sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kirjaostoilla tukea kirjailijoiden talouteen


Enpä arvannut, kuinka keskusteluttava aihe tuo kirjojen ostaminen ja omistaminen onkaan. Kirjoitin kirjahamstraukseen syvemmästä olemuksesta ja välttämättömistä kirjoistani viikon lopulla. On kuitenkin pakko kirjoittaa aiheesta vielä yhdestä näkökulmasta, nimittäin kirjailijan, kirjan tuottajan. Samoihin aikoihin kuin tuo jälkimmäinen kirjoitukseni oli työn alla, oli kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen avautunut omassa blogissaan omienkirjojensa myyntiluvuista. Aika poikkeuksellista, sillä eivät minunkaan tietääkseni kovin monet kirjailijat avoimesti kerro, paljonko heidän kirjojaan myydään. Suomen kirjakauppaliitto julkaisee tilastoja kuukausittain Suomen myydyimmistä kirjoista, mutta ne kirjat, jotka eivät yllä kärkisijoille, jäävät myyntilukujensa osalta suurelle yleisölle arvoituksiksi (ja valitettavasti usein muutenkin).

Jääskeläinen kirjoittaa näin:

Viime vuosi ei suoraan sanottuna ollut omien teosteni suhteen mikään huiman menestyksen vuosi, jos saapuneita myyntilukuja katsotaan. Harjukaupungista kirjoiteltiin aika kivasti blogeissa, joten arvelin syyskuussa 2010 lupaavasti alkaneen myynnin jatkuneen vuoden 2011 puolelle. Arvelin väärin. Vuonna 2011 Harjukaupungin salakäytäviä myytiin 193 kpl. Myynti siis lopahti aika nopeasti. Vuoden 2011 loppuun mennessä kirjaa oli siis myyty yhteensä 1829 kpl. Ihan kohtuullinen luku, kuitenkin, kun ne vähäosaisimmat teokset voivat jäädä muutamiin satoihin, elleivät joskus kymmeniinkin. Aikamoinen matka tuosta silti on myyntilistoille.

Sanattomaksi vetää. Kirjat ovat uusina kalliita, aikuisten romaanien hinnat vaihtelevat yleensä 25-40 euron välillä. Kirjailija saa itselleen Jääskeläisen tekstin perusteella n. 3 euroa, tosin eräässä aiemmin referoimassani tutkimuksessa arvioitiin, että keskimäärin kirjailijalle maksetaan 4,5 euroa jokaisesta myydystä teoksesta. Miten vain, ei paljon. Kahdessa vuodessa Harjukaupungin salakäytävät on siis tuottanut kirjailijalle n. 6000 euroa, josta vielä vähennettäneen verot. Kolmen tuhannen euron vuosituloilla ei paljoa juhlita, saati osteta valkoista merenrantahuvilaa, sen tajuaa jokainen. Jotain muuta työtä on myös tehtävä.

Olen kirjoittanut suomalaisesta apurahajärjestelmästä aiemmin, ja apurahojen turvinhan monet kirjailijat kirjoittavat muiden töiden väleissä. Suomessa vaikuttaa olevan hyvin vaikeaa elättää itseään kirjoittamalla, kuten todettiin viime vuoden syksyllä uutisessa, josta minäkin kirjoitin. Tuula-Liina Varis ottaa asiaan kantaa Kiiltomadossa, kannattaa lukea sieltä lisää.

Suomen kirjakauppaliitto on aikoinaan teettänyt tutkimuksen suomalaisista lukijoina ja kirjojen ostajina. Tutkimuksessa luonnehdittiin suurkuluttajaksi sellaista henkilöä, joka vuoden aikana ostaa kymmenen (tai yli) kirjaa. Itse olen tuon mittapuun mukaan vähintäänkin mammuttisuurkuluttaja, sillä ostan useita kymmeniä kirjoja vuodessa, sekä itselle että lahjaksi muille. Viimeksi eilen ostin kolme kirjaa.

Jääskeläinen kirjoittaa blogissaan myös siitä, miten kirjailija Suomessa ylipäätään voi saada kirjojaan myytyä. Tässä laina hänen kaavastaan:

Kaikenlaista voi siis sattua, jos ja kun asiat loksahtelevat kohdilleen, mutta suosittelen kuitenkin maailmanvalloitukseen pikatietä, joka siis toimii karkeasti yksinkertaistettuna jotakuinkin näin: Iso ja voimakas kustantaja –> medianäkyvyys –> iso kirjallisuuspalkinto –> tehokas levitys kaupoissa –> hyvät myyntiluvut –> agentti –> käännökset eri kielille –> lisää medianäkyvyyttä –> lisää myyntilukuja jne.

Kannatta lukea koko Jääskeläisen kirjoitus, mies kirjoittaa purevaa asiaa.

Mutta nyt sitten haastetta aivonystyröille. Jos ajattelisit tänä vuonna ostavasi kymmenen kotimaisen kirjailijan teosta, mitkä ne olisivat? Keiden kirjailijoiden työtä haluaisit tai voisit ajatella rahallisesti tukevasi muutenkin kuin vain 3 snt:n kirjastotuella?

Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytäviä muuten oli ainakin eilen Salon Suomalaisessa kirjakaupassa hyllyssä kaksi kappaletta, hinta 14,95. Jos emmit, tutustu kirjan esittelyyn vaikkapa täällä.

Itse olen jo aika monta kotimaistakin kirjaa tämän vuoden puolella ostanut. Hankin alkuvuodesta kirjoja pinoittain kirja-alennusmyynneistä, ja sieltä tuon oman Harjukaupunkinikin kotiutin. On Jääskeläinen siis ainakin yhden kirjan saanut tämänkin vuoden puolella myytyä (sarkasmia). Alesta ostin myös täydennystä Väisäs-sarjaan eli Kuperat ja koverat. Lisäksi ostin useita käännösromaaneja, mutta tarvitsevathan kääntäjätkin tuloja. Täysihintaisena ostin Katja Ketun Kätilön, koska en ehtinyt lainaamaani äänikirjaa kuunnella ennen sen laina-ajan päättymistä. PEKKin jäsenkirjana tuli Venla Hiidensalon Mediahuora. Eilen ostin Seppo Jokisen uutuuden Hervantalainen ja omaksi Irja Sinivaaran kirjan Sinisiin ilmoihin. Sen olin jo aiemmin lainannut kirjastosta. Hinta oli tosin enää 5 euroa. Saako kirjailija alennetusta hinnasta enää mitään?

Tulevista hankinnoista tiedän ihan varmaksi, että ostan syksyllä Sofi Oksasen uutuuden, vaikka se todennäköisesti tulee muutenkin olemaan yksi vuoden myydyimmistä. Sitä ennen hankin perinteisesti Reijo Mäen uutuuskirjan Sheriffi, onhan miehen tuotanto lähes kokonaan hyllyssämme ja kaikki osat on luettu moneen kertaan monen lukijan voimin. Kirjan hinta ikään kuin puolittuu joka lukukerralla. Varma hankinta tavalla tai toisella on myös Sirpa Kähkösen Hietakehto, jonka voin jo varmuudella luvata olevan yksi vuoden kirjoistani. Ja jos Westö julkaisee romaanin... Vannon myös, että kun Jääskeläinen julkaisee seuraavan kirjansa, se saa paikan hyllyssäni. Voisi Harjukaupungista vielä hankkia sen Blanc-versionkin, ihan kuriositeetiksi. Salla muuten pohdiskelee kirjojen eri versioiden keräilyä.

En malta olla pikkuisen kirjoittamatta vielä tämän päivän Hesarin (15.4.) kulttuurisivujen pikku-uutisesta, jossa kerrottiin USA:n viime vuoden myydyimpien kirjojen myyntilukuja. Steve Jobbsin elmäkertaa myytiin 2,2 miljoonaa kappaletta. Kaunokirjallisuudessa kuninkuus meni John Grishamin teokselle The Litigators, 1,1 miljoonaa kappaletta. Stephen King oli kakkosena teoksellaan 11/23/63, joka myi 920 000 kappaletta. 

Mutta mitkä siis ovat tai voisivat olla sinun tukihankintasi?

16 kommenttia:

  1. Sirpa Kähkösen uutuus on mullekin ihan must! Sitä ennen pitää kyllä lukea Kuopio-sarjan kaksi eka osaa, toinen on jo lainattu kirjastosta...

    PEKK-jäsenyys taitaa olla mulle se tapa, jolla tuo kymmenkunta kirjaa tulee vuodessa täyteen. Jouluna ostan kirjoja lahjaksi.

    VastaaPoista
  2. Tuen kirjailijoita ostamalla omat kirjani.

    Ennen kävin myös kirjastossa, mutta kirjaston funktio lienee nykyisin toinen kuin ennen, nyt siellä on netit, sohvat ja muut toiminnat tärkeitä, kirjat poistuvat nopeasti, vanhaa ei saa, pitää koluta kirppareita.

    Montaa kovakantista uutta kirjaa ei rahavarani kestä, suosin pokkareita ja alea, ostan myös kirppareilta ja huutonetistä. Useimmat säilyttämäni kirjat olen ostanut kovakantisena.

    Hyvä kirja kannattaa ostaa kovakantisena, se säilyy ja siitä on iloa myös muille.

    --
    Mielipide: Nykyisin kirjamarkkinat perustuvat eräiden best_seller_kirjojen -niin ulkomaisten kuin kotimaisten- massamyyntiin, ja myös lukiokirjojen "markkinointiin" ja myyntiin.

    VastaaPoista
  3. Aika sanattomaksi tuo Pasi Ilmari Jääskeläisen tiliote vetää. Hän on vielä palkittu kirjailija. Entä kaikki ne, jotka eivät palkinnoille tai edes ehdokkaiksi pääse? Toivottavasti bloggaajat jaksavat tulevaisuudessakin tuoda esille myös niitä pienempienkin kustantamoiden ja vähäisestä markkinoinnista "kärsivien" kirjailijoiden teoksia, joiden muuten saattaa olla vaikea herättää kiinnostusta jo etukäteen niin, että ellei kirjaa ole kaupassa näkyvällä paikalla, sitä ei ymmärrä edes etsiä tai tilata.

    Minäkin olen sitten mammuttikuluttuja, koska kymmenen kirjan raja ylittyy helposti jo yhdellä kirjakauppakäynnillä, ja kyllä siellä nyt neljä viisi kertaa tulee käytyä vuoden aikana eri Suomen reissuilla. Viime vuonna sain lisäksi Nookin, ja sinnekin olen ehtinyt ladata jo ihan kivasti luettavaa. Tämä johtuu tietenkin myös ulkosuomalaisuudesta, koska jos haluan lukea jonkun kirjan, niin 90% tapauksista se tarkoittaa, että "joudun" ostamaan sen omaksi.

    Tänä vuonna ostan ainakin esikoiskirjailijoiden J.S. Meresmaan Mifongin perinnön sekä Kristiina Vuoren Näkijän tyttären. Nuortenkirjoja saan lainaksi äidiltäni, joten niiden osalta jään odottamaan, mitkä ostan itse. Katja Kaukosen toisen ostan takuuvarmasti syksyllä, samoin Mia Vänskän kauhu-uutuuden, vaikka joudunkin pitämään miestä kädestä kiinni sitä lukeissani.

    Täytyy kyllä myöntää, että laiskana lukijana en kuluta paljoa aikaa uuttuksien etsimiseen, vaan kuljen paljon valtavirran (ja kirjablogien) mukana ja ostelen Kyrön Ruskeaakastiketta tekevää mielensäpahoittajaa ja tietenkin dekkareita.

    Minulla on koko Lehtolaisen tuotanto, samoin Remeksen, Pekka Hiltusen uusin pääsee taatusti hyllyyn, ellen sitten tilaa e-kirjana kuten edellistäkin. Oksanen on "pakko" ostaa. Teoksen fantasiakilpailun voittaja Teemestarin kirja vaikuttaa myös kiinnostavalta, ilman kirjablogien arvioita en olisi välttämättä osannut panna sitä lukulistalle.

    Tokihan sitä toivoisi esim. erillisverotusta kirjoille, kuten Italiassa, jossa harva kirja maksaa yli 20€. Mutta tähän mennessä ei ole ollut vaikea valita uusien kenkien tai uusien kirjojen välillä, ja tuskin tulee olemaan vaikeaa tulevaisuudessakaan. :)

    VastaaPoista
  4. Heh, nyt minua vähän nolottaa, että oma Harjukaupunki tuli luettua kirjaston kappaleena. Ups. Se oli kyllä niin hyvä että olisi voinut hankkia omaksikin.

    PEKK taitaa olla minunkin varmin panokseni kotimaisten kirjojen ostoon. Jouluna tulee samoin ostettua kirjoja... ja kirjamessuilta... ja ilmeisesti myös Kirjalöytö-tapahtumasta pitää ostaa pino kirjoja... Tulen harvoin kirjakaupastakaan ihan tyhjin käsin, mutta niissä tulee käytyä nykyään suh' harvoin. Nettikauppa jyllää.

    Olen myös jossain määrin hintatietoinen ja suosin pokkareita, ellei kyseessä ole aivan takuuvarma kirja.

    Mitähän kotimaista minun olisi aivan pakko ostaa tänä vuonna? Hm. Pitää miettiä tuota. Ruskea kastike ehkä. Mutta siitä ei ole tukiostoksi kun Kyröä myydään muutenkin hyvin. Oksasta en luultavasti osta.

    VastaaPoista
  5. Minun on tunnustettava, että luen kovin vähän kotimaista uutuuskirjallisuutta. Ostan kyllä suomalaisia kirjoja lahjaksi. En osaa sanoa, mitä tukiostoja tekisin tänä vuonna, mutta Hannu Raittilan vesisarjan (Canal Grande, Atlantis ja Pamisoksen purkaus) ostin aikanaan nimenomaan tukeakseni kirjailijaa.

    VastaaPoista
  6. Minä en osta kauheasti uutuuksia, mutta jos tutuilta tai suosikeilta jotain julkaistaan, ostelen, mikäli rahatilanne sallii. Minulta myytiin viime vuonna reilu 100 kirjaa, mikä on kai normaali myyntiluku hyvin pienissä kustantamoissa ja kai ihan hyvä on demand -myyntinä. Koska veroprosenttini on tätä nykyä Suomessa mitätön, sain "peräti" 380 euroa hanskoihini.

    Tänä vuonna kirjojani myytäneen ehkä samaan malliin tai vähän vähemmän. Joten kyllä, etsin ja toivottavasti saan isomman kustantamon kolmannelleni..tosin kuten Pasille, minullekin kirjoittaminen on harrastus eikä leivän lähde.

    VastaaPoista
  7. Olipa taas mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos Kirsi! Onneksi ostan yli 10 kirjaa vuodessa, muuten olisi liian suuret tunnontuskat! Omaa kirjahyllyäni en juuri laajenna, kotiini haluan vain kirjat jotka ovat olleet superhyviä ja jotka mahdollisesti kestävät uusintaluvun muutaman vuoden päästä. Lahjaksi annan kuitenkin lähinnä vain kirjoja.

    Kotimaista "pitäisi" kyllä sponssata, mutta harmillista vain en oikein lukijana kotimaisesta kirjallisuudesta ole oppinut pitämään:( No, sitä varten on meneillään Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti, joka on kyllä jo tuottanut tulosta mitä tulee omiin ennakkoluuloihini... Toistaiseksi en ole tainnut juuri kotimaista kirjallisuutta kotiin kantaa ostettuna, vaan lainaan kirjat yleensä esim. kirjastosta. Tosin, rahavirratkin ovat sen verran pienet, ettei sellaiseen luksukseen kuin kirjojen spontaani hankinta, ole oikeasti edes varaa.

    VastaaPoista
  8. Eipä siinä mitään nolosteltavaa ole, että käyttää kirjastoa! Eikä toisaalta siinäkään, että ei pidä kotimaisesta kirjallisuudesta - kukin lukee omien mieltymystensä mukaan. Mutta hyvässä yhteiskunnassa on paitsi lääkäreitä, opettajia, kauppiaita ja jopa muutama tehdastyöläinen, MYÖS kirjailijoita ja muita taiteilijoita. Kyllä taiteellisen toiminnan tukeminen on myös yhteiskunnan asia, ja siihenhän jokainen voi vaikuttaa omalta pikkuruiselta oasaltaan, äänestämällä... Ja toisaalta, osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Yksi asia, johon voi äänestämälläkin koettaa vaikuttaa, on kirjstokorvauksen suuruus. Suomessahan se on 2-3 senttiä lainauskerralta. Tämä saatiin, kun EU:n tuomioistuin pakotti. Esim. Ruotsissa summa on kymmeniä senttejä. Olisikohan meillä yhteiskuntana kuitenkin varaa tähän? Edes.

      Poista
    2. Ja huhhuh! Kunnallispolitiikassa sitten vaikuttamaan kirjastojen olemassaoloon ylipäätään! Melko tyrmistyttävää tietoa kaikuu tänne Etelä-Savoon asti Salon kaupungin suunnitelmista sulkea Halikon kirjasto. - Luin jokin aika sitten suomen Kuvalehden Salo/salora/Nokia-aiheisen artikkelin, oli aika kovaa luettavaa. Rahaa on pantu menemään silloin kun sitä on ollut, mutta nyt ammottaa kassan pohja - kirjastopalvelut nyt sitten tulilinjalla.

      Poista
    3. Niinpä, voimatonta raivoa lähinnä tunteet tällä hetkellä :/

      Poista
  9. Minä luen kirjoja harvemmin tuoreeltaan ja tunnustaudun kirjaston suurkuluttajaksi ja tarjouksiin tarttujaksi. Kummasti oma lompakko sanelee ehdot kirjahankinnoille, vaikka kuinka tietää, että normaalilla hinnalla ostaessa tukisi samalla kirjailijaa...

    Luen enemmän ulkomaista kirjallisuutta (tosin viime aikoina kotimaisten osuus lukemistostani on noussut), joten aika harvassa ovat ne kotimaiset kirjailijat, joiden kirjan ostaisin tukemismielessä. Ainakin Maaria Päivisen kirjoihin voisin satsata, olen lukenut hänen kaksi ilmestynyttä kirjaansa ja pitänyt molemmista kovasti. Ulkomaisista kirjailijoista on pakko mainita myyntitilastojen kärkikahinoissa viihtyvä Stephen King, hänen kirjoittamiaan kirjoja olen hankkinut (tai mies on hankkinut minulle lahjaksi) ihan uutena ja normaalihintaisena.

    VastaaPoista
  10. Minäkin luen aika vähän kirjoja tuoreeltaan, kirjakauppa-ostoina saattaa tulla niitä jotka ehtivät pokkarikierrokselle. Tämän vuoden aikana olen ostanut...yhden kirjan täysihintaisena uutuutena, ja siinä taitaa kääntäjät olla työskennelleet harrastustoimintana ja ulkomainen kirjailija taas on kuollut aikapäiviä sitten, eli tuin sitten kustantajaa (no, edes sitä).
    Eikä nyt tule myöskään mieleen oikein mitään nykyistä tai tulevaa uutuutta joka olisi välttämättä saatava tuoreena...

    Mutta sittenhän tuli mieleen että ostamani sarjakuvat taitavat nostaa minut kuitenkin tuolle suurkuluttaja-alueelle, niitä tulee hankittua useampi kirja tai albumi vuodessa.

    VastaaPoista
  11. Vaikka olenkin kirjaston suurkuluttaja, hyvät kirjat on pakko saada omaksi ja välillä hankkia jotain tuntemattomiakin opuksia. Mä ostan kuitenkin suurimman osan kirjoista käytettynä, niin sikäli ne ei hyödytä kirjailijoita enää. Uutena hankituista kirjoista aika harva on ollut täyteen hintaan. Uutuuksien hankkimista on vähentänyt niiden saaminen arvostelukappaleina.

    VastaaPoista
  12. Hah - tässä laskeskelin juuri kirjojen hintoja. Teokselta valitsin summamutikassa kuusi uutuskirjaa, yhteissumma oli 173,20 euroa, keskihinta 28,87 euroa. Otavalta valitut kuusi uutuskirjaa olisivat puolestaan maksaneet 202 euroa, keskihinta 33,72 euroa. HUHHUH.

    Luen kotimaisia hävettävän vähän. Mutta siis jos jotakin pitäisi valita, tukisin varmaan juurikin Oksasta, Alasalmea, Krohnia, Sinisaloa, Gustafssonia, Carlsonia, Westöä... siinähän ne. Uuutuksiin jaksan kuitenkin harvemmin edes tutustua (mitä nyt viime aikoina kiinnostukseni on heräillyt). Äidille ostin kyllä lahjaksi Tervoa ja isukille Kyröä. Mutta eiköhän ne saanet tiliä ihan tarpeeksi ilman miunkin tukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä tosiaan, hinnat kyllä hirvittävät! Onni ostajalle, että harvoin on pakko ihan tuota täyttä hintaa sentään pulittaa. Tarjoukset, alennusmyynnit ja pokkaripainokset auttavat.

      Poista