keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

C. J. Sansom: Luostarin varjot

”Yhtä nokkela ja lumoava kuin Ruusun nimi…”

Taas on kirjan kannessa mainoksena lainaus, jota en allekirjoita, vaikka kirjasta ihan lajityyppinsä edustajana pidinkin. Kyseessä on brittiläisen Christopher John Sansomin kirjoittama historiallinen rikosromaani. Sansom on koulutukseltaan historioitsija ja lakimies, ja ennen vapaaksi kirjailijaksi heittäytymistään mies on toiminut asianajajana. Nämä seikat selittävät varmasti osaltaan jotakin kirjojen maailmasta.

Vuonna 2003 englanniksi ilmestynyt Luostarin varjot on toinen Sansomilta suomennettu teos, ja mikäli ymmärsin oikein Wikipediaa, myös hänen esikoiskirjansa. Aiemmin on suomennettu Shardlake-sarjaan kuulumaton kirja.  Kustantaja on siis päättänyt aloittaa ainakin sarjan kääntämisen alusta, mikä on ilahduttavaa. On mielestäni harmillista, että suomennetaan ensin kirjailijan läpimurtoteos, sijoittuupa se hänen tuotannossaan sitten mihin kohtaan tahansa, myös silloin, kun kyseessä on selkeä sarja. Luostarin varjot aloittaa toistaiseksi viisiosaisen kyttyräselkäisestä asianajaja Matthew Shardlakesta kertovan sarjan.

Tapahtumat sijoittuvat Henrik VIII:n aikaiseen Englantiin, ja aloitusosassa Shardlake on yleisvikaari Cromwellin palveluksessa. Henrik on jo katkaissut välinsä katolisen kirkon kanssa ja katkaisuttanut Anne Boleyn kaulan, ja seuraavakin kuningatar, Jane Seymor, on kuollut. Cromwell on käynyt taistoon katolisia luostareita vastaan. Tarkoitus on saada luostarit lopettamaan toimintansa vapaaehtoisesti. Taivuttelu on kuitenkin hankalaa, ja nyt rannikolla sijaitsevan Scarnsean luostarissa on murhattu Cromwellin lähettämä valtuutettu katkaisemalla tämän pää. Cromwell lähettää Shardlaken selvittämään murhaa, josta ei saa tihkua tietoa luostarin ulkopuolelle, koska tilanne on poliittisesti hyvin arkaluontoinen.

Shardlake matkustaa luostariin palvelijansa Mark Poerin kanssa. Luostarissa eletään mukavissa oloissa. Munkit viettävät laiskahkoa ja leppoisaa elämää suljetussa yhteisössään. Shardlaken saapumisesta ei pidetä, sillä katoliset munkit eivät halua luopua asemastaan ja uskostaan. He joutuvat kuitenkin varomaan jokaista sanaansa, sillä reformaattoreiden käskyjen vastustamisesta edes puheissa seuraa helposti kuolemanrangaistus. Lisäksi muurien kätköissä on puuhailtu yhtä jos toista, joka ei kestä päivänvaloa.

Murhan selvittely alkaa ripeästi, mutta johtolankoja ei juuri ole. Luostarissa uskotaan, että murhan on tehnyt ulkopuolinen tunkeilija, joko suolta tullut salakuljettaja tai kauhea saatananpalvoja, joka murhan lisäksi on häväissyt luostarin kirkon alttarin kukon verellä ja varastanut tärkeimmän pyhäinjäännöksen kirkosta. Shardlake taas on vakuuttunut, että murhaajan on täytynyt olla luostarin asukas. Kun lisää ruumiita alkaa tulla ja vanhojakin rikoksia paljastuu, tuloksia alkaa syntyä. Epäiltyjä motiiveineen ja alibeineen vain on liikaa, ja Sharlaken omat mieltymykset ja tunteet vaikuttavat tutkimusten tekemiseen.

Historialliset puitteet on kuvattu kirjassa ammattimaisella tarkkuudella ja kiinnostavasti, joten historiallisista romaaneista pitäville tämä on oivallista viihdettä. Kiusallisiin kömmähdyksiin ei siis törmää. Dekkariperinnettäkin kunnioitetaan, eikä ratkaisuja löydy liian helposti. Mitään syvällistä sanomaa tai filosofiaa tästä on turha etsiä. Murhien motiiveiksi kelpaavat aina ne samat: raha, valta, rakkaus, kosto. Ihminen ei ole paljoakaan muuttunut sadoissa vuosissa, sen ainakin tästä kirjasta voi tulkita. Tekeillä on Otavan mukaan myös elokuva tästä kirjasta, mikä lienee helpottanut kustannuspäätöksen tekoa.

Shardlaken tutkimukset jatkuvat siten, että seuraavassa kirjassa Dark fire hän on vielä Cromwellin palveluksessa, vaikka jo tässä aloitusosassa häntä alkaa arveluttaa, kuinka puhtaat jauhot isännän pussissa oikein on. Seuraavissa osissa Sovereign ja Revelation Shardlake on siirtynyt arkkipiispa Thomas Cranmerin palvelukseen, ja viidennessä Hearthstone-kirjassa mies tutkii kuningatar Catherine Parrin laskuun. Lisäksi Sansom on kirjoittanut trilleriksi luokitellun teoksen Winter in Madrid, joka sijoittuu Espanjaan vuoteen 1940 sisällissodan melskeisiin. Kirja on suomennettu vuonna 2010 nimellä Talvi Madridissa.

Luostarin varjoja ovat esitelleet ainakin myös Ahmu, Teresita ja Anneli. Blogeista sain innoitukseni lukea itsekin tämän, kiitos!


C. J. Sansom: Luostarin varjot (Dissolution)
Suom. Katariina Kaila. Otava 2011 (2003). 459 s.

6 kommenttia:

  1. Tämä on ollut TBR-listallani, mutta jostakin syystä ei kovin korkealla. Ehkä arkailen dekkarimaisuutta ja haluaan romantiikkaa? Ainakin näin kesällä.

    VastaaPoista
  2. Romantiikkaa tässä ei oikein ole, kyllä dekkarijuoni jyrää.

    VastaaPoista
  3. Hei, tämä kuulostaa minun kirjaltani, täytyy ehdottomasti laittaa lukulistalle. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  4. Minulla on tämä vielä lukematta. Pitäisi kyllä tarttua tähän vaikka nyt kesälomalla, sen verran mielenkiintoiselta vaikuttaa.

    VastaaPoista
  5. Minusta tämä oli ihan ok, mutta näin jälkikäteen tuntuu, ettei jäänyt oikein mitään mieleen. Vähän sellainen kokemus, että kannatti lukea, mutta tuskinpa luen uudelleen...

    VastaaPoista
  6. Minä tykkäsin hurjasti. Kirja kirjalta vain paranee. Itsevaltias oli lukemistani mielestäni paras.

    VastaaPoista