perjantai 19. syyskuuta 2014

Hugleikur Dagsson: Kuvitetut klassikot



Armoitettu sysimustan huumorin taitaja Hugleikur Dagsson on tällä kertaa tarttunut aiheeseen, joka haiskahtaa melkoisesti pyhäinhäväistykseltä kirjahullun nenään. Kuvitetut klassikot. Maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan pitää sisällään klassikkokirjojen kansikuvia – ja ne ovat todellakin Hugleikur-huumorin terästämiä.



Idea on äärimmäisen yksinkertainen ja todennäköisesti juuri siksi toimiva. Viitisenkymmentä tuttua maailmankirjallisuuden klassikkoa tai ainakin tunnettua teosta on saanut uuden piirroskuvituksen kanteensa. Hugleikur pelaa ovelasti tutun perverssin huumorinsa ja kirjan todellisen sisällön välisellä kontrastilla. Homma pelittää ainakin tämän verran mainiosti, jos on yhtä pimeä huumorintaju kuin meikäläisellä näyttää olevan…





Hugleikur Dagsson: Kuvitetut klassikot. Maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan
Suom. Ville Lähteenmäki. Atena 2014.

Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle!



Aiemmat juttuni islantilaisen sarjakuvapiirtäjän, stand up -koomikon ja näytelmäkäsikirjoittajan teoksista: 

10 kommenttia:

  1. Hugleikur Dagsson on kyllä loistava, viimeksi kun luin hänen sarjakuvateoksiaan, nauroin ääneen :D Tämä teos on siis ehdottomasti minua varten.

    Kuvitetut klassikot toi muuten mieleeni Henrik Langen vastaavan, ja myös erinomaisen "90 kirjaklassikkoa kiireisille" -sarjakuvateoksen, jonka löysin jokin aika sitten kirpputorilta. =) Kirjassa Lange tiivistää klassikon toisensa jälkeen neljän sarjakuvaruudun mittaiseksi tripiksi. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, Langen kirja pitääkin pitää mielessä! Kiitos vinkistä!

      Poista
  2. Tämä voisi upota itsellenikin. 2 aiempaa albumia löytyykin.

    VastaaPoista
  3. Hei tämähän vaikuttaa hyvältä. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  4. Mulla on Dagssoniin ristiriitainen suhde: osa jutuista naurattaa ihan valtavasti ja osa tyrmistyttää. Tämä kuitenkin vaikuttaa sellaiselta, jossa Dagssonin huumori saattaisi olla sopivaa jopa mulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja eniten tyrmistyy siitä, mille oikein huomaa nauravansa...

      Poista
  5. Tietäkää kuitenkin rakkaat ihmiset, että oikeiden sarjakuvantekijöiden keskuudessa Dagsson-ilmiötä kohtaan tunnettu viha ei ole aivan pientä. Tikku-ukkojen painaminen koviin kansiin näyttäytyy pöyristyttävän törkeänä piruiluna heille, jotka vuodattavat kiljardi hikipisaraa omiin teoksiinsa.

    Olen toki jo jokin aika sitten alistunut sille, että ei se ole hullu, joka myy. Kateelliseksi kaikkienpiirtäjäinsuullapuhujaksi leimautumisen uhallakin väittäisin tässä olevan kyse lumipalloilmiöstä. Dagsson on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan liikuttavan yksiulotteisine pöljäilyineen, joita kuka tahansa teinisälli pystyisi rustaamaan koulukirjojensa ja vihkojensa marginaaleihin.

    Minun on Gary Larsonia kovasti ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Pyytää saa, ja kaheli se, joka maksaa :D Kuvat ovat äärimmäisen naivistisia, jos luonnehdinta sallitaan. Homman juju ei minusta kuitenkaan ole piirroksessa itsessään vaan pirullisessa tekstissä. Mutta kuten sanot, Hugleikur on osunut suoneen.

      Poista
    2. On osunut joo, ja tekee sillä hitosti massia... En usko, että "eksoottisesta" islantilaisuudesta ei tässä yhtälössä ole ainakaan haittaa.

      Poista
  6. Ostin tämän kirjamessuilta (t. Kaheli...) ja kieltämättä nauraa käkätin aika monelle kuvalle. "Aikakone" taitaa olla lempparini. :D

    VastaaPoista