tiistai 14. helmikuuta 2012

Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani


Olen jo pitkään huokaillut, kuinka vaikeaa on löytää sellaista nuortenkirjaa, jonka voisi sarjana (siis koko luokalle sama kirja luettavaksi samaan aikaan) hankkia. Kustannusten pitäisi vastata laatua. Kirjan pitäisi vasta opetussuunnitelman asettamia vaatimuksia, sen pitäisi olla houkutteleva ja ajankohtainen mutta kuitenkin sellainen, että sen voisi luettaa vielä viiden vuoden päästäkin. Opettajakaan ei saisi ihan tympiintyä. Kirjan pitäisi vielä olla ostettavissakin. Usein nimittäin saa kullanarvoisen vinkin jostakin kirjasta, mutta sitten kun on saanut rahat tingittyä esimieheltä, ei kirjaa enää olekaan missään myynnissä (taas muuten törmätään kirjan armottoman lyhyeen elinkaareen).

Nyt voin ilokseni kertoa, että lukevan opettajan haaviin ui melkoinen kultakala! Wolfgang Herrndorfin Ladaromaani täyttää oikeastaan kaikki toiveet. Kirja luokiteltaneen nuortenkirjaksi, mutta se kestää oivallisesti aikuisenkin kriittisen luennan. Kirja on hauska, mukaansatempaava, ajatteluttava, pikkuisen opettavakin (salaa), vauhdikas ja ajankohtainen. Sen voisi mainiosti kuvitella uppoavan myös murrosikäisiin poikiin. Oikeastaan vain kannesta taitaa tulla risuja. Pikkuisen ankea vaikutelma.  Hieman pitkähkö kirja myös on, lähes 300 sivua. Mutta onneksi tarina alkaa räväkästi!

”Ensiksi haisee vereltä ja kahvilta. Kahvinkeitin on pöydällä minua vastapäätä, ja veri on kengissäni. Totta puhuen se ei ole pelkkää verta. Kun vanhempi miehistä sanoi ”neljätoista”, kusin housuuni. Olin kyyhöttänyt jakkaralla koko ajan vinossa ja liikahtamatta. Minua pyörrytti. Yritin näyttää siltä kuin Tschick todennäköisesti näyttäisi, kun joku sanoo sille ”neljätoista”, ja sitten kusin pelosta housuuni. Maik Klingenberg, sankari.”

Maik on siis neljätoistavuotias berliiniläispoika, joka kirjan alussa on moottoritiepoliisiasemalla kuulusteltavana. Sitten Maik pyörtyy ja hänet viedään sairaalaan. Siellä Maik alkaa kertoa tarinaansa lukijalle, jolle hän koko ajan osoittaa sanansa.

Kaikki alkoi jo alkukeväästä, kun Maikin luokalle tuli venäläinen poika Andrej Tschichatschov. Maik on kaikkien luokkakavereittensa tavoin onnettoman ihastunut luokan kaunottareen Tatjanaan, mutta tytölle ja muillekin hän on kuin ilmaa. Kun kevätlukukausi päättyy, Maik jää ilman kutsua Tatjanan synttäribileisiin. Kutsumatta on jätetty muutkin luuserit, kuten Tschick. 

Muutenkin kesäloma alkaa todella tylsästi. Äiti aloittaa ties monennenko hoitojakson alkoholiparantolassa, ja konkurssia valmisteleva yrittäjäisä matkustaa lomamatkalle kauniin sihteerinsä kanssa. Kaikki on siis mahdollisimman syvältä. Sitten Andrej kurvaa pihalle ”lainaamansa” Lada Nivan kanssa. Hän on käynnistänyt sen sähköjohdoista ruuvitaltan avulla…Jotenkin tapahtumat seuraavat toisiaan, ja pian Maik huomaa olevansa matkalla Valakiaan Andrejn kanssa.

Reissulla tapahtuu uskomattomia käänteitä. Poliisia on tietysti paettava useita kertoja, mutta toisenlaisiakin seikkailuja sattuu. Ongelmia riittää. Miten vaikkapa tankata auto, kun kumpikin kuljettajaksi sopiva on 14-vuotias? Miten varastetaan bensaa toisesta autosta?

Millä nimellä kutsutaan kirjaa, jossa ollaan tienpäällä, reissussa? Road Movie on englanninkielinen nimitys elokuvaversiolle, mutta onko siitäkään kunnon käännöstä? Thelma ja Louise tästä parivaljakosta kyllä tulee mieleen. Lopussa syöksytään rotkoonkin. Kirjan takaliepeessä on ote Die Welt -lehden arvostelusta, jossa tätä verrataan Sieppariin ruispellossa. Siepparin lukemisesta on niin pitkä aika, että en osaa tehdä vertailua. Pitäisikin varmaan lukea uudelleen.

Kiittää pitää myös kääntäjä Heli Naskia. Käännös on onnistunut. Kieli on tuoretta ja notkeaa, puhekielistä muttei kosiskelevaa.

Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani (Tschick)
Suomennos Heli Naski. Atena 2012. 271 s.

5 kommenttia:

  1. Minä luin tämän myös, mutta en ole ehtinyt blogata, vaikka jutun jo kirjoitinkin. Tykkäsin! :)

    Minä en osannut ajatella tätä nuortenromaanina (kirjastossakin tämä oli aikuisten puolella), mutta pohdin, että pikkuveljenikin voisi tästä tykätä. Minä mietin kovasti, miten Road tripin voisi kääntää suomeksi, mutta en keksinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maantieromaani kuulostaa tylsältä :( Saksankielisessä Wikipediassa tää luokitellaan nuortenkirjaksi, ja kyllä se minustakin on ensisijassa sellainen.

      Poista
  2. Olet löytänyt erään ytimen "pikkuisen opettavakin (salaa)", eli opettavimmat kirjat ovat sellaisia minusta, joissa henkilö itse keksii ajatukset ja saa opetuksen :)
    Tätä teosta en ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Saarnaaminen karkottaa lukijat, oivaltamisen mahdollisuus ei. Kirjan on ihan uunituore, joten kannattaa pitää silmät auki vaikka kirjastoissa.

      Poista
  3. Mulle tulee tuosta kannesta mieleen se Marina Lewyskan (nimi varmaan taas väärin kirjoitettu...) jotain-traktori-jotain-jotain -romaani. Mutta täytyykin vinkata tästä kirjasta äikänopekaverille.

    VastaaPoista