Spefi on kiinnostava genre, ja erityisen kiinnostavaa on
salolainen spefi. Ainakin siis minun mielestäni, koska kirjan paikalliskytkös tuo
aina mukavan positiivista värinää lukemiseen.
Tangonopettaja-romaanin takakansi kertoo, että
kirjoittaja Juhanin Havukainen on helsinkiläislähtöinen
sovellusasiantuntija, joka asuu Salossa. Kirjailijasta on julkaistu haastattelu
Salon Seudun Sanomissa vuosi sitten, mutta kirja ei jostain syystä vielä sen
perusteella ole noussut lukulistalleni. Nyt sain kuitenkin kirjailijalta
itseltään vinkin, että Tangonopettaja voisi kiinnostaa minua, ja
lainasin sen kirjastosta tutustumista varten.
Spefi eli spekulatiivinen fiktio kuvaa määritelmänsä mukaan
kuvitteellisia maailmoja ja tapahtumia. Se voi sisältää esimerkiksi fantasia-
ja kauhuelementtejä. Tangonopettaja solahtaa tähän määritelmään
vaivattomasti.
Miljöönä on hieman epämääräisessä nykyajassa Numeninlampi-niminen
kuihtuva kunta tai pikemminkin sen keskustaajama. Numeninlampi sijaitsee
jossain päin Suomea kaukana muusta asutuksesta, ja sen oma väestö on nopeasti
vähenemässä. Sairaalassa kärvistellään potilaspulan kynsissä, eikä
paikallisessa hotellissakaan varsinaista asiakasryntäystä ole. Poliisiasemalla työskentelee
yksi poliisimies.
Kunnan nimi on merkityksellinen. Sana numen merkitsee
’yliluonnollista voimaa tai jumaluutta’. Lisäksi Numeninlammen kunnan
ominaispiirteisiin kuuluu, ettei sen alueella tai edes lähialueilla ole
ainuttakaan järveä tai edes lampea. Kyseinen seikka on tärkeä tapahtumien
käänteiden kannalta teoksen loppupuolella.
Eräänä aamuyönä koko pitäjän vielä nukkuessa (yhtä henkilöä
lukuun ottamatta) ”valtatien laitaa kävelee mustiin pukeutunut mies.
Kädessään hänellä on kitarakotelo, musta sekin. Vähäinen tuuli vie pölyä
argentiinalaisen hatun lieriltä ja kireän pikkutakin olkapäiltä.” Tämän
lähempää tuttavuutta lukija ei pääse salaperäisen tangonopettajaksi
esittäytyvän miehen kanssa tekemään. Kaikki, mitä hänestä lukijalle kerrotaan,
on toisen käden tietoa.
Salaperäisen miehen saapuminen pieneen kirkonkylään herättää
heti kuhinaa. Kunnanjohtaja on oitis vuokrannut tyhjillään olleen teatteritalon
miehen käyttöön. Jo samana iltana teatterilla alkavat tanssitunnit, joihin
osallistuu muutama kuntalainen. Osallistujat ovat ihastuksissaan saamastaan
opetuksesta, vaikka askeltakaan ei ole tanssittu. Muut suhtautuvat
tangonopettajaan ja tämän tanssitunteihin epäluuloisesti. Paikkakunnan
poliisiviranomainenkin vierailee teatterilla, mutta ei havaitse toiminnassa
mitään laitonta.
Tanssitunnit teatterilla jatkuvat tiiviisti ilta illan
jälkeen, ja osallistujat ovat niihin perin ihastuneita, vaikka eivät oikein
osaa niiden sisältöä kuvatakaan. Tunteja vetävä salaperäinen mies kuitenkin
vaikuttaa hyvin karismaattiselta ja erinomaiselta kuuntelijalta. Kurssilaisten hurahtaminen
epäilyttää muita yhä enemmän, mutta koska mitään oikeasti vaarallista tai
rikollista ei tunnu olevan tekeillä, jää harmitus lähinnä keskinäisen
purnaamisen asteelle.
Sitten kylällä tapahtuu pari kuolemantapausta. Liittyvätkö
ne tangotunteihin tai tangonopettajaan, jää hämärän peittoon ainakin numeninlampilaisille.
Tangonopettaja-romaani on ihan kelpo maagisrealistinen
esikoisromaani. Varsinaista kauhu- tai jännitystunnelmaa ei tarinaan kehity,
vaikka tunnelmaa kyllä tihennetään loppua kohden ihan kiitettävästi. Lukija jää
kuitenkin hieman etäälle henkilöistä, joita on runsaasti. Reippaan viikon mittaista
ajanjaksoa kuvaava teos on napakka, ja dialogipainotteinen kerronta etenee
sujuvasti.
Juhani Havukainen: Tangonopettaja
Momentum Kirjat 2025. 181 s.
Lainattu kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti