tiistai 5. tammikuuta 2021

Kale Puonti: Milo


Rikosylikonstaapeli Kalle Pesonen palaa pitkältä kesälomaltaan takaisin työpaikalleen eli Helsingin poliisin huumeyksikköön Pasilan Myrkkyyn. Tunnelmat eivät ole kovin kaksiset, sillä Pesonen tietää päätyvänsä pikapuoliin keskustelemaan sisäisen tutkinnan kuulustelijan kanssa. Keskustelu oli sovittu käytäväksi jo ennen lomaa, mutta Pesonen ei ollut mennyt. Miksi pilata hyvä loman aloitus mokomalla? 

Pesosella on takanaan jo kolmenkymmenen vuoden ura poliisissa. Huumepoliisiksi pääseminen on ollut aikoinaan hänen unelmansa täyttymys. Nyt työ on kuitenkin muuttunut täysin käsittämättömäksi. Lähiesimiestä rikosylikonstaapeli Kaartamoa lukuun ottamatta kaikki päälliköt ja johtajat tuntuvat kuluttavan päivänsä miettimällä, miten voisivat saada omat alaisensa syytteeseen jostakin ja mieluiten telkien taakse. Samaan aikaan rivipoliisien olisi kuitenkin tehtävä yhä parempaa tulosta yhä kovenevan rikollisuuden torjunnassa.

Kalle Pesosen työtavat ovat piintyneen vanhakantaisia, eikä hän aio niistä hevillä luopua. Pesonen on johtoportaan näkökulmasta hieman kiusallinen, sillä niskuroivaa ja purnaavaa, mieltään osoittavaa poliisia on hankala saada kuriin, koska tämä samaan aikaan on työssään omalla tavallaan erinomainen.

Rikosylikonstaapeli Pesoseen ja Kaartamon huumerikoksia tutkivan ryhmän muihinkin poliiseihin on tutustuttu jo Kale Puontin Pasilan Myrkky -dekkarisarjan ykkösosassa Manni. Sarjan osat ovat kuitenkin niin selvästi itsenäisiä, ettei juurikaan haittaa, vaikka lukisi ensin tämän kakkososan Milo. Siinä kyllä parilla sanalla viitataan Mannin tapahtumiin, mutta juonenkäänteistä ei paljasteta mitään olennaista. Poliisien yksityiselämää Puonti kuvailee hyvin niukasti ylipäätään, ja seuratut rikolliset vaihtuvat kirjasta toiseen.

Milon kovapintainen ja kylmäsydäminen rosvopäähenkilö on noin kolmikymppinen albaani Fatjon Milo, jonka rikollisjärjestöä johtava setä on muutama vuosi sitten lähettänyt Helsinkiin hoitamaan järjestön huumebisnestä. Kaikki sujui alkuun mainiosti, mutta sitten Milo tyri. Kaksi vuotta vankilassa sujuivat nopeasti ja helpohkosti. Niiden jälkeen Milo karkotettiin Suomesta, mutta se ei miestä huolettanut. Kotoa saisi helposti uuden henkilöyden, kun setä lähettäisi hänet pikavauhtia takaisin Helsinkiin korjaamaan pilalle menneitä bisneskuvioita.

Milon paluu Helsinkiin näkyy pian poliisin suunnassakin. Useita ihmisiä menehtyy lyhyen ajan sisällä heroiinin yliannostukseen, mikä herättää Pasilan huumeyksikön päällikönkin kiinnostuksen. Sitten eräässä helsinkiläishotellissa menehtyy kaksi tyttöä. Paikalta on ennen ensihoitajien tuloa livahtanut kaksi selvästi ulkomaalaistaustaista miestä. Keitä miehet ovat, ja mistä tyttöjen kuoleman aiheuttanut heroiini on peräisin?

Lukija tietää koko ajan enemmän kuin poliisit ja rikolliset tahoillaan. Milo on pulassa. Alaiset ovat sössineet bisnekset todella pahasti. Jostain olisi saatava nopeasti irtonaista rahaa. Mutta mikä avuksi? Sitten eräs onneton velkaantunut pikkurikollinen tulee syöttäneeksi Milolle idean, joka saa tapahtumat vyörymään yhä kiihtyvämmällä vauhdilla.

Puonti ei turhia kikkaile sen enempää kielellä kuin rakenteellakaan, vaan tarina etenee suoraviivaisesti eri näkökulmia vaihdellen. Mannia aloitellessani tuskailin henkilömäärän runsautta, mutta Milossa tätä ongelmaa ei enää ole. Tietysti helpottaa, että poliiseista suurin osa on jo tuttuja, mutta Puonti myös keskittyy eniten Pesoseen ja Miloon. Luvut ovat lyhyitä ja napakoita, ja mukavasti rullaavaa dialogia on kohtalaisen paljon. Tarina etenee livakasti, mutta kääntöpuolena on henkilöiden jääminen etäisiksi. Mörrikkämäisestä Pesosestakaan ei paljoa lisäsävyjä tässä osassa vielä irtoa. Hieman enemmän lihaa tarinan luiden ympärillä en panisi pahakseni.

Melko niukoilla aineksilla Puonti onnistuu kertomaan kylmäävän tarinan ja näyttämään, miten helppoa kansainvälisen rikollisjärjestön on huseerata Suomessa niin halutessaan. Virkavallan käsistä ainakin toinen on sidottu tukevasti selän taakse, joten toiminta on lähinnä pahimpien rovioiden hätäistä ja umpimähkäistäkin sammuttelua.

Tälläkin kertaa rikosvyyhti lähtee purkautumaan lähinnä onnekkaiden sattumusten takia. Ammattimaisetkaan rikolliset eivät pysty hallitsemaan kuitenkaan kaikkia toimijoita, ja terävävainuinen poliisi saattaa haistaa palaneen käryä oikealla (tai näkökulmasta riippuen väärällä) hetkellä.

Kale Puonti: Milo
Bazar 2021. 269 s.


Arvostelukappale.

Pasilan Myrkky:

Manni (Bazar, 2020)
Milo (Bazar, 2021)
Virkki (Bazar, syyskuu 2021)

2 kommenttia:

  1. Nyt en lue tätä postaustasi, sillä juuri lopetin kirjan ja aloitan postauksen teon!

    VastaaPoista
  2. En minäkään lue liian tarkkaan. Sain juuri kirjan ja ajattelin hankkia Mannin ja lukea sen ensin. Vaikuttavat hyviltä!

    VastaaPoista