Portugalin Portoon asettuneen kirjailija Anu Patrakan henkirikosyksikön päällikkö Nelson Monteiron tutkimuksista kertova dekkarisarja on edennyt neljänteen osaansa. Sydänvaras-dekkarissa Monteiro on jo sujahtanut työyksikköönsä ja pieni tiimi on hyväksynyt hänet esihenkilökseen, joten työt sujuvat asianmukaisesti elleivät jopa tyydyttävämmin.
Yksityiselämän puolella sen sijaan riittää pulmia. Iäkkään
isän muistisairaus pahenee tasaisen varmasti, ja Nelson on asettunut isän
taloon huolehtimaan arjesta. Huoli isästä kulkee mukana jatkuvasti. Suhde
Emilian kanssa on jämähtänyt jonkinlaiseksi tapailuksi, mikä ei enää
naisystävää tyydytä. Emilia asettaa Nelsonin seinää vasten: he joko muuttavat
yhteen tai Emilia palaa Suomeen. Nelson on tyrmistynyt. Miten Emilia voisi
muuttaa hänen isänsä taloon? Mutta tämän lähtö Suomeen tietäisi suhteen loppua.
Sitäkö Emilia haluaa? Entä hän itse?
Portoon iskee kuitenkin sarjamurhaaja, joka sysää Nelsonin yksityiselämän
jos ei nyt taka-alalle niin sivummalle kuitenkin. Joku ottaa raa’asti päiviltä
keski-ikäisiä parrakkaita miehiä, jotka ovat etsineet treffiseuraa
deittisovelluksen kautta. Uhrien suusta ja rinnalta löytyy murskattu
vadelmatäytteinen suklaakonvehti. Koska uhrien ulkonäkö sattumalta sopii kuin
valettu Nelson Monteiroon, päätetään hänelle tehdä valeprofiili
deittisovellukseen. Some- ja digimaailmaa kartteleva poliisi on hämillään
kokemuksesta, jossa asetutaan tarjolle kuin lihatiskillä.
Poliisien tuskaillessa olemattomien johtolankojen ja kovaan
aikapaineen kanssa lukijalle näytetään lyhyitä välähdyksiä uhrien elämästä
juuri ennen murhaa. Erilainen tapaus on plastiikkakirurgi Paulo Valente, joka
saa uhkauksia. Yksi niistä on kirjekuori, jonka sisällä on murskattuja
vadelmatäytteisiä suklaakonvehteja. Mies miettii kuumeisesti, kuka uhkailujen
takana voisi olla. Joku pettynyt asiakas? Naisystävä? Salainen toinen nainen,
jonka kanssa välit on jo katkaistu? Tilanne muuttuu nopeasti yhä uhkaavammaksi.
Murhajuoni on kertakaikkisen ovela, eikä Monteiro tiimeineen
pysty täysin varmistumaan tekijän henkilöydestä ennen kuin vasta aivan viime
metreillä. Silloin tosin saattaa olla Monteiron itsensä kannalta jo liian
myöhäistä. Kun tulee vahva tunne, ettei kehenkään voi lopulta luottaa, saattaa
tehdä kohtalokkaita virheitä.
Olen pitänyt kovasti Patrakan Nelson Monteiro -sarjasta, ja Sydänvaras
on ehkä sarjan paras osa. Nelsonista on tullut jo tuttu tyyppi, josta on
alkanut kaikkine pinttyneine tapoineen ja vähän luutuneine asenteineen pitää.
Iäkkään isän muistisairautta Patrakka kuvaa todella taitavasti ja sydäntä
särkevän todentuntuisesti. Kirjan lopun käänteet Nelsonin yksityiselämässä
lupaavat hyvää seuraavan osan suhteen.
Myös rikostarinan perinteisen asetelman kääntäminen
nurinniskoin on piristävää. Uhrit eivät tällä kertaa olekaan kauniita nuoria
naisia, joita saalistetaan netin deittisovelluksesta. Erinomaista!
Anu Patrakka: Sydänvaras
Otava 2026. 272 s.
Äänikirjan lukija Ilkka Villi.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu
kuunteluaikapalvelu.
Kiusaaja (Otava, 2024)
Ihailija (Otava, 2025)
Sydänvaras (Otava, 2026)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti