lauantai 7. huhtikuuta 2012

Jussi Valtonen: Vesiseinä




Onpa harmi, että taitava Jussi Valtonen on julkaissut toistaiseksi vain kolme kaunokirjallista teosta! Nyt olen nimittäin lukenut ne kaikki. Aloitin Siipien kantamista, joka edelleen on näistä kolmesta suosikkini, sitten luin Valtosen esikoisromaanin Tasapainoilua. Säästelin viimeistä, kirjailijan tuotannon keskimmäistä teosta Vesiseinä, melko pitkään, mutta lopulta kirjaston uusimisraja alkoi tulla vastaan.

Vesiseinä ei ollut millään muotoa pettymys, päinvastoin, pidin siitä kovasti. Vaivattomasti soljuva proosa ja suorastaan taiturillinen henkilökuvaus saavat vain ihmettelemään jälleen kerran, kuinka pienen piirin tuntema kirjailija Valtonen on. Lukekaa kaikki hänen kirjojaan! Vaatikaa mieheltä uutta romaania!

Vesiseinää on vaikea tunkea oikein mihinkään kategoriaan. Jori luonnehtii sitä novellikokoelmaksi, mutta vaikka en sitä kiistäkään, luin tämän itse lähinnä uudenlaisena romaanina. Valtonen on kuitenkin otsikoinut tekstinsä kuin novellit ikään, joten ehkä novellikokoelma on ollut hänenkin ajatuksensa. Kirjassa on kahdeksan vaihtelevanpituista osaa tai novellia, miten nyt sitten tulkitaankin. Kaikkia niitä yhdistää kuitenkin Antti Aarnio, vaikka yhdessä tarinassa päähenkilö onkin hänen sisarensa Outi.

Mahdollisia maailmoja on ensimmäisen osan otsikko, ja se oikeastaan paljastaa tai pitää sisällään kirjan idean. Ihmisen elämä on täynnä valintoja ja tienhaaroja, jotka vievät häntä eri suuntiin. Millainen elämästä olisi tullut, jos olisi aikanaan valinnutkin toisin? Ensimmäisessä osassa minäkertoja Antti on vielä poika, jonka toimittajaisä alkoholisoituu yhä pahemmin. Lopulta Antin ollessa 17-vuotias äiti lopulta ottaa eron miehestään. Kirjan päätösosassa vanhemmat kuitenkin aikovat viettää 50-vuotishääpäiväänsä mökillä.

Aloitusosassa tärkeä rooli on isällä, mutta tarinassa vilahtelee usein myös Antin luokkatoveri Alexander, joka on kotoisin Neuvostoliitosta. Matikkaneroa kiusataan koulussa ja vapaa-ajalla armottomasti, ja Antti on hänen ainoa ystävänsä, ainakin kunnes tapahtuu muutamia asioita, joita Anttikin salaa häpeää ja katuu.

Nuorena Antti pohdiskelee omaa tulevaisuuttaan ja uravalintaansa. Ammattihaaveita on kaksi, toimittaja tai aivotutkija. Valtonen on kirjoittanut auki kummatkin vaihtoehdot. Osassa tarinoista Antti on menestyvä toimittaja, jonka vaimo Elli on juristi. Toisissa taas Antista on tullut aivotutkija, joka tekee loputonta väitöskirjaansa pienipalkkaisen assistenttina ja vaimo Elli on lääkäri. Vaihtoehtoisissa tarinoissa Antilla joko on tytär tai sitten ei ole. Toimittaja-Antti elää äärisnobistista ja itsekästä elämää yhä pahemmin alkoholisoituen, mutta aivotutkija-Antin materiaalinen elämä ja arvomaailmakin ovat aivan toisenlaiset. Myös Antin siskon Outin elämästä vilahtaa tarinoissa erilaisia versioita.

Ratkaisu on ihmeen toimiva ja raikas, vaikka tuskin täysin omaperäinen. Yleensä harmittelen, jollen pysty rakentamaan romaanien henkilöistä johdonmukaista ja loogista kuvaa. Tässä sen puuttuminen ei haittaa lainkaan. Oikeastaan juuri päinvastoin. On herkullista tehdä vertailuja esimerkiksi eri Anttien luonteenpiirteistä ja ratkaisuista.

Mitenköhän Valtosen saisi julkaisemaan pian lisää?

Jussi Valtonen: Vesiseinä
Like 2006. 213 s.

P.S. Vielä muutamia huomioita. Valtosella tuntuu olevan jotakin lastentarhanopettajia vastaan, tai sitten kyseessä on rankkaa ironiaa. Siipien kantamissahan Juhani seurusteli aivan sietämättömän lastentarhanopettajan kanssa. Vesiseinässä Valtonen sivaltaa vain lyhyesti:

Niillä on olevinaan niin hyvä suhde, sillä ja sen lastentarhanopettajavaimolla. Millainen ihminen ryhtyy lastentarhanopettajaksi?

Ajatus on ääri-itsekeskeisen toimittaja-Antin päästä, joten sekin kertonee jotain Valtosen todellisista ajatuksista!

Kirjan nimi selittyy näin:

Ennen esitelmää Outi näkee kaiken aaltoilevan vesiseinän läpi, joka taittaa valoa kummallisella tavalla. Hän ei kuule puhetta eikä näe eteensä, äänet kantautuvat tukahtuneina jostakin kaukaa. Kun esimies kiiruhtaa jäntevin askelin mikrofonin ääreen esittelemään hänet, hän ei ensin ymmärrä, kenestä puhutaan. Väreilevän vesiseinän takaa hän näkee esimiehen rohkaisevan hymyn ja aaltoilevien, nestemäisten työtoverien hahmot vieressään, ja hän hämmästyy huomatessaan nousevansa tuolistaan ja kävelevänsä eteen. 

6 kommenttia:

  1. Minä luin tämän viime vuonna ja ihastuin vielä enemmän kuin Siipien kantamiin. Voi kun saisimme lukea Valtoselta vielä lisääkin!

    VastaaPoista
  2. Valtosen Siipien kantamat oli niin hyvä, että haluan ehdottomasti lukea tämänkin. Hauska huomio muuten tuo lastentarhanopettajajuttu ;).

    VastaaPoista
  3. Ostin tämän myös omaan hyllyyn Siipien kantamat luettuani. Sen verran vakuuttava Valtonen onnistui olemaan!

    VastaaPoista
  4. Mukava vinkki. Olen lukenut Siipien kantamat joten ens kerralla lainaan kirjastosta loput Valtoset. Ihme etten ole kysellyt Valtosta lisää aiemmin.
    Siipien kantamista pidin paljon.
    Kyllä minäkin ihmettelen kuka kumma haluaa lastentarhanopettajaksi??
    -Wille-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi joku sentään, muuten olisimme aika pulassa ;)

      Poista
  5. Olisi tosiaan iloinen uutinen, jos saisi kuulla Valtoselta olevan uuden kirjan tulossa.

    VastaaPoista