Lempääläläinen insinööri Pekka Hyyti debytoi kirjailijana
vuonna 2019 historiallisella dekkarilla Tummat pilvet eilisen (Myllylahti).
Ura lähti mukavasti vauhtiin, sillä Suomen dekkariseuran Johtolanka-raati
valitsi Tampereelle 1920-luvun loppuun sijoittuvan dekkarin vuoden 2020
parhaaksi esikoisdekkariksi.
Jäyhän tamperelaispoliisi Voitto Karhun ja Aamulehden räväkän
reportteri Ina Djurlingin tutkimuksista kertova sarja lähti vauhdikkaasti alkuun,
sillä vuonna 2020 siihen ilmestyi kaksi jatko-osaa. Nyt vauhti on hieman
tasaantunut, sillä viime vuonna ilmestynyt ja Vuoden 2026 johtolanka -ehdokkaana
ollut Huhtikuun kymmenen päivää on sarjan seitsemäs osa.
Jos julkaisutahti onkin hieman tasaantunut, on taso sen sijaan
tasaisesti noussut sarjan edetessä. Edellinen sarjan osa Jos kostaa haluat
(Myllylahti, 2023) pureutuu välirauhanajan kireisiin tunnelmiin Tampereella.
Talvisota on jättänyt ankarat jälkensä rintaman kauhut kokeneisiin miehiin.
Uuden sodan uhka leijuu ilmassa, ja ihmisten reaktiot ovat kaikkea muuta kuin
yhdenmukaiset. Radikaaleimmat valtiovallan toimien vastustajat turvautuvat
suoraan toimintaan.
Sama teema jatkuu myös teoksessa Huhtikuun kymmenen
päivää. Tamperetta koettelevat erilaiset tuhotyöt, jotka kohdistuvat
armeijalle tarkoitettuun kalustoon, teollisuuteen ja yleiseen infrastruktuuriin
kuten rautateihin ja sähkönjakeluun. Niin Tampereen omalla poliisilla kuin Valpolla
ja armeijan edustajillakin alkaa olla käsitys siitä, että sabotaasien takana on
jokin tietty joukko, joka organisoi toimintaansa yhä tehokkaammaksi.
Tarina käynnistyy kuitenkin dramaattisella ruumislöydöllä. Karhujen
11-vuotias Ida-tytär löytää koulumatkalla kaverinsa kanssa Pahalammen jäältä
kuolleen pojan, jonka Ida tunnistaa oman koulunsa oppilaaksi. Poliisi saa
nopeasti selville, että kyse on Viinikan lastenkodissa asuvasta 9-vuotiaasta Jussista.
Mutta mitä pieni Jussi on tehnyt Pahalammen jäällä ilman päällysvaatteita ilmeisesti
myöhään illalla tai yöllä? Mistä pojan päävammat johtuvat?
Poliisi tutkii kuolleen pojan tapausta, ja siitä tiedon
saanut Ina tarrautuu siihen myös sitkeästi, vaikka päätoimittaja osoittaa
hänelle vallan toisenlaisia juttuaiheita. Työkiireiden takia vanhemmilta jää
huomaamatta, että tapaus on vaikuttanut Ida-tyttäreen paljon syvemmin kuin
miltä ensin näyttää.
Koska kyseessä on dekkarigenreen kuuluva teos, ei lukija
ylläty, että Jussi-pojan kuolema ja Tamperetta riivaava sabotaasiaalto
liittyvät tietyllä tavalla yhteen. Miten, se jääköön nyt tässä kertomatta.
Lukijalle näytetään myös, keitä sabotöörit ovat, miten he
toimivat ja miksi. Pientä nuorista aikuisista koostuvaa ryhmää johtaa talvisodassa
kovia kokenut Aaro Pakkala. Mies on päättänyt, että hän ei enää koskaan joudu
rintamalle, ja jos se hänestä riippuu, ei sinne joudu kukaan muukaan suomalainen.
Vähitellen käy ilmi, että Pakkala on nykytermejä käyttäen alkanut traumojensa
takia radikalisoitua. Miehen käytös alkaa lopulta arveluttaa ja pelottaa muita
ryhmän jäseniäkin. Mihin kaikkeen Pakkala lopulta on aatteensa takia valmis?
Tapahtumat alkavat edetä kiihtyvää vauhtia useilla eri
tahoilla, kunnes lopulta ollaan tilanteessa, jossa ovat mukana niin Voitto, Ina
kuin Ida-tyttökin ja jossa tulee pahaa jälkeä ruumiita myöden.
Hyyti on perehtynyt teoksensa kuvaaman aikakauden oloihin
Tampereella ja Suomessa huolellisesti, ja ajankuva välittyy lukijalle
mielenkiintoisesti. Jo aikaisemmin mainitsemani erilaisten aatteiden ja vakaumusten
kirjo kireässä tilanteessa avautuu dekkarissa oivallisesti. Se on kaukana myyttisestä
yhtenä rintamana seisseestä kansasta, joka on juhlapuheissa aikojen kuluessa vilahdellut.
Henkilökuvaajana Hyyti alkaa olla dekkareiden mestaritasoa.
Henkilökaartissa on mukana monella tavalla sodasta siipeensä saanutta ihmistä.
Aika on väistämättä jättänyt jälkensä kaikkiin, tavalla tai toisella. On riipaisevaa,
miten yksin kansalaiset jätettiin toipumaan koetuista kauhuista, jättivätpä ne
sitten jälkeensä vammoja ruumiiseen tai sieluun – tai molempiin. Tätä Hyyti
avaa hienovaraisesti kuvaamiensa ihmisten ja heidän arkisen elämänsä kautta.
Pekka Hyyti: Huhtikuun kymmenen päivää
Myllylahti 2025. 331 s.
Arvostelukappale.
Tummat pilvet eilisen
Musta talvi
Ruumiinpuntari
Tuonen morsian
Omantunnon kysymys
Jos kostaa haluat
Huhtikuun kymmenen päivää
Vuoden 2026 johtolanka -ehdokkaat:
Pekka Hyyti: Huhtikuun kymmenen päivää (Myllylahti
2025)
Komisario Voitto Karhu lähipiireineen vie vuoden 1942 kevääseen
Tampereelle. Elävän ajankuvan konkari Hyyti on omaääninen historian tulkitsija
ja sota-ajan vahva tuntija. Hän on luonut mielenkiintoiset hahmot kertomukseen.
Kotirintaman tärkeät vastuuhenkilöt tunteineen ja tuntemuksineen sytyttävät
jännittävän tarinan. Kaupunkia terrorisoivat aktivistit on kuvattu vahvasti.
Kirja välittää mieleenpainuvaa tietoa niin lastensuojelun menneisyydestä kuin
metsäkaartilaisten sabotaaseistakin.
Helena Immonen: Horros (Docendo 2025)
Havu-sarjan avaus esittelee kadettikoulun traagiseen onnettomuuteen
keskeyttäneen Antto Havun. Päähenkilön taustoitus on poikkeuksellisen vahvaa.
Immonen luo lukijalle todentuntuisia kauhukuvia uudenlaisista teknisistä ja
lääketieteellisistä sovelluksista, jotka toteutuessaan sekoittaisivat
maailmanpolitiikan. Kognitiivinen sodankäynti ja psykologinen
informaatiovaikuttaminen pelottavat ja kiehtovat lukijaa. Vankka inhimillisyys
pehmentää hienosti ajankohtaista ja globaalia jännitysnäytelmää.
Risto
Isomäki: Krakenin saari (Into 2025)
Meribiologi Martti Ritola ryhtyy tutkimaan pienoissukellusveneen
tuhoutumista Teneriffan rannikolla. Toimintaympäristö eliöineen ja meren
syvänteineen on kiehtovasti ja asiantuntevan täsmällisesti kuvattu. Arvostamme
tutkijamaista otetta eli tiivistä, jäsenneltyä, faktapohjaista ja perusteltua
kerrontaa. Tämä ekotrilleri ansaitsee paikkansa kärkijoukossa tuoden raikkaan
merellisen tuulahduksen jännitysgenreen. Selitysosio kirjan lopussa auttaa
lukijaa erottamaan faktan fantasiasta.
Matti Laine: Isänsä tytär (Bazar 2025)
Kata Kovanen toimii Armadillo-järjestössä, joka suojelee maalitettuja
henkilöitä. Isä Rene on jättänyt poliisityön taakseen ja hautautunut Lappiin.
Laine rakentaa koukuttavia draamoja: tarina ja juoni pitävät otteessaan alusta
loppuun. Kirja tarjoaa huikeaa kielenkäyttöä sekä elävää ja tiivistä kerrontaa.
Sympaattiset ja uskottavat, vaikeuksiin ajautuneet antisankarit nousevat
lopuksi pinnalle. Pahan kurimuksessa löytyy myös huumoria, lämpöä ja humaani
taustavire.
Christian Rönnbacka: Armoton (Bazar 2025)
Komisario Antti Hautalehdon johdolla poliisi saa selvittääkseen
kirkkoherraan ja tämän puolisoon kohdistuvan kiusaamistapauksen. Poliisiasema
työpaikkana moninaisine ihmissuhteineen on kuvattu persoonallisesti ja
lämmöllä. Juonikuviot ovat mutkikkaita ja tutkinnan kiemurat kohdillaan.
Rönnbacka kirjoittaa sujuvaa, moitteetonta tekstiä, joka vangitsee lukijan.
Porvoon tuntija nauttii autenttisesti kuvatuista tapahtumapaikoista.
Antti Tuomainen: Hyvällä tai sahalla (Otava 2025)
Tarina on mukaansatempaava ja koukuttava kertomus rahavaikeuksiin
joutuneesta sahanomistaja Heikistä sekä rahan voimasta. Pikkukylän
tapahtumaympäristö on kuvattu kiinnostavasti. Ihmiskuvaus suviyössä on
lämmintä, ja kielenkäyttö suvereenia. Kirjan juonenkäänteet itkettävät ja
naurattavat yhtä aikaa. Silti hauskuuttaminen ei ole päälle liimattua vaan
muhii kerronnassa koko ajan. Kielikuvien valikoima on rikas, ja kerronta soljuu
kuin itsestään.
Vuoden 2026 esikoisdekkari -ehdokkaat:
Tatiana Elf: Huijari (Into 2025)
Tatiana Elf on Etelä-Afrikassa syntynyt helsinkiläinen käsikirjoittaja ja
kirjailija. Kirja on henkeäsalpaava psykologinen trilleri Rebekka Nummesta,
joka yrittää paeta pimeää puoltaan. Sosiopaatti päähenkilönä on rohkea ja
uudenlainen tuttavuus. Kirjassa on elokuvallisia, nopeita leikkauksia sekä
monipuolista ja painavaa dialogia. Ihmiskuvaus on tarkkaa ja syvällistä.
Taitavasti kuvatut, epämiellyttävätkin henkilöhahmot ja luonteenpiirteet
herättävät lukijassa mielenkiintoisia kysymyksiä.
Piia Helander: Helios (Karisto 2025)
Piia Helander on hyvinkääläinen laskentasihteeri ja "ikuinen
heppatyttö". Freelance-toimittaja Sandra Dahlqvistin juttumatka
hevostallille päätyy murhatutkinnaksi yhdessä konstaapeli Ossi Hietalan kanssa.
Päähenkilöiden taustat kuvataan uskottavasti. Helander nostaa esiin vakavan
kysymyksen eri urheilulajeissa toimivien auktoriteettien, valmentajien ja
muiden aikuisten vastuusta. Nuorten haaveet ja ristiriidat on oivaltavasti
kuvattu. Kirja puhuttelee todennäköisesti myös nuoria lukijoita.
Joel Kangas: Kaamos (Karisto 2025)
Joel Kangas on inarilaislähtöinen muusikko, joka työskentelee pankkialalla.
Mikkal Moilanen, lappilaistaustainen helsinkiläispoliisi, yrittää ratkaista
uniongelmiaan terapeutin kanssa. Rikoksen selvittely kuljettaa lukijaa
vaivattomasti nykypäivän Helsingistä, Hämeenlinnasta ja Norjan Vesisaaresta
1990-luvun Muotkatunturiin. Poliisien ajattelua vääristäviin ennakkoluuloihin
pureudutaan herättävästi. Henkilögalleria on monipuolinen ja ihmiskuvaus
syvällistä. Kerronta on jännittävää.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti