Englannin kielen sana ’busybody’ tarkoittaa tuohuajaa,
tungettelevaa ja toisten asioihin sekaantujaa ja pahimmillaan kyylää.
Termi tuli etsimättä mieleeni uudesta suomalaisesta dekkarisankarittaresta Helvi
Helvestä, joka on Hauhon Alvettulassa asuva hiljattain eläköitynyt kirjastonhoitaja.
Toki Helvin busybody-ominaisuudet painottuvat määritelmän herttaisempaan suuntaan,
mutta kieltämättä hänessä on myös hienoisia kyläkyylän piirteitä.
Helvi on Hanni Maulan esikoisdekkarin Vintagea ja
veritekoja päähenkilö. Dekkari asemoituu suosittuun cozy crime - eli
pehmodekkarikategoriaan, vaikka ruumiita tuleekin lopulta melkoinen määrä.
Helvi alkaa ihmetellä, miksi tarkkana miehenä tunnettu ei-niin-mukava
naapuri Ari Paatero on jo viikon verran pitänyt talossaan miltei
täysvalaistusta, mutta pihatielle ei tule lumeen uusia jälkiä. Onko naapurilla
kaikki kunnossa? Pian käy ilmi, että Paatero on ollut kuolleena olohuoneensa sohvalla
jo useamman päivän. Kotihoitokaan ei ole käynyt entiseen malliin miehen luona. Helvin
hienoiseksi pettymykseksi kuolinsyy vaikuttaa kuitenkin luonnolliselta.
Tapaus tietenkin puhuttaa kylillä ja tuo Helvin ja tämän
uuden naapurin, sisustustoimittajan tehtävistä eläkkeelle siirretyn Riitta
Rantasen lopulta paremmin yhteen. Helvi on suhtautunut uusiin naapureihinsa
hillityn epäluuloisesti. Pitääkö pääkaupunkilaisten tunkea joka paikkaan
vanhoja taloja pelastamaan, eikö Hanko enää riitä?
Kylän keskuksena toimivan kyläkaupan vastaava työntekijä Hannu
Kallio näkee ja kuulee myös yhtä ja toista työpisteellään.
Kun Paateron tontilla sitten tapahtuu rikos ja samalla
paljastuu toinen, myös poliisi alkaa väkisinkin kiinnostua tapauksesta.
Erityisesti se kiinnostaa Hämeenlinnan poliisilaitoksen vanhempaa konstaapelia
Anna Järvistä, joka pian huomaa ystävystyvänsä hauholaisten harrastajaetsivien kanssa.
Se tuntuu mukavalta, koska välit entiseen aviomieheen ja Hämeenlinnan poliisilaitoksen
kollegoihin eivät ole ihan parhaalla tolalla.
Ari Paatero on ollut tunnettu vintageharrastaja. Erityisesti
Paavo Tynellin suunnittelemat messinkivalaisimet ovat olleet hänen kiinnostuksensa
kohteena. Mutta mitä on tapahtunut hänen vintillään olleelle merkittävälle valaisinkokoelmalle?
Pian Helvi uusine ystävineen suuntaa kohti Fiskarsia, missä pidetään
kevättalvella suositut vintagepäivät. Yleisössä vilahtelee tuttuja kasvoja, ja
pian löytyykin jo seuraava ruumis. Mistä oikein on kysymys?!
Maula pyörittelee rikosjuonta kiitettävästi harhautuksineen
ja sivupolkuineen. Poliisin tutkintamenetelmiä ei orjallisesti seurata, vaan
jonkin verran oiotaan mutkia tarinan sujuvoittamiseksi. Leppoisan pehmodekkarin
tyylille uskollisesti aika paljon juodaan kahvia ja syödään Hannun paistamia
ihania munkkeja arvoitusten ratkonnan kyytipoikana.
Anna vaikuttaa mukavalta persoonalta, eivätkä Riitta ja
Hannukaan ole ollenkaan hullumpia tyyppejä. Jos siis pystyy sulattamaan
busybody-Helvin ja ennen kaikkea hänen verrattoman ärsyttävän suhtautumisensa omaan
mussukkaansa eli täysin kouluttamattomaan valkoiseen puudeliinsa, Vintagea
ja veritekoja on ihan mukiinmenevä esikoisdekkari. Itse annan pisteitä
erityisesti pitkähköstä Fiskars-osuudesta. On aina mukavaa, kun dekkarissa liikutaan
omilla kulmilla.
Kannen Helvi Helve tutkii -merkinnästä ymmärsin, että kyseessä on myös uuden dekkarisarjan
aloitus, joten Helvistä ja kumppaneista kuultaisiin vielä jatkossakin. En
kuitenkaan löytänyt mistään varmistusta tähän, mutta en lainkaan pahastu, jos
niin on.
Hanni Maula: Vintagea ja veritekoja
Karisto 2025. 365 s.
Äänikirjan lukija Annu Valonen.
Ennakkokappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
