keskiviikko 10. marraskuuta 2021

Kale Puonti: Saarni

 


Saarni on kolmas osa nyt jo rikosylikonstaapelin virasta eläköityneen mutta kolmekymmentä vuotta Helsingissä huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa eli tuttavallisesti Pasilan Myrkyssä työskennelleen Kale Puontin poliisidekkarisarjaa. Puonti siis tietää, mistä kirjoittaa, mikä näkyy positiivisesti teoksissa. Ne ovat kiinnostavia, napakoita, realistisia ja sujuvajuonisia.

Kaikissa tähänastisissa kirjoissa on mukana vahvasti myös rikollisen eli kulloisenkin nimihenkilön näkökulma, josta tapahtumia kerrotaan. Pasilan huumeyksikön työntekijät ovat toinen näkökulma. Poliiseista jonkinlaiseksi päähenkilöksi on parin kirjan mittaan seuloutunut rikosylikonstaapeli Kalle Pesonen, jo pidemmän uran tehnyt vanhanaikainen kunnon poliisimies.

Pesonen pärjää lähiesimiehensä rikosylikonstaapeli Kaartamon kanssa erinomaisesti, mutta on ylemmän johtoportaan näkökulmasta hieman kiusallinen, sillä niskuroivaa ja purnaavaa, mieltään osoittavaa poliisia on hankala saada kuriin. Tämä kun on samaan aikaan työssään omalla tavallaan erinomainen. Saarnissakin on jälleen käyttöä Pesosen suoraviivaiselle tavalle tehdä poliisityötään.

Kirjojen nimihenkilöt ovat siis ainakin tähän asti olleet myös tarinan pääkonnia. Saarnin työnimenä oli alun perin Virkki. Kaartamon ryhmä onkin pitkään seuraillut monialarikollisena tunnettua yrittäjä Veijo Virkkiä. Miehellä tuntuu kuitenkin olevan käytössään sisäpiirin tietoa poliisin toimista. Ainakin yksi pidätysyritys menee mönkään tosi nolosti, ja saa Pesosen ja kumppanit mietteliääksi. Kuka voisi olla myyrä, joka vuotaa tietoa Virkille ja miksi? Eikö lainvalvojien ammattikunta ole jo saanut riittävästi rapaa niskaansa?

Lukija siis tietää, että tarinan oikea pääkonna on poliisihallituksen ylitarkastajana nykyään työskentelevä entinen huumepoliisin virkamies Paavo Saarni. Veijo Virkki ja Paavo Saarni ovat tunteneet toisensa pikkupojista alkaen. Elämä on sittemmin kuljettanut heidät eri poluille, jotka ovat jälleen ristenneet.

Saarnin johtava teema onkin kysymys, miten poliisiorganisaatiossa verrattain korkeallekin edenneestä virkamiehestä tulee rikollinen. Paavo Saarnin tarina lienee jonkinlainen tyyppiesimerkki tilanteesta. Älykäs, työssään taitava tekijä ei enää näe työtään mielekkäänä. Se ei tarjoa haasteita, ylenemismahdollisuuksia eikä taloudellista kompensaatiota. Miksi ponnistella, kun vastineeksi käteen ei jää oikein mitään, ei mainetta, kunniaa tai mammonaakaan? Kun tilaisuus saada vähän jännitystä elämään ja kenties vähän ylimääräistä tienestiä ojennetaan sopivalla hetkellä, jää mies koukkuun, josta onkin mahdotonta myöhemmin pyristellä irti.

Lukija saa jännittää, miten poliisit pääsevät Saarnin jäljille ja miten ylemmän johdon edustajan nappaaminen onnistuu. Samalla seurataan Saarnin yhä tukalammaksi käyvää tilannetta. Miten mies aikoo itselleen hankkimistaan yhä pahemmiksi käyvistä vaikeuksista selviytyä? Apuna ovat pitkä kokemus poliisintyöstä, hyvät verkostot sekä kylmät hermot. Mies ei totisesti häikäile!

Puonti kirjoittaa tuttuun tapaansa suoraviivaisen kikkailematta. Sarjan teokset ovat varsin itsenäisiä tarinoita, joten ne voi mielestäni lukea aivan missä järjestyksessä haluaa. Poliisien, edes Kalle Pesosen, yksityiselämää ei juurikaan syvennetä, ja rikostapaukset saadaan pääpiirteissään pakettiin joka kirjassa.

Pasilan Myrkky -sarja on edennyt reippaaseen tahtiin, ja seuraava osa Aribo näyttää ilmestyvän jo tammikuussa 2022.

Kale Puonti: Saarni
Bazar 2021. 286 s.
Äänikirjan lukija Ville Tiihonen, kesto 6 h 1 min.


Arvostelukappale. Äänikirja BookBeat.

Pasilan Myrkky:

Manni (Bazar, 2020)
Milo (Bazar, 2021)
Saarni (Bazar, syyskuu 2021)
Aribo (Bazar, tammikuu 2022)





2 kommenttia:

  1. Puontin tapa kirjoittaa ja kuvata eri toimijoita on mielenkiintoinen!
    Hänen vahvuuksiaan ovat lyhyet luvut, konstailematon ja selkeä sekä uskottava kerronta ja rytmiltään sopiva juonen kuljetus.
    Rakkautta ja romanssejakaan ei Puonti tässä uutukaisessaan unhoita...

    Joten uteliaana Ariboa vartoillen:)

    VastaaPoista
  2. Minulla tämä odottaa vielä lukemista, olen varannut sen jo kirjastosta. Tykkäsin kahdesta ekasta paljon, koska ne kuvaavat jotenkin realistisen oloisesti, huumoria unohtamatta, nykymaailman menoa, eikä väkivaltaa ole liikaa. Kiva siis kuulla, että myös tämä on hyvä ja että seuraavaakin pukkaa.:)

    VastaaPoista