torstai 24. toukokuuta 2012

Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi




Veijariromaanin kirjoittaminen on varmasti yhtä lailla vaikeaa kuin hyvän huumorin tuottaminen ylipäätään. Eivätkä kaikki ymmärrä samanlaista huumoria, tuskin siis kaikki pitävät samoista veijariromaaneistakaan. Pidin enimmäkseen ruotsalaisen Jonas Jonassonin romaanista Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. Löytyi silti tästäkin mutta.

Toisto ja liioittelu ovat huumorin peruselementtejä, ja niitä Jonasson viljelee ahkerasti. Ensinnäkin jo päähenkilö kirjan alussa täyttää ihan oikeasti sata vuotta mutta ei halua viettää syntymäpäiväänsä tylsän muodollisesti tai ainakaan ilman kunnon ryyppyä. Ainoa pelastus tuntuu olevan pako, ja niinpä Allan Karlsson, 100, kiipeää ulos vanhainkodin ikkunasta ja karkaa omille teilleen. Seuraa melkoinen seikkailu yhteensattumineen ja hauskoine ja jopa jännittävine käänteineen. Pahimmillaan Allan piilottelee sekä poliisilta että rikollisjärjestöltä saksanpaimenkoiran, elefantin, naisen ja parin miehen kanssa. Mitä siitä, että joukko kuin ohimennen pistää kylmäksi pari alamaailman hunsvottia. Onneksi ruumiista päästään kätevästi eroon.

Tarina on rytmitetty taitavasti siten, että aina välillä palataan muistelemaan Allanin menneisyyttä pikkulapsesta alkaen. Tarinan nykyhetki on keväällä 2005, joten Allan syntyi vuonna 1905. Pikkupoikana hän työskenteli räjähdetehtaalla ja oppi siellä kaiken räjähteistä. Aikanaan hän perusti oman räjähdefirman, mutta turhan innokkaat kokeilut johtivat vaikeuksiin. Allanin elämänvaiheet ovat absurdin mielikuvituksen tuotetta. Mies nyt vain sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja niin hän tutustuu mitä merkillisimpiin ihmisiin kenraali Fancosta presidentti Nixoniin ja kaikkiin mahdollisiin siinä välillä. Jonasson hyödyntää historiallisia tapahtumia ja paljastaa lukijalle, mitä ”oikeasti” tapahtuikaan. Miten vaikkapa Neuvostoliitto onnistui saamaan tietoonsa ydinpommin rakennusohjeet.

Allan on hyväntahtoinen ihminen, joka suuttuu ensimmäisen kerran vasta 99-vuotiaana. Hänen periaatteisiinsa kuuluu aina ajatella positiivisesti, joutuipa sitten vaikka Vladivostokiin vankileirille pakkotyöhön. ”Niin on kuin on, niin käy kuin käy.” Allan ei myöskään aja omaa etuaan, vaan on aina valmis auttamaan muita, vaikka hänen moraalikäsityksensä ei taida olla ihan samanlainen kuin keskivertokansalaisilla.

Tuskin kukaan tämän kirjan lukenut on voinut välttyä ajatukselta, että se muistuttaa kovasti Arto Paasilinnan tekstejä. Itse asiassa Jonasson viittaakin suoraan Paasilinnaan kirjan alussa. Mieleeni tuli myös Juhani Peltosen Elmo, eivätkä jotkut Veikko Huovisen kunnon irrottelutkaan ole tälle kirjalle kovin etäisiä verrokkeja. Kirjassa on monia hyviä oivalluksia maailman toisinaan järjettömästä menosta ja kummallisista säännöistä, joita ihmiset noudattavat. Miksi vanhainkodissa ei saa nauttia alkoholia? Koska alkoholi lisää kuolleisuutta…

Mutta se mutta. Liian pitkä! Kuuntelin tämän äänikirjana, jonka kesto on 13 tuntia 15 minuuttia. Kirjassa on 384 sivua. Ainakin neljänneksen olisi voinut kevyesti lyhentää, ja tarina olisi vain parantunut. Oliko Allanin pakko ihan jokaiseen maailmanpolitiikan käännekohtaan sotkeutua 1900-luvulla? Vähempikin olisi ollut kyllin.


Äänikirjan lukee Kari Ketonen, josta pidän kovasti. Mahtoi muuten Ketonen muutaman kerran manata Allanin sukunimeä. Koettakaapas toistaa alituiseen sanaa Karlsson moitteettomasti artikuloiden!



Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann)
Suom. Raija Rintamäki. WSOY:n äänikirja, 2012. Lukija Kari Ketonen. 11 cd:tä. 

5 kommenttia:

  1. Heh, kirjan nimi on kutkuttava! Melkein 400 sivua huumorinrepimistä aiheesta kuulostaa kyllä paljolta. Tämä voisi ehkä käydä kevyeksi "purtavaksi" kesälomalaitumille? Pistänpä korvan taakse.

    VastaaPoista
  2. Minulla tämä on kesken, ollut jo pitkään. Tavallaan tykkäänkin, mutta jokin tästä jää puuttumaan. En ole kova Paasilinna-fanikaan, ja ehdottomasti tämä vaikuttaa Ruotsin Artolta. ;-)

    Voin silti kuvitella, että tämä kolahtaa kovaa juuri tämän lajityypin lukijoihin. Alkuasetelmahan on kutkuttava, ja juonta riittää kehiteltäväksi!

    Pitäisi intoutua lukemaan loppuun, mutta.

    VastaaPoista
  3. Minä ostin tämän pari viikkoa sitten alkuperäiskielisenä pokkarina. Ehkäpä kesälukemista sitten jossain vaiheessa :).

    VastaaPoista
  4. Blogissani on sinulle haaste, jos tekemisen puute iskee...

    VastaaPoista
  5. Hyvä huomio tuosta Karlssonin ääntämisestä.. ihan samaa mietin itsekin! :D

    VastaaPoista