perjantai 29. syyskuuta 2017

Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset



Vuoden 1987 kesällä helsinkiläisellä rippileirillä poika ja tyttö rakastuvat. Vahinko vain, että moni muukin poika leirillä menettää sydämensä samalle tytölle, vaikkei sitä paljastakaan. Mutta kenen rinnassa polttaa mustasukkaisuuden musta tuli niin raivoisana, että hän tilaisuuden tullen hukuttaa Lassi Aarrevaaran kesäyössä Vuosaaren rantaveteen konfirmaation kynnyksellä? Poliisilla ei ole kuulusteluistaan huolimatta epäiltyä, eikä edes vedenpitävää näyttöä väkivallasta. Mutta joku on kuitenkin nähnyt jotain.

Kaksikymmentä kahdeksan vuotta myöhemmin ulkomailla menestynyt mutta visusti julkisuutta vältellyt vuosaarelainen Karl Bellman eli Kalle Kelloniemi palaa vaivihkaa isovanhempiensa mökille. Seuraavana aamuna hänet löydetään rannasta kuolleena, hukutettuna.

Bellmanin murhan saa tutkittavakseen rikosylikonstaapeli Markku Isaksson ryhmineen, johon muuten kuuluu hänen tuore avopuolisonsa Nina Markkanen. Johtolankoja tuntuu olevan tuskastuttavan vähän, mutta kun Aarrevaaran tapaus sekä samalta rippileiriltä vielä kolmannenkin henkilön epäilyttävä kuolema nousevat tutkinnassa esiin, alkavat hälytyskellot Isakssonin päässä kalkattaa kuuluvasti. Lähes kolmenkymmenen vuoden takaisen leirin osanottajien jäljittäminen osoittautuu kimurantiksi tehtäväksi, ja lisää omituisuuksia nousee pintaan.

Jotenkin kuvioon liittyy myös Syyrian piiritetyssä Homsin kaupungissa panttivangiksi joutunut mies, joka vankeudessa kehittelee Sydämenmurskajaisiksi nimeämänsä pelin. Sen ideana on kehitellä erilaisia ratkaisumalleja arvoitukseen ja sulkea yksi kerrallaan mahdottomat vaihtoehdot pois.

Joku myös julkaisee kulttimaineeseen noussutta mutta suppealevikkiseksi jäänyttä Sydän-sarjaksi ristittyä romaanisarjaa, jossa jatkuvana juonilinjana kulkee aikoinaan selvittämättömäksi jäänyt nuoren pojan hukuttamismurha. Lisämausteena on joukko uusia rikoksia runsaalla intohimoisella rakkaudella höystettynä.

Markus Ahonen on tällä hetkellä Irlannissa asuva vapaa toimittaja ja kirjailija. Hän on monipuolisella kirjallisella urallaan kirjoittanut niin tv-käsikirjoituksia, novelleja, lastenkirjoja kuin dekkareitakin. Markku Isaksson -sarjan neljäs osa Sydämenmurskajaiset ilmestyi vuonna 2016 WSOY:n julkaisemana. Aiemmat osat ovat ilmestyneet jokainen eri kustantajan julkaisemina ja kolmas osa e-kirjana itsepalvelujulkaisuna. WSOY on ostanut julkaisuoikeudet kaikkiin sarjan osiin ja julkaissut kolme ensimmäistä osaa omien sanojensa mukaan ’paranneltuina pokkareina’.

Ahosen romaaneja on kehuttu tarkasta Helsinki-kuvauksesta ja pohjoismaisen dekkariperinteen mukaisista vauhdikkaista käänteistä, mitä jälkimmäisellä sitten tarkoitetaankin. Sydämenmurskajaisissakin liikutaan pääosin Helsingissä, ja vaikka itse Helsinkiä tunnen hyvin vähän, voin allekirjoittaa Helsinki-osuuden tarkkuudesta annetut kehut. Lisäksi juonirihmasto poikkeaa pariin otteeseen myös Ahoselle tutuissa Irlannin maisemissa, eivätkä Syyrian sotatantereetkaan taida tekijälle täysin tuntemattomia olla.

Miljöön kuvaus siis on kohdillaan. Juonen osalta olen nuivempi. Aineksia on koossa melkoinen määrä, eivätkä kaikki pallot oikein tunnu pysyvän ilmassa. Lukijaa hämätään käyttämällä osasta henkilöistä vain nimityksiä ’murhaaja’ ja ’mies’ tai pelkkää persoonapronominia, ja kun epäiltyjä ja heidän kintereillään olevia uhkaajia tuntuu olevan lukuisia, on lukijan mahdotonta tai ainakin vaikeaa pysytellä perässä. Myös ajatus siitä, että murhaaja lopulta saadaan selville vain pudottamalla eli käytännössä tappamalla joukosta vähemmän mahdolliset yksi kerrallaan on melkoisen korkealentoinen. Jälleen siis törmään peruskysymykseen siitä, kuinka uskottava dekkarin pitää olla. Vastaus on, että juonen pitää olla niin koukuttava, ettei uskottavuuskysymystä tule lukiessaan edes muistaneeksi. Teoksen sisäisessä maailmassa tapahtumien siis pitää olla uskottavia, ja siinä Ahonen ei Sydämenmurskajaisissa aivan onnistu.

Olisin siis karsinut jonkin verran aineksia toimivuuden parantamiseksi. Onko Homsin panttivanki -juonihaara lautapeleineen olennaisen tärkeä? Jotain karsimalla olisi ehkä saanut myös päähenkilö Isakssoniin enemmän ulottuvuuksia. Lisäksi toivoisin lauseisiin lisää subjekteja. Predikaatitkin tervetulleita:

Isaksson muisteli edellissyksyä. Ruskeasävyinen kuva kiiltäväsivuisessa lehdessä. Harvinaislaatuinen lehtihaastattelu, jossa avattiin Bellmanin persoonaa ja saavutuksia ennennäkemättömällä tavalla. 

Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset
WSOY 2016. 440 s.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.

Markku Isaksson -sarja:

Meduusa. Rikosromaani. Book Kari, 2006.
Palava sydän. Rikosromaani. Myllylahti, 2008.
Jäljet. Romaani rikoksista ja ihmisistä. (E-kirja). Smashwords, 2014.
Sydämenmurskajaiset. WSOY, 2016.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti