Tatiana Elfin esikoisdekkari Huijari – Rebekka Nummi
päätyi lukulistalleni, koska se oli yksi kolmesta teoksesta, jotka Suomen dekkariseuran Johtolanka-raati valitsi vuoden 2026 esikoisdekkarien
lyhytlistalle.
Johtolanka-raadin perustelut Huijarin
esikoisdekkarikunniakirjaehdokkuudelle:
”Kirja on henkeäsalpaava psykologinen trilleri Rebekka
Nummesta, joka yrittää paeta pimeää puoltaan. Sosiopaatti päähenkilönä on
rohkea ja uudenlainen tuttavuus. Kirjassa on elokuvallisia, nopeita leikkauksia
sekä monipuolista ja painavaa dialogia. Ihmiskuvaus on tarkkaa ja syvällistä.
Taitavasti kuvatut, epämiellyttävätkin henkilöhahmot ja luonteenpiirteet
herättävät lukijassa mielenkiintoisia kysymyksiä.”
Kyse ei siis ole perinteisestä tai varsinaisesti modernimmastakaan
dekkarista, vaan pikemminkin, kuten raatikin toteaa, psykologisesta trilleristä
vähän samaan tyyliin kuin vaikkapa Gillian Flynnin Kiltti tyttö. Tarinassa
ei varsinaisesti selvitetä rikosta, vaan seurataan kiihkeätahtista henkistä ja
osin fyysistäkin voimainmittelöä kahden tasavertaisen osapuolen välillä, eikä
lukija voi olla varma oikein mistään, koska lähtökohtaisesti kumpikin, niin
minäkertoja kuin näkökulmahenkilökin, on epäluotettava.
Rebekka Nummi on Huijarin minäkertojapäähenkilö, kuten
teoksen alaotsikkokin paljastaa. Rebekka on noin kolmikymppinen sosiopaatti,
jonka vanhemmat ovat pakottaneet terapeutin asiakkaaksi monenlaisten ongelmien,
kuten kertyneiden pelivelkojen, takia. Rebekka on huippuälykäs, mutta esimerkiksi
lääkäriopinnot ovat tuntuneet hänestä niin pitkästyttäviltä ja hitailta, että hän
tekee mieluummin erilaisia hanttihommia, jotka eivät vaadi mitään koulutusta.
Pitkästyminen on Rebekan keskeinen ongelma, joka ajaa häntä
vaaratilanteesta toiseen. Toinen häntä kiusaava seikka on hankaluus olla minkäänlaisissa
ihmissuhteissa, koska hän ei oikein osaa tuntea mitään kiintymykseen saati
rakkauteen viittaavaa ja toisen ihmisen kosketus tuntuu lähtökohtaisesti aina
epämiellyttävältä. Lisäksi hänen pitää normaaleissa ihmiskontakteissa keskittyä
ankarasti, jotta toiset eivät huomaisi hänen omituisuuttaan. Oikeastaan ainoa
tunne, jota Rebekka aidosti tuntee, on valkohehkuinen raivo. Kuinka pitkälle
hän voisi mennä raivonpuuskassaan? Ajatus pelottaa vähän häntä itseäänkin,
mutta myös kummasti kiehtoo.
Sitten Rebekka törmää Alexiin, komeaan nuorukaiseen, joka ei
kavahda Rebekan omituisuuksia ja rajuja leikkejä, vaan vaikuttaa lähinnä huvittuneelta
ja ihastuneelta. Rebekka huomaa tuntevansa jotain kummallista Alexia kohtaan.
Olisiko mahdollista, että hän voisi olla rakastunut?
Kovin paljoa ei Huijarin juonesta voi kertoa ilman,
että pilaa sen idean. Itse asiassa muutama seikka jo kirjan nimestä alkaen
tekeekin niin. Tämäntyyppisen psykologisen trillerin keskeisin tavoiteltava
ominaisuus on täydellinen ennalta-arvaamattomuus. Siitä huolimatta jo teoksen
nimi paljastaa, että tulossa on todennäköisesti sarja, jonka päähenkilönä on
Rebekka Nummi. On siis selvää, kuka tulee selviytymään koitoksista voittajana.
Lisäksi romaani alkaa lyhyellä prologilla, joka on katkelma
itse teoksesta kohdasta, joka sijoittuu vähän puolenvälin jälkeiseen kohtaan.
Se paljastaa siis keskeisen juonenkäänteen lukijalle jo ennen kuin hän on
ehtinyt edes aloittaa lukemista.
Tästä huolimatta tarina toimii toivotulla tavalla eli
lukijan mielenkiinnon vangitsevasti sinne noin puoliväliin saakka. Sen jälkeen
huomasin oman kiinnostukseni herpaantuvan, eivätkä lopun juonenkäänteet enää onnistuneet
yllättämään. Pidin myös heikkona ratkaisuna kolmannen näkökulman eli Rebekan
terapeutin tuomista mukaan tarinaan aivan teoksen lopussa. Kun sinne asti oli
päästy vuorottelemalla Rebekan ääntä ja Alexin näkökulmaa, olisi suonut sen
kantavan loppuun asti.
Tunnustettakoon, että tämänkaltainen psykologinen trilleri,
jossa kaikki henkilöt ovat kerrassaan epämiellyttäviä ja epäsamastuttavia, ei
ole mieluisinta luettavaani. Rebekka Nummessa on tunnistettavissa kaikki sosiopaatin
määritelmään kuuluvat ominaisuudet, kuten empatian ja syyllisyyden puute,
impulsiivisuus ja vastuuttomuus, kyky manipuloida ja valehdella, halu rikkoa
sääntöjä sekä äkkipikaisuus.
Lisäksi Rebekka on jonkinlainen yhdistelmä Lisbet
Salanderista ja Saga Norénista ylivertaisen kylmän loogisen älynsä ja monipuolisen
fyysisen kyvykkyytensä puolesta. Näiltä osin siis mielihyvin allekirjoitan
Johtolanka-raadin näkemyksen kiinnostavasta päähenkilöstä ja laadukkaasta
henkilökuvauksesta.
En kuitenkaan onnistunut yhtään pitämään sen paremmin
Rebekasta kuin Alexistakaan (enkä oikein Carlastakaan, jolla on omat epäterveet
motiivinsa). Kun on vaikea toivoa kenellekään käyvän hyvin, jää jännite
valitettavasti osittain puuttumaan.
Tatiana Elf: Huijari – Rebekka Nummi
Into 2025. 285 s.
Lainattu kirjastosta.
Vuoden esikoisdekkari -ehdokkaat
Tatiana Elf: Huijari (Into 2025)Tatiana Elf on Etelä-Afrikassa syntynyt helsinkiläinen käsikirjoittaja ja kirjailija. Kirja on henkeäsalpaava psykologinen trilleri Rebekka Nummesta, joka yrittää paeta pimeää puoltaan. Sosiopaatti päähenkilönä on rohkea ja uudenlainen tuttavuus. Kirjassa on elokuvallisia, nopeita leikkauksia sekä monipuolista ja painavaa dialogia. Ihmiskuvaus on tarkkaa ja syvällistä. Taitavasti kuvatut, epämiellyttävätkin henkilöhahmot ja luonteenpiirteet herättävät lukijassa mielenkiintoisia kysymyksiä.
Piia Helander: Helios (Karisto 2025)
Piia Helander on hyvinkääläinen laskentasihteeri ja "ikuinen heppatyttö". Freelance-toimittaja Sandra Dahlqvistin juttumatka hevostallille päätyy murhatutkinnaksi yhdessä konstaapeli Ossi Hietalan kanssa. Päähenkilöiden taustat kuvataan uskottavasti. Helander nostaa esiin vakavan kysymyksen eri urheilulajeissa toimivien auktoriteettien, valmentajien ja muiden aikuisten vastuusta. Nuorten haaveet ja ristiriidat on oivaltavasti kuvattu. Kirja puhuttelee todennäköisesti myös nuoria lukijoita.
Joel Kangas: Kaamos (Karisto 2025)
Joel Kangas on inarilaislähtöinen muusikko, joka työskentelee pankkialalla. Mikkal Moilanen, lappilaistaustainen helsinkiläispoliisi, yrittää ratkaista uniongelmiaan terapeutin kanssa. Rikoksen selvittely kuljettaa lukijaa vaivattomasti nykypäivän Helsingistä, Hämeenlinnasta ja Norjan Vesisaaresta 1990-luvun Muotkatunturiin. Poliisien ajattelua vääristäviin ennakkoluuloihin pureudutaan herättävästi. Henkilögalleria on monipuolinen ja ihmiskuvaus syvällistä. Kerronta on jännittävää.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti