli sovittu ja muutokset olisivat siirtäneet kirjan julkaisemista usealla kuukaudella.
    Heti kun työkiireiltäni ehdin, luen minäkin Piian Kuoleman varjon.

    Mukavia lukuhetkiä kaikille:
    Annaliisa Malinen

    VastaaPoista
  5. Olen samaa mieltä Kirsin kanssa Nordbooksin toiminnasta. Nythän siellä on vetäjä vaihtunut ja entisellä on uusi firma, joka tarjoaa palvelujaan kustanteen valitsemisessa, kielenhuollossa jne.

    http://www.bookhouse.fi/

    VastaaPoista