tiistai 11. joulukuuta 2012

TTT: Lainassa ja lukematta




Kirjahyllyähkystä olen monet kerrat täällä blogissakin avautunut. Kirjoja tulee haalittua huomattavasti enemmän kuin ehtii lukea. Aina kuvittelee, että nyt kyllä luen kaikki rästissä olevat kirjat ennen kuin hankin uusia. Huihai. Jos omaksi hankitut kirjat kasaantuvatkin lukemattomina hyllyyn, on se vain minun ja perheeni ongelma. Hankalampaa on, jos onkin lainannut kirjat jostakin. Kirjasto pitää tässä puolensa ja antaa myöhästymissakot, lopulta. Mutta on tahoja, jotka vain vaieten kärsivät eivätkä rankaise.

Tämän viikon TTT eli kymmenen kärjessä -listani pitääkin sisällään kymmenen lainattua mutta edelleen palauttamatonta teosta.

  1. Hellevi Salminen: Sivari
Kirja on peräisin työpaikalta, jonne olemme hankkineet teosta kokonaisen sarjan yhteiseksi kokonaisteokseksi lähinnä ysiluokkalaisia varten. Olisi hyvä, että opettaja olisi lukenut kirjan ennen kuin luettaa sen oppilailla. Pitäisi lukea ja pian. Aikaa tähän mennee korkeintaan kolmisen tuntia, joten kyse on lähinnä saamattomuudesta.

  1. Bernhard Schlink: Lukija
Tämäkin on peräisin työpaikalta. Kyseessä on kuitenkin jostain lahjoituksena saatu kappale, jonka ajattelin lukea itse ennen oppilaitten hyllyyn laittamista. Lukematta on vielä, vaikka kesälomalla tämä jo piti hoitaa…

  1. Joel Haahtela: Tule risteykseen seitsemältä
Myös tämä on työpaikalta lainassa. Kappaleita on koulun hyllyssä useita, joten ei tarvitse pelätä, että siellä oppilaat saavat vain ei-oota, koska kirjat ovat opella lainassa. Paria tuntia ei kesälomalla liiennyt tähänkään.

  1. J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa
Kesäloman edellä kuvittelin myös, että olisi aikaa ja tarmoa lukea uudelleen tämä klassikko. Ei ollut. Pitänee kiikuttaa kiireen vilkkaa takaisin työpaikalle asiakkaitten saataville. Lukenevat todennäköisemmin.

  1. Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa
Tämä on maannut pinon pohjilla jo vuoden ja on peräisin samasta paikasta kuin edellisetkin. Kun rahaa oli, pistin elämän risaiseksi ja hankin viime vuoden Junior Finlandian saanutta kirjaa oikein kaksi kappaletta. Toinen on ollut tarjolla nuorisolle jo siis vuoden, mutta ei ole saavuttanut merkittävää menestystä. Pari tuntia vaativaan urakkaan ei ole minulta tarmoa löytynyt. Aloitusluvunkin olen joskus tästä lukaissut. Onneksi tänä vuonna palkinto meni kuvakirjalle, ettei tule uutta jonoon ihan vielä.

  1. Erkki Tuomioja: Häivähdys punaista
Tämä kirja on maannut meillä jo pian puolitoista vuotta, kauhistus ja nolous. Viime vuoden kevättalvella kävin katsomassa elokuvan Hella, ja sen innoittamana luin Vappu Tuomiojan muistelmateoksen Sulo,Hella ja Vappuli. Alkoi kovasti tehdä mieli myös tätä Tuomiojan kirjaa, mutta missasin sen kirja-alennusmyynnistä. Onneksi Laura tuli hätiin ja lupasi anteliaasti lainata omaa pokkariversiotaan. Varmasti jo kaduttaa. Täältä saa hakea, jos ei enää kestä odottaa J Mutta kyllä minä sen vielä luen, joskus. Ehkä.

  1. Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan
Työpaikan tavoin, ellei jopa rankemmin, hyväksikäytön uhriksi joutuu äiti. Häneltä on ollut lainassa tämäkin teos jo pian kaksi vuotta. Pahaa pelkään, että olen tämän itse ostanut joululahjaksi, koska tämähän oli vuonna 2010 Finlandia-ehdokkaana. Muistelisin tosin, että äitikään ei kirjaa lukenut kokonaan, joten tällä ei vielä liene kiire takaisin?

  1. Gil Courtemanche: Kigalin sunnuntait
Tämän kirjan olen maininnut jo lähes kaksi vuotta sitten blogissani, kun olen luetellut kirjoja, jotka pitäisi lukea. Eipä ole paljoa homma edistynyt. Toisaalta äiti ei ehkä ole muistanut tätä kirjaa enää omistavansakaan? Nyt saattaa pian tiedusteluja tulla.

  1. Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri
Samasta ehtymättömästä lähteestä peräisin tämäkin. Tästä olen huomannut kehuja siellä täällä ihan viime aikoinakin, joten sen puoleen kirja pitäisi saada luetuksi ja takaisin omistajalleen.

  1. Meiju Niskala: Olet tässä (Turku)
Tämän kirjan lukemattomuutta ja palauttamattomuutta häpeän eniten. Löysin tämän hauskan kirjan aikanaan, varmaan jo kolme vuotta sitten, Ateneumin kirjakaupasta joululahjaksi äidille. Lahja oli mieluisa. Koska omatkin juureni ovat entisessä pääkaupungissa, jossa myös olen opiskellut, sain kirjan lainaan. Huh.

Auttaakohan julkinen syntien tunnustaminen? Tuskin. Mutta nytpä lainanantajat tietävät, ettei paljoa toivoa ole, jollei itse vaadi saataviaan. Mutta toisaalta enpä pihtaile lainata kirjojani niitä haluaville. Jos joku viipyy tai vaikka rähjääntyykin reissussa, en pahastu. Oikeastaan olisi aika kauheata, jos kaikki lainaan antamani kirjat yhtäkkiä palaisivat kotiin!

11 kommenttia:

  1. Tuosta Turku-kirjasta en olekaan kuullut! Googlasin kirjan nimen ja vaikuttaa tutustumisen arvoiselta opukselta, ainakin tällaiselle melkein-turkulaiselle ihmiselle.

    Minulla on sellainen tyyli, että oman hyllyni kirjat jäävät usein vain koristeeksi, kun ajattelen, että mitä turhaa niitä nyt lukea, kun voin lukea ne yhtä hyvin joskus myöhemminkin. Ja se myöhemmin ei koita koskaan :D Mutta tykkään kuitenkin siitä tunteesta, että tiedän omistavani hyviä kirjoja, vaikken niitä lukisikaan. Joten lukemattoman omat kirjat eivät silti ole millään tavoin turhia!

    VastaaPoista
  2. Julkinen syntien tunnustaminen helpotti yhden toisen pienen kirjabloggaajan omantunnon taakkaa ;) Enimmäkseen tosin lainaan kirjastosta, mutta liikaa! Pää ei usko uutuuskirjan bongatessaan palautetut-hyllystä, että kotona on tarpeeksi luettavaa ja että olen hidas lukija :D

    VastaaPoista
  3. Minulla oli sama tilanne (tai okei, on kyllä edelleen), että kirjahylly pullistelee lukemattomia teoksia. Yleensä muilta ja kirjastosta lainatutu luen nopeasti, mutta oman hyllyn kirjat voi hyvin olla pitkäänkin lukematta. Nyt olen sitten ihan urakalla alkanut lukea oman hyllyn kirjoja. Ihan jo siksi, että samalla saa karsittua vähemmän hyviä pois ja lisää tilaa hyllyihin :)

    VastaaPoista
  4. Minulla on ollut Katja Ketun Kätilö ja Antti Tuurin Ikitie lainassa vanhemmiltani pienen ikuisuuden ;) Anna Janssonin Haudankaivajan sain sentään luettua ja palautettua heille.

    VastaaPoista
  5. Lue nyt se Aravind ainakin! Pidin Alexandra Salmelan teoksesta aikoinaan. Muut taitaisivat jäädä multa lukematta..

    VastaaPoista
  6. Turhaan ei joku viisas ole sanonut, jotta: "Most new books are forgotten within a year, especially by those who borrow them." :D

    VastaaPoista
  7. Ah, ekirjojen ostaminen on nykyään niin helppoa, että niitä tulee hankittua mielin määrin. Ekirjoja on varmaankin lukemattomana jo pariksi eliniäksi varastossa. Yleensä luen kirjastosta lainaamani kirjat sallittujen uusintakertojen (3) sisällä. Jos kaverilta lainaan, niin en kerta kaikkisesti kehtaa pitää kirjaa paria kuukautta pitempään lainassa, vaikka lupa olisikin.

    VastaaPoista
  8. Minä olen sellainen lainaaja, että olen hyvin tarkka siitä, mitä lainaan. Spontaaneja lainauksia tulee tehtyä harvemmin, ja silloinkin, harkitsen tarkkaan, haluanko minä todella lainata tämän kirjan. =D Eli kaikki mitä lainaan, tulee myös luettua, kohtuullisella tahdilla.

    Sieppari ruispellossa, juu, lukiossa piti se lukea ja se oli melkoista pakkopullaa meikäläiselle, olkoot kuinka klassikko. =D

    VastaaPoista
  9. Mullakin on käsittämättömän paha tapa hamstrata kirjoja. Uhrina on yleensä kirjasto, mistä kirjat saattavat parhaimmillaan olla lainassa viisi kuukautta ja silti palautua lukemattomina. Olen yrittänyt rajoittaa lainaamisintoani, mutta huonolla menestyksellä. Yritän edelleen uskotella itselleni että ehdin ja kykenen lukea kaiken haluamani :D

    VastaaPoista
  10. Minäkin otin ennen aina koulun kirjastolta lainaan uutuudet ennen kuin annoin oppilaille tilaisuuden niitä lukea :D Haluaisin lukea tuon Valoa valoa valoa. Salmelan kirja jäi aikoinaan alun jälkeen kesken. Ei vain vetänyt tarpeeksi. Lue tuo Valkoinen tiikeri, big recommend ;)

    VastaaPoista
  11. Hellevi Salminen on hyvä kirjailija, "Sanovat Allisoniksi" olen lukenut, kiintoisaa lukea bloggaustasi? "Sivarista", maltan odottaa :)

    Siepparista en erityisemmin pitänyt, enkä muuten 27:sta ennen joulua on tulossa bloggaus :)

    Joskus oli vähän samaa ongelmaa, että lainaaminen oli helpompaa kuin lukeminen, nykyisin tuttavat tietävät kirjabloggauksesta ja antavat ylijäämäkirjojaan (kaikki eivät kiinnosta nykyisin ei oikein mitkään), mutta joista en heti uskaltanut kieltäytyä, eli nurkissa on lukemattomia lukemattomia, joten ei ole hirveän ahkerasti tullut kirjastossa käytyä.

    VastaaPoista