perjantai 24. tammikuuta 2014

Kirjailija Chimamanda Ngozi Adichien tuotanto



Monilukuisten suosikkikirjailijoitteni kärkikaartiin kuuluu ehdottomasti nigerialais-yhdysvaltalainen, vuonna 1977 syntynyt huippulahjakas Chimamanda Ngozi Adichie. Adichie on niitä parempien tähtien alla syntyneitä ihmisiä, joilta tuntuu onnistuvan kaikki, mihin he ikinä päättävätkin ryhtyä. Akateemisen, kuusilapsisen perheen viides lapsi aloitti lääketieteen opinnoit Nigeriassa, mutta muutti sitten Yhdysvaltoihin ja jatkoi opintojaan toisilla aloilla. Menestystä tuli niin akateemisessa maailmassa kuin kaunokirjallisessakin. Kaikki hänen julkaisemansa proosateokset ovat olleet palkittuja ja kiitettyjä.

Itse tutustuin tähän kirjailijaan menestysteoksen Puolikas keltaista aurinkoa suomennoksen ilmestyttyä vuonna 2009. Sen jälkeen olen tarkasti pitänyt huolen, että hankin uudet suomennokset tuoreina luettavakseni. Suomennosjärjestys oli epäkronologinen, koska alkuun lähdettiin tällä vuonna 2006 ilmestyneellä läpimurtoteoksella.

Puolikas keltaista aurinkoa -romaanin tapahtumat ajoittuvat 1960-luvulle itsenäistyneen Nigerian alkuvuosiin sekä vuosikymmenen lopulla käytyyn Nigerian ja Biafran sotaan. Pitkä ajanjakso takaa sen, että henkilökuvat ehtivät syventyä kunnolla ja henkilöt käydä lukijalle läheisiksi. Sota myös muuttaa kirjan henkilöitä uskottavasti. Adichieta ei ole turhaan ylistetty henkilökuvauksen taitajaksi.

Varsinaista päähenkilöä kirjassa ei ole, vaan tapahtumia kuvataan viiden hyvin erilaisen ihmisen näkökulmista. Keskiössä ovat ylellistä keskiluokkaista elämää viettäneet kaksossisarukset Olanna ja Kainene, jotka 1960-luvun alussa ovat etääntyneet toisistaan. Kumpikin valitsee itselleen elämänkumppanin, jota heidän nousukasvanhempansa eivät hyväksy. Kaunis Olanna rakastuu radikaaliin yliopiston matematiikanopettajaan, ja Kainene ottaa luokseen valkoisen, englantilaisen kirjailijan Richardin.

Lisäväriä tähän kirjavaan henkilövalikoimaan tuo vielä Olannan miehen palveluspoika Ugwu, joka kymmenvuotiaana näkee ensimmäisen kerran jääkaapin. Älykkäästä Ugwusta tulee Olannan perheelle hyvin läheinen ihminen. Henkilöiden tarinat kietoutuvat yhteen, erkanevat ja taas yhdistyvät. Adichie on lisännyt tarinansa kiehtovuutta hylkäämällä kronologisen kerrontajärjestyksen.

Afrikka kiehtoo lukijaa eksoottisuudellaan. Adichie ei kuitenkaan romantisoi, vaan näyttää mantereen ja Nigerian monet kasvot. Britti-imperiumi on häikäilemättä ajanut niin taloudellisia kuin ulkopoliittisiakin etujaan muodostaessaan Nigerian valtion. Heimorajoista tai maantieteellisistä olosuhteista ei ole piitattu. Korruptio kukoistaa ja huhut heimojen eriarvoisesta kohtelusta leviävät nuoressa valtiossa. Sota tuntuu väistämättömältä.

Puolikas keltaista aurinkoa -teoksen luokittelu rakkausromaaniksi ei tee sille oikeutta. Henkilöt tuntevat niin rakkautta, vihaa, intohimoa, pelkoa, mustasukkaisuutta, toivoa kuin kaikkia muitakin inhimillisiä tunteita. Sota ja nälänhätä ajavat ihmiset epätoivoisiin tekoihin, joita Adichie kuvaa säästeliäästi mutta tehokkaasti.

Seuraavana suomennettiin vuonna 2003 ilmestynyt Adichien esikoisromaani Purppuranpunainen hibiskus, jonka kertoja on 15-vuotias Kambili-niminen tyttö. Nelihenkinen perhe edustaa 1980-luvun Nigerian yläluokkaa. Isä on arvostettu vapaustaistelija, joka on omin käsin luonut menestyvän yritysryppään, johon kuuluu mm. suorasanainen sanomalehti. Perhe elää yltäkylläisyydessä, vaikka maata koettelevat poliittiset selkkaukset ja muut ongelmat pitävät pääosan kansasta rutiköyhänä.

Ulospäin kaikki näyttää Kambilin perheessä hyvältä. Vanhin lapsi on poika, ja molemmat lapset ovat hienojen koulujensa parhaita oppilaita. Perhe osallistuu aktiivisesti katolisen kirkon toimintaan, ja isä harjoittaa avokätisesti hyväntekeväisyyttä.

Kotona asiat ovat kuitenkin aivan toisin. Isä on väkivaltainen hirmuvaltias, jonka oikkuja muun perheen on toteltava. Isä terrorisoi perhettään äärimmäisellä uskonnollisuudella ja kunnollisuuden tavoittelulla. Ruokarukoukset ovat ikuisuuden mittaisia, eikä messukäyntejä tai ehtoollista tule jättää väliin. Lapsille on laadittu tiukat päiväohjelmat, joiden noudattamista myös tarkasti valvotaan.

Isä on kieltänyt lapsiaan olemasta missään tekemisissä pakanauskontojen harjoittajien kanssa. Pahaksi onneksi isän oma isä ei ole suostunut kääntymään kristinuskoon. Välit ovat katkenneet, ja isoisä elää äärimmäisessä köyhyydessä poikansa kesäpalatsin liepeillä.

Ainoa henkireikä Kambilille ja veljelle Jajalle on isän vapaamielinen ja rohkea sisko, joka ottaa lapset vierailulle luokseen Nsukkaan. Tädin perheen elämä on kuin toiselta planeetalta. Normaalia elämää nähtyään lasten on entistä vaikeampi sopeutua kotona yhä kovenevaan mielivaltaan. Törmäys on väistämätön.

Adichie osoittaa jo esikoisromaanissaan hienot kertojan kykynsä. Erityisesti henkilökuvaus on johdonmukaista ja vakuuttavaa. Romaani on väkevä kuvaus elävästä, oikeasta Afrikasta jyrkkine vastakohtaisuuksineen. Se on myös hieno ja uskottava kertomus nuoren tytön aikuistumisesta vaikeuksista huolimatta.

Kolmantena suomennosvuorossa oli vuonna 2009 ilmestynyt novellikokoelma Huominen on liian kaukana. Olin jo hieman kärsimätön, sillä en edelleenkään osaa arvostaa novelleja romaanien veroisiksi, kun on kysymys lukunautinnosta. Onneksi viimein viime vuoden loppupuolella ilmestyi kauan odotettu romaani, joka täytti kaikki Puolikas keltaista aurinkoa -kirjan asettamat odotukset: Kotiinpalaajat.

Keskiluokkaisia nigerialaisia eivät aja pois kotimaastaan nälkä tai sota, vaan yleinen olojen levottomuus ja näköalattomuus. Korruptoituneet hallitukset eivät saa valtiota toimimaan, ja yliopistojen opetus katkeilee jatkuviin lakkoihin. Vaikka tutkinnon saisi suoritettuakin, mitä sillä voisi tehdä, jollei haluaisi kansainvälisten öljyfirmojen palvelukseen?

Älykäs mutta vähävarainen Ifemelu onnistuu saamaan osittaisen opiskelustipendin ja viisumin Yhdysvaltoihin. Vaikka perillä odottaakin ystäviä ja sukulaisia, on kulttuurishokki tyrmäävä. Nigeriassa Amerikka on häilynyt mielessä unelmien kultamaana, mutta totuus on toinen. Ilman työlupaa maahan tullut musta afrikkalaisnainen on yhteiskunnan pohjasakkaa.

Rotukysymys lyö Ifemelua päin kasvoja, mutta sanavalmis nainen kääntää tilanteen edukseen perustamalla rotua käsittelevän blogin. Menestys ei kuitenkaan auta lopulliseen kotiutumiseen, ja romaanin alussa kerrotaankin, että Ifemelu on jo tehnyt päätöksen: hän palaa kotiin.

Kotona on muutakin kuin vain vieraaksi muuttunut Nigeria. Lagosissa elää Ifemelun suuri rakkaus Obinze, jonka Ifemelu on jättänyt ilman selityksiä ankeimpina Amerikan-aikoinaan. Obinze on myös kotiinpalaaja, vaikka hänen kokemuksensa Lontoosta ovat vielä monin verroin Ifemelun vastoinkäymisiä karummat. Mutta voivatko muualla asuneet enää tuntea oloaan kotoisaksi Nigeriassa?

Kotiinpalaajat on paitsi hyvin yhteiskunnallinen ja inhimillisiä peruskysymyksiä käsittelevä teos myös ja ennen kaikkea rakkauskertomus. Miten Ifemelun ja Obinzen käy, kun takana on kummallakin erilaista elämää ja kokemuksia? Adichie kertoo tarinansa kiehtovasti. Kirjan sivuilla sykkii afrikkalainen elämä värikkäänä ja aitona, koristeellisesta eksotiikasta riisuttuna.

Jos aloittelee nyt Chimamanda Ngozi Adichien tuotantoon tutustumisen suomeksi, voi aloittaa esikoisromaanilla ja edetä järjestyksessä. Voisin kuvitella, että se on paras ratkaisu.

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa (Half of a Yellow Sun)
Suom. Sari Karhulahti. Otava. 608 s.

Arvostelukappale lehteen (jutussa lainattu omaa lehtiarviota).

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus (Purple Hibiscus)
Suom. Kristiina Savikurki. Otava. 334 s.

Arvostelukappale lehteen (jutussa lainattu omaa lehtiarviota).

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat (Americanah)
Suom. Hanna Tarkka. Otava. 528 s.

Arvostelukappale lehteen (jutussa lainattu omaa lehtiarviota).


25 kommenttia:

  1. Innostava teksti, kun kirjailijalta kaksi teosta lukemattomana on hyllyssä. Minä aloitin itse novellikokoelmalla, joka oli ihan hyvä, mutta jäin kaipaamaan enemmän. Ehkäpä seuraavaksi Purppuranpunainen hibiskus, josko romaani uppoaisi paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on näitä ikuisia makuasiakysymyksiä. Novellithan ovat taitolaji, mutta itse olen yleensä pitkän proosan ystävä. Uskon, että pidät romaaneista!

      Poista
  2. Ostin juuri Purppuranpunaisen hibiskuksen alesta. Siitä on varmaan hyvä aloittaa. Kehtaanko edes kertoa, että kirjan kansi ja nimi ovat pelottaneet minua! Olen luullut Adichien romaaneja rakkausromaaneiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo Hibiskuksen kansi voisi olla hempeän rakkausromskunkin kansi, joten ei ihme, jos on tullut sellainen mielikuva. Jännä kuulla sitten, mitä pidit!

      Poista
  3. Minulla on Kotiinpalaajat seuraavana lukulistalla. Uteliaisuus vain lisääntyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää tiedossa! Harmi, että kirjan voi vain kerran lukea ensimmäistä kertaa.

      Poista
  4. Olipa innostava teksti. Taidankin aloittaa kirjailijaan tutustumisen Purppuranpunaisesta hibiskuksesta, kun kerran on esikoinen. :) Novellit eivät ole minun juttuni, joten novellikokoelma jää kyllä väliin ellei ihme tapahdu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä suunnitelma. Veikkaan tosin, että romaanit luettuasi novellikokoelmankin vielä luet :)

      Poista
  5. Kaksi neljästä luettu ja valtavasti tykätty. Viime vuoden puolella luin Puolikas keltaista aurinkoa ja nyt aivan äskettäin uusimman Kotiinpalaajat. Kyllähän nämä ovat niin paljon muutakin kuin rakkausromaaneja.
    Hetken ajattelin, että tuo ensin lukemani oli jopa parempi kuin viimeisin kirja, mutta nyt ene enää olekaan ihan varma. Mutta todella hyviä siis molemmat ja aion kyllä lukea nuo aiemmin julkaistutkin, vaikka meneekin takaperoisesti.
    Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä tosiaan takaperoisestikin maistuvat! Olen samaa mieltä tuosta, että kirjoissa on paljon, paljon muutakin kuin rakkauskertomustaso. Laatua.

      Poista
  6. Adichie on kiehtova! Luin pari kuukautta sitten Hibiskuksen, ja pidin todella paljon, lähenteli melkein täydellistä lukuelämystä. Nyt odottaa tuo novellikokoelma hyllyssä, sen otan lukuun kevään aikana, ehkä jo piakkoin, niin, ja Kotiinpalaajien lukemista odotan innolla! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että minäkin olisin lumoutunut Hibiskuksesta, jos olisin siitä aloittanut. Uskomatonta, että nuo seuraavat romaanit ihan oikeasti voivat olla vielä parempia (siis ainakin minusta).

      Poista
  7. Olipa kiva lukea tätä, kun sattui, että olen lukemassa kirjailijan esikoista :). Kiva koonti ja taidan olla itsekin aika myyty kirjailijan taidoista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Pakko tulla sitten lukemaan, miltä sinusta tuntui :)

      Poista
  8. En osaisi enkä haluaisikaan laittaa Adichien teoksia paremmuusjärjestykseen. Novellikokoelma on minusta huikea. Sen sijaan en ymmärrä miksi se on käännetty nimellä "Huominen on liian kaukana", kun engl.kielinen nimi on "The thing around your neck". Minusta koko kokoelma avautuu tuo nimen kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjojen nimien suomennoksissa ei tosiaan aina tunnu olevan järkeä :/

      Poista
  9. Muilla kirjoilla on mielestäni hyvät nimet, mutta viimeisin Kotiinpalaajat ei oikein stemmannut kolmeen aiempaan. Ehdottomasti paras kirjoista oli Puolikas keltaista aurinkoa. Viimeisin oli minulle lievästi sanottuna pettymys hiusjuttuineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas mielenkiinnolla luin hiusten suoristamisesta yms. Olisi oikeasti mielenkiintoista nähdä, millainen tukka rouva Obamalla oikeasti on. Miksi kummassa mustien pitää suoristaa hiuksensa ja jopa valkaista ihoaan kaameilla myrkyillä ja kemikaaleilla?

      Poista
  10. Luin tämän postauksen eilen ja sait minut vakuutettua siitä, että Adichieta kannattaa lukea. Tänään kävinkin ostamassa nuo novellikokoelmat sopivaa hetkeä odottamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, olet piilomarkkinoinnin uhri :) Toivottavasti kirjat maistuvat.

      Poista
  11. Muut Adichien romaanit olen lukenut, mutta Kotiinpalaajat vielä odottelee vuoroaan. Täytyy ehdottomasti löytää aikaa sille jossain vaiheessa.

    Ps. Heitin sua haasteella blogissani! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et taatusti tule pettymään Kotiinpalaajiin! Blogi-ihmiselle se on oivaa herkkua.

      Haastepaineita alkaa uhkaavasti kertyä. Pitää harkita, josko sittenkin tekisi jutun vastauksista. Katsotaan.

      Poista
  12. Hyvän tekstin olit kirjoittanut:) Sait hyllyssäni odottavat Adichiet nousemaan lukulistallani monta harppausta ylöspäin.

    VastaaPoista
  13. Innostava teksti. :) Olin jo unohtanut Adichien kokonaan. Pidin valtavasti Purppuranpunaisesta hibiskuksesta sekä Puolikkaasta keltaista aurinkoa. Kaksi muuta ovatkin vielä lukematta, mutta pitääkin nostaa ne lukulistan kärkeen. :)

    VastaaPoista