lauantai 27. syyskuuta 2014

Alan Bradley: Piiraan maku makea





"Seisoessani siinä kirjaston ulkopuolella Cow Lanella ajattelin, että taivaassa kirjasto on varmasti auki vuorokauden ympäri, seitsemänä päivänä viikossa. Eipäs kun kahdeksana päivänä viikossa."


Olipa aivan mainio dekkari! Olin kuullut Piiraan maku makea -dekkarista hyväksyvää hyminää, eikä siis suotta ole hymisteltykään. Kanadalainen Alan Bradley on onnistunut luomaan kiehtovatunnelmaisen tarinan, joka tekee kunniaa brittidekkariperinteelle. Epäilin etukäteen hieman, kuinka uskottava voi olla 11-vuotias tyttö dekkarin päähenkilönä, mutta turhaan. Tarinan maailmassa Flavia de Luce on mitä uskottavin sankaritar. Kirja oli viihdyttävä ja ihan oikeasti jännittäväkin, ja siinä on mukavasti kirjallisia viittauksia, joita oli hauska bongailla lukiessa.

Bradley ei turhia pohjustele, vaan tapahtumat lähtevät liukkaasti liikkeelle. Flavian isä järkyttyy, kun talon portailta löytyy kuollut jänkäkurppa nokassaan yhden pennyn postimerkki. Viesti on isälle selvä kertavilkaisulla, mutta Flavia joutuu tekemään hieman töitä saadakseen tarkoituksen selville. Sitä ennen Flavia kompastuu talon puutarhassa kuolevaan mieheen, joka kuiskaa hänelle viimeiseksi sanakseen ”Vale” eli näkemiin. Kuka mies oli, miten hän joutui puutarhaan ja ennen kaikkea, kuka hänet murhasi? Söikö hän palan ikkunalaudalle jätetystä vaniljapiiraasta ennen kuolemaansa?

Flavia ei ole mikä tahansa pikkutyttö. Hän on erittäin kiinnostunut kemiasta, ja kaikeksi onneksi vanhassa sukutalossa on täydellisesti varustettu mutta hylättynä uinaillut laboratorio. Labrasta on tullut Flavian maanpäällinen taivas. Älykäs tyttö ei ole sosiaalisesti kovin lahjakas, eikä asiaa ainakaan auta hieman omituinen perhe. Äiti Harriet on kuollut, eikä isä ole toipunut vaimon menettämisestä vaan hautautuu postimerkkikokoelmansa kanssa äreänä työhuoneeseensa. Teini-ikäisten siskojensa kanssa Flavia käy avointa sotaa, jossa menetelmät ovat julmia. Läheisin ihminen Flavialle tuntuu olevan isän vanha uskollinen palvelija Dogger, sotaveteraani, joka saa välillä outoja kohtauksia.

Flavia ryhtyy ratkaisemaan arvoitusta rohkeasti ja pelkäämättä. Lisää pontta hänen tutkimuksensa saavat, kun isä vangitaan epäiltynä murhasta. Arvoituksen ratkaisu näyttää liittyvän isän menneisyyteen, vanhaan poikien sisäoppilaitokseen. Hyppäsikö opettaja Twining tosiaan koulun katolta kuolemaansa vai autettiinko häntä? Entä miten siihen liittyi rehtorin omistama äärettömän arvokas postimerkki?

Bradley on mielestäni tavoittanut Flaviassa mainiosti lapsen ajattelumaailman. Asiat eivät aina pysy mielessä ihan loogisessa järjestyksessä, joten mutkia tulee matkaan. Pelottomuus ja lapsenusko vievät ovelan ja fiksun Flavian tilanteisiin, joissa lukijakin joutuu puremaan kynsiään pelosta. Huumoriakaan ei ole unohdettu. Hammasraudoista saa vaikkapa kätevän tiirikan…

Ihanan nostalgisen tunnelman kirjaan tuo valittu aika. Tapahtumat sijoittuvat nimittäin sodanjälkeiseen Englantiin Yrjö VI:n hallituskaudelle. De Lucen sukukartano sijaitsee idyllisessä pikkukaupungissa, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Vaikka päähenkilö on pikkutyttö, kyseessä ei ole mikään lastendekkari. Se sopii kyllä mainiosti luettavaksi lapsillekin, kunhan lukeminen vain sujuu. Jos pitää Christien dekkareista, epäilemättä ihastuu tähän. Kokemukseni mukaan edelleen osa teini-ikäisistä (ja ns. ahmimisikäisistä) lukee mielellään juuri Christien tyylisiä dekkareita.

Ilahduttavaa on, että kyseessä on sarjan aloitusosa. Kakkososa on jo ilmestynyt suomeksikin nimellä Kuolema ei ole lasten leikkiä, ja se on ehdottomasti luettavien listallani. Kirjoja on jo julkaistu kuusi kappaletta, ja tulossa pitäisi olla vielä ainakin neljä lisää.



Alan Bradley: Piiraan maku makea (The Sweetness at the Bottom of the Pie)
Suom. Maija Paavilainen. Bazar 2014.

Ostettu e-kirjana.


Piiraan maku makea (The Sweetness at the Bottom of the Pie), Bazar 2014
Kuolema ei ole lasten leikkiä (The Weed That Strings the Hangman's Bag), Bazar 2014
A Red Herring without Mustard
I Am Half-Sick of Shadows
Speaking from Among the Bones
The Dead in Their Vaulted Arches

8. euroni #lukuhaasteeseen.

14 kommenttia:

  1. Luin myöskin tämän kirjan juuri ja se kyllä vei aivan mennessään! Seuraavaa osaa olisi tarkoitus tässä kohta aloitella. Niin ja toivottavasti nuo muutkin osat suht' nopeaan tahtiin suomennetaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on seuraava osa vielä hankkimatta, luen sen varmasti jossakin vaiheessa. Nämä toimisivat myös äänikirjoina.

      Poista
  2. Minä en normaalisti lue dekkareita, mutta tämä on ilmestymisestään asti kiinnostanut jo pelkästään nimen ja hienon kannen perusteella. Ehkä pitäisi uskaltautua lukemaankin, sillä kirja vaikuttaa hieman perinteistä poikkeavalta dekkarilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ainakin kokeilla! Flavia on valloittavan omaperäinen tyttönen.

      Poista
  3. Tämä on kiinnostanut jo jonkin aikaa. Arviosi vain lisäsi intoa, Kirsi! Perässä tullaan.

    VastaaPoista
  4. Tämä oli mainio kirja ja seuraava on tuolla jo odottamassa. Kiva kun pidit tästä ensimmäisestä. Kyllä minä suosittelen tätä jo hyvin lukeville lapsille. Itsekin olisin lukenut noin kahdeksan vanhana intoa puhkuen tämän kirjan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikäsuositusta onkin tosi vaikea antaa, koska lukutaito ratkaisee enemmän.

      Poista
  5. Minustakin tämä oli erikoisen hyvä dekkari :) Luin jo jatko-osankin ja minusta taso pysyi yhtä hyvänä. En noin muuten kovin paljoa dekkareita lue, mutta Flavia on niin sympaattinen, että ilman muuta luen sarjan loppuun asti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman kyllä arveluttaa, miten taso kantaa kymmenen kirjan sarjaksi, mutta katsotaan!

      Poista
  6. Ai seuraavakin on jo ilmestynyt! Mainio tapaus tämä on, jäi niin hyvä mieli, että pitänee lukea jatkotkin. Siis sopii myös aikuisille, Mai :-)

    VastaaPoista
  7. Tykkäsin tuosta ekasta osasta todella paljon ja aloitin juuri toisen osan lukemisen. Sekin vaikuttaa hyvältä näin viidenkymmenen ensimmäisen sivun perusteella. Ja Flavia on ainakin entisellään; yhtä nenäkäs ja ovela kuin ennenkin:)

    VastaaPoista